Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Kaikki on itsestä kiinni. Kun minäkin pärjäsin, muidenkin pitää pärjätä" -ihmiset, tässä vähän pohdittavaa
28.07.2020 |
"Omalla työllä ja ahkeruudella ansaittu" on toki osin totta, MUTTA sulla on pitänyt olla voimavaroja, jaksamista, älyä, terveyttä ja suht hyvät olosuhteet ollaksesi ahkera. Entä jos työyhteisö kiusaa sua? Entä jos joudut onnettomuuteen kesken kaiken? Entä jos asunnostasi löytyy hometta, menetät sen tai/ja sairastut sen takia? Entä jos kohtaat ison tragedian kesken opintojen tai uraetenemisen? Entä yliopistojen uupumiset tai masennustilastot? Kaikki EI KYKENE olemaan ahkeria, vaikka kuinka haluaisivat. Moni masentunut ja uupunut on ollut ahkera ja tunnollinen, mutta tie on voinut tyssätä jo lukioon tai korkeakouluun. Masentuneen ajattelulla ei uskota usein edes siihen, että pääsee vaikka lähikaupan hyllyttäjäksi. Ja sinnekin todennäköisesti valitaan joku kokeneempi tai kauppiaan tuttu.
Osa nousee tuolta ja se on oikeasti hienoa. Mutta juuri näiltä ihmisiltä tuntuu löytyvän todella vähän sitä empatiaa heitä kohtaan, jotka eivät samaan kykene. He eivät ehkä parane, he kohtaavat ehkä lisää isoja vaikeuksia, heidät on ehkä lannistettu jo lapsena. Kyllä tuolta nouseminen vaatii ihan eri tavalla voimia. Ja tutkitustikin vähäosaisuus on vahvasti periytyvää. Tämä ei tarkoita, että kaikille käy niin, mutta se vaatii tietynlaisia ominaisuuksia, voimavaroja ja ennen kaikkea terveyttä.
Entäs tämä "mene töihin, etene uralla ja tienaa paljon" No, ensinnäkin sun täytyy päästä kouluun, suoriutua siitä terveenä ja suht vähillä kolhuilla. Jos tässä onnistut, sitten alkaa työpaikkojen metsästys. Onko nyt sellainen aika, että kyseinen ala työllistää? Tuliko lama, korona tai muuten vain ei ole paikkoja? Jos työllistää, hyväksytäänkö sut satojen hakijoiden joukosta haastatteluun? Jos hyväksytään, pääsetkö töihin? Jos pääset, onko työyhteisö miellyttävä, onko työympäristö terve, pysytkö terveenä, tuleeko elämässä isoja vastoinkäymisiä? Jos on, saatat saada ylennyksen tai edetä muualle. Siihenkin vaaditaan se, että joku
muu sen ensin tekee, et joudu yt-neuvotteluiden kohteeksi ja yrityksen talous on hyvässä kunnossa. Jos yritys tekee vaikka konkurssin, miten sä siinä etenet? Tai jos pomosi kiusaa tai hyväksikäyttää sua? Jos joudut työttömäksi, niin eikun uutta työtä hakemaan.
Ja sama rumba uudestaan. Monen hylyn jälkeen saatat alkaa lannistua, mutta yrität kuitenkin. On tutkittu, että työttömyys vaikuttaa terveyteen negatiivisesti ja kokonaisvaltaisella tavalla, kun se pitkittyy. . Mitä pidempään työttömyys pitkittyy, sitä vaikeampi sieltä on päästä pois, koska CV:ssä on tyhjää tilaa. Töihin ei enää vain kävellä, vaan monesti kaupan kassallekin vaaditaan kokemusta. Kyllä, olen hakenut enkä saanut edes vastausta. Pääsin sitten onneksi muualle. Valitettava fakta on, että työttömiä on enemmän kuin työpaikkoja. Kaikille ei vaan riitä työtä ja niistäkin, mitä on jäljellä, kisataan paljon.
Kommentit (717)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh minä olen kokenut lapsena ja nuorena koulukiusaamista, yksinäisyyttä, perheenjäsenen kuoleman, henkistä ja fyysistä väkivaltaa jne. ja niin on esimerkiksi miehenikin. Molemmat ollaan taisteltu sekä itsemme kanssa, että lääkärien yms. saadaksemme hoidon ja lääkityksen, etteivät nämä asiat pilaisi elämää, menty läpi sairauksien, ulosoton, miehen riippuvuusongelman ja nyt ollaan onnellisia ja molemmilla yliopisto käytynä ja hyväpalkkainen työ.
Kyllä se vain on niin, että hyvin paljon se elämä vain on itsestä kiinni. Sitten kun on myös niitä, jotka tulevat sodan tai köyhyyden keskeltä jollain paatilla ja rakentavat kaiken itse alusta. Opettelevat kielen, kulttuurin, sopeutuvat, opiskelevat ja rakentavat hyvän elämän. TOKI hänkin on ollut onnekas, koska jonkun muun paatti kaatui. Mutta se, että tavalliset tai lähes tavalliset lähtökohdat ja normaalin älykkyyden omaava hminen Suomessa ei pystyisi rakentamaan sellaista elämää kuin itse haluaa on puppua. Toki niitä henkisiä resursseja tarvitaan ja niitä ei kaikilla ole. Mutta sitähän se tarkoittaa, että se on itsestä kiinni. Ihminen kyllä pystyy jos psyyke kestää ja siihenkin muuten lääkkeet auttaa. Harva tästä elämästä kolhuitta selviää. Kyse on siitä, että vaatii, että niitä kolhuja korjataan.
Tässä on myös se, että teidät on valittu sinne töihin. Entä jos olisitte joutuneet työttömyyskierteeseen ja lukuisista yrityksistä ette olisi sinne päässeet? Minun työpaikkani eivät ole olleet omaa ansiostani, vaan sinne mut on aina valittu. Se, että olen nyt koulussa, ei ole osin omaa ansiostani, vaan mut on tänne valittu.
Edelleenkin, vaikka sinä selvisit, kaikki muut ei selviä ja jaksa. Moni sinun lähtökohdista ei selviä ja on tutkittu juttu, että kiusaaminen, rankka lapsuus ja sairaudet altistaa syrjäytymiselle. Näköjään ne vaikeat elämänkokemukset ei opeta kaikille empatiaa.
No huhhuh, oispa kiva kuulla missä entten-tentten -maailmassa tämän kirjoittaja elelee, kun kouluun tai työhön ei ole omalla osaamisella tai taidoilla mitään väliä, sinne vaan valitaan randomisti joku. Ja vähäosainen on se, jolla ei ole arpaonni ollut myötä.
Itse olen taas vaihteeksi työtön ja haen koko ajan aktiivisesti töitä. Samoja hommia hakee aina vähintään 100 muuta hakijaa. Kyllä, minä osaan hommani ja mulla on työkokemusta. Asennekin on kohdillaan. Mutta tuossa 100 (tai jopa 500) hakijan joukossa on useampi hakija, jolla myös on työkokemusta ja osaamista. Yritän erottua ja antaa itsestäni mahdollisimman hyvän vaikutelman. Mutta niin tekee ne 200 muutakin. Ja olen ikävä kyllä huomannut, että ne työpaikat menee aika usein työpaikanvaihtajille, niille joilla on jo työpaikka. Meissä työttömissä vissiin on leima, joka ikävä kyllä on lisähaitta työn saamiseen. Ja sen pois saaminen on pirun hankalaa, kun pitäis saada se työpaikka. Sitä ennen olemme laiskoja ja ammattitaidottomia. Luusereita, jotka ei vaan mee töihin.
Mut hei, itsestähän se vaan on kiinni, pitää vaan kirjoittaa parempi hakemus kuin ne 100-500 muuta hakijaa. Helppo homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä ainaista valittamista ja sitä kun aina vaan valitetaan. Minä en tykkää kun valitetaan.
Vali vali vali vali.
Joka puolella on vaan valittamista ja koko ajan vaan valitetaan. Hirveästi vaan valitetaan.
En tykkää. En tykkää.
HALOO!!!
Tuollainen ihminen on pelle. Ihan samanlainen kuin se sketsihahmo talonmies, joka valitti kun joka paikassa haisee kakka. Kellarissa haisi kakka, käytävällä haisee kakka. Aina vaan haisee kakka siellä minne hän menee.
Pelle ei edes ymmärrä vitsiä kun on pipo niin v*tun tiukalla.
Ei ole pellellä oikeasti vara mussuttaa, kun on omassa housussa se pa*ka ja se haisee todella inhottavalta niin hänen omaan nenäänsä kuin muidenkin.
Vierailija kirjoitti:
95% teistä märisijöistä oli nykyisessä jamassa 5 vuotta sitten ja vuosi sitten, on vuoden kuluttua ja taas viiden vuoden kuluttua.
Itse olet märisijä!
Ihminen joka puhuu muista ihmisistä märisijöinä ja valittavina rypijöinä, ei voi olla kovinkaan positiivinen tai mielyttävä persoona. Tuollainen ihminen joka tuomitsee muiden ihmisten neutraalitkin toteamukset märisemiseksi ja valittamiseksi, ja itse märisee ja valittaa siitä omasta tulkinnastaan, ei ole järin viisas tai mitenkään asenteeltaan tervepäinen.
Omassa housussa on pas*a tuollaisella ja se on projisoijan mielestä joka puolella muualla paitsi siellä omassa housussa.
JAa joku poistatti viestini siitä, kun kerroin että kun näitä "töitä saa aina kun haluaa ja kaikki on itsestä kiinni" -tyyppejä tulee työkkäriin asiakkaaksi, niin ovat kaikista avuttomampia tapauksia. Saa kaiken vääntää rautalangasta ja luulevat olevansa työttömien kuninkaita, parempia kuin muut - eivät todellakaan ole. T. entinen työkkärin täti (tosin toimistohommissa, mutta kaiken ehdi nähdä ja kuulla), nykyään toisella alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko ajatelleet, että ihmiset jotka eivät sympatisoi työnvierroksujia ja uhriutujia, tarkoittavat oikeasti sen kaltaisia ihmisiä? Eivätkä lue sinua (masentunutta, mielisairasta, työtöntä) siihen joukkoon. Itsellä on lähipiirissä sattuneista syistä paljon ihmisiä jotka eivät ole työelämässä. Suurin osa ihan ymmärrettävistä syistä.
Mutta kyllä tähänkin joukkoon mahtuu muutama, jotka ei vaan halua mennä töihin, koska raskasta ja työkkäristä saa rahaa ja äiti tekee ruuan. Se äiti on muuten pienellä eläkkeellä ja silti ruokkii sitä paksukaista, joka syö kuin hevonen. Ja muutama joita vastaan on kaikki ja mikään ei ole omaa syytä, kuten se kun kännissä ajaa autolla ja menettää työnsä, missä tarvitsee autoa. Ihan on yhteiskunnan, pomon ja koulutusjärjestelmän vika sekin.
Noilta tyypeiltä pitäisi ottaa kaikki tuet pois ja sukulaisten ja ystävien pitäisi lopettaa loisimisen tukeminen.
Muut eli suurin osa ansainneet kaiken sympatian ja avun mitä yhteiskunta antaa. Tekevät omalla tavallaan töitä kaikki itsensä eteen, masennuksen hoitoa, lisäkoulutusta, lasten hoitoa tms.
Muiden ihmisten elämäntapahtumien yksilöllisyyden ymmärtäminen ja empatiakyky ovat joillekin ihmisille täysin vieras käsite. Kai se on jonkinlaista sivistymättömyyttä tai häiriö aivojen kemioissa. Itse ymmärsin jo hyvin pienenä nämä asiat ja muistan, kun kaverit naureskeli kaupungin puliukolle. Itselleni tuli syvä sääli ja näin tämän resuisen olemuksen läpi...sen, että siellä on oikea ihminen, jolla on sydän eikä hän ole välttämättä valinnut tietoisesti nykytilaansa. En vaan pystynyt nauramaan hänelle, koska tajusin, että siinä voisi ihan hyvin olla kuka tahansa meistä aikuisena.
Etenkin hoitoalalla kaivataan empatiakykyisiä ja sosiaalisesti älykkäitä työntekijöitä. Toivottavasti nämä oman elämänsä supersankarit tajuavat pysyä kovemmilla aloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en enää yhtään ihmettele miksi Suomessa voidaan niin huonosti. Ap ja muut narisijat aidostiko ajattelette että elämän onnistumiset on tuurista kiinni ja yksilöllä ei ole paljoakaan sanomista oman elämänsä mielekkyyteen? Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Jokaisen pitää ottaa vastuu omasta elämästä ja hyväksyä realiteetit. Jos olet persaukinen etkä työllisty vilpittömän ahkerasti hakemisesta huolimatta, voit silti löytää elämääsi sisältöä ja olla muulla tavoin tarpeellinen ja luoda merkityksen olemassa olollesi. Kukaan ei pakota masentelemaan kotona neljän seinän sisällä surkuttelemassa että naapurilla ja kaikilla Facebook kavereilla menee elämässä ”paremmin”. Lopeta vertailu ja poimi iloa sieltä mistä pystyt, mene mukaan ilmaisiin juttuihin, ojenna apua järjestötoiminnan merkeissä, osallistu netissä maksuttomiin kursseihin ja tee elämästäsi parempaa. Vastuu on sulla itselläsi.
Aika moni mainitsemistasi asioista on sellaisia joita työtön ei voi noin vain tehdä ilman että tulee ongelmia työmarkkinatuen maksun kanssa.
Höpö höpö, mun äiti on pitkäaikaistyötön ollut 90-luvun lamasta asti ja toimii tälläkin hetkellä sekä VVARy:ssä että tukimummona vapaaehtoisena. Nostaa normaalisti työmarkkinatukea ja se on työkkärissä ja Kelassa ok. Paperit vaan kuntoon ja yli 20 viikkotuntimäärä per paikka ei saa ylittyä niin ei ole mitään ongelmaa. Tekosyitä, niitä te lusmut kyllä keksitte mutta konkreettisia ongelmanratkaisuja ette.
Ei voi kirjoittaa asiallisesti vaan vaikka asiallisesti alottaiskin niin silti pitää loppuun vittuilla? Imaseppas vaikka paskaa pelle te-toimistossa on aina kyse siitä kuka virkailija sinulla on kuinka asiat hoituvat.
Tietenkään työttömyys ei ole kokonaan yksilön oma vika tai valinta. Ei se ole kenenkään vika, useimmissa tapauksissa. Asioita sattuu ja tapahtuu jatkuvasti ilman, että niille on löydettävissä yhtään ainutta rationaalista selitystä.
Se, mikä meitä työllisiä ja kovatuloisia v*tuttaa on, että tästä "ei ole minun vika" väitteestä usein päädytään "siksi ansaitsen ilmaista rahaa" väitteeseen.
Eli KOSKA yksilö ei ole voinut itse vaikuttaa tilanteeseensa, niin MUIDEN IHMISTEN on kannettava tilanteen seuraukset.
On äärimmäistä itsekkyyttä kaataa oman elämänsä vaikeudet täysin sivullisten kanssaihmisten niskaan. Eivät he ole yhtään enempää syyllisiä sinun epäonneesi kuin mitä itse olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän minullakin oli vaikeaa, ja oli vastoinkäymisiä, silti minä päätin etten jää uhriutumaan, rypemään, märisemään ja sohvalle makaamaan. Minä selvisin ja se on ihan minun asenteestani vain kiinni.
Jokainen ja kaikki muut siis tällä perusteella voivat selviytyä ihan mistä tahansa ongelmasta. Kun vain tajuiaisivat olla niin kuin minä, eli vain päättää toimia ja tehdä asioita.
Niin helppoa sen on ja yksinkertaista. Minä pärjään koska olen niin ahkera, reipas ja sitkeä ja viisas.
Ne jotka eivät pääse töihin, eivät vain yritä. Ja ovat jokainen sormisuussa laiskottelemassa silkkaa tyhmyyttään ja laiskuuttaan.
Jokainen on oman onnensa seppä. Niin kuin minä minä minä minä minä minä.
Olen niin viisas ja ahkera ja hyvä. Pärjäisin 100% varmuudella ihan missä tahansa tilanteessa paremmin kuin laiska ja tyhmä. Koska olen niin hyvä.
Jos minulta kuolisi kaikki läheiseni, ja lapseni silmieni edessä, jos minulta menisi kaikki terveyteni ja taloni poltettaisiin ja saisin potkut. Pärjäisin koska olen niin viisas ja minulla on niin hyvä asenne.
En jäisi itkemään, märisemään ja uhrautumaan, vaan selviytyisin. Olen niin paljon parempi ihmisenä kuin ei selviytyjä uhriutujat.
Vaikka minua olisi koko lapsuuteni pieksetty ja lannistettu, tai minut olisi rankoilla tavoilla häväisty, nöyryytettu ja nujerrettu jo pikkulapsena, niin en välittäisi mitään.
Asenne se on joka ratkaisee. Ottakaas minusta mallia!
Tälläseen voittuiluun jaksat käyttää aikaasi mutta mitään positiivista tekemistä tai ajateltavaa et keksi? Miksi ylipäätään hengität happea täällä jos kaikki on niin pas kaa? En kertakaikkiaan ymmärrä ainaista valittamista ja itsesäälissä rypijöitä. Ja tiedätkö mitä, ei mun tarvikaan ymmärtää eikä mua kiinnosta mitä sä siitä ajattelet. Mä siirryn nyt paremmille vesille keskustelemaan muista aiheista, jatka sinä täällä säälinhakemista.
Tälläseen voittuiluun jaksat käyttää aikaasi mutta mitään positiivista tekemistä tai ajateltavaa et keksi? Miksi ylipäätään hengität happea täällä jos kaikki on niin pas kaa?
Niin sama itsellesi vaan. Miksi vottuilet ja käytät siihen aikaa?
Vottuilustasi on eksplisiittisesti löydettävissä kysymys, miksen minä ta*pa itseäni?
No siksi koska en ole sellainen mitä sinä kuvittelet. Mielestäni kaikki ei ole p*skaa, enkä ole sellainen märisijä millaisena sinä minut haluat kuvitella.
Tuossa tekstissä ei valitettu mitään, vaan siinä pilkattiin tyhmiä ihmisiä.
Eli vottuiltiin. Vottuilu ja valittaminen meni tyhmällä sekaisin.
Ja vedit niin pitkälle sen sekolusi että puhuit todella alhaisesti ja halveksittavasti: "miksi tuhlaat happea?"
Häpeäisit oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään työttömyys ei ole kokonaan yksilön oma vika tai valinta. Ei se ole kenenkään vika, useimmissa tapauksissa. Asioita sattuu ja tapahtuu jatkuvasti ilman, että niille on löydettävissä yhtään ainutta rationaalista selitystä.
Se, mikä meitä työllisiä ja kovatuloisia v*tuttaa on, että tästä "ei ole minun vika" väitteestä usein päädytään "siksi ansaitsen ilmaista rahaa" väitteeseen.
Eli KOSKA yksilö ei ole voinut itse vaikuttaa tilanteeseensa, niin MUIDEN IHMISTEN on kannettava tilanteen seuraukset.
On äärimmäistä itsekkyyttä kaataa oman elämänsä vaikeudet täysin sivullisten kanssaihmisten niskaan. Eivät he ole yhtään enempää syyllisiä sinun epäonneesi kuin mitä itse olet.
Eipä niiden enempää tarvitsekaan olla syyllisiä. Osasyyllisyyskin riittää siihen että perustoimeentulo voidaan ihmisille maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu niin paljon ihmisestä, miten vastoinkäymisiin suhtautuu ja mitä kestää. Itse olen ollut/olen uupunut, masentunut ja kärsinyt itsetuhoisista ajatuksista, mutta silti olen pakottanut itseni menestymään koulussa ja elämässä ylipäänsä. Luovuttaminen ei itselleni ole ollut missään vaiheessa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään työttömyys ei ole kokonaan yksilön oma vika tai valinta. Ei se ole kenenkään vika, useimmissa tapauksissa. Asioita sattuu ja tapahtuu jatkuvasti ilman, että niille on löydettävissä yhtään ainutta rationaalista selitystä.
Se, mikä meitä työllisiä ja kovatuloisia v*tuttaa on, että tästä "ei ole minun vika" väitteestä usein päädytään "siksi ansaitsen ilmaista rahaa" väitteeseen.
Eli KOSKA yksilö ei ole voinut itse vaikuttaa tilanteeseensa, niin MUIDEN IHMISTEN on kannettava tilanteen seuraukset.
On äärimmäistä itsekkyyttä kaataa oman elämänsä vaikeudet täysin sivullisten kanssaihmisten niskaan. Eivät he ole yhtään enempää syyllisiä sinun epäonneesi kuin mitä itse olet.
Alapa miettimään miten paljon olet itse saanut toisten selkänahasta.
Sinulla ei ole oikeasti vara mussuttaa, kun olet sokea sille mitä itse saat yhteiskunnalta ja muilta ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä teksti ja paljon asiaa, mutta. Tässä kohdin tulee aina se ikävä mutta. Kaikki eivät menesty, kaikki eivät kykene olemaan ahkeria ja niin edespäin, mutta kenen vika se on? Tässä on oikeastaan se koko jutun ydin. Sehän ei ole millään tavalla sen menestyvän ystäväsi vika, että sinulla on reumaa, korvasärkyä, heikko lapsuus tai alkoholisti-isä. Tämän takia ei ole reilua vaatia häntä sitten maksamaan sinulle jotain; suoraan rahaa tai palveluja. Ja siitähän on kuitenkin kaiken kaikkiaan lopulta kyse. Ei ketään oikeastaan kiinnosta juuri sinun elämäsi siellä jossain mummon pirtissä, missä ostat toimeentulotuella tonnikalaa ja salaattia. Mutta se alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa, kun yleensä sinunlaisesi ihmiset tulevat vaatimaan lisää rahaa niiltä menestyviltä. Heidän vikansa ei sinun tilanteesi ole, mutta silti heidän pitäisi maksaa enemmän siitä, tästä ja tuosta. Tämä on se iso MUTTA tässä keskustelussa.
Yhyy minun pitäisi saada kaikki sama kuin kovalla työllä opiskelleiden ja työtä tehneiden. Yhyy, en ole viitsinyt tehdä muuta kuin valittaa samalla kun yhteiskunta maksaa minulle kaiken. Yhyy, olen onnettomampi kuin afrikkalaiset nälänhädässään. Kaikki on muiden vika. Itse en voi tehdä mitään. Vaadin empatiaa (tukien lisäksi).
Tässäpä tämä ketju taas tiivistettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea. Tuurilla selviää jos taidot ei riitä.
Turha kommentti. Miksi edes vaivauduit.
Sananvapaus (kirjoittamisen vapaus) on meillä kaikilla, turha motkottaa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin paljon ihmisestä, miten vastoinkäymisiin suhtautuu ja mitä kestää. Itse olen ollut/olen uupunut, masentunut ja kärsinyt itsetuhoisista ajatuksista, mutta silti olen pakottanut itseni menestymään koulussa ja elämässä ylipäänsä. Luovuttaminen ei itselleni ole ollut missään vaiheessa vaihtoehto.
Olet juuri sellainen josta tässä ketjussa puhutaan.
Olet näitä: Minulla oli vaikeaa, mutta MINÄ olin asenneihminen, siksi muut ovat asennevammaisia luovuttajia..
Minua naurattaa tämä! Olette niin sokeita ja ymmärtämättömiä.
Minäkin olen ollut masentunut ja osastollakin. On kiusattu, hakattu, ja tehty pahaa. On ollut kuolemaa läheisten osalta ja on ollut sairauksia.
Minä olen työelämän ulkopuolella ja kipeä. Yritän parhaani. Luen ja sivistän itseäni. Ja teen sen mitä pystyn.
En ikimaailmassa kehtaisi ylentää itseäni ja halveksia satojatuhansia ihmisiä, kuvittelemalla, että minä olen nyt joku muita parempi ja muut ovat laiskempia ja luovuttajia, kun esim. tekivät it*emurhan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään työttömyys ei ole kokonaan yksilön oma vika tai valinta. Ei se ole kenenkään vika, useimmissa tapauksissa. Asioita sattuu ja tapahtuu jatkuvasti ilman, että niille on löydettävissä yhtään ainutta rationaalista selitystä.
Se, mikä meitä työllisiä ja kovatuloisia v*tuttaa on, että tästä "ei ole minun vika" väitteestä usein päädytään "siksi ansaitsen ilmaista rahaa" väitteeseen.
Eli KOSKA yksilö ei ole voinut itse vaikuttaa tilanteeseensa, niin MUIDEN IHMISTEN on kannettava tilanteen seuraukset.
On äärimmäistä itsekkyyttä kaataa oman elämänsä vaikeudet täysin sivullisten kanssaihmisten niskaan. Eivät he ole yhtään enempää syyllisiä sinun epäonneesi kuin mitä itse olet.
Alapa miettimään miten paljon olet itse saanut toisten selkänahasta.
Sinulla ei ole oikeasti vara mussuttaa, kun olet sokea sille mitä itse saat yhteiskunnalta ja muilta ihmisiltä.
Juurikin työtä tekevät ihmiset YLIPÄÄTÄNSÄ TEKEVÄT JOTAIN muiden ihmisten eteen, joten siinä mielessä aika tragikoominen tämä viestisi.
Vierailija kirjoitti:
Eli täähän on selvä: Ei koskaan tarvitse yrittää tai nähdä vaivaa, kun ap:n kaltaisten kehäpäätelmä takaa sen, että on aina löytyy joku hyväksyttävä selitys kaikelle laiminlyönnille.
Minä lupaan miettiä, ap, sinun kannanottojasi, jos sinä lupaat edes hetken miettiä voiko olla MYÖS mahdollista, et JOTKUT ihmisistä on vaan patalaiskoja, saamattomia, jotka kuvittelevat et on ok olla saamapuolella aina ja jotka ihan oikeesti kaipaavat potkua perseelle herätäkseen.
Missäs kohtaa sanoin, että "mitään ei tartte yrittää" ja olenko kieltäynt, etteikö niitä laiskoja olisi? Kyllä niitä on, mutta pitääkö heidän takiaan leimata kaikki, jotka eivät ole valinneet tilannettaan?
Kun tuo loppu on juuri se kinkkinen osa. Ne " jotka eivät ole valinneet tilannettaan" on niin kovin epäselvästi määriteltävissä oleva ryhmä. Joku on pyörätuolissa, masentunut, päihteidenkäyttäjä rikkinäisellä taustalla taistelee itsensä hyvään työhön ja rakastavaam perhe-elämään.
Onko se ahkeruutta, geenejä, hyvää tuuria, oikeaa asennetta - vai mitä se on? Mikä on
hänen oma panoksensa ja mikä johtunut ulkoisista tekijöistä? Kas kun meillä on taipumus selittää asioita siitä omasta näkökulmasta.
Tämä on varmaan ikuisuuskysymys.
Edelleenkin, jotta sinne "hyvään työhön" pääsee, sun täytyy edetä haastatteluissa ja sut täytyy valita siihen. Sun täytyy löytää puoliso, joka haluaa myös lapsia ja joka kykenee niitä saamaan ja jonka kanssa voi jakaa arjen. Entä jos sellaista ei löydä? Entä jos sua ei palkata, vaikka kuinka yrität hakea töitä? Entä jos siellä töissä sua kiusataan? Totta kai se vaatii sen asennoitumisen, että haluaa tehdä töitä ja perheen, mutta loppupeleissä se on jonkun muun käsissä, saatko ne asiat vai et.
-ap
Voit jossitella elämäsi loppuun asti kaikkea mahdollista, jos niin haluat. Olen hyvin eri mieltä tuosta, että kaikki on loppupeleissä muiden käsissä.
Millä perusteella ihminen etenee työhaastatteluun? Tarjoamalla jotain itsestään, jotain minkä eteen on tehnyt työtä. Ei se ole pelkästään arpapeliä.
Ja ihmissuhteissakin auttaa huomattavasti kyky antaa itsestään jotain. Moni ikisinkku on hyvin raskasta, ruikuttavaa seuraa. Katkeria koko maailmalle
No jos töihin kerran noin vain pääsee, miksi meillä on työttömiä enemmän kuin työpaikkoja? Miksi korona aiheutti työttömyyttä, jos kerran kaikki työ on itsestään kiinni? Totta kai se myös vaikuttaa, mitä antaa itsestään, mutta kun pointti on se, että se ei aina riitä eikä sua välttämättä valita.
Alue: Aihe vapaa
Eli täähän on selvä: Ei koskaan tarvitse yrittää tai nähdä vaivaa, kun ap:n kaltaisten kehäpäätelmä takaa sen, että on aina löytyy joku hyväksyttävä selitys kaikelle laiminlyönnille.
Minä lupaan miettiä, ap, sinun kannanottojasi, jos sinä lupaat edes hetken miettiä voiko olla MYÖS mahdollista, et JOTKUT ihmisistä on vaan patalaiskoja, saamattomia, jotka kuvittelevat et on ok olla saamapuolella aina ja jotka ihan oikeesti kaipaavat potkua perseelle herätäkseen.[/quote]
Missäs kohtaa sanoin, että "mitään ei tartte yrittää" ja olenko kieltäynt, etteikö niitä laiskoja olisi? Kyllä niitä on, mutta pitääkö heidän takiaan leimata kaikki, jotka eivät ole valinneet tilannettaan?[/quote]
Kun tuo loppu on juuri se kinkkinen osa. Ne " jotka eivät ole valinneet tilannettaan" on niin kovin epäselvästi määriteltävissä oleva ryhmä. Joku on pyörätuolissa, masentunut, päihteidenkäyttäjä rikkinäisellä taustalla taistelee itsensä hyvään työhön ja rakastavaam perhe-elämään.
Onko se ahkeruutta, geenejä, hyvää tuuria, oikeaa asennetta - vai mitä se on? Mikä on
hänen oma panoksensa ja mikä johtunut ulkoisista tekijöistä? Kas kun meillä on taipumus selittää asioita siitä omasta näkökulmasta.
Tämä on varmaan ikuisuuskysymys.[/quote]
Edelleenkin, jotta sinne "hyvään työhön" pääsee, sun täytyy edetä haastatteluissa ja sut täytyy valita siihen. Sun täytyy löytää puoliso, joka haluaa myös lapsia ja joka kykenee niitä saamaan ja jonka kanssa voi jakaa arjen. Entä jos sellaista ei löydä? Entä jos sua ei palkata, vaikka kuinka yrität hakea töitä? Entä jos siellä töissä sua kiusataan? Totta kai se vaatii sen asennoitumisen, että haluaa tehdä töitä ja perheen, mutta loppupeleissä se on jonkun muun käsissä, saatko ne asiat vai et.
-ap[/quote]
Voit jossitella elämäsi loppuun asti kaikkea mahdollista, jos niin haluat. Olen hyvin eri mieltä tuosta, että kaikki on loppupeleissä muiden käsissä.
Millä perusteella ihminen etenee työhaastatteluun? Tarjoamalla jotain itsestään, jotain minkä eteen on tehnyt työtä. Ei se ole pelkästään arpapeliä.
Ja ihmissuhteissakin auttaa huomattavasti kyky antaa itsestään jotain. Moni ikisinkku on hyvin raskasta, ruikuttavaa seuraa. Katkeria koko maailmalle