Lue keskustelun säännöt.
Lapsen etu ja oikeus tavata vanhempiaan.
Neuvoja?
28.07.2020 |
Varsin tuore ero tapaus, yksi yhteinen lapsi, muutettu erilleen. Ero tilanteessa on yhteismielin sovittu yhteishuoltajuudesta, vuoroasumisesta ja yhteisvanhemmuudesta suullisesti.
Lähivanhemmuus on etän tietämättä jäänyt lähi vanhemmalle kun on muuttanut asunnosta. Nyt lähivanhempi on heittäytynyt hankalaksi mm tapaamisien perumisilla (suullinen sovinto) ja oikeastaan kaikkien suullisten sopimusten rikkomisilla, lapsen eristämisellä ja tapaamisten harventamisella.
Lähi ei ole saapunut uusiksi sovittuun lastenvalvojan tapaamiseen, mutta kuitenkin kävi tapaamassa LVtä pari tuntia sovitusta ajasta, jonka jälkeen lastenvalvoja ilmoitti etälle puhelimitse että asian käsittely on heidän osaltaan ohi.
Lasta etä saa tavata joka toinen viikko 3 vuorokauden ajan, mutta muuna aikana lapsi on täysin eristyksissä, koska lähi ei suostu lapsen ja etän kontaktiin esimerkisi video puhelu keskustelun tai vaikkapa tunnin mittaiseen tapaamiseen merkeissä ollenkaan.
Lastensuojelu kiinnostui asiasta etän tekemien lastensuojeluilmoitusten jälkeen ja ehdottivat tapaamista jossa kaikki osapuolet ovat läsnä. Etä on tähän suostunut mutta lähi kieltäytyi yhteisistä tapaamisista.
Lähi on estänyt etän puhelinnumeron, blokannut sosiaalisessa mediassa eikä kommunikoi kuin satunnaisesti valitsemistaan aiheista viestitse whatsappin välityksellä.
Etä on täysin pihalla millä perusteella lähi näin toimii. Mikään viranomainen tai sosiaalitoimi ei asialle voi mitään tehdä, eikä kukaan voi kertoa miten lähi on heille asiaa perustellut tai onko edes perustellut.
Lapsi on täyttämässä kolme vuotta, on ikäisekseen erittäin itsenäinen ja yrittelijäs, tulee toimeen muiden lasten kanssa hyvin ja osaa kertoa mielipiteitään. Suhde molempiin vanhempiin erittäin läheinen, koska molemmat vanhemmat ovat olleet kotona ja arjessa osallisena yhtä lailla.
Etä ei juurikaan juo, on lopettanut tupakoinnin, eikä käytä päihteitä. Ei myöskään ole väkivaltainen tai millään tavalla kiinnostunut lähin arjesta ja asioista.
Lähillä on vielä etän omaisuutta jota ei suostu luovuttamaan, ei tupakoi ja juo harvoin, mutta välillä jokseenkin vastuuttomasti. Ei ole fyysisesti väkivaltainen. Vihjaillut että kokee etän yhteydenotto yritykset omaisuuden takaisin saamisesta ja lapsen tapaamis asioista häirintänä. Lähi on halunnut erota.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olleita ihmisiä? Oletko löytänyt apua tai ratkaisuja jostain ja millä tavalla?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhemmat vieraannutetaan lapsestaan todella usein. Lähivanhemmat manipuloi lapsia monitahoisesti, ettei lapset kohta halua etävanhemmalle ja etävanhemman tiukille ajettu talous pilaa monesti myös suhteita lapsiin, kun ei enää varaa tehdä lasten kanssa mitään, sillä etälle saattaa jäädä n.600e asumiskulujen jälkeen eli 100 enemmän kuin toimeentulotuki. Siitä pitäisi vielä lasten menoja kustantaa.
Etävanhemmat häviää aina kaikki rahat menee eikä lapsiaan nää.Tämä tässä tilanteessa on nimenomaan se suuri pelko, etän näkökulmasta. Lapsen vieraannutaminen on erittäin julma ja itsekäs teko, mutta valitettavasti ei kanna mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia edes erittäin vakavissa tapauksissa. Onneksi asia on edes vähän noussut esille viime vuosina, voidaan yleensä olettaa että sosiaalitoimi ja lain säätäjät ja toimeenpanijat ovat ainakin tietoisia asiasta.
Kannattaa muistaa, että joskus se ”vieraannuttaminen” voi myös olla lapsen edun mukaista. Jos etävanhemmalla esim. paha mielenterveys- tai päihdeongelma, väkivaltaisuutta tms. Eihän sellaisen vastuulle voi lasta antaa.
Tällaisessa tilanteessa se tehdään sopimuksilla selväksi tai käräjäoikeuden päätöksellä. Ei toinen vanhemmista voi mielivaltaisesti päättää, että se toinen ei olekaan sopiva vanhemmaksi, vaikka asioista on sovittu alunperin toisin. Ilman muuta näissä tilanteissa tuodaan kortit pöytään ja kerrotaan lastenvalvojalla tai tarvittaessa käräjäoikeudessa, miksi tapaamisoikeutta halutaan pitää kapeana.
Ensinnäkin joka toinen vkl on ihan normikäytäntö. Toiseksi se lähivanhempi on selvittänyt asian lastenvalvojalle, jonka jälkeen lastenvalvoja on todennut etälle, että asia on loppuun käsitelty. Etän ilmeisesti kiusallaan tekemät lastensuojeluilmoitukset on myös selvitetty. Asian vieminen oikeuteen ja sillä uhkailu on yksi henkisen väkivallan muoto ja yleinen sellainen.
Etä voi varsin hyvin harjoittaa henkistä väkivaltaa myös viestien kautta. Ja se henkinen väkivalta vahingoittaa aina myös lasta. Vaikka ei suoraan, se vaikuttaa suuresti lähivanhemman vointiin ja jaksamiseen ja sitä kautta lapseen.
Oletat että lähivanhempi olisi asian selvittänyt lastenvalvojalle. Kysymys on kuitenkin siitä että lähi on kieltäytynyt tapaamisista ja sovittelusta. Mikäli asialla olisi joku faktapohjainen peruste, olisi syy tähän varmasti selvä myös etälle. Näin ei kuitenkaan ole, vaan nimenomaan etä ei ole tietoinen millä perusteella lähi näistä tapaamisista kieltäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, käyttäydyn olen itse lähivanhempi ja käyttäydyn etää kohtaan juuri tuolla samalla tavalla. Ja tässä sinulle syy: se etä käyttää henkistä väkivaltaa.
Kyllä, on ihan totta, että normaalisti ei tarvi eksää blokata somesta ja kaikkialta muualtakin. Siihen, että näin on tehty, on yleensä syy. Ja ne selitykset siitä, miksi lähivanhempana näin toimii, ovat turhia ja vähän vaarallisiakin. Väkivaltaisen puolison toimintatapoihin kuuluu, että kaikkea mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan. Mitä vähemmän puhuu, mitä vähemmän selittää, sitä paremmassa turvassa on.
Mikäli toinen vanhempi käyttää henkistä väkivaltaa, tulisi tapaus viedä lastensuojelun arvioitavaksi. Lapsen vieraannuttaminen, asioiden salailu ja haluttomuus kommunikointiin taas nimenomaan on sitä henkistä väkivaltaa jolta väität suojautuvasi.
Sosiaalitoimesta saa aina apua vanhemmuuteen ja näihin asioihin. Kuitenkin se aikuisten välinen kähinä on lapsen asioissa aina toissijaista.Myös se että sinä koet henkistä väkivaltaa toiselta vanhemmalta, ei oikeuta sinua toimenpiteisiin tapaamisten tai kommunikoinnin rajoittamiseksi.
Jos väkivalta kohdistuu lapseen on asia täysin toisenlainen.
Kiitos tästä, tämä on juuri sellainen malliesimerkki henkisen väkivallan käytöstä ja siitä, miksi on parasta sanoa mahdollisimman vähän. Kuten jo sanoin, kaikkea mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan. On tosi yleistä, että väkivaltaa käyttävä yrittää saada nimenomaan uhrin näyttämään huonolta. Todellisuudessa uhri ei voi toimia oikein tai saada toimillaan väkivaltaa loppumaan. Väkivalta seurauksineen on myöskin aina tekijänsä vastuulla.
On myös todella yleistä että väkivaltaa harrastava heittäytyy uhriksi ja syyttää muita osapuolia henkisestä väkivallasta ja alkavat osoittamaan sormella. Väkivalta on kuitenkin aina tarkoituksenmukaista. Vasta arqumentin esittäminen ei ole henkistä väkivaltaa, vaan sitä kutsutaan keskusteluksi.
Itsellä melkein samanlainen tilanne, kauheaa luettavaa. Miksi lapsia pitää tällä tavoin kaltoinkohdella.
Jos et voi todistaa asiaa niin onko asia oikeasti näin? Vieraannuttaminen on aina väärin, piste. Ongelmatilanteissa tulee kääntyä aina ammattilaisten puoleen.
Se että toinen vanhempi todetaan huonoksi vanhemmaksi ammattilaisten toimesta ja tapaamisia aletaan rajoittamaan tai valvomaan perustellusti, on oikea tapa toimia. Viranomaisille valehtelu on kuitenkin aina väärin, mutta harvoin kantaa hedelmääkään.