Lue keskustelun säännöt.
Lapsen etu ja oikeus tavata vanhempiaan.
Neuvoja?
28.07.2020 |
Varsin tuore ero tapaus, yksi yhteinen lapsi, muutettu erilleen. Ero tilanteessa on yhteismielin sovittu yhteishuoltajuudesta, vuoroasumisesta ja yhteisvanhemmuudesta suullisesti.
Lähivanhemmuus on etän tietämättä jäänyt lähi vanhemmalle kun on muuttanut asunnosta. Nyt lähivanhempi on heittäytynyt hankalaksi mm tapaamisien perumisilla (suullinen sovinto) ja oikeastaan kaikkien suullisten sopimusten rikkomisilla, lapsen eristämisellä ja tapaamisten harventamisella.
Lähi ei ole saapunut uusiksi sovittuun lastenvalvojan tapaamiseen, mutta kuitenkin kävi tapaamassa LVtä pari tuntia sovitusta ajasta, jonka jälkeen lastenvalvoja ilmoitti etälle puhelimitse että asian käsittely on heidän osaltaan ohi.
Lasta etä saa tavata joka toinen viikko 3 vuorokauden ajan, mutta muuna aikana lapsi on täysin eristyksissä, koska lähi ei suostu lapsen ja etän kontaktiin esimerkisi video puhelu keskustelun tai vaikkapa tunnin mittaiseen tapaamiseen merkeissä ollenkaan.
Lastensuojelu kiinnostui asiasta etän tekemien lastensuojeluilmoitusten jälkeen ja ehdottivat tapaamista jossa kaikki osapuolet ovat läsnä. Etä on tähän suostunut mutta lähi kieltäytyi yhteisistä tapaamisista.
Lähi on estänyt etän puhelinnumeron, blokannut sosiaalisessa mediassa eikä kommunikoi kuin satunnaisesti valitsemistaan aiheista viestitse whatsappin välityksellä.
Etä on täysin pihalla millä perusteella lähi näin toimii. Mikään viranomainen tai sosiaalitoimi ei asialle voi mitään tehdä, eikä kukaan voi kertoa miten lähi on heille asiaa perustellut tai onko edes perustellut.
Lapsi on täyttämässä kolme vuotta, on ikäisekseen erittäin itsenäinen ja yrittelijäs, tulee toimeen muiden lasten kanssa hyvin ja osaa kertoa mielipiteitään. Suhde molempiin vanhempiin erittäin läheinen, koska molemmat vanhemmat ovat olleet kotona ja arjessa osallisena yhtä lailla.
Etä ei juurikaan juo, on lopettanut tupakoinnin, eikä käytä päihteitä. Ei myöskään ole väkivaltainen tai millään tavalla kiinnostunut lähin arjesta ja asioista.
Lähillä on vielä etän omaisuutta jota ei suostu luovuttamaan, ei tupakoi ja juo harvoin, mutta välillä jokseenkin vastuuttomasti. Ei ole fyysisesti väkivaltainen. Vihjaillut että kokee etän yhteydenotto yritykset omaisuuden takaisin saamisesta ja lapsen tapaamis asioista häirintänä. Lähi on halunnut erota.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olleita ihmisiä? Oletko löytänyt apua tai ratkaisuja jostain ja millä tavalla?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Lasta etä saa tavata joka toinen viikko 3 vuorokauden ajan, mutta muuna aikana lapsi on täysin eristyksissä, koska lähi ei suostu lapsen ja etän kontaktiin esimerkisi video puhelu keskustelun tai vaikkapa tunnin mittaiseen tapaamiseen merkeissä ollenkaan.
Lastensuojelu kiinnostui asiasta etän tekemien lastensuojeluilmoitusten jälkeen ja ehdottivat tapaamista jossa kaikki osapuolet ovat läsnä. Etä on tähän suostunut mutta lähi kieltäytyi yhteisistä tapaamisista.”Jos etä saa tavata sen 3 pv joka toinen viikko, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Lähivanhemman ei ole mikään pakko suostua muihin tapaamisiin tai videopuheluihin.
Jos kiusalla tehty lasuilmoitus, en ihmettele yhtään miksi haluaa pysyä mahd. kaukana etästä...
Eli teidän mielestänne on lapsen etu, että lapsi tapaa toista vanhempaansa vain 3 vuorokauden ajan 2 viikon välein ja on muuna aikana täysin poissa kuvioista.
Käsittääkseni kuitenkin lapsen etua ajatellen olisi nimenomaan tärkeää että tapaamisia ja yhteydenpitoa olisi mahdollisimman paljon myös siihen etävanhempaan.Niin no, laki on laki. Jos vanhempien välit huonot, ei ole pakko järjestää enempää tapaamisia kuin ne lain mukaiset. Ja kiusalla tehdyt ilmoitukset tuskin lisäävät lähivanhemman halua olla tekemisissä etävanhemman kanssa. Jos etä haluaa enemmän tapaamisia, niin ei voi kuin yrittää kohdella lasta ja lähivanhempaa kunnioittavasti niin ehkä se siitä ajan kanssa muuttuu.
Kuitenkin yhteishuoltajuus ja etän osalta kommunikaatio ja asioiden hoito avointa. En myöskään ymmärrä miksi heti oletetaan että lastensuojeluilmoitukset olisivat kiusantekoa.
Jos lapsi olisi oikeasti vaarassa, olisit varmaan maininnut siitä jo aloituksessa. Siksi kuulostaa kiusanteolta. Tuollainen ei ainakaan ole lapsen edun mukaista.
Eikö lastensuojelun tarkoitus ole nimenomaan se lasten edun, oikeuksien ja turvallisuuden turvaaminen. Mitä hyötyä sinne on perusteettomia ilmoituksia tehdä? Se että lapselta riistetään oikeus toiseen vanhempaansa tai sitä rajoitetaan tahallisesti, on näkemykseni mukaan henkistä väkivaltaa toista vanhempaa ja varsinkin sitä lasta kohtaan.
Ei ole riistetty, jos etä saa tavata 3pv kahden viikon välein, ihan normaalimäärä eronneelle. Eikä lähivanhemman ole mikään pakko pitää yhteyttä tällä välillä.
2 § (8.2.2019/190)
Tapaamisoikeus
Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeuteen kuuluu, että lapsi saa ajoittain olla tämän vanhemman luona tai tavata tätä muualla taikka pitää tähän yhteyttä muulla tavoin.
Lapsen kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Lasta etä saa tavata joka toinen viikko 3 vuorokauden ajan, mutta muuna aikana lapsi on täysin eristyksissä, koska lähi ei suostu lapsen ja etän kontaktiin esimerkisi video puhelu keskustelun tai vaikkapa tunnin mittaiseen tapaamiseen merkeissä ollenkaan.
Lastensuojelu kiinnostui asiasta etän tekemien lastensuojeluilmoitusten jälkeen ja ehdottivat tapaamista jossa kaikki osapuolet ovat läsnä. Etä on tähän suostunut mutta lähi kieltäytyi yhteisistä tapaamisista.”Jos etä saa tavata sen 3 pv joka toinen viikko, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Lähivanhemman ei ole mikään pakko suostua muihin tapaamisiin tai videopuheluihin.
Jos kiusalla tehty lasuilmoitus, en ihmettele yhtään miksi haluaa pysyä mahd. kaukana etästä...
Eli teidän mielestänne on lapsen etu, että lapsi tapaa toista vanhempaansa vain 3 vuorokauden ajan 2 viikon välein ja on muuna aikana täysin poissa kuvioista.
Käsittääkseni kuitenkin lapsen etua ajatellen olisi nimenomaan tärkeää että tapaamisia ja yhteydenpitoa olisi mahdollisimman paljon myös siihen etävanhempaan.Niin no, laki on laki. Jos vanhempien välit huonot, ei ole pakko järjestää enempää tapaamisia kuin ne lain mukaiset. Ja kiusalla tehdyt ilmoitukset tuskin lisäävät lähivanhemman halua olla tekemisissä etävanhemman kanssa. Jos etä haluaa enemmän tapaamisia, niin ei voi kuin yrittää kohdella lasta ja lähivanhempaa kunnioittavasti niin ehkä se siitä ajan kanssa muuttuu.
Kuitenkin yhteishuoltajuus ja etän osalta kommunikaatio ja asioiden hoito avointa. En myöskään ymmärrä miksi heti oletetaan että lastensuojeluilmoitukset olisivat kiusantekoa.
Jos lapsi olisi oikeasti vaarassa, olisit varmaan maininnut siitä jo aloituksessa. Siksi kuulostaa kiusanteolta. Tuollainen ei ainakaan ole lapsen edun mukaista.
Eikö lastensuojelun tarkoitus ole nimenomaan se lasten edun, oikeuksien ja turvallisuuden turvaaminen. Mitä hyötyä sinne on perusteettomia ilmoituksia tehdä? Se että lapselta riistetään oikeus toiseen vanhempaansa tai sitä rajoitetaan tahallisesti, on näkemykseni mukaan henkistä väkivaltaa toista vanhempaa ja varsinkin sitä lasta kohtaan.
Ei ole riistetty, jos etä saa tavata 3pv kahden viikon välein, ihan normaalimäärä eronneelle. Eikä lähivanhemman ole mikään pakko pitää yhteyttä tällä välillä.
Lapsen tapaamiset tulisi miettiä kuitenkin sen lapsen näkökulmasta. 3 vuotias lapsi joka on ollut molempien vanhempien kanssa päivittäin tekemisissä koko ikänsä. On muodostanut kiintymyssuhteen molempiin vanhempiin ja sitten yhtäkkiä toinen vanhemmista on työnnetty taka-alalle. Kysymys on kuitenkin aina siitä mikä on lapsen edun mukaista, ja useat tutkimukset ovat osoittaneet että niin sanottu yhteisvanhemmuus on lapselle paras vaihtoehto tai ainakin se että molemmat vanhemmat ovat aktivinen osa lapsen arkea. Tämä tulisi minun näkökulmastani olla huoltajuus ja tapaamis-asioissa aina se perusta josta lähdetään liikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Lasta etä saa tavata joka toinen viikko 3 vuorokauden ajan, mutta muuna aikana lapsi on täysin eristyksissä, koska lähi ei suostu lapsen ja etän kontaktiin esimerkisi video puhelu keskustelun tai vaikkapa tunnin mittaiseen tapaamiseen merkeissä ollenkaan.
Lastensuojelu kiinnostui asiasta etän tekemien lastensuojeluilmoitusten jälkeen ja ehdottivat tapaamista jossa kaikki osapuolet ovat läsnä. Etä on tähän suostunut mutta lähi kieltäytyi yhteisistä tapaamisista.”Jos etä saa tavata sen 3 pv joka toinen viikko, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Lähivanhemman ei ole mikään pakko suostua muihin tapaamisiin tai videopuheluihin.
Jos kiusalla tehty lasuilmoitus, en ihmettele yhtään miksi haluaa pysyä mahd. kaukana etästä...
Eli teidän mielestänne on lapsen etu, että lapsi tapaa toista vanhempaansa vain 3 vuorokauden ajan 2 viikon välein ja on muuna aikana täysin poissa kuvioista.
Käsittääkseni kuitenkin lapsen etua ajatellen olisi nimenomaan tärkeää että tapaamisia ja yhteydenpitoa olisi mahdollisimman paljon myös siihen etävanhempaan.Niin no, laki on laki. Jos vanhempien välit huonot, ei ole pakko järjestää enempää tapaamisia kuin ne lain mukaiset. Ja kiusalla tehdyt ilmoitukset tuskin lisäävät lähivanhemman halua olla tekemisissä etävanhemman kanssa. Jos etä haluaa enemmän tapaamisia, niin ei voi kuin yrittää kohdella lasta ja lähivanhempaa kunnioittavasti niin ehkä se siitä ajan kanssa muuttuu.
Kuitenkin yhteishuoltajuus ja etän osalta kommunikaatio ja asioiden hoito avointa. En myöskään ymmärrä miksi heti oletetaan että lastensuojeluilmoitukset olisivat kiusantekoa.
Jos lapsi olisi oikeasti vaarassa, olisit varmaan maininnut siitä jo aloituksessa. Siksi kuulostaa kiusanteolta. Tuollainen ei ainakaan ole lapsen edun mukaista.
Eikö lastensuojelun tarkoitus ole nimenomaan se lasten edun, oikeuksien ja turvallisuuden turvaaminen. Mitä hyötyä sinne on perusteettomia ilmoituksia tehdä? Se että lapselta riistetään oikeus toiseen vanhempaansa tai sitä rajoitetaan tahallisesti, on näkemykseni mukaan henkistä väkivaltaa toista vanhempaa ja varsinkin sitä lasta kohtaan.
Ei ole riistetty, jos etä saa tavata 3pv kahden viikon välein, ihan normaalimäärä eronneelle. Eikä lähivanhemman ole mikään pakko pitää yhteyttä tällä välillä.
2 § (8.2.2019/190)
TapaamisoikeusTapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeuteen kuuluu, että lapsi saa ajoittain olla tämän vanhemman luona tai tavata tätä muualla taikka pitää tähän yhteyttä muulla tavoin.
Lapsen kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle.
Ne sovitut tapaamiset katsotaan riittäväksi pikkulasten kohdalla. Isompi lapsi voi sitten pitää itse yhteyttä toiseen vanhempaan.
Jos lähi ei suostu yhteydenpitoon tällä hetkellä, lasuilmoituksen yms ovat pelkkää kiusantekoa. Lapsen edun mukaista ei myöskään ole joutua keskelle vanhempien riitoja.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Lasta etä saa tavata joka toinen viikko 3 vuorokauden ajan, mutta muuna aikana lapsi on täysin eristyksissä, koska lähi ei suostu lapsen ja etän kontaktiin esimerkisi video puhelu keskustelun tai vaikkapa tunnin mittaiseen tapaamiseen merkeissä ollenkaan.
Lastensuojelu kiinnostui asiasta etän tekemien lastensuojeluilmoitusten jälkeen ja ehdottivat tapaamista jossa kaikki osapuolet ovat läsnä. Etä on tähän suostunut mutta lähi kieltäytyi yhteisistä tapaamisista.”Jos etä saa tavata sen 3 pv joka toinen viikko, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Lähivanhemman ei ole mikään pakko suostua muihin tapaamisiin tai videopuheluihin.
Jos kiusalla tehty lasuilmoitus, en ihmettele yhtään miksi haluaa pysyä mahd. kaukana etästä...
Eli teidän mielestänne on lapsen etu, että lapsi tapaa toista vanhempaansa vain 3 vuorokauden ajan 2 viikon välein ja on muuna aikana täysin poissa kuvioista.
Käsittääkseni kuitenkin lapsen etua ajatellen olisi nimenomaan tärkeää että tapaamisia ja yhteydenpitoa olisi mahdollisimman paljon myös siihen etävanhempaan.Niin no, laki on laki. Jos vanhempien välit huonot, ei ole pakko järjestää enempää tapaamisia kuin ne lain mukaiset. Ja kiusalla tehdyt ilmoitukset tuskin lisäävät lähivanhemman halua olla tekemisissä etävanhemman kanssa. Jos etä haluaa enemmän tapaamisia, niin ei voi kuin yrittää kohdella lasta ja lähivanhempaa kunnioittavasti niin ehkä se siitä ajan kanssa muuttuu.
Kuitenkin yhteishuoltajuus ja etän osalta kommunikaatio ja asioiden hoito avointa. En myöskään ymmärrä miksi heti oletetaan että lastensuojeluilmoitukset olisivat kiusantekoa.
Jos lapsi olisi oikeasti vaarassa, olisit varmaan maininnut siitä jo aloituksessa. Siksi kuulostaa kiusanteolta. Tuollainen ei ainakaan ole lapsen edun mukaista.
Eikö lastensuojelun tarkoitus ole nimenomaan se lasten edun, oikeuksien ja turvallisuuden turvaaminen. Mitä hyötyä sinne on perusteettomia ilmoituksia tehdä? Se että lapselta riistetään oikeus toiseen vanhempaansa tai sitä rajoitetaan tahallisesti, on näkemykseni mukaan henkistä väkivaltaa toista vanhempaa ja varsinkin sitä lasta kohtaan.
Ei ole riistetty, jos etä saa tavata 3pv kahden viikon välein, ihan normaalimäärä eronneelle. Eikä lähivanhemman ole mikään pakko pitää yhteyttä tällä välillä.
Lapsen tapaamiset tulisi miettiä kuitenkin sen lapsen näkökulmasta. 3 vuotias lapsi joka on ollut molempien vanhempien kanssa päivittäin tekemisissä koko ikänsä. On muodostanut kiintymyssuhteen molempiin vanhempiin ja sitten yhtäkkiä toinen vanhemmista on työnnetty taka-alalle. Kysymys on kuitenkin aina siitä mikä on lapsen edun mukaista, ja useat tutkimukset ovat osoittaneet että niin sanottu yhteisvanhemmuus on lapselle paras vaihtoehto tai ainakin se että molemmat vanhemmat ovat aktivinen osa lapsen arkea. Tämä tulisi minun näkökulmastani olla huoltajuus ja tapaamis-asioissa aina se perusta josta lähdetään liikkeelle.
Totta, siinä tapauksessa jos vanhemmat pystyvät olemaan sovinnossa. Mikäli huonot välit ja tuore ero, on syytä rauhoittaa tilanne ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Lasta etä saa tavata joka toinen viikko 3 vuorokauden ajan, mutta muuna aikana lapsi on täysin eristyksissä, koska lähi ei suostu lapsen ja etän kontaktiin esimerkisi video puhelu keskustelun tai vaikkapa tunnin mittaiseen tapaamiseen merkeissä ollenkaan.
Lastensuojelu kiinnostui asiasta etän tekemien lastensuojeluilmoitusten jälkeen ja ehdottivat tapaamista jossa kaikki osapuolet ovat läsnä. Etä on tähän suostunut mutta lähi kieltäytyi yhteisistä tapaamisista.”Jos etä saa tavata sen 3 pv joka toinen viikko, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Lähivanhemman ei ole mikään pakko suostua muihin tapaamisiin tai videopuheluihin.
Jos kiusalla tehty lasuilmoitus, en ihmettele yhtään miksi haluaa pysyä mahd. kaukana etästä...
Eli teidän mielestänne on lapsen etu, että lapsi tapaa toista vanhempaansa vain 3 vuorokauden ajan 2 viikon välein ja on muuna aikana täysin poissa kuvioista.
Käsittääkseni kuitenkin lapsen etua ajatellen olisi nimenomaan tärkeää että tapaamisia ja yhteydenpitoa olisi mahdollisimman paljon myös siihen etävanhempaan.Niin no, laki on laki. Jos vanhempien välit huonot, ei ole pakko järjestää enempää tapaamisia kuin ne lain mukaiset. Ja kiusalla tehdyt ilmoitukset tuskin lisäävät lähivanhemman halua olla tekemisissä etävanhemman kanssa. Jos etä haluaa enemmän tapaamisia, niin ei voi kuin yrittää kohdella lasta ja lähivanhempaa kunnioittavasti niin ehkä se siitä ajan kanssa muuttuu.
Kuitenkin yhteishuoltajuus ja etän osalta kommunikaatio ja asioiden hoito avointa. En myöskään ymmärrä miksi heti oletetaan että lastensuojeluilmoitukset olisivat kiusantekoa.
Jos lapsi olisi oikeasti vaarassa, olisit varmaan maininnut siitä jo aloituksessa. Siksi kuulostaa kiusanteolta. Tuollainen ei ainakaan ole lapsen edun mukaista.
Eikö lastensuojelun tarkoitus ole nimenomaan se lasten edun, oikeuksien ja turvallisuuden turvaaminen. Mitä hyötyä sinne on perusteettomia ilmoituksia tehdä? Se että lapselta riistetään oikeus toiseen vanhempaansa tai sitä rajoitetaan tahallisesti, on näkemykseni mukaan henkistä väkivaltaa toista vanhempaa ja varsinkin sitä lasta kohtaan.
Ei ole riistetty, jos etä saa tavata 3pv kahden viikon välein, ihan normaalimäärä eronneelle. Eikä lähivanhemman ole mikään pakko pitää yhteyttä tällä välillä.
2 § (8.2.2019/190)
TapaamisoikeusTapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeuteen kuuluu, että lapsi saa ajoittain olla tämän vanhemman luona tai tavata tätä muualla taikka pitää tähän yhteyttä muulla tavoin.
Lapsen kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle.
Ne sovitut tapaamiset katsotaan riittäväksi pikkulasten kohdalla. Isompi lapsi voi sitten pitää itse yhteyttä toiseen vanhempaan.
Jos lähi ei suostu yhteydenpitoon tällä hetkellä, lasuilmoituksen yms ovat pelkkää kiusantekoa. Lapsen edun mukaista ei myöskään ole joutua keskelle vanhempien riitoja.
Siihen en ota kantaa kuka katsoo ja mitä riittäväksi.. Tapaamisia ei ole siis vielä sovittu. Etä haluaa olla tasapuolinen osa lapsen kasvatuksessa ja tapaamisissa ja säilyttää läheisen suhteen lapseensa. Tällä hetkellä Lähi määrittelee itse täysin omaehtoisesti, että mikä on lapsen parhaaksi eikä perustele toimiaan millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Lasta etä saa tavata joka toinen viikko 3 vuorokauden ajan, mutta muuna aikana lapsi on täysin eristyksissä, koska lähi ei suostu lapsen ja etän kontaktiin esimerkisi video puhelu keskustelun tai vaikkapa tunnin mittaiseen tapaamiseen merkeissä ollenkaan.
Lastensuojelu kiinnostui asiasta etän tekemien lastensuojeluilmoitusten jälkeen ja ehdottivat tapaamista jossa kaikki osapuolet ovat läsnä. Etä on tähän suostunut mutta lähi kieltäytyi yhteisistä tapaamisista.”Jos etä saa tavata sen 3 pv joka toinen viikko, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Lähivanhemman ei ole mikään pakko suostua muihin tapaamisiin tai videopuheluihin.
Jos kiusalla tehty lasuilmoitus, en ihmettele yhtään miksi haluaa pysyä mahd. kaukana etästä...
Eli teidän mielestänne on lapsen etu, että lapsi tapaa toista vanhempaansa vain 3 vuorokauden ajan 2 viikon välein ja on muuna aikana täysin poissa kuvioista.
Käsittääkseni kuitenkin lapsen etua ajatellen olisi nimenomaan tärkeää että tapaamisia ja yhteydenpitoa olisi mahdollisimman paljon myös siihen etävanhempaan.Niin no, laki on laki. Jos vanhempien välit huonot, ei ole pakko järjestää enempää tapaamisia kuin ne lain mukaiset. Ja kiusalla tehdyt ilmoitukset tuskin lisäävät lähivanhemman halua olla tekemisissä etävanhemman kanssa. Jos etä haluaa enemmän tapaamisia, niin ei voi kuin yrittää kohdella lasta ja lähivanhempaa kunnioittavasti niin ehkä se siitä ajan kanssa muuttuu.
Kuitenkin yhteishuoltajuus ja etän osalta kommunikaatio ja asioiden hoito avointa. En myöskään ymmärrä miksi heti oletetaan että lastensuojeluilmoitukset olisivat kiusantekoa.
Jos lapsi olisi oikeasti vaarassa, olisit varmaan maininnut siitä jo aloituksessa. Siksi kuulostaa kiusanteolta. Tuollainen ei ainakaan ole lapsen edun mukaista.
Eikö lastensuojelun tarkoitus ole nimenomaan se lasten edun, oikeuksien ja turvallisuuden turvaaminen. Mitä hyötyä sinne on perusteettomia ilmoituksia tehdä? Se että lapselta riistetään oikeus toiseen vanhempaansa tai sitä rajoitetaan tahallisesti, on näkemykseni mukaan henkistä väkivaltaa toista vanhempaa ja varsinkin sitä lasta kohtaan.
Ei ole riistetty, jos etä saa tavata 3pv kahden viikon välein, ihan normaalimäärä eronneelle. Eikä lähivanhemman ole mikään pakko pitää yhteyttä tällä välillä.
Lapsen tapaamiset tulisi miettiä kuitenkin sen lapsen näkökulmasta. 3 vuotias lapsi joka on ollut molempien vanhempien kanssa päivittäin tekemisissä koko ikänsä. On muodostanut kiintymyssuhteen molempiin vanhempiin ja sitten yhtäkkiä toinen vanhemmista on työnnetty taka-alalle. Kysymys on kuitenkin aina siitä mikä on lapsen edun mukaista, ja useat tutkimukset ovat osoittaneet että niin sanottu yhteisvanhemmuus on lapselle paras vaihtoehto tai ainakin se että molemmat vanhemmat ovat aktivinen osa lapsen arkea. Tämä tulisi minun näkökulmastani olla huoltajuus ja tapaamis-asioissa aina se perusta josta lähdetään liikkeelle.
Totta, siinä tapauksessa jos vanhemmat pystyvät olemaan sovinnossa. Mikäli huonot välit ja tuore ero, on syytä rauhoittaa tilanne ensin.
Hämmennys tässä asiassa kumpuaa siitä, että Lähi on halunnut eroa, etä on pyrkinyt eron hoitamaan mahdollisimman siististi ja kivuttomasti, asioista on keskusteltu molempien toimesta alkuun, mutta Lähi on vain yhtäkkiä päättänyt tehdä kaikesta hankalaa. Etä on ollut aina avoin keskustelulle ja painottanut Lähille että eronjälkeinen keskinäinen toimeentulo on lapsen kannalta tärkeää. Se mikä tästä asiasta mielestäni tekee vakavaa on, että sitä lasta on alettu käyttämään "lyömä aseena".
Yleensä katkeruus ja kostaminen kuuluu jätetyksi tulleen ihmisen tekemisiin, mutta tässä tapauksessa asia on päinvastoin.
Asianajaja jonka kohderyhmää on vastaavat tilanteet kannattaa jo etsiä, kyllä tuosta saa vaikutelman, että toinen yrittää vieraannuttaa ja nää tilanteet eivät ainakaa ajan kanssa parane... Sossut ja lastenvalvojat eivät juurikaan voi noihin tapaamisiin vaikuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Lasta etä saa tavata joka toinen viikko 3 vuorokauden ajan, mutta muuna aikana lapsi on täysin eristyksissä, koska lähi ei suostu lapsen ja etän kontaktiin esimerkisi video puhelu keskustelun tai vaikkapa tunnin mittaiseen tapaamiseen merkeissä ollenkaan.
Lastensuojelu kiinnostui asiasta etän tekemien lastensuojeluilmoitusten jälkeen ja ehdottivat tapaamista jossa kaikki osapuolet ovat läsnä. Etä on tähän suostunut mutta lähi kieltäytyi yhteisistä tapaamisista.”Jos etä saa tavata sen 3 pv joka toinen viikko, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Lähivanhemman ei ole mikään pakko suostua muihin tapaamisiin tai videopuheluihin.
Jos kiusalla tehty lasuilmoitus, en ihmettele yhtään miksi haluaa pysyä mahd. kaukana etästä...
Eli teidän mielestänne on lapsen etu, että lapsi tapaa toista vanhempaansa vain 3 vuorokauden ajan 2 viikon välein ja on muuna aikana täysin poissa kuvioista.
Käsittääkseni kuitenkin lapsen etua ajatellen olisi nimenomaan tärkeää että tapaamisia ja yhteydenpitoa olisi mahdollisimman paljon myös siihen etävanhempaan.Niin no, laki on laki. Jos vanhempien välit huonot, ei ole pakko järjestää enempää tapaamisia kuin ne lain mukaiset. Ja kiusalla tehdyt ilmoitukset tuskin lisäävät lähivanhemman halua olla tekemisissä etävanhemman kanssa. Jos etä haluaa enemmän tapaamisia, niin ei voi kuin yrittää kohdella lasta ja lähivanhempaa kunnioittavasti niin ehkä se siitä ajan kanssa muuttuu.
Kuitenkin yhteishuoltajuus ja etän osalta kommunikaatio ja asioiden hoito avointa. En myöskään ymmärrä miksi heti oletetaan että lastensuojeluilmoitukset olisivat kiusantekoa.
Jos lapsi olisi oikeasti vaarassa, olisit varmaan maininnut siitä jo aloituksessa. Siksi kuulostaa kiusanteolta. Tuollainen ei ainakaan ole lapsen edun mukaista.
Eikö lastensuojelun tarkoitus ole nimenomaan se lasten edun, oikeuksien ja turvallisuuden turvaaminen. Mitä hyötyä sinne on perusteettomia ilmoituksia tehdä? Se että lapselta riistetään oikeus toiseen vanhempaansa tai sitä rajoitetaan tahallisesti, on näkemykseni mukaan henkistä väkivaltaa toista vanhempaa ja varsinkin sitä lasta kohtaan.
Ei ole riistetty, jos etä saa tavata 3pv kahden viikon välein, ihan normaalimäärä eronneelle. Eikä lähivanhemman ole mikään pakko pitää yhteyttä tällä välillä.
Lapsen tapaamiset tulisi miettiä kuitenkin sen lapsen näkökulmasta. 3 vuotias lapsi joka on ollut molempien vanhempien kanssa päivittäin tekemisissä koko ikänsä. On muodostanut kiintymyssuhteen molempiin vanhempiin ja sitten yhtäkkiä toinen vanhemmista on työnnetty taka-alalle. Kysymys on kuitenkin aina siitä mikä on lapsen edun mukaista, ja useat tutkimukset ovat osoittaneet että niin sanottu yhteisvanhemmuus on lapselle paras vaihtoehto tai ainakin se että molemmat vanhemmat ovat aktivinen osa lapsen arkea. Tämä tulisi minun näkökulmastani olla huoltajuus ja tapaamis-asioissa aina se perusta josta lähdetään liikkeelle.
Totta, siinä tapauksessa jos vanhemmat pystyvät olemaan sovinnossa. Mikäli huonot välit ja tuore ero, on syytä rauhoittaa tilanne ensin.
Hämmennys tässä asiassa kumpuaa siitä, että Lähi on halunnut eroa, etä on pyrkinyt eron hoitamaan mahdollisimman siististi ja kivuttomasti, asioista on keskusteltu molempien toimesta alkuun, mutta Lähi on vain yhtäkkiä päättänyt tehdä kaikesta hankalaa. Etä on ollut aina avoin keskustelulle ja painottanut Lähille että eronjälkeinen keskinäinen toimeentulo on lapsen kannalta tärkeää. Se mikä tästä asiasta mielestäni tekee vakavaa on, että sitä lasta on alettu käyttämään "lyömä aseena".
Yleensä katkeruus ja kostaminen kuuluu jätetyksi tulleen ihmisen tekemisiin, mutta tässä tapauksessa asia on päinvastoin.
Jotenkin kuulostaa siltä, että etä se tässä yrittää manipuloida ja kontrolloida lähiä. Verhoaa tämän siten, että selittelee kuinka lähin on tehtävä kuten hän haluaa, koska se on lapsen etu. Jos etä haluaa tulla joka ilta käymään niin etän on saatava tulla, koska muuten lapsi kärsii. Jos etä haluaa soitella videopuheluja (ja samalla kytätä exää) niin hänen on niin saatava tehdä koska lapsen etu. Tässä tarinassa jotenkin koko ajan korostuu se kuinka etä on niin hyvä ihminen ja ajattelee vaan lapsen etua. Lähi taas on melkein saatanasta, eikä yhtään ajattele lasta. Voihan näin olla, mutta aika usein ei ole.
Ettei olis narsisti linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Lasta etä saa tavata joka toinen viikko 3 vuorokauden ajan, mutta muuna aikana lapsi on täysin eristyksissä, koska lähi ei suostu lapsen ja etän kontaktiin esimerkisi video puhelu keskustelun tai vaikkapa tunnin mittaiseen tapaamiseen merkeissä ollenkaan.
Lastensuojelu kiinnostui asiasta etän tekemien lastensuojeluilmoitusten jälkeen ja ehdottivat tapaamista jossa kaikki osapuolet ovat läsnä. Etä on tähän suostunut mutta lähi kieltäytyi yhteisistä tapaamisista.”Jos etä saa tavata sen 3 pv joka toinen viikko, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Lähivanhemman ei ole mikään pakko suostua muihin tapaamisiin tai videopuheluihin.
Jos kiusalla tehty lasuilmoitus, en ihmettele yhtään miksi haluaa pysyä mahd. kaukana etästä...
Eli teidän mielestänne on lapsen etu, että lapsi tapaa toista vanhempaansa vain 3 vuorokauden ajan 2 viikon välein ja on muuna aikana täysin poissa kuvioista.
Käsittääkseni kuitenkin lapsen etua ajatellen olisi nimenomaan tärkeää että tapaamisia ja yhteydenpitoa olisi mahdollisimman paljon myös siihen etävanhempaan.Niin no, laki on laki. Jos vanhempien välit huonot, ei ole pakko järjestää enempää tapaamisia kuin ne lain mukaiset. Ja kiusalla tehdyt ilmoitukset tuskin lisäävät lähivanhemman halua olla tekemisissä etävanhemman kanssa. Jos etä haluaa enemmän tapaamisia, niin ei voi kuin yrittää kohdella lasta ja lähivanhempaa kunnioittavasti niin ehkä se siitä ajan kanssa muuttuu.
Kuitenkin yhteishuoltajuus ja etän osalta kommunikaatio ja asioiden hoito avointa. En myöskään ymmärrä miksi heti oletetaan että lastensuojeluilmoitukset olisivat kiusantekoa.
Jos lapsi olisi oikeasti vaarassa, olisit varmaan maininnut siitä jo aloituksessa. Siksi kuulostaa kiusanteolta. Tuollainen ei ainakaan ole lapsen edun mukaista.
Eikö lastensuojelun tarkoitus ole nimenomaan se lasten edun, oikeuksien ja turvallisuuden turvaaminen. Mitä hyötyä sinne on perusteettomia ilmoituksia tehdä? Se että lapselta riistetään oikeus toiseen vanhempaansa tai sitä rajoitetaan tahallisesti, on näkemykseni mukaan henkistä väkivaltaa toista vanhempaa ja varsinkin sitä lasta kohtaan.
Ei ole riistetty, jos etä saa tavata 3pv kahden viikon välein, ihan normaalimäärä eronneelle. Eikä lähivanhemman ole mikään pakko pitää yhteyttä tällä välillä.
Lapsen tapaamiset tulisi miettiä kuitenkin sen lapsen näkökulmasta. 3 vuotias lapsi joka on ollut molempien vanhempien kanssa päivittäin tekemisissä koko ikänsä. On muodostanut kiintymyssuhteen molempiin vanhempiin ja sitten yhtäkkiä toinen vanhemmista on työnnetty taka-alalle. Kysymys on kuitenkin aina siitä mikä on lapsen edun mukaista, ja useat tutkimukset ovat osoittaneet että niin sanottu yhteisvanhemmuus on lapselle paras vaihtoehto tai ainakin se että molemmat vanhemmat ovat aktivinen osa lapsen arkea. Tämä tulisi minun näkökulmastani olla huoltajuus ja tapaamis-asioissa aina se perusta josta lähdetään liikkeelle.
Totta, siinä tapauksessa jos vanhemmat pystyvät olemaan sovinnossa. Mikäli huonot välit ja tuore ero, on syytä rauhoittaa tilanne ensin.
Hämmennys tässä asiassa kumpuaa siitä, että Lähi on halunnut eroa, etä on pyrkinyt eron hoitamaan mahdollisimman siististi ja kivuttomasti, asioista on keskusteltu molempien toimesta alkuun, mutta Lähi on vain yhtäkkiä päättänyt tehdä kaikesta hankalaa. Etä on ollut aina avoin keskustelulle ja painottanut Lähille että eronjälkeinen keskinäinen toimeentulo on lapsen kannalta tärkeää. Se mikä tästä asiasta mielestäni tekee vakavaa on, että sitä lasta on alettu käyttämään "lyömä aseena".
Yleensä katkeruus ja kostaminen kuuluu jätetyksi tulleen ihmisen tekemisiin, mutta tässä tapauksessa asia on päinvastoin.
Jotenkin kuulostaa siltä, että etä se tässä yrittää manipuloida ja kontrolloida lähiä. Verhoaa tämän siten, että selittelee kuinka lähin on tehtävä kuten hän haluaa, koska se on lapsen etu. Jos etä haluaa tulla joka ilta käymään niin etän on saatava tulla, koska muuten lapsi kärsii. Jos etä haluaa soitella videopuheluja (ja samalla kytätä exää) niin hänen on niin saatava tehdä koska lapsen etu. Tässä tarinassa jotenkin koko ajan korostuu se kuinka etä on niin hyvä ihminen ja ajattelee vaan lapsen etua. Lähi taas on melkein saatanasta, eikä yhtään ajattele lasta. Voihan näin olla, mutta aika usein ei ole.
Ettei olis narsisti linjoilla.
Mielipiteesi perustuu aika pitkälti olettamuksiin. Aloituksessa ilmaisin että etällä ei ole minkäänlaista kiinnostusta lähin asioihin. Etä haluaa vain omistamansa omaisuuden takaisin ja avoimen kommunikoinnin LAPSEN asioista lähin kanssa.. Ja tosissaan etää ei kiinnosta "käydä" lähin luona, on valmis lapsen noutamaan vaikka leikkipaikalle sovituksi ajaksi vain tavatakseen lasta.
Etän näkökulmasta lähi väärinkäyttää asemaansa, on yhteistyökyvytön ja mahdollisesti kyvytön lähivanhemmuuteen lapsen edun mukaisesti. Etällä ei ole tarkoitus "viedä" lähiltä lähivanhemmuutta, mutta asia on hänelle nostettu esille, koska tässä tapauksessa näyttää vahvasti siltä, että vain etä on aidosti kiinnostunut lapsen edunmukaisista olosuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen kirjoittamaa..... mutta joo, ihan peruskauraa eroperheissä. Lapset surettaa, kaveri erosi kun lapsi oli alle 1v, ollut viikko-viikko siitä lähtien, ja isä viikolla ei saa olla yhteydessä mitenkään. Käy sitten päiväkodilla tapaamassa lasta niillä viikoilla.
3v on sen ikäinen että viikko-viikko toimii jo oikein hyvin jotta käräjäoikeuteen vaan.
Vierailija kirjoitti:
Naisen kirjoittamaa..... mutta joo, ihan peruskauraa eroperheissä. Lapset surettaa, kaveri erosi kun lapsi oli alle 1v, ollut viikko-viikko siitä lähtien, ja isä viikolla ei saa olla yhteydessä mitenkään. Käy sitten päiväkodilla tapaamassa lasta niillä viikoilla.
3v on sen ikäinen että viikko-viikko toimii jo oikein hyvin jotta käräjäoikeuteen vaan.
Onko päiväkoti tapaamiset sovittu vanhempien kesken vai onko riittänyt ihan vain päiväkodin lupa asiaan? Mikäli lastensuojelu ja päiväkoti antaisi tämmöiselle siunauksensa niin voisi olla merkittävä helpotus tilanteeseen ennen sopimukseen pääsyä tai oikeuden päätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovitteluun saa mennä ennen käräjiäkin ja vaikkei tekisi mitään rikosilmoitustakaan. Soitto ja ajanvaraus.
Vierailija kirjoitti:
Sovitteluun saa mennä ennen käräjiäkin ja vaikkei tekisi mitään rikosilmoitustakaan. Soitto ja ajanvaraus.
Lähi on kieltäytynyt lastenvalvoja käynneistä, perheneuvolasta ja lastensuojelu käynneistä sovittelu keinoina. tuskin suostuu sovitteluun ellei tuo ole oikeudellisesti pakollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitteluun saa mennä ennen käräjiäkin ja vaikkei tekisi mitään rikosilmoitustakaan. Soitto ja ajanvaraus.
Lähi on kieltäytynyt lastenvalvoja käynneistä, perheneuvolasta ja lastensuojelu käynneistä sovittelu keinoina. tuskin suostuu sovitteluun ellei tuo ole oikeudellisesti pakollinen.
Tapaamisriidat eivät kuulu lastensuojelun toimivaltaan. Lastenvalvoja ja perheneuvola auttavat vapaaehtoisesti sieltä apua hakevia. Et voi pakottaa sinne toista vanhempaa mitenkään.
Etävanhemmat vieraannutetaan lapsestaan todella usein. Lähivanhemmat manipuloi lapsia monitahoisesti, ettei lapset kohta halua etävanhemmalle ja etävanhemman tiukille ajettu talous pilaa monesti myös suhteita lapsiin, kun ei enää varaa tehdä lasten kanssa mitään, sillä etälle saattaa jäädä n.600e asumiskulujen jälkeen eli 100 enemmän kuin toimeentulotuki. Siitä pitäisi vielä lasten menoja kustantaa.
Etävanhemmat häviää aina kaikki rahat menee eikä lapsiaan nää.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitteluun saa mennä ennen käräjiäkin ja vaikkei tekisi mitään rikosilmoitustakaan. Soitto ja ajanvaraus.
Lähi on kieltäytynyt lastenvalvoja käynneistä, perheneuvolasta ja lastensuojelu käynneistä sovittelu keinoina. tuskin suostuu sovitteluun ellei tuo ole oikeudellisesti pakollinen.
Tapaamisriidat eivät kuulu lastensuojelun toimivaltaan. Lastenvalvoja ja perheneuvola auttavat vapaaehtoisesti sieltä apua hakevia. Et voi pakottaa sinne toista vanhempaa mitenkään.
Ei tietenkään. Sopimukset ovat aina vapaaehtoisia, mutta sovitteluun osallistuminen voi käsittääkseni olla velvoittavaa. Tässä tapauksessa en osaa sanoa onko tämmöistä velvollisuutta ennen käräjäoikeutta ja onko tuo silloinkaan millään tavalla velvoittavaa.. Mutta ei tuo kyllä kauhean suopeasti lähin asemaan heijastu jos kieltäytyy kaikesta sovittelusta.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitteluun saa mennä ennen käräjiäkin ja vaikkei tekisi mitään rikosilmoitustakaan. Soitto ja ajanvaraus.
Lähi on kieltäytynyt lastenvalvoja käynneistä, perheneuvolasta ja lastensuojelu käynneistä sovittelu keinoina. tuskin suostuu sovitteluun ellei tuo ole oikeudellisesti pakollinen.
Tapaamisriidat eivät kuulu lastensuojelun toimivaltaan. Lastenvalvoja ja perheneuvola auttavat vapaaehtoisesti sieltä apua hakevia. Et voi pakottaa sinne toista vanhempaa mitenkään.
Ei tietenkään. Sopimukset ovat aina vapaaehtoisia, mutta sovitteluun osallistuminen voi käsittääkseni olla velvoittavaa. Tässä tapauksessa en osaa sanoa onko tämmöistä velvollisuutta ennen käräjäoikeutta ja onko tuo silloinkaan millään tavalla velvoittavaa.. Mutta ei tuo kyllä kauhean suopeasti lähin asemaan heijastu jos kieltäytyy kaikesta sovittelusta.
Tietenkin sovittelu toimii vain vapaaehtoisena. Jos vapaaehtoisuutta ei sopimukseen ole, niin käräjäoikeus päättää ja ainoastaan se. T: lasun sossu
Vierailija kirjoitti:
Etävanhemmat vieraannutetaan lapsestaan todella usein. Lähivanhemmat manipuloi lapsia monitahoisesti, ettei lapset kohta halua etävanhemmalle ja etävanhemman tiukille ajettu talous pilaa monesti myös suhteita lapsiin, kun ei enää varaa tehdä lasten kanssa mitään, sillä etälle saattaa jäädä n.600e asumiskulujen jälkeen eli 100 enemmän kuin toimeentulotuki. Siitä pitäisi vielä lasten menoja kustantaa.
Etävanhemmat häviää aina kaikki rahat menee eikä lapsiaan nää.
Tämä tässä tilanteessa on nimenomaan se suuri pelko, etän näkökulmasta. Lapsen vieraannutaminen on erittäin julma ja itsekäs teko, mutta valitettavasti ei kanna mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia edes erittäin vakavissa tapauksissa. Onneksi asia on edes vähän noussut esille viime vuosina, voidaan yleensä olettaa että sosiaalitoimi ja lain säätäjät ja toimeenpanijat ovat ainakin tietoisia asiasta.
"lapsen etu" on siitä hauska termi, että siihen voi vedota lähes aina oman näkemyksen perusteena. Käräjille menoon ei liity lapsen etu, vaan asioiden selkiytyminen, koska kukaan muu viranomainen (sosiaalityöntekijä, perheneuvola tai lastenvalvoja) ei voi päättää asioista, vaan edistää _sopimista_.
Eli eikun oikeuteen argumenttiesi kanssa niin saatte homman kerralla kuntoon.
t. lasu sossu
Ellei se etä ole sitten juoppo, hullu tai jotain muuta vastaavaa...