Onko teille jäänyt sellaista ns. ihonalaista entistä heilaa?

On ja se on toisaalta todella raivostuttavaa. Mies oli lopulta itsekäs kusipää joka kohteli mua huonosti mutta niin seksikäs ja komea että varmaan katse tuntuisi yhtä hyvältä kuin silloinkin. Ei olla nähty kymmeneen vuoteen enkä edes tiedä missä asuu nykyään. Parempi niin.

En tiedä onko tää sama asia mitä haetaan mutta yhdellä eksällä oli aika samanlainen arvomaailma kuin mulla ja ihailin hänen monia luonteenpiirteitään. Myös muutama todella huono ominaisuus löytyi, joiden takia ei nähdä ollenkaan ja minkäänlainen ikävä ei ole enää. Silti huomaan miettiväni joskus, mitä X tekisi tässä tilanteessa tai mitä hän tästä ajattelisi. Tavallaan on jääny esikuvaksi niiden hyvien asioiden perusteella.

Yhtä avioeron jälkeistä naisystävää muistelen aina lämmöllä. Seksi oli niin hurjaa ja jatkui vielä suhteen päättymisen jälkeenkin satunnaisesti.

Yök

Yks sellanen on, kenestä haluan, että hän haluaa ja kaipaa mua ikuisesti mutta toisaalta olen tyytyväinen hänen epäonnestaan ja tulen olemaan iloinen päivänä, jona hän kuolee. Että aika ristiriitaiset fiilikset jäi.

Meillä ei ollut suhdettakaan, mutta yksi mies jäänyt ihon alle. Kuvittelin pitkään, että ihastus vain yksipuolista. Myöhemmin sain kyllä vastakaikua. En tiedä, tuleeko meistä koskaan mitään, vaikka tunteita olisikin yhä jäljellä.

Kai yksi, jos ymmärsin aloituksen oikein. Entinen professorini. Jaoimme intohimon samanlaisiin asioihin, ja koin, että hän oli paljon sivistyneempää ja kiinnostavampaa seuraa kuin kanssaopiskelijat. Luimme ja vaihdoimme kiinnostavia kirjoja, pelasimme yhdessä erilaisia pelejä yliopistolla, kun molemmilla oli hyppytunti, ja joskus joimme viiniä tai söimme jäätelöä luonani, koska asuin opiskelijakämpässä lähellä yliopistoa. Hän luki joskus tekstejäni ja pohdintojani, joit akirjoitin. Sitten oli romanttinen puoli, joka alkoi yhdestä suudelmasta kesken juttutuokion, hänen aloitteestaan.

Suhde ei kuitenkaan realistisesti olisi ikinä toiminut, koska hän oli 25 vuotta vanhempi, kahden lapsen isä ja muutenkin elettyä elämää takana eri tavalla kuin minulla. En osannut kuvitella häntä sellaisena perinteisenä puolisona, marjametsällä kanssani tai aamupalapöydässä tukka pystyssä, ja hän antoi ymmärtää samoin. Sellaisen kuitenkin halusin, joten päädyimme lopettamaan tapailun, ja aloitin toisen suhteen nykyiseen mieheeni. Kirjoitan tämän professorin kanssa vieläkin välillä kuulumisia kerran pari vuodessa, mutta mitään romanttista ei ole, ja mieheni tietää tästä kaiken. Silti tuollaista yhteyttä kehenkään ei ole ennen ollut, ja vieläkin sitä on jotenkin uskomatonta ajatella, vaikka miestäni en pois vaihtaisi. Miehen on juuri se marjametsäpuoliso, jonka kanssa haluan istua aamiaispöydässä.

On, lukioaikainen säätö josta ei koskaan oikein kehittynyt mitään kunnollista. Ilmeisesti jäi kaihertamaan molempia, koska olin muutama vuosi sitten kyläilemässä lukioaikaisessa asuinpaikassani, ja hän laittoi viestiä muistellen, miten oli lukiossa niin ihastunut minuun. Se viesti jysähti vatsanpohjassa, ihan kuin olisin teini vielä. Ja olen jo nelikymppinen, onnellisesti naimisissa. Mutta ehkä tuossa vanhassa jutussa jäi janottamaan juuri se, kun mitään kunnollista ei ehtinyt tapahtua. Ja hyvä niin, hulttiohan tuo poika nimittäin oli. 

Yksi ihastus on jäänyt mieleen pitkäksi aikaa. En ole häntä nähnyt pariin vuoteen, mutta edelleen häntä muistelen. Hassua sinänsä, että hänessä ei ollut mitään ns parempaa kuin omassani, mutta silti häntä välillä mietin.

Ihastus oli molemminpuoleinen, mutta koska olen naimisissa, ei se edennyt koskaan mihinkään. Olen onnellinen mieheni kanssa, siksikin tuntuu hassulta että tuota ihastusta mietin. Taitaa olla lähinnä se ihastumisen tunne, mitä kaipaan. Olen ollut naimisissa yli 15v, ja vaikka avioliitto on ihana ja toimiva, niin ei siinä enää ole sitä samanlaista ihastumista.

Kyllä. Tavattiin tosi pian eroni jälkeen ja koin todella vahvasti, ettei vielä ole aika vakavalle suhteelle, joten tapailtiin kevyesti, enkä koskaan antanut oikein mahdollisuuttakaan muulle. Tunteita oli puolin ja toisin kyllä, mutta lopulta lopetin koko jutun, koska "eron jälkeen pitää olla yksin". Eipä sen jälkeen ole ketään yhtä vahvasti päässyt lähelleni. Pidämme toisinaan yhteyttä ja tiedän, että saisin hänet edelleen takaisin (molemmilla ollut suhteita sen jälkeen), mutta haluan toisaalta pitää sen jutun sellaisena suloisenkaihoisana kauniina muistona vain.

Kyllä, poikakaverini ja ensirakkauteni ikävuosilta 22-25. Kaipaan häntä yhä, vaikka tuosta on aikaa jo lähes 20 vuotta.

20 vuotta sitten kohtasin "elämäni miehen", joka sai sukat pyörimään jaloissa ja haaveilin vuosia jälkeenpäinkin. Harmi, kun en saanut mitä haaveilin ja oli hieman yksipuoleista, mutta jotain sentään yhdessäkin koettiin. Oi , niitä aikoja.

On jäänyt. Mies oli uskomattoman ihana. Älykäs, hyvä kroppa, hauska, seksi oli upeaa... Tapailimme yhden kesän viisi vuotta sitten, muilta salassa koska hän on entisen miesystäväni kaveri ja oma ystäväni oli tuolloin hänestä kiinnostunut (kuinka teinisaippuasarjamaista, mutta puolustukseksi paikkakunta oli pieni joten niin oli piiritkin).

Tämä juttumme kuivui kasaan ja jatkoimme matkaa hyvän päivän tuttuina. Välillä kyselemme toisiltamme kuulumisia somen kautta ja noin kerran vuodessa törmäämme koska edelleen piirit ovat pienet. Ja joka kerta kun häneltä tulee viestiä tai kohtaamme, tunnen samat perhoset mahassa. Tunnen myös samat perhoset aina, kun ajan ohi jonkun "meidän paikan", jonkun syrjäisen piilopaikan missä sinä kesänä tapasimme :)

On yksi josta näen edelleen uniakin. Jätin hänet jo 20v sitten ja olen ollut naimisissakin jo 16v toisen kanssa, mutta aina vaan kummittelee mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Yks sellanen on, kenestä haluan, että hän haluaa ja kaipaa mua ikuisesti mutta toisaalta olen tyytyväinen hänen epäonnestaan ja tulen olemaan iloinen päivänä, jona hän kuolee. Että aika ristiriitaiset fiilikset jäi.

Yök mikä ihminen olet.

Oon rakastanut vain heitä, joiden kanssa olen mennyt heti sänkyyn, mutta he eivät kelpuuttaneet minua parisuhteeseen. Niitä en ole rakastanut koskaan, joiden kanssa olen pihtaillut ja myöhemmin seurustellut.

Tavallaan. Lukiossa olin ihastunut yhteen poikaan. Heti kun näin hänet ajattelin että tuohon voisin ihastua mutta en ollut suosittu joten en halunnut ihastua ja pettyä. Meni vuosi ja yhdellä psykan tunnilla hän katsoi suoraan minua ja hymyili leveästi. Ajattelin että p*ska se on menoa nyt. Meillä ei koskaan ollut mitään juttua. Hän tykkäsi naurattaa minua ja minä nauroin, mutta siinä se. Olin ihastunut häneen suunnilleen 4-5 vuotta, joista kolmena en nähnyt häntä ollenkaan. Olin parisuhteessa toisen kanssa ja häntä omasta mielestäni rakastin, mutta kyllä mietin pitkään sitä yhtä. Vasta kun löysin nykyisen mieheni, tajusin että se eka ei olisi ollut minulle sopiva. Hän oli kyllä hauska, mutta luonteeltaan perusnegatiivinen ja minä tarvitsen peruspositiivisen ihmisen.

Kuulostaa joltain finniltä.

Alhaista, niin alhaista.

Yksi oli monta vuotta mielessä, vaikka olimme yhdessä vain viikonlopun. Seksi oli niin hyvää, että jäin kaipaamaan. Mutta olimme hyvin erilaisia kaikin tavoin.

Toisaalta aina jää jälki, jos on ollut erikoisen hyvää seksiä.