Lue keskustelun säännöt.
Lapsen etu ja oikeus tavata vanhempiaan.
Neuvoja?
28.07.2020 |
Varsin tuore ero tapaus, yksi yhteinen lapsi, muutettu erilleen. Ero tilanteessa on yhteismielin sovittu yhteishuoltajuudesta, vuoroasumisesta ja yhteisvanhemmuudesta suullisesti.
Lähivanhemmuus on etän tietämättä jäänyt lähi vanhemmalle kun on muuttanut asunnosta. Nyt lähivanhempi on heittäytynyt hankalaksi mm tapaamisien perumisilla (suullinen sovinto) ja oikeastaan kaikkien suullisten sopimusten rikkomisilla, lapsen eristämisellä ja tapaamisten harventamisella.
Lähi ei ole saapunut uusiksi sovittuun lastenvalvojan tapaamiseen, mutta kuitenkin kävi tapaamassa LVtä pari tuntia sovitusta ajasta, jonka jälkeen lastenvalvoja ilmoitti etälle puhelimitse että asian käsittely on heidän osaltaan ohi.
Lasta etä saa tavata joka toinen viikko 3 vuorokauden ajan, mutta muuna aikana lapsi on täysin eristyksissä, koska lähi ei suostu lapsen ja etän kontaktiin esimerkisi video puhelu keskustelun tai vaikkapa tunnin mittaiseen tapaamiseen merkeissä ollenkaan.
Lastensuojelu kiinnostui asiasta etän tekemien lastensuojeluilmoitusten jälkeen ja ehdottivat tapaamista jossa kaikki osapuolet ovat läsnä. Etä on tähän suostunut mutta lähi kieltäytyi yhteisistä tapaamisista.
Lähi on estänyt etän puhelinnumeron, blokannut sosiaalisessa mediassa eikä kommunikoi kuin satunnaisesti valitsemistaan aiheista viestitse whatsappin välityksellä.
Etä on täysin pihalla millä perusteella lähi näin toimii. Mikään viranomainen tai sosiaalitoimi ei asialle voi mitään tehdä, eikä kukaan voi kertoa miten lähi on heille asiaa perustellut tai onko edes perustellut.
Lapsi on täyttämässä kolme vuotta, on ikäisekseen erittäin itsenäinen ja yrittelijäs, tulee toimeen muiden lasten kanssa hyvin ja osaa kertoa mielipiteitään. Suhde molempiin vanhempiin erittäin läheinen, koska molemmat vanhemmat ovat olleet kotona ja arjessa osallisena yhtä lailla.
Etä ei juurikaan juo, on lopettanut tupakoinnin, eikä käytä päihteitä. Ei myöskään ole väkivaltainen tai millään tavalla kiinnostunut lähin arjesta ja asioista.
Lähillä on vielä etän omaisuutta jota ei suostu luovuttamaan, ei tupakoi ja juo harvoin, mutta välillä jokseenkin vastuuttomasti. Ei ole fyysisesti väkivaltainen. Vihjaillut että kokee etän yhteydenotto yritykset omaisuuden takaisin saamisesta ja lapsen tapaamis asioista häirintänä. Lähi on halunnut erota.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olleita ihmisiä? Oletko löytänyt apua tai ratkaisuja jostain ja millä tavalla?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan rajoittaisi lapsen tapaamisia ilman jotain syytä Jos että ei ole joku juoppo tai hullu ja osaa huolehtia lapsesta herää kysymys onko lähi ihan täysi järkinen.
Ellei se etä ole sitten juoppo, hullu tai jotain muuta vastaavaa...
Niin, kyllä se lähivanhempi voi yhtä lailla olla huono vanhempi tai jopa juoppo ja hullu.
Itsekin kasvoin äidin kanssa, joka oli hullu ja alkoholisti ja esti mahdollisuuksien mukaan tapaamiset isän kanssa, joka taas olisi ollut paljon kykenevämpi vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti se on hyvin yleistä, että lapsen etu unohtuu ja vanhemmat purkavat omia katkeruuksiaan lapsen kautta, estävät tapaamisia, tekevät kiusaa jne.
En todellakaan kadehdi lastenvalvojien työtä, aivan mahdotonta näissä on tietää että kumpi on se pahis ja kumpi hyvis kun molemmat silmät kirkkaina väittää olevansa syyttömiä.
Eihän lastenvslvojan tarvitsekaan tietää. Häbtä kiinnostaa ainoastaan se kykenevätkö vanhemmat sopimaan vai ei. Jos eivät, niin lastenvalvojan aika menee hukkaan.
Miksi alunperin et vaatinut viikko viikko systeemiä
Vierailija kirjoitti:
Naisen kirjoittamaa..... mutta joo, ihan peruskauraa eroperheissä. Lapset surettaa, kaveri erosi kun lapsi oli alle 1v, ollut viikko-viikko siitä lähtien, ja isä viikolla ei saa olla yhteydessä mitenkään. Käy sitten päiväkodilla tapaamassa lasta niillä viikoilla.
3v on sen ikäinen että viikko-viikko toimii jo oikein hyvin jotta käräjäoikeuteen vaan.
Lastenvalvoja ei missään tapauksessa vahvista viikko-viikko-jakoa alle 7-vuotiaalle, ja syystä.
Me ollaan jaettu huoltajuus exän kanssa tasan pienen lapsen kanssa koska se oli huonossa tilanteessa vähiten huono vaihtoehto, mutta ei mitään viikon jaksoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti se on hyvin yleistä, että lapsen etu unohtuu ja vanhemmat purkavat omia katkeruuksiaan lapsen kautta, estävät tapaamisia, tekevät kiusaa jne.
En todellakaan kadehdi lastenvalvojien työtä, aivan mahdotonta näissä on tietää että kumpi on se pahis ja kumpi hyvis kun molemmat silmät kirkkaina väittää olevansa syyttömiä.
Eihän lastenvslvojan tarvitsekaan tietää. Häbtä kiinnostaa ainoastaan se kykenevätkö vanhemmat sopimaan vai ei. Jos eivät, niin lastenvalvojan aika menee hukkaan.
Osin toki toi, mutta lastenvalvoja valvoo sitä _lapsen_ etua niissä sopimuksissa. Että kiinnostaa siinä muukin kuin vain se aikuisten kanta asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen kirjoittamaa..... mutta joo, ihan peruskauraa eroperheissä. Lapset surettaa, kaveri erosi kun lapsi oli alle 1v, ollut viikko-viikko siitä lähtien, ja isä viikolla ei saa olla yhteydessä mitenkään. Käy sitten päiväkodilla tapaamassa lasta niillä viikoilla.
3v on sen ikäinen että viikko-viikko toimii jo oikein hyvin jotta käräjäoikeuteen vaan.
Lastenvalvoja ei missään tapauksessa vahvista viikko-viikko-jakoa alle 7-vuotiaalle, ja syystä.
Me ollaan jaettu huoltajuus exän kanssa tasan pienen lapsen kanssa koska se oli huonossa tilanteessa vähiten huono vaihtoehto, mutta ei mitään viikon jaksoja!
Miten niin ei vahvista? Kyllä meillä oli jo 1v vuoro viikoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen kirjoittamaa..... mutta joo, ihan peruskauraa eroperheissä. Lapset surettaa, kaveri erosi kun lapsi oli alle 1v, ollut viikko-viikko siitä lähtien, ja isä viikolla ei saa olla yhteydessä mitenkään. Käy sitten päiväkodilla tapaamassa lasta niillä viikoilla.
3v on sen ikäinen että viikko-viikko toimii jo oikein hyvin jotta käräjäoikeuteen vaan.
Lastenvalvoja ei missään tapauksessa vahvista viikko-viikko-jakoa alle 7-vuotiaalle, ja syystä.
Me ollaan jaettu huoltajuus exän kanssa tasan pienen lapsen kanssa koska se oli huonossa tilanteessa vähiten huono vaihtoehto, mutta ei mitään viikon jaksoja!
Miten ihmeessä tämmöstä päätelmää on saatu aikaiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen kirjoittamaa..... mutta joo, ihan peruskauraa eroperheissä. Lapset surettaa, kaveri erosi kun lapsi oli alle 1v, ollut viikko-viikko siitä lähtien, ja isä viikolla ei saa olla yhteydessä mitenkään. Käy sitten päiväkodilla tapaamassa lasta niillä viikoilla.
3v on sen ikäinen että viikko-viikko toimii jo oikein hyvin jotta käräjäoikeuteen vaan.
Lastenvalvoja ei missään tapauksessa vahvista viikko-viikko-jakoa alle 7-vuotiaalle, ja syystä.
Me ollaan jaettu huoltajuus exän kanssa tasan pienen lapsen kanssa koska se oli huonossa tilanteessa vähiten huono vaihtoehto, mutta ei mitään viikon jaksoja!
Miten niin ei vahvista? Kyllä meillä oli jo 1v vuoro viikoin.
Aika hurjaa 1-vuotiaalle...
Kuule ap, käyttäydyn olen itse lähivanhempi ja käyttäydyn etää kohtaan juuri tuolla samalla tavalla. Ja tässä sinulle syy: se etä käyttää henkistä väkivaltaa.
Kyllä, on ihan totta, että normaalisti ei tarvi eksää blokata somesta ja kaikkialta muualtakin. Siihen, että näin on tehty, on yleensä syy. Ja ne selitykset siitä, miksi lähivanhempana näin toimii, ovat turhia ja vähän vaarallisiakin. Väkivaltaisen puolison toimintatapoihin kuuluu, että kaikkea mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan. Mitä vähemmän puhuu, mitä vähemmän selittää, sitä paremmassa turvassa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Lasta etä saa tavata joka toinen viikko 3 vuorokauden ajan, mutta muuna aikana lapsi on täysin eristyksissä, koska lähi ei suostu lapsen ja etän kontaktiin esimerkisi video puhelu keskustelun tai vaikkapa tunnin mittaiseen tapaamiseen merkeissä ollenkaan.
Lastensuojelu kiinnostui asiasta etän tekemien lastensuojeluilmoitusten jälkeen ja ehdottivat tapaamista jossa kaikki osapuolet ovat läsnä. Etä on tähän suostunut mutta lähi kieltäytyi yhteisistä tapaamisista.”Jos etä saa tavata sen 3 pv joka toinen viikko, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Lähivanhemman ei ole mikään pakko suostua muihin tapaamisiin tai videopuheluihin.
Jos kiusalla tehty lasuilmoitus, en ihmettele yhtään miksi haluaa pysyä mahd. kaukana etästä...
Eli teidän mielestänne on lapsen etu, että lapsi tapaa toista vanhempaansa vain 3 vuorokauden ajan 2 viikon välein ja on muuna aikana täysin poissa kuvioista.
Käsittääkseni kuitenkin lapsen etua ajatellen olisi nimenomaan tärkeää että tapaamisia ja yhteydenpitoa olisi mahdollisimman paljon myös siihen etävanhempaan.
Totta, etävanhempaa olisi hyvä 3v tavata useammin, kuin joka toinen viikonloppu, jos isä on osoittanut kiinnostusta ja hoitanut lasta tasavertaisesti lähivanhemman kanssa, ennen eroa ja perhevapaat laitettu puoliksi ja mies ollut koti-isänä, yhtä kauan kuin äiti.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhemmat vieraannutetaan lapsestaan todella usein. Lähivanhemmat manipuloi lapsia monitahoisesti, ettei lapset kohta halua etävanhemmalle ja etävanhemman tiukille ajettu talous pilaa monesti myös suhteita lapsiin, kun ei enää varaa tehdä lasten kanssa mitään, sillä etälle saattaa jäädä n.600e asumiskulujen jälkeen eli 100 enemmän kuin toimeentulotuki. Siitä pitäisi vielä lasten menoja kustantaa.
Etävanhemmat häviää aina kaikki rahat menee eikä lapsiaan nää.Tämä tässä tilanteessa on nimenomaan se suuri pelko, etän näkökulmasta. Lapsen vieraannutaminen on erittäin julma ja itsekäs teko, mutta valitettavasti ei kanna mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia edes erittäin vakavissa tapauksissa. Onneksi asia on edes vähän noussut esille viime vuosina, voidaan yleensä olettaa että sosiaalitoimi ja lain säätäjät ja toimeenpanijat ovat ainakin tietoisia asiasta.
Kannattaa muistaa, että joskus se ”vieraannuttaminen” voi myös olla lapsen edun mukaista. Jos etävanhemmalla esim. paha mielenterveys- tai päihdeongelma, väkivaltaisuutta tms. Eihän sellaisen vastuulle voi lasta antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, mitä kommentteja! Jos toinen vanhemmista päättää yllättäen yksipuolisesti neuvotteluihin osallistumatta, miten tapaamiset tehdään, on se ilman muuta erittäin epäilyttävää käytöstä ja kaikkea muuta kuin lapsen parasta ajatellen. Ihan jo tämänkin takia suosittelen käräjiä ja lähivanhemmuuden hakemista. Kannattaa korostaa lähivanhemmuuden osalta, että on valmis jakamaan tapaamiset tasan ja että ei estä lapsen ja vanhemman puhelinsoittoja tai tapaamisia omalla vuorollaankaan. Nimenomaan sillä vanhemmalla on iso etu puolellaan, joka on valmis yhteistyöhön ja ajattelemaan lapsen parasta.
Sitten kuitenkin se ikävämpi asia. Jos ero on tullut siksi, että toinen vanhempi (eli se jätetty) käyttää henkistä väkivaltaa, on selvää, että järjestelyt on tehtävä toisin. Henkinen väkivalta ei tosin ole syy estää lapsen ja etän tapaamiset ellei se ulotu lapseenkin (ja sitä olisi ehkä vaikea todistaa). Lähi siis tässä tapauksessa tekee vain itselleen hallaa, kun ei suostu yhteistyöhön. Järjestetään vain sellaiset puitteet, ettei henkistä väkivaltaa käyttänyt pääse sitä tekemään enää eli ei olla suoraan yhteydessä vaan hoidetaan lapsen asiat viestein ja vaihdossa on mukana aina joku ulkopuolinen.
Koska lähi ei osallistu neuvotteluihin ja katsoo oikeudekseen yksipuolisesti määrätä, mikä on sopiva tapaamismäärä, näyttää siltä, että lähi ei ajattele lapsen parasta, ehkä vain omaa parastaan. Näin ollen siis oikea osoite on käräjäoikeus, jossa saadaan se tapaamissopimus aikaan lopullisesti ilman katkeruutta. Pieni lapsi ei muuten käräjäoikeustaistelusta vahingoitu, koska hän ei siitä edes tiedä mitään. Jälkeenpäin on kuitenkin etän hyvä osoittaa, että yritti kaikkensa, kun lapsi alkaa ihmetellä tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhemmat vieraannutetaan lapsestaan todella usein. Lähivanhemmat manipuloi lapsia monitahoisesti, ettei lapset kohta halua etävanhemmalle ja etävanhemman tiukille ajettu talous pilaa monesti myös suhteita lapsiin, kun ei enää varaa tehdä lasten kanssa mitään, sillä etälle saattaa jäädä n.600e asumiskulujen jälkeen eli 100 enemmän kuin toimeentulotuki. Siitä pitäisi vielä lasten menoja kustantaa.
Etävanhemmat häviää aina kaikki rahat menee eikä lapsiaan nää.Tämä tässä tilanteessa on nimenomaan se suuri pelko, etän näkökulmasta. Lapsen vieraannutaminen on erittäin julma ja itsekäs teko, mutta valitettavasti ei kanna mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia edes erittäin vakavissa tapauksissa. Onneksi asia on edes vähän noussut esille viime vuosina, voidaan yleensä olettaa että sosiaalitoimi ja lain säätäjät ja toimeenpanijat ovat ainakin tietoisia asiasta.
Kannattaa muistaa, että joskus se ”vieraannuttaminen” voi myös olla lapsen edun mukaista. Jos etävanhemmalla esim. paha mielenterveys- tai päihdeongelma, väkivaltaisuutta tms. Eihän sellaisen vastuulle voi lasta antaa.
Tällaisessa tilanteessa se tehdään sopimuksilla selväksi tai käräjäoikeuden päätöksellä. Ei toinen vanhemmista voi mielivaltaisesti päättää, että se toinen ei olekaan sopiva vanhemmaksi, vaikka asioista on sovittu alunperin toisin. Ilman muuta näissä tilanteissa tuodaan kortit pöytään ja kerrotaan lastenvalvojalla tai tarvittaessa käräjäoikeudessa, miksi tapaamisoikeutta halutaan pitää kapeana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhemmat vieraannutetaan lapsestaan todella usein. Lähivanhemmat manipuloi lapsia monitahoisesti, ettei lapset kohta halua etävanhemmalle ja etävanhemman tiukille ajettu talous pilaa monesti myös suhteita lapsiin, kun ei enää varaa tehdä lasten kanssa mitään, sillä etälle saattaa jäädä n.600e asumiskulujen jälkeen eli 100 enemmän kuin toimeentulotuki. Siitä pitäisi vielä lasten menoja kustantaa.
Etävanhemmat häviää aina kaikki rahat menee eikä lapsiaan nää.Tämä tässä tilanteessa on nimenomaan se suuri pelko, etän näkökulmasta. Lapsen vieraannutaminen on erittäin julma ja itsekäs teko, mutta valitettavasti ei kanna mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia edes erittäin vakavissa tapauksissa. Onneksi asia on edes vähän noussut esille viime vuosina, voidaan yleensä olettaa että sosiaalitoimi ja lain säätäjät ja toimeenpanijat ovat ainakin tietoisia asiasta.
Kannattaa muistaa, että joskus se ”vieraannuttaminen” voi myös olla lapsen edun mukaista. Jos etävanhemmalla esim. paha mielenterveys- tai päihdeongelma, väkivaltaisuutta tms. Eihän sellaisen vastuulle voi lasta antaa.
Ja yleensä onneksi nuo ongelmaiset vanhemmat ottavat ihan omasta halustaan etäisyyttä, kun ymmärtävät itsekin tilanteen. Ellei sitten satu olemaan riidanhaluinen narsisti tai psyko, joka usein vie asian käräjille...
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, käyttäydyn olen itse lähivanhempi ja käyttäydyn etää kohtaan juuri tuolla samalla tavalla. Ja tässä sinulle syy: se etä käyttää henkistä väkivaltaa.
Kyllä, on ihan totta, että normaalisti ei tarvi eksää blokata somesta ja kaikkialta muualtakin. Siihen, että näin on tehty, on yleensä syy. Ja ne selitykset siitä, miksi lähivanhempana näin toimii, ovat turhia ja vähän vaarallisiakin. Väkivaltaisen puolison toimintatapoihin kuuluu, että kaikkea mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan. Mitä vähemmän puhuu, mitä vähemmän selittää, sitä paremmassa turvassa on.
Mikäli toinen vanhempi käyttää henkistä väkivaltaa, tulisi tapaus viedä lastensuojelun arvioitavaksi. Lapsen vieraannuttaminen, asioiden salailu ja haluttomuus kommunikointiin taas nimenomaan on sitä henkistä väkivaltaa jolta väität suojautuvasi.
Sosiaalitoimesta saa aina apua vanhemmuuteen ja näihin asioihin. Kuitenkin se aikuisten välinen kähinä on lapsen asioissa aina toissijaista.
Myös se että sinä koet henkistä väkivaltaa toiselta vanhemmalta, ei oikeuta sinua toimenpiteisiin tapaamisten tai kommunikoinnin rajoittamiseksi.
Jos väkivalta kohdistuu lapseen on asia täysin toisenlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhemmat vieraannutetaan lapsestaan todella usein. Lähivanhemmat manipuloi lapsia monitahoisesti, ettei lapset kohta halua etävanhemmalle ja etävanhemman tiukille ajettu talous pilaa monesti myös suhteita lapsiin, kun ei enää varaa tehdä lasten kanssa mitään, sillä etälle saattaa jäädä n.600e asumiskulujen jälkeen eli 100 enemmän kuin toimeentulotuki. Siitä pitäisi vielä lasten menoja kustantaa.
Etävanhemmat häviää aina kaikki rahat menee eikä lapsiaan nää.Tämä tässä tilanteessa on nimenomaan se suuri pelko, etän näkökulmasta. Lapsen vieraannutaminen on erittäin julma ja itsekäs teko, mutta valitettavasti ei kanna mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia edes erittäin vakavissa tapauksissa. Onneksi asia on edes vähän noussut esille viime vuosina, voidaan yleensä olettaa että sosiaalitoimi ja lain säätäjät ja toimeenpanijat ovat ainakin tietoisia asiasta.
Kannattaa muistaa, että joskus se ”vieraannuttaminen” voi myös olla lapsen edun mukaista. Jos etävanhemmalla esim. paha mielenterveys- tai päihdeongelma, väkivaltaisuutta tms. Eihän sellaisen vastuulle voi lasta antaa.
Tällaisessa tilanteessa se tehdään sopimuksilla selväksi tai käräjäoikeuden päätöksellä. Ei toinen vanhemmista voi mielivaltaisesti päättää, että se toinen ei olekaan sopiva vanhemmaksi, vaikka asioista on sovittu alunperin toisin. Ilman muuta näissä tilanteissa tuodaan kortit pöytään ja kerrotaan lastenvalvojalla tai tarvittaessa käräjäoikeudessa, miksi tapaamisoikeutta halutaan pitää kapeana.
Miten todistat, jos se ongelmainen on sairaudentunnoton, eikä suostu hakeutumaan ammattilaisen/avun luokse? Ei tuollaisessa tilanteessa ole oikein muuta vaihtoehtoa suojella lasta, kuin yrittää ”vieraannuttaa”, eli pysyä mahdollisimman etäällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhemmat vieraannutetaan lapsestaan todella usein. Lähivanhemmat manipuloi lapsia monitahoisesti, ettei lapset kohta halua etävanhemmalle ja etävanhemman tiukille ajettu talous pilaa monesti myös suhteita lapsiin, kun ei enää varaa tehdä lasten kanssa mitään, sillä etälle saattaa jäädä n.600e asumiskulujen jälkeen eli 100 enemmän kuin toimeentulotuki. Siitä pitäisi vielä lasten menoja kustantaa.
Etävanhemmat häviää aina kaikki rahat menee eikä lapsiaan nää.Tämä tässä tilanteessa on nimenomaan se suuri pelko, etän näkökulmasta. Lapsen vieraannutaminen on erittäin julma ja itsekäs teko, mutta valitettavasti ei kanna mitään rikosoikeudellisia seuraamuksia edes erittäin vakavissa tapauksissa. Onneksi asia on edes vähän noussut esille viime vuosina, voidaan yleensä olettaa että sosiaalitoimi ja lain säätäjät ja toimeenpanijat ovat ainakin tietoisia asiasta.
Kannattaa muistaa, että joskus se ”vieraannuttaminen” voi myös olla lapsen edun mukaista. Jos etävanhemmalla esim. paha mielenterveys- tai päihdeongelma, väkivaltaisuutta tms. Eihän sellaisen vastuulle voi lasta antaa.
Tällaisessa tilanteessa se tehdään sopimuksilla selväksi tai käräjäoikeuden päätöksellä. Ei toinen vanhemmista voi mielivaltaisesti päättää, että se toinen ei olekaan sopiva vanhemmaksi, vaikka asioista on sovittu alunperin toisin. Ilman muuta näissä tilanteissa tuodaan kortit pöytään ja kerrotaan lastenvalvojalla tai tarvittaessa käräjäoikeudessa, miksi tapaamisoikeutta halutaan pitää kapeana.
Ensinnäkin joka toinen vkl on ihan normikäytäntö. Toiseksi se lähivanhempi on selvittänyt asian lastenvalvojalle, jonka jälkeen lastenvalvoja on todennut etälle, että asia on loppuun käsitelty. Etän ilmeisesti kiusallaan tekemät lastensuojeluilmoitukset on myös selvitetty. Asian vieminen oikeuteen ja sillä uhkailu on yksi henkisen väkivallan muoto ja yleinen sellainen.
Etä voi varsin hyvin harjoittaa henkistä väkivaltaa myös viestien kautta. Ja se henkinen väkivalta vahingoittaa aina myös lasta. Vaikka ei suoraan, se vaikuttaa suuresti lähivanhemman vointiin ja jaksamiseen ja sitä kautta lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, käyttäydyn olen itse lähivanhempi ja käyttäydyn etää kohtaan juuri tuolla samalla tavalla. Ja tässä sinulle syy: se etä käyttää henkistä väkivaltaa.
Kyllä, on ihan totta, että normaalisti ei tarvi eksää blokata somesta ja kaikkialta muualtakin. Siihen, että näin on tehty, on yleensä syy. Ja ne selitykset siitä, miksi lähivanhempana näin toimii, ovat turhia ja vähän vaarallisiakin. Väkivaltaisen puolison toimintatapoihin kuuluu, että kaikkea mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan. Mitä vähemmän puhuu, mitä vähemmän selittää, sitä paremmassa turvassa on.
Mikäli toinen vanhempi käyttää henkistä väkivaltaa, tulisi tapaus viedä lastensuojelun arvioitavaksi. Lapsen vieraannuttaminen, asioiden salailu ja haluttomuus kommunikointiin taas nimenomaan on sitä henkistä väkivaltaa jolta väität suojautuvasi.
Sosiaalitoimesta saa aina apua vanhemmuuteen ja näihin asioihin. Kuitenkin se aikuisten välinen kähinä on lapsen asioissa aina toissijaista.Myös se että sinä koet henkistä väkivaltaa toiselta vanhemmalta, ei oikeuta sinua toimenpiteisiin tapaamisten tai kommunikoinnin rajoittamiseksi.
Jos väkivalta kohdistuu lapseen on asia täysin toisenlainen.
Kiitos tästä, tämä on juuri sellainen malliesimerkki henkisen väkivallan käytöstä ja siitä, miksi on parasta sanoa mahdollisimman vähän. Kuten jo sanoin, kaikkea mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan. On tosi yleistä, että väkivaltaa käyttävä yrittää saada nimenomaan uhrin näyttämään huonolta. Todellisuudessa uhri ei voi toimia oikein tai saada toimillaan väkivaltaa loppumaan. Väkivalta seurauksineen on myöskin aina tekijänsä vastuulla.
Ihmisten käsitys henkisestä väkivallasta täällä on varsin laajakirjoinen. Onko ajankohtaisten ja aiheellisten asioiden osalta kommunikointi henkistä väkivaltaa? Mitä jos toinen osapuoli jättää kysymyksiin vastaamatta vaikka ne olisivat aiheellisia? Kumpi tälläisessa tapauksessa on se osapuoli joka oikeasti käyttää henkistä väkivaltaa?
a. Se joka heittäytyy uhriksi ja kieltäytyy asioiden jatkoselvittelystä perustellen henkisellä väkivallalla tai hiljaisuudella,
b. vai se joka asioita yrittää viedä keskustelulla eteenpäin?
Tässäpä pieni moraalinen kysymys ihmisille jotka herkästi syyttävät toisia henkisestä väkivallasta.
Jos koette että teihin itseenne kohdistuu henkistä väkivaltaa, niin kokeilkaa joskus itse tulla asioissa vastaan ja käyttäytyä asiallisesti. Luultavasti molemmat osapuolet jossakin määrin ovat syyllisiä riitatilanteissa. Olen tavattoman usein törmännyt ihmisiin jotka syyttävät toista osapuolta henkisestä väkivallasta, mutta ovat itse usein ihan yhtä syyllisiä sarkastisilla kommenteillaan, aiheettomilla syytöksillä ja perusteettomilla toimillaan.
Huoltajuusasioihin tämä henkinen väkivalta ei sovi ollenkaan, mutta ihminen voi kokea käytännössä minkä tahansa henkiseksi väkivallaksi vaikka tämmöistä ei oikeasti tapahtuisikaan.
Valitettavasti se on hyvin yleistä, että lapsen etu unohtuu ja vanhemmat purkavat omia katkeruuksiaan lapsen kautta, estävät tapaamisia, tekevät kiusaa jne.
En todellakaan kadehdi lastenvalvojien työtä, aivan mahdotonta näissä on tietää että kumpi on se pahis ja kumpi hyvis kun molemmat silmät kirkkaina väittää olevansa syyttömiä.