Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa takertuvan vauvan kanssa?
28.06.2013 |
Miten jaksaisin tosi takertuvan vauvan kanssa?
Vauva on nyt 7kk ollut pienestä asti äidin perään ja koko ajan pahenee. Ei mene kenenkään vieraiden syliin, ei voi viedä siis hoitoon, huutaa välittömästi. Isäänsä sietää päivisin, mutta illalla ei. Jos menen vaikka pesemään hampaat pitää vauveli koko sen ajan huutoraivaria. Päivisin, jos menen vessaan vauva konttaa perässä ja nousee jalkoja vasten eli yrittää syliin. Sitten istun tyyppi sylissä vessassa. Mitään on hankala saada tehtyä, kun vauva haluaa koko ajan olla lähellä ja sylissä. Illat on hankalimpia, kun ei voi kun istua sohvalla vauva sylissä tai muuten huutoa.
Olen ollut seitsemän kuukauden aikana kolme kertaa pois kotoa ja joka kerta on ollut enemmän tai vähemmän katastrofi. Vauva raivoaa niin kauan, että isä raivostuu minulle enkä halua, että mulle huudetaan niin mielummin en sitten mene mihinkään. En vaan nyt meinaa oikein jaksaa tätä, vaan alan hermostua itsekin. Ei huvita enää kyläilläkään missään, kun vauva on koko sen ajan minun sylissä ja on hiki eikä saa kahviaan juotua. Nyt kun kirjoitan tätä, vauva on sylissä tai laskin äsken lattialle ja kuuntelen raivoamista.
On sellainen olo, että olen epäonnistunut tässä hommassa ja vituttaa. En tiedä miten olisin "opettanut sen tuollaiseksi", kun tätä on jatkunut ihan pikkuvauvasta asti. Silloin ajattelin, että kyllä se ohi menee enkä huudata vauvaa, vaan annan olla sylissä. Ei ole mennyt ohi.
Meneekö se joskus ohi?
Kommentit (3)
Menee ohi. Esikoiseni oli pelokas ja takertuva vauva, mutta tuolla se nyt viilettelee eikä aina muista edes soitella äidilleen, missä menee. :)
Pidin häntä sylissä paljon, juttelin mukavia ja tyynnyttelin häntä, kun oikein takertui. Tutustuimme pihan muihin ihmisiin lapsi sylissä. Pyrin järjestämään hänelle sellaisen tuntee, että en ole hylkäämässä häntä vaan olen saatavilla aina, kun hän niin haluaa. Minuakin ahdisti lapseni takertuminen, mutta pyrin kätkemään tuntemukseni häneltä juuri hylkäämiskokemuksen estämiseksi.
En muista, kuinka kauan takertumista kesti, mutta se menee tosiaankin ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kuopus oli/on samanlainen takertuja. Nyt on puolitoista vuotias vesseli, joka painelee menemään ja pärjää jo päivisin ja aika hyvin iltaisinkin ilman äitiä :) Öisin ei kelpaa ketään muu kuin äiti, kohta olisi hällä ensimmäinen yövierailu pakosti edessä. Saas nähdä kuin käy.. Mutta sulle ap, kyllä se helpottaa vaikka onkin nyt raskasta ja ahdistavaa. Pidä pientä sylissä ja helli, ei ne kauaa ole pieniä ja joskus vielä kaipaat, että tulisi syliin :)
Menee ohi, kieltämättä aika kauan on jatkunut, mulla lapset "unohtivat" mut kun lähtivät liikkeelle, eikä sylissä ollut enää kivaa, kun itsekin pääsi tonkimaan paikkoja.
Kohtapuoleen alkaa olla se aika, että alat vaan opettamaan vauvaa muihinkin hoitajiiin ihan ronskisti, tuollainen 9-10kk vauva ei mene rikki vaikka se hetken huutaakin. Koitapa siellä vessassa vaikka, että et ota syliin vaan juttelet hepulle kun huojuu sua vasten eli osoitat, että huomaat hänet vaikka hän ei sylissä olekkaan. Ihan vaan rauhallisesti sen huudon yli, ja aika sama mistä puhut, vaikka siitä oman suolen toiminnasta:) Pidät vaan tiukan katsekontaktin, että lapsi tajuaa että puhut HÄNELLE ja huomaat hänet.