Lue keskustelun säännöt.
"Kaikki on itsestä kiinni. Kun minäkin pärjäsin, muidenkin pitää pärjätä" -ihmiset, tässä vähän pohdittavaa
28.07.2020 |
"Omalla työllä ja ahkeruudella ansaittu" on toki osin totta, MUTTA sulla on pitänyt olla voimavaroja, jaksamista, älyä, terveyttä ja suht hyvät olosuhteet ollaksesi ahkera. Entä jos työyhteisö kiusaa sua? Entä jos joudut onnettomuuteen kesken kaiken? Entä jos asunnostasi löytyy hometta, menetät sen tai/ja sairastut sen takia? Entä jos kohtaat ison tragedian kesken opintojen tai uraetenemisen? Entä yliopistojen uupumiset tai masennustilastot? Kaikki EI KYKENE olemaan ahkeria, vaikka kuinka haluaisivat. Moni masentunut ja uupunut on ollut ahkera ja tunnollinen, mutta tie on voinut tyssätä jo lukioon tai korkeakouluun. Masentuneen ajattelulla ei uskota usein edes siihen, että pääsee vaikka lähikaupan hyllyttäjäksi. Ja sinnekin todennäköisesti valitaan joku kokeneempi tai kauppiaan tuttu.
Osa nousee tuolta ja se on oikeasti hienoa. Mutta juuri näiltä ihmisiltä tuntuu löytyvän todella vähän sitä empatiaa heitä kohtaan, jotka eivät samaan kykene. He eivät ehkä parane, he kohtaavat ehkä lisää isoja vaikeuksia, heidät on ehkä lannistettu jo lapsena. Kyllä tuolta nouseminen vaatii ihan eri tavalla voimia. Ja tutkitustikin vähäosaisuus on vahvasti periytyvää. Tämä ei tarkoita, että kaikille käy niin, mutta se vaatii tietynlaisia ominaisuuksia, voimavaroja ja ennen kaikkea terveyttä.
Entäs tämä "mene töihin, etene uralla ja tienaa paljon" No, ensinnäkin sun täytyy päästä kouluun, suoriutua siitä terveenä ja suht vähillä kolhuilla. Jos tässä onnistut, sitten alkaa työpaikkojen metsästys. Onko nyt sellainen aika, että kyseinen ala työllistää? Tuliko lama, korona tai muuten vain ei ole paikkoja? Jos työllistää, hyväksytäänkö sut satojen hakijoiden joukosta haastatteluun? Jos hyväksytään, pääsetkö töihin? Jos pääset, onko työyhteisö miellyttävä, onko työympäristö terve, pysytkö terveenä, tuleeko elämässä isoja vastoinkäymisiä? Jos on, saatat saada ylennyksen tai edetä muualle. Siihenkin vaaditaan se, että joku
muu sen ensin tekee, et joudu yt-neuvotteluiden kohteeksi ja yrityksen talous on hyvässä kunnossa. Jos yritys tekee vaikka konkurssin, miten sä siinä etenet? Tai jos pomosi kiusaa tai hyväksikäyttää sua? Jos joudut työttömäksi, niin eikun uutta työtä hakemaan.
Ja sama rumba uudestaan. Monen hylyn jälkeen saatat alkaa lannistua, mutta yrität kuitenkin. On tutkittu, että työttömyys vaikuttaa terveyteen negatiivisesti ja kokonaisvaltaisella tavalla, kun se pitkittyy. . Mitä pidempään työttömyys pitkittyy, sitä vaikeampi sieltä on päästä pois, koska CV:ssä on tyhjää tilaa. Töihin ei enää vain kävellä, vaan monesti kaupan kassallekin vaaditaan kokemusta. Kyllä, olen hakenut enkä saanut edes vastausta. Pääsin sitten onneksi muualle. Valitettava fakta on, että työttömiä on enemmän kuin työpaikkoja. Kaikille ei vaan riitä työtä ja niistäkin, mitä on jäljellä, kisataan paljon.
Kommentit (717)
Vierailija kirjoitti:
Eli täähän on selvä: Ei koskaan tarvitse yrittää tai nähdä vaivaa, kun ap:n kaltaisten kehäpäätelmä takaa sen, että on aina löytyy joku hyväksyttävä selitys kaikelle laiminlyönnille.
Minä lupaan miettiä, ap, sinun kannanottojasi, jos sinä lupaat edes hetken miettiä voiko olla MYÖS mahdollista, et JOTKUT ihmisistä on vaan patalaiskoja, saamattomia, jotka kuvittelevat et on ok olla saamapuolella aina ja jotka ihan oikeesti kaipaavat potkua perseelle herätäkseen.
Missäs kohtaa sanoin, että "mitään ei tartte yrittää" ja olenko kieltäynt, etteikö niitä laiskoja olisi? Kyllä niitä on, mutta pitääkö heidän takiaan leimata kaikki, jotka eivät ole valinneet tilannettaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset kuin nr 18 ovat itse päästään viallisia.
Kuvittelevat täytyvän olla "heikkolahjainen" tai sitten tuo on tietoista.
Minäkin olen syrjäytynyt. En väittäisi heikkolahjaisuudeksi kykyä kirjoittaa ällän paprut joskus kun oltiin pentuiällä vielä. En ole "heikkolahjainen". Olen, jukranpurut, SAIRAS!
Ei sillä, ääliöitä yht hyvin kuin pskiaisia on ihmiskunta täynnä. Se kristittyjen esikuva on Raamatussa lausunut sen tyyppisiä minkä voi lukea tarkoittavan ettei kukaan ole päästän vallan terve. Sitten siellä ilmaistaan etteivät terveet tarvitse parantamista, vaan ne sairaat. Rikkaitten yht helppo pääst nk Taivaaseen kuin kamelin neulansilmästä jne. Vuorisaarnakin on täynnä ihan hyvää matskua, enkä minä edes ole kristitty siis ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli täähän on selvä: Ei koskaan tarvitse yrittää tai nähdä vaivaa, kun ap:n kaltaisten kehäpäätelmä takaa sen, että on aina löytyy joku hyväksyttävä selitys kaikelle laiminlyönnille.
Minä lupaan miettiä, ap, sinun kannanottojasi, jos sinä lupaat edes hetken miettiä voiko olla MYÖS mahdollista, et JOTKUT ihmisistä on vaan patalaiskoja, saamattomia, jotka kuvittelevat et on ok olla saamapuolella aina ja jotka ihan oikeesti kaipaavat potkua perseelle herätäkseen.
Missäs kohtaa sanoin, että "mitään ei tartte yrittää" ja olenko kieltäynt, etteikö niitä laiskoja olisi? Kyllä niitä on, mutta pitääkö heidän takiaan leimata kaikki, jotka eivät ole valinneet tilannettaan?
Kun tuo loppu on juuri se kinkkinen osa. Ne " jotka eivät ole valinneet tilannettaan" on niin kovin epäselvästi määriteltävissä oleva ryhmä. Joku on pyörätuolissa, masentunut, päihteidenkäyttäjä rikkinäisellä taustalla taistelee itsensä hyvään työhön ja rakastavaam perhe-elämään.
Onko se ahkeruutta, geenejä, hyvää tuuria, oikeaa asennetta - vai mitä se on? Mikä on
hänen oma panoksensa ja mikä johtunut ulkoisista tekijöistä? Kas kun meillä on taipumus selittää asioita siitä omasta näkökulmasta.
Tämä on varmaan ikuisuuskysymys.
Vierailija kirjoitti:
Olen sinäänsä samaa mieltä sinun kanssasi, mutta toisaalta toi polku on myös vähän vaarallinen, koska se helposti johtaa uhriutumiseen ja siihen, ettei halua edes yrittää, koska ei se kuitenkaan onnistu. Minullakin on ongelmia, mutta en halua nähdä itseäni vain olosuhteiden uhrina, koska se ottaa kaiken voiman pois minulta. Fakta nyt kuitenkin on se, etteivät muut voi tehdä asioita puolestani kuin tiettyyn pisteeseen saakka. Ihmisillä on erilaisia voimavaroja ja toisilla on vähemmän, mutta heidänkään ei pitäisi vain luovuttaa kaiken suhteen vaan käyttää niitä voimavaroja, jotka heillä on.
Kyllä, totta sekin, ettei liiallinen uhrautuminen ole hyvästä. Mä olin koulussa ja harrastuksissa lahjakas ja luokan paras. Ahkera ja pidetty työntekijä. Silti sairastuin ja elämä heitti eteen kunnolla vastoinkäymisiä eikä musta ole esim. yliopisto-opintoihin. Millä terveydellä mä survon ne läpi, vaikka lahjoja olisi? Opiskelen kyllä nyt muuta ja mieleistä alaa, mutta ei sillä nyt varmaan rikastuta kauheasti. Tosin en mä onneksi korkeasta elintasosta haaveilekaan. Mulle riittää se, että pärjään.
Annas kun arvaan. Ap on kuitenkin niitä ihmisiä, jotka haukkuvat kehitysmaiden köyhiä, eikä tunne mitään empatiaa heitä kohtaan, mutta vaatii empatiaa itselleen pelkästään siksi että on syntynyt Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaan aikaan samanlaisissa tilanteissa ja samanlaisissa lähtökohdissa olevat menevät töihin ja elättävtä myös ap:n.
Entä jos todella tehtäisiin, niin, että jos perhe ei elätä, niin sitten paikkana on asuntola. Lopetetaan asumistukien maksamiset ja työttömyysetuudet, koska niillä ei saada aikaan muuta kuin valitusta. Jos voimavarat on nolla, saa makoilla kaikessa rauhassa ja käydä 3 kertaa päivässä syömässä, käyttörahaa saa 50 e/kk.
Heh taisin mainita tekstissä, että olen ollut monta kertaa töissä ja nyt olen opiskelija. Mietipä tätä tilannetta nyt ihan vakavasti. Työttömät joutuisivat kadulle, joka vaarantaisi meidän kaikkien turvallisuuden, koska he joutuvat varastamaan ja tekemään rikoksia pysyäkseen hengissä ja saadakseen rahaa. Sitten pitäisi hankkia turvajärjestelyjä kotiin, liikkeet olisivat yhä enemmän varkausuhan alla ja kadulla pitäisi katsoa taakseen.
Hyvinvointivaltio toimii niin, että se pitää huolta heikommistaan. On aina heitä, jotka käyttää tätä hyväkseen (valitettavasti), mutta tutkitusti tukia kyllä enemmän alikäytetään kuin ylikäytetään. Itse olisin antanut vaikeina kausina mitä vain, että olisin sen vakkarityöläisen asemassa. Maailmassa kyllä riittää maita, missä näin ei ole ja sinne voi mennä katsomaan, mitä unelmaa se on.
-ap
Laitapa näitä tutkimuksia, kiinnostavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli täähän on selvä: Ei koskaan tarvitse yrittää tai nähdä vaivaa, kun ap:n kaltaisten kehäpäätelmä takaa sen, että on aina löytyy joku hyväksyttävä selitys kaikelle laiminlyönnille.
Minä lupaan miettiä, ap, sinun kannanottojasi, jos sinä lupaat edes hetken miettiä voiko olla MYÖS mahdollista, et JOTKUT ihmisistä on vaan patalaiskoja, saamattomia, jotka kuvittelevat et on ok olla saamapuolella aina ja jotka ihan oikeesti kaipaavat potkua perseelle herätäkseen.
Missäs kohtaa sanoin, että "mitään ei tartte yrittää" ja olenko kieltäynt, etteikö niitä laiskoja olisi? Kyllä niitä on, mutta pitääkö heidän takiaan leimata kaikki, jotka eivät ole valinneet tilannettaan?
Kun tuo loppu on juuri se kinkkinen osa. Ne " jotka eivät ole valinneet tilannettaan" on niin kovin epäselvästi määriteltävissä oleva ryhmä. Joku on pyörätuolissa, masentunut, päihteidenkäyttäjä rikkinäisellä taustalla taistelee itsensä hyvään työhön ja rakastavaam perhe-elämään.
Onko se ahkeruutta, geenejä, hyvää tuuria, oikeaa asennetta - vai mitä se on? Mikä on
hänen oma panoksensa ja mikä johtunut ulkoisista tekijöistä? Kas kun meillä on taipumus selittää asioita siitä omasta näkökulmasta.Tämä on varmaan ikuisuuskysymys.
Edelleenkin, jotta sinne "hyvään työhön" pääsee, sun täytyy edetä haastatteluissa ja sut täytyy valita siihen. Sun täytyy löytää puoliso, joka haluaa myös lapsia ja joka kykenee niitä saamaan ja jonka kanssa voi jakaa arjen. Entä jos sellaista ei löydä? Entä jos sua ei palkata, vaikka kuinka yrität hakea töitä? Entä jos siellä töissä sua kiusataan? Totta kai se vaatii sen asennoitumisen, että haluaa tehdä töitä ja perheen, mutta loppupeleissä se on jonkun muun käsissä, saatko ne asiat vai et.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja etenkin jos muut eivät olisi maksaneet koulutustasi. Ehkä auttaneet opinnoissakin jopa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaan aikaan samanlaisissa tilanteissa ja samanlaisissa lähtökohdissa olevat menevät töihin ja elättävtä myös ap:n.
Entä jos todella tehtäisiin, niin, että jos perhe ei elätä, niin sitten paikkana on asuntola. Lopetetaan asumistukien maksamiset ja työttömyysetuudet, koska niillä ei saada aikaan muuta kuin valitusta. Jos voimavarat on nolla, saa makoilla kaikessa rauhassa ja käydä 3 kertaa päivässä syömässä, käyttörahaa saa 50 e/kk.
Heh taisin mainita tekstissä, että olen ollut monta kertaa töissä ja nyt olen opiskelija. Mietipä tätä tilannetta nyt ihan vakavasti. Työttömät joutuisivat kadulle, joka vaarantaisi meidän kaikkien turvallisuuden, koska he joutuvat varastamaan ja tekemään rikoksia pysyäkseen hengissä ja saadakseen rahaa. Sitten pitäisi hankkia turvajärjestelyjä kotiin, liikkeet olisivat yhä enemmän varkausuhan alla ja kadulla pitäisi katsoa taakseen.
Hyvinvointivaltio toimii niin, että se pitää huolta heikommistaan. On aina heitä, jotka käyttää tätä hyväkseen (valitettavasti), mutta tutkitusti tukia kyllä enemmän alikäytetään kuin ylikäytetään. Itse olisin antanut vaikeina kausina mitä vain, että olisin sen vakkarityöläisen asemassa. Maailmassa kyllä riittää maita, missä näin ei ole ja sinne voi mennä katsomaan, mitä unelmaa se on.
-ap
Laitapa näitä tutkimuksia, kiinnostavaa!
"Sosiaalietuuksien alikäyttö on huomattavasti yleisempää kuin tukien väärinkäyttö. Tutkimusten mukaan jopa puolet toimeentulotukeen oikeutetuista jättää tuen hakematta. Alikäyttö on merkittävä ongelma, sillä usein tuki jää hakematta kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annas kun arvaan. Ap on kuitenkin niitä ihmisiä, jotka haukkuvat kehitysmaiden köyhiä, eikä tunne mitään empatiaa heitä kohtaan, mutta vaatii empatiaa itselleen pelkästään siksi että on syntynyt Suomeen.
Jep. Olen juuri tämmöinen ihminen. Lahjoitan joka kuukausi kehitysmaiden köyhille ja totta kai on erilaista olla köyhä Suomessa ja Afrikassa. Mutta täällä on omat ongelmansa. Ei sitä syöpäsairasta lohduta, että "no entäs Afrikan lapset" -ajattelu. Aina on joku, jolla menee huonommin. Mutta tarkoittaako sitä, ettei saisi kotimaan ongelmista puhua? Olen kiitollinen siitä, että olen syntynyt Suomeen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Eli täähän on selvä: Ei koskaan tarvitse yrittää tai nähdä vaivaa, kun ap:n kaltaisten kehäpäätelmä takaa sen, että on aina löytyy joku hyväksyttävä selitys kaikelle laiminlyönnille.
Minä lupaan miettiä, ap, sinun kannanottojasi, jos sinä lupaat edes hetken miettiä voiko olla MYÖS mahdollista, et JOTKUT ihmisistä on vaan patalaiskoja, saamattomia, jotka kuvittelevat et on ok olla saamapuolella aina ja jotka ihan oikeesti kaipaavat potkua perseelle herätäkseen.
Anteeksi nyt mutta samaa mieltä. Helppoa on syyttää geeneistä lähtien ihan kaikkea. Joku sanonta meni suunnilleen niin että jos laitettaisiin kasaan kaikkien ihmisten vaikeudet niin ne kovimmin valittavat ottaisivat vähin äänin ne omansa takaisin.
Lähes kaikilla ihmisillä on vaikeuksia elämässä, ihan valtavia. Minä vaihtaisin homekämpän ja työpaikkakiusaajat riemusta kiljuen omaan, isäni ja siskoni syöpään ja veljeni mielenterveysongelmiin. Näetkö? KAIKILLA on jotain.
Jotenkin nykyään on yleistynyt ajattelu että kaikki on jonkun muun syy, yhteiskunnan pitäisi antaa kaikki, vastoinkäymisiä on vain mulla ja en kestä mitään enkä varsinkaan yritä ollenkaan kun ei tule mitään. Suurin osa ihmisistä kamppailee jonkun asian kanssa. Minusta on ihan yhtä ylimielistä on olettaa että vain sinulla on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän kirjoitin kolme ällää vaikka minulla oli koko lukion ajan keskivaikean masennuksen diagnoosi, anoreksia ja burn out. Joten en ihan täysin allekirjoita. Jotkut sinnittelevät niistä vaikeuksista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaan aikaan samanlaisissa tilanteissa ja samanlaisissa lähtökohdissa olevat menevät töihin ja elättävtä myös ap:n.
Entä jos todella tehtäisiin, niin, että jos perhe ei elätä, niin sitten paikkana on asuntola. Lopetetaan asumistukien maksamiset ja työttömyysetuudet, koska niillä ei saada aikaan muuta kuin valitusta. Jos voimavarat on nolla, saa makoilla kaikessa rauhassa ja käydä 3 kertaa päivässä syömässä, käyttörahaa saa 50 e/kk.
Heh taisin mainita tekstissä, että olen ollut monta kertaa töissä ja nyt olen opiskelija. Mietipä tätä tilannetta nyt ihan vakavasti. Työttömät joutuisivat kadulle, joka vaarantaisi meidän kaikkien turvallisuuden, koska he joutuvat varastamaan ja tekemään rikoksia pysyäkseen hengissä ja saadakseen rahaa. Sitten pitäisi hankkia turvajärjestelyjä kotiin, liikkeet olisivat yhä enemmän varkausuhan alla ja kadulla pitäisi katsoa taakseen.
Hyvinvointivaltio toimii niin, että se pitää huolta heikommistaan. On aina heitä, jotka käyttää tätä hyväkseen (valitettavasti), mutta tutkitusti tukia kyllä enemmän alikäytetään kuin ylikäytetään. Itse olisin antanut vaikeina kausina mitä vain, että olisin sen vakkarityöläisen asemassa. Maailmassa kyllä riittää maita, missä näin ei ole ja sinne voi mennä katsomaan, mitä unelmaa se on.
-ap
No olen asunut maassa, jossa ei sosiaaliturvaa. Siellä ei ollut näitä työkiusattuja, masentuneita ja työttömyydestä ahdistuneita lainkaan. Yllätys yllätys. Siellä ei myöskään kukaan varastellut kadulla yhtään enempää, kuin Suomessakaan. Yllätys yllätys sekin. Rauhallinen maa, jossa perhe tuki toisiaan enemmän ja jossa ihmiset ottivat vastaan sitä työtä, mitä löytyy. Ei ole varaa jättäytyä kotiin masentumaan. Oikeasti masentuneet ovat hoidossa, työkyvyttömänä jonkun aikaan, mutta palaavat takaisin töihin. Suomessa on työtä, jos haluaa tehdä. Mutta kun ei siivous, avustus yms kiinnosta. Pitäisi olla huippupalkka kaikilla eduilla, mutta ilman koulutusta ja/tai osaamista. Te masennutte siihen, ettei elämässä ole sisältöä, kun istutte vaan kotona tai vaatimukset ovat liian kovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea. Tuurilla selviää jos taidot ei riitä.
Jaksoit silti tulla närisemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli täähän on selvä: Ei koskaan tarvitse yrittää tai nähdä vaivaa, kun ap:n kaltaisten kehäpäätelmä takaa sen, että on aina löytyy joku hyväksyttävä selitys kaikelle laiminlyönnille.
Minä lupaan miettiä, ap, sinun kannanottojasi, jos sinä lupaat edes hetken miettiä voiko olla MYÖS mahdollista, et JOTKUT ihmisistä on vaan patalaiskoja, saamattomia, jotka kuvittelevat et on ok olla saamapuolella aina ja jotka ihan oikeesti kaipaavat potkua perseelle herätäkseen.
Anteeksi nyt mutta samaa mieltä. Helppoa on syyttää geeneistä lähtien ihan kaikkea. Joku sanonta meni suunnilleen niin että jos laitettaisiin kasaan kaikkien ihmisten vaikeudet niin ne kovimmin valittavat ottaisivat vähin äänin ne omansa takaisin.
Lähes kaikilla ihmisillä on vaikeuksia elämässä, ihan valtavia. Minä vaihtaisin homekämpän ja työpaikkakiusaajat riemusta kiljuen omaan, isäni ja siskoni syöpään ja veljeni mielenterveysongelmiin. Näetkö? KAIKILLA on jotain.
Jotenkin nykyään on yleistynyt ajattelu että kaikki on jonkun muun syy, yhteiskunnan pitäisi antaa kaikki, vastoinkäymisiä on vain mulla ja en kestä mitään enkä varsinkaan yritä ollenkaan kun ei tule mitään. Suurin osa ihmisistä kamppailee jonkun asian kanssa. Minusta on ihan yhtä ylimielistä on olettaa että vain sinulla on vaikeaa.
Olenko sanonut, ettei muilla olisi myös vaikeaa? Kun edelleenkin, se työpaikkakiusaaminen ja homekämppä VOI SAIRASTUTTAA niin vakavasti, että sä et enää kykene töihin tai etenemään uralla. Sä voit menettää isoja summia rahaa hometalon takia ja joutua tappelemaan siitä. Toisilla niitä taakkoja on enemmän ja toiset sairastuvat niistä helpommin. Aina se yrittäminen ja asenne ei vaan riitä.
Osa mun elämäntarinan kuullessaan toteaa, että olisi tappanut itsensä mun tilanteessa tai että mun elämä alkoi kuulostaa just helpolta. Silti olen tässä. En ole rikas enkä ole ehkä sellainen menestynyt, vaikka musta sellaista povattiin koulussa ja harrastuksissa, mutta mä elän ja pyrin rakentamaan omannäköisen elämän. Ja ihan töihin ja yrittämään vielä aion, kun valmistun.
-ap
Enpä ole masentunut todellakaan kotona "mitään tekemättä"istumisesta vaan se on seurausta loputtomasta köyhyydestä ja enne kaikkea kiusaamisesta tai siis ihan suoraan sanotuuna muiden ihmisten tekemästä pahoinpitelystä, henksiestä ja fyysisestäkin. Onko sun vanhempi yrittänyt t***aa sut lapsena ja uhkaillut samalla läpi elämäsi? Ryypätty perheen ruokarahat, jatkuvaa väkivallalla uhkailua ja turvattomuus ja henkistä väkivaltaa toki päälle vuosikaudet niin siinä kyllä tosiaan kasvaa itsevarmaksi menestyjäksi.
Olisin tietty voinut valita joskus ehkä senkin polun, että poljen sadistisesti muita ympäriltäni aina sitä heikompaa muiden mukana tai jopa johtajana kiusaten, mutta enpä halunnut. Suomessa on kyllä yhtään liioittelematta ja empiirisen kokemuskeni mukaankin kansasta vähintään 90% narsisteja, osa varmasti psyko- ja sosiopaatteja, ihme porukkaa kyllä valtaosa, aina heikoimmat haukkumassa ja uhittelemassa miten tuet pitäisi poistaa. Eipä tuo kuulosta kovin hyvä olo siis olevan siinä omassa "menestyjän"elämässäänkään.
Kaksipiippuinen juttu. Mielestäni aina pitäisi edes yrittää eikä vain uhriutua ja sanoa olevansa olosuhteiden uhri. Sehän ei voi olla yhteiskunnan vika, että joku menettää työkykynsä masennuksen vuoksi tai ei kestä yliopisto-opintoja ja saa burnoutin. Maailma on vaikea ja haastava paikka ja Suomessa asiat ovat näillä masentuneilla ja työkyvyttömillä ehkä maailman parhaiten, eikö kannattaisi tyytyä siihen?
Taas tämä outo inttämä.
Kuin niillä menestyjillä ei olisi vastoinkäymisiä.
Hoh hoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaan aikaan samanlaisissa tilanteissa ja samanlaisissa lähtökohdissa olevat menevät töihin ja elättävtä myös ap:n.
Entä jos todella tehtäisiin, niin, että jos perhe ei elätä, niin sitten paikkana on asuntola. Lopetetaan asumistukien maksamiset ja työttömyysetuudet, koska niillä ei saada aikaan muuta kuin valitusta. Jos voimavarat on nolla, saa makoilla kaikessa rauhassa ja käydä 3 kertaa päivässä syömässä, käyttörahaa saa 50 e/kk.
Heh taisin mainita tekstissä, että olen ollut monta kertaa töissä ja nyt olen opiskelija. Mietipä tätä tilannetta nyt ihan vakavasti. Työttömät joutuisivat kadulle, joka vaarantaisi meidän kaikkien turvallisuuden, koska he joutuvat varastamaan ja tekemään rikoksia pysyäkseen hengissä ja saadakseen rahaa. Sitten pitäisi hankkia turvajärjestelyjä kotiin, liikkeet olisivat yhä enemmän varkausuhan alla ja kadulla pitäisi katsoa taakseen.
Hyvinvointivaltio toimii niin, että se pitää huolta heikommistaan. On aina heitä, jotka käyttää tätä hyväkseen (valitettavasti), mutta tutkitusti tukia kyllä enemmän alikäytetään kuin ylikäytetään. Itse olisin antanut vaikeina kausina mitä vain, että olisin sen vakkarityöläisen asemassa. Maailmassa kyllä riittää maita, missä näin ei ole ja sinne voi mennä katsomaan, mitä unelmaa se on.
-ap
No olen asunut maassa, jossa ei sosiaaliturvaa. Siellä ei ollut näitä työkiusattuja, masentuneita ja työttömyydestä ahdistuneita lainkaan. Yllätys yllätys. Siellä ei myöskään kukaan varastellut kadulla yhtään enempää, kuin Suomessakaan. Yllätys yllätys sekin. Rauhallinen maa, jossa perhe tuki toisiaan enemmän ja jossa ihmiset ottivat vastaan sitä työtä, mitä löytyy. Ei ole varaa jättäytyä kotiin masentumaan. Oikeasti masentuneet ovat hoidossa, työkyvyttömänä jonkun aikaan, mutta palaavat takaisin töihin. Suomessa on työtä, jos haluaa tehdä. Mutta kun ei siivous, avustus yms kiinnosta. Pitäisi olla huippupalkka kaikilla eduilla, mutta ilman koulutusta ja/tai osaamista. Te masennutte siihen, ettei elämässä ole sisältöä, kun istutte vaan kotona tai vaatimukset ovat liian kovat.
Niinpä niin. Masennus on vaan oma vika ja laiskuutta. Ja katso tilastokeskuksen sivuilta avointen työpaikkojen (niistäkin osa on vain näennäisesti ilmoitettu) ja työttömien määrä. Millä yhtälöllä kaikki työttömät saatais töihin?
https://www.evermind.fi/masennus-vie-elakkeelle-naiset-nuoret/
Samaan aikaan samanlaisissa tilanteissa ja samanlaisissa lähtökohdissa olevat menevät töihin ja elättävtä myös ap:n.
Entä jos todella tehtäisiin, niin, että jos perhe ei elätä, niin sitten paikkana on asuntola. Lopetetaan asumistukien maksamiset ja työttömyysetuudet, koska niillä ei saada aikaan muuta kuin valitusta. Jos voimavarat on nolla, saa makoilla kaikessa rauhassa ja käydä 3 kertaa päivässä syömässä, käyttörahaa saa 50 e/kk.