Lue keskustelun säännöt.
"Kaikki on itsestä kiinni. Kun minäkin pärjäsin, muidenkin pitää pärjätä" -ihmiset, tässä vähän pohdittavaa
28.07.2020 |
"Omalla työllä ja ahkeruudella ansaittu" on toki osin totta, MUTTA sulla on pitänyt olla voimavaroja, jaksamista, älyä, terveyttä ja suht hyvät olosuhteet ollaksesi ahkera. Entä jos työyhteisö kiusaa sua? Entä jos joudut onnettomuuteen kesken kaiken? Entä jos asunnostasi löytyy hometta, menetät sen tai/ja sairastut sen takia? Entä jos kohtaat ison tragedian kesken opintojen tai uraetenemisen? Entä yliopistojen uupumiset tai masennustilastot? Kaikki EI KYKENE olemaan ahkeria, vaikka kuinka haluaisivat. Moni masentunut ja uupunut on ollut ahkera ja tunnollinen, mutta tie on voinut tyssätä jo lukioon tai korkeakouluun. Masentuneen ajattelulla ei uskota usein edes siihen, että pääsee vaikka lähikaupan hyllyttäjäksi. Ja sinnekin todennäköisesti valitaan joku kokeneempi tai kauppiaan tuttu.
Osa nousee tuolta ja se on oikeasti hienoa. Mutta juuri näiltä ihmisiltä tuntuu löytyvän todella vähän sitä empatiaa heitä kohtaan, jotka eivät samaan kykene. He eivät ehkä parane, he kohtaavat ehkä lisää isoja vaikeuksia, heidät on ehkä lannistettu jo lapsena. Kyllä tuolta nouseminen vaatii ihan eri tavalla voimia. Ja tutkitustikin vähäosaisuus on vahvasti periytyvää. Tämä ei tarkoita, että kaikille käy niin, mutta se vaatii tietynlaisia ominaisuuksia, voimavaroja ja ennen kaikkea terveyttä.
Entäs tämä "mene töihin, etene uralla ja tienaa paljon" No, ensinnäkin sun täytyy päästä kouluun, suoriutua siitä terveenä ja suht vähillä kolhuilla. Jos tässä onnistut, sitten alkaa työpaikkojen metsästys. Onko nyt sellainen aika, että kyseinen ala työllistää? Tuliko lama, korona tai muuten vain ei ole paikkoja? Jos työllistää, hyväksytäänkö sut satojen hakijoiden joukosta haastatteluun? Jos hyväksytään, pääsetkö töihin? Jos pääset, onko työyhteisö miellyttävä, onko työympäristö terve, pysytkö terveenä, tuleeko elämässä isoja vastoinkäymisiä? Jos on, saatat saada ylennyksen tai edetä muualle. Siihenkin vaaditaan se, että joku
muu sen ensin tekee, et joudu yt-neuvotteluiden kohteeksi ja yrityksen talous on hyvässä kunnossa. Jos yritys tekee vaikka konkurssin, miten sä siinä etenet? Tai jos pomosi kiusaa tai hyväksikäyttää sua? Jos joudut työttömäksi, niin eikun uutta työtä hakemaan.
Ja sama rumba uudestaan. Monen hylyn jälkeen saatat alkaa lannistua, mutta yrität kuitenkin. On tutkittu, että työttömyys vaikuttaa terveyteen negatiivisesti ja kokonaisvaltaisella tavalla, kun se pitkittyy. . Mitä pidempään työttömyys pitkittyy, sitä vaikeampi sieltä on päästä pois, koska CV:ssä on tyhjää tilaa. Töihin ei enää vain kävellä, vaan monesti kaupan kassallekin vaaditaan kokemusta. Kyllä, olen hakenut enkä saanut edes vastausta. Pääsin sitten onneksi muualle. Valitettava fakta on, että työttömiä on enemmän kuin työpaikkoja. Kaikille ei vaan riitä työtä ja niistäkin, mitä on jäljellä, kisataan paljon.
Kommentit (717)
Hyvin kirjoitettu. Ne, joilla on aina ollut töitä, eivät yleensä osaa ajatella, kuinka paljon työnhaku on muuttunut.
Ihmisiltä vaaditaan paljon enemmän. Täytyisi olla 100% koko ajan, ei riitä että tekee työnsä hyvin. Sitten jos onkin hyvä työssään ei välttämättä silti saa paikkaa, koska joku toinen on 5 sekuntia nopeampi työssään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä teksti pitäisi julkaista Ilta-Sanomissa
Kaikki mitä sanot on tottakai totta mutta ei silti poista sitä tosiasiaa, että omilla valinnoilla ja omalla asenteella on suuri vaikutus siihen kuinka elämässä pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mitä sanot on tottakai totta mutta ei silti poista sitä tosiasiaa, että omilla valinnoilla ja omalla asenteella on suuri vaikutus siihen kuinka elämässä pärjää.
On myös paljon geeneistä kiinni. Osa ihmisistä lannistuu ja masentuu paljon herkemmin kuin toiset, osa taas hyvinkin resilientteja ja nousevat aina isojenkin vastoinkäymisten jälkeen.
Eihän sille minkään voi, jos on huonot geenit saanut ja näitäkin ihmisiä tulee ymmärtää.
Olen sinäänsä samaa mieltä sinun kanssasi, mutta toisaalta toi polku on myös vähän vaarallinen, koska se helposti johtaa uhriutumiseen ja siihen, ettei halua edes yrittää, koska ei se kuitenkaan onnistu. Minullakin on ongelmia, mutta en halua nähdä itseäni vain olosuhteiden uhrina, koska se ottaa kaiken voiman pois minulta. Fakta nyt kuitenkin on se, etteivät muut voi tehdä asioita puolestani kuin tiettyyn pisteeseen saakka. Ihmisillä on erilaisia voimavaroja ja toisilla on vähemmän, mutta heidänkään ei pitäisi vain luovuttaa kaiken suhteen vaan käyttää niitä voimavaroja, jotka heillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mitä sanot on tottakai totta mutta ei silti poista sitä tosiasiaa, että omilla valinnoilla ja omalla asenteella on suuri vaikutus siihen kuinka elämässä pärjää.
Esim. itse yritin vuosia ja taas vuosia pelastaa itseni mutta masennus yms. vei voiton. En onnistunut pelastamaan itseäni.. ja meitä on tässä maassa paljon. Valinnat ei vaikuttanut mitenkään mihinkään.
Työkyvyttömyyseläkkeelle joutunut vm.-91
En jaksanut lukea. Tuurilla selviää jos taidot ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mitä sanot on tottakai totta mutta ei silti poista sitä tosiasiaa, että omilla valinnoilla ja omalla asenteella on suuri vaikutus siihen kuinka elämässä pärjää.
On myös paljon geeneistä kiinni. Osa ihmisistä lannistuu ja masentuu paljon herkemmin kuin toiset, osa taas hyvinkin resilientteja ja nousevat aina isojenkin vastoinkäymisten jälkeen.
Eihän sille minkään voi, jos on huonot geenit saanut ja näitäkin ihmisiä tulee ymmärtää.
Osa ihmisistä myös lihoaa toisia helpommin. Sitä ei kuitenkaan nähdä yhteiskunnallisena ongelmana.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea. Tuurilla selviää jos taidot ei riitä.
Turha kommentti. Miksi edes vaivauduit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta. Ihmiset usein eivät jaksa tuntea empatiaa ja ymmärtää muita koska on helpompaa säästää energiaa ja olettaa että "ahkera kyllä saa aina palkan koska minä olen ahkera ja koska tuo ei ole saanut mitään työtä niin tarkoittaa sitä ettei se ole ahkera vaan laiska, huono ja alempiarvoisempi".. mustavalkoista ajattelua ja se on säälittävää. Kertoo vielä enemmän siitä millaisia ihmisiä töihin otetaan kun heillä ei aivokapasiteetti riitä ymmärtämään asiaa. Sosiopaatit ja narsistit hiihtelee helpoten työstä työhön upeilla itsensämainostamistaidoilla. Monissa työpaikoissahan voidaan muutenkin huonosti, Suomi on työpaikka kiusaamisen kärkimaa. Arvaa innostaako hakea työtä jos on ollut elämässään kiusattu ja sitten vielä pelkää työssänsä jotuvansa kiusatuksi? Eläkäämme siis kiusaajien verorahoilla.
Tässä teille luettavaa. Jotain vikaa on ihmisten empatia- ja ajattelukyvyissä
Entä jos ajattelee heti syntymästään lähtien ettei töitä ole?
Raha tulee seinästä?
Suomessa voi opiskella miten pitkälle vain omien kykyjen rajoissa. Entä jos kyvyt ei riitä siihen mihin itse haluaisi? Onko se yhteiskunnan syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mitä sanot on tottakai totta mutta ei silti poista sitä tosiasiaa, että omilla valinnoilla ja omalla asenteella on suuri vaikutus siihen kuinka elämässä pärjää.
On myös paljon geeneistä kiinni. Osa ihmisistä lannistuu ja masentuu paljon herkemmin kuin toiset, osa taas hyvinkin resilientteja ja nousevat aina isojenkin vastoinkäymisten jälkeen.
Eihän sille minkään voi, jos on huonot geenit saanut ja näitäkin ihmisiä tulee ymmärtää.Osa ihmisistä myös lihoaa toisia helpommin. Sitä ei kuitenkaan nähdä yhteiskunnallisena ongelmana.
Ei vai? Joka toinen ketju liittyy lihaviin ja heidän sortamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on työpaikka kiusaamisen kärkimaa. Arvaa innostaako hakea työtä jos on ollut elämässään kiusattu ja sitten vielä pelkää työssänsä jotuvansa kiusatuksi? Eläkäämme siis kiusaajien verorahoilla.
Tässä teille luettavaa. Jotain vikaa on ihmisten empatia- ja ajattelukyvyissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ajattelee heti syntymästään lähtien ettei töitä ole?
Raha tulee seinästä?
Suomessa voi opiskella miten pitkälle vain omien kykyjen rajoissa. Entä jos kyvyt ei riitä siihen mihin itse haluaisi? Onko se yhteiskunnan syy?
On yhteiskunnan syy. Onneksi voimme poistaa nämä kaikki ongelmat kommunismilla.
Eli täähän on selvä: Ei koskaan tarvitse yrittää tai nähdä vaivaa, kun ap:n kaltaisten kehäpäätelmä takaa sen, että on aina löytyy joku hyväksyttävä selitys kaikelle laiminlyönnille.
Minä lupaan miettiä, ap, sinun kannanottojasi, jos sinä lupaat edes hetken miettiä voiko olla MYÖS mahdollista, et JOTKUT ihmisistä on vaan patalaiskoja, saamattomia, jotka kuvittelevat et on ok olla saamapuolella aina ja jotka ihan oikeesti kaipaavat potkua perseelle herätäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mitä sanot on tottakai totta mutta ei silti poista sitä tosiasiaa, että omilla valinnoilla ja omalla asenteella on suuri vaikutus siihen kuinka elämässä pärjää.
On myös paljon geeneistä kiinni. Osa ihmisistä lannistuu ja masentuu paljon herkemmin kuin toiset, osa taas hyvinkin resilientteja ja nousevat aina isojenkin vastoinkäymisten jälkeen.
Eihän sille minkään voi, jos on huonot geenit saanut ja näitäkin ihmisiä tulee ymmärtää.Osa ihmisistä myös lihoaa toisia helpommin. Sitä ei kuitenkaan nähdä yhteiskunnallisena ongelmana.
Niin, heidän pitäisi tunnistaa tämä ja kiinnittää erityistä huomiota elintapoihin. Ei se ole yhteiskunnan vika.
Ikävää olla nyt realisti, mutta maailma on ja tulee aina olemaan haastava ja vaikea paikka. Jos ei ole taitoja eikä kykyjä, niin sitten niitä ei ole. Heikkolahjaiset tulevat aina olemaan keskuudessamme. Ei näitä reppanoita voi kantaa mukana kunnolla ikinä, aina ne tulevat jäämään kyvykkäämpien jalkoihin.
Huoh. En ole sanonut, ettei MIKÄÄN ole itsestä kiinni ja mitään ei pidä yrittää. Mutta jossain tilanteissa, se yrittäminen ei vaan riitä, siihen ei ole voimia tai se ei vaan tuo menestystä. Se ei ole aina itsestä kiinni, vaikka kuinka olisi asenne kohdillaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ajattelee heti syntymästään lähtien ettei töitä ole?
Raha tulee seinästä?
Suomessa voi opiskella miten pitkälle vain omien kykyjen rajoissa. Entä jos kyvyt ei riitä siihen mihin itse haluaisi? Onko se yhteiskunnan syy?
Luitko edes aloitusta? Kyvykkyys ei suojaa sua sairauksilta, uupumukselta ja vastoinkäymiseltä. Se oli se pointti.
-ap
Ihana teksti. Sinunlaisia ihmisiä kaivataan Suomeen enemmän. Kiitos.