Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teille jäänyt sellaista ns. ihonalaista entistä heilaa?
28.07.2020 |
Lueskelin tuossa raikulivuosieni vanhoja kalentereita (samalla kun hävitin ne) ja huomasin että meillä olikin ollut tän mun ns. ihonalaisen Villen kanssa ollut pitempi juttu kuin muistinkaan. Vielä parin vuoden jälkeenkin saatettiin "päiväkahvitella" ja olin jo unohtanut nämä myöhemmät tapaamiset. Olin vain pohdiskellut miksi juuri hänestä tuli SE vaikka lasteni isänkin kanssa olin pidempään yhdessä kuin tämän Villen. Ei muuten ole montaa vuotta kun näin hänet viimeksi ja aivan yhtä aseistariisuvasti hän katsoi kuin silloin joskus ennenkin, parikymmentä vuotta sitten. Oi niitä aikoja.
Kommentit (28)
Itselläni on myös. Seurustelimme kaksi vuotta ja erosimme riitaisesti. Emme ole nähneet 25vuoteen. Silti näen hänestä unia ja usein ovulaation aikaan. Oikein naurattaa tämä enkä missään nimessä haluaisi nähdä häntä nyt yli nelikymppisenä. Olisi varmaan karu pettymys. Olen tyytyväisenä naimisissa ja minulla on lapsia, mutta kerran kuussa seikkailen unissani tämän nuoruudenrakkauteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lukioaikainen poikaystävä on jäänyt mieleen kaihertamaan. Seurustelimme hyvin lyhyesti ja jatkoimme elämiämme toisten kanssa, mutta hakeuduimme toistemme seuraan jatkuvasti paljon eromme jälkeenkin. Molemmat petimme uusia kumppaneitamme toistemme kanssa ja hommaa jatkui kunnes oikeasti poltin siipeni. Luulin että olimme palaamassa yhteen, mutta hän pysyikin parisuhteessaan.
Emme ole tavanneet yli kymmeneen vuoteen. Olen onnellisesti naimisissa enkä ajattele häntä aktiivisesti, mutta ehkä pari kertaa vuodessa jokin (kuten tämä avaus) saa minut ajattelemaan häntä. En tiedä mitä hänelle kuuluu, enkä haluakaan tietää, koska pelkään että menisin jälleen sekaisin hänestä.
On joo. Kevyt tapailusuhde, mieletöntä kemiaa. Yritin omia tunteitani hillitä, koska tiesin, ettei meille vakavampaa suhdetta voisi tulla. Ja sitten vuosien jälkeen törmättiin sattumalta. Kaikki tuntui ihan samalta kuin ennenkin. Meillä on joku kummallinen yhteys, jota en ole kenenkään muun kanssa kokenut.
On. Ei sitä sieltä poiskaan saa, turha enää edes yrittää. Kulkee loppuelämän mukana. Toisaalta hyvä niin. Ehkä vielä joskus?
Vierailija kirjoitti:
On joo. Kevyt tapailusuhde, mieletöntä kemiaa. Yritin omia tunteitani hillitä, koska tiesin, ettei meille vakavampaa suhdetta voisi tulla. Ja sitten vuosien jälkeen törmättiin sattumalta. Kaikki tuntui ihan samalta kuin ennenkin. Meillä on joku kummallinen yhteys, jota en ole kenenkään muun kanssa kokenut.
Oletko se sinä? 😄
Miksi teille ei voinut tulla vakavampaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ensirakkauteni tasan kymmenen vuotta sitten.
Olin juuri eronnut vuosikymmenen mittaisesta suhteesta, enkä todellakaan halunnut tavata ketään tai ollut sellaiseen valmis. Sitten törmäsin häneen, joka vei jalat täysin alta ja sai toimimaan kuin järjetön. Se tunteiden vuoristorata oli aivan käsittämätöntä. Puolen vuoden satunnaiseksi tapailuksi tilanne vain valitettavasti jäi, koska en pystynyt enempään sillä hetkellä. Edellinen suhde oli vielä käsittelemättä ja uusien tunteiden voimakkuus tavallaan pelottikin, olinhan ensimmäistä kertaa ihan oikeasti rakastunut.
Nykyään olen tyytyväinen ja helpottunut, ettei tullut ”meitä” tämän kanssa. Olimme liian erilaiset, halusimme tulevaisuudelta ihan eri asioita. Itse kaipaan vapautta ja riippumattomuutta ja haluan luoda oman urapolkuni, hän taas etsi enemmänkin kotirouvaa perhettä perustamaan. Silti mietin häntä ja niitä kaikkia keskusteluita usein edelleen.
Alue: Aihe vapaa
Ei onneksi.