Mies etäännyttää itseään

No 19.vastaa että minulla tuo pahin vaihe meni reilussa vuodessa ohi kun ihastus haaleni, toki rakkaus on ja säilyy edelleen, mutta huuma on ohi. Ehkä tilanteessa auttaisi suora kysymys onko hänellä toinen ja myöskin tilan antaminen ja oman elämäsi kanavoiminen esim. työhön/lapsiin/harrastamiseen ym.

Mun miehellä on ihan samalaista. Ihme kettuilua ja nälvimistä ja riidan haastamista (luonnollisestikin se olen aina sitten kuitenkin muka minä, joka sitä riitaa haastaa) ja tiuskimista. Toista naista ei ole, että ihan voi muustakin tuollainen näköjään johtua...

Kun ei vaan tule keskustelusta mitään. Kun ei "kiinnosta". Olen monestakin sanotusta asiasta oikeasti sydänjuuria myöten loukkaantunut (niitä on paljon, ja rumempiakin kun tuo esimerkkinä viestissä 8). Niistäkään en ole edes maininnut, turha toivo kun menee huutamiseksi. Mies on kuulemma väsynyt, minä väheksyn jne. Oikeasti en ole koskaan, milloinkaan päästellyt suustani mitään samantapaistakaan - minä en osaa hoitaa vauvaa, en osaa imettää, en pitää kämppää siistinä, en yhtään mitään... Näihin letkautuksiin syy on se, että mies "on väsynyt". No olen minäkin mutten sen takia pyri jatkuvasti loukkaamaan.

Pitäiskö mun ihan totta tässä pikkuvauva-arjessa antaa miehelle puoli vuotta omaa aikaa? Että oisin tässä vaan siivoojana, imettäjänä, ympäri vuorokauden kiinni vauvassa enkä ikinä pääsisi mihinkään. Entä kun minä ehkä tarvitsisin sitä samaa, tai edes käydä puolen tunnin lenkillä yksin ja siitäkin syttyy sota? Mies voisi viettää puoli vuotta omaa elämää tässä yhden auton perheessä ja minä ja vauva nyhjättäisiin kotona?

Mäkään en oikein jaksa uskoa että mies pitäisi muuta peliä. Töissäkin on vain miehiä.

Nyt sanot sille tiukasti (tai kirjoitat jos ei kuuntele), että on tässä elämänmuutos (vauva) joka koskee koko perhettä, ja että nyt loppuu sinulle vittuilu ja kiukuttelu, mollaaminen, väheksyminen ja KAIKKI, jos on väsynyt tai masentunut niin menee ja hakee apua, sinä olet vaimo (tai avo-) ja lapsen äiti, et mikään paskalaari johon voi kipata kaiken. Ja että jos ei perhe-elämä kiinnosta niin vaihtoehtoja on mutta nyt vaan kerta kaikkiaan loppuu tämmöinen. Jäätävä, kylmä ja rauhallinen äänensävy ja jos alkaa tuittuilut niin sanot tiukasti että nyt. ei. enää. yhtään. tuota. onko. ymmärretty.

toinen nainen! Noin miehenikin alkoi käyttäytyä. En ikimaailmassa olisi uskonut,kotona viihtyvää tyyppiä.

Kannattaa antaa olla miehen rauhassa ja hommata ns. omaa elämää. Itse elin jokin aika sitten samassa tilanteessa. Mies oli niin kaukana, eikä hänestä saanut mitään irti. Tilanne alkoi todella syödä mua ja meinasin välillä varmaan hulluksi tulla.

Se ei ollut mitään helppoa olla itse välinpitämätön ja elää omaa elämää, kun koko ajan pelkäsin että mies lähtee.

Sitten tilanne alkoi rauhoittua. Minä varmaan totuin tilanteeseen ja sain itseeni itsevarmuutta ja itsenäisyyttä. Ja ehkä samalla mies ei enää ollut niin etääntynyt.

Mutta kyllä tuo jälkensä jätti. Etäisyys ja välinpitämättömyys taisi tarttua minuun. Ei tee enää  mieli tehdä aloitteita yhteisen ajan tai matkojen suhteen. Jotenkin väsyin siihen yksipuoliseen suhteemme hoitamiseen.

Nyt mennään näillä.

Minun mielestä tuo tilan antaminen toimii silloin kun lapset ei joudu kärsimään isänsä ilkeilyistä. Kyllä jokaisella on vastuu elämänkriisin tullessa pystyä olemaan loukkaamatta omia lapsiaan. Puolisoiden hommat sitten erikseen. Se on sitä aikuisena oloa, kun maailma kaatuu päälle, ja mikään ei tunnu miltään, elämällä ei ole tarkoitusta, niin silti lapsille ei olla suorastaan ilkeitä ja vinoilla. Olen siis itse masennuksen läpikäynyt, ja on silti hieman hankala ymmärtää miten sanojaan ei voisi rajoittaa niin, ettei lapsia loukata. Oma isä on tuollainen idiootti, aloitti sen joskus kun olin 10v, ja vieläki samanlainen ja äitiparka yhdessä edelleen. Voin kertoa ettei paljoa lohduta jälkikäteen, että isä nyt vaan on k*usipää jonka henkilökohtainen tavoite on varjella omia vihan tunteita ja loukata muiden, koska sillä on se kriisi. Kuka tietää vaikka äitikin olis joskus päättäny että puol vuotta aikaa ja sit eroaa, ja ei oo vaan osannu, kun sen puolen vuoden aikana tottunu jo elään omaa elämää sen kaiken keskellä.

27 lisää vielä. Kyselin mieheltä onko hänellä joku toinen. Ei kuulemma ollut. Mutta mistäs sen tiesin missä hänen ajatukset oli, vaikkei suoraan olisi pettänytkään.

Nyt en enää edes halua tietää, ei kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 08:44"]

Meillä aina maksettu menot puoliksi vaikka saan ainakin puolet vähemmän rahaa kuin mies. Nyt on alkanut nälviä kuinka hän maksoi kaupassa pari euroa enemmän ym.. hmmm..minä maksan yksin kaikki lasten vaatteet ja muut menot. Kun tulee kotiin niin huomaan, että ärsyyntyy heti. Kaikki on hänen mielestään vääriin, vaikka ruoka on valmiina, pyykit pesty ja kämppä ehjänä ja siistinä =/

-ap

[/quote]sittenhan sulle on pelkkaa plussaa jos paaset tuollaisesta miehesta eroon

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 22:49"]

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 08:44"]

Meillä aina maksettu menot puoliksi vaikka saan ainakin puolet vähemmän rahaa kuin mies. Nyt on alkanut nälviä kuinka hän maksoi kaupassa pari euroa enemmän ym.. hmmm..minä maksan yksin kaikki lasten vaatteet ja muut menot. Kun tulee kotiin niin huomaan, että ärsyyntyy heti. Kaikki on hänen mielestään vääriin, vaikka ruoka on valmiina, pyykit pesty ja kämppä ehjänä ja siistinä =/

-ap

[/quote]sittenhan sulle on pelkkaa plussaa jos paaset tuollaisesta miehesta eroon

[/quote]Miten helvetissa voit rakastaa miesta joka kayttaa sua taloudellisesti hyvakseen ja sitten viela motkottaa paalle kun kun tayden palvelun hotelli ei pelaa miehen mielesta tarpeeksi hyvin? 

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 15:06"]

99% prosentin varmuudella toinen nainen :( ja jos ei missään käy niin helppohan tuo on arvata että työkaveri. näin kävi meillä, en olisi millään uskonut ; horatsu paljon nuorempi ja mielestäni naama kuin petolinnun perse ;)

Ja useaan kertaan kysyin että onko tässä joku sivusuhdeviritys, ei ollut joo, minä vain olin seko ja vainoharhainen.

[/quote]

näinhän se yleensä menee :(

Miehellä on naisvoittoinen työpaikka ja viime aikoina on alkanut jättää puhelimen kotiin työpäivän ajaksi.. Ihmettelenkin miksi ?

-ap

[quote author="Vierailija" time="27.06.2013 klo 10:55"]

Kannattaa antaa olla miehen rauhassa ja hommata ns. omaa elämää. Itse elin jokin aika sitten samassa tilanteessa. Mies oli niin kaukana, eikä hänestä saanut mitään irti. Tilanne alkoi todella syödä mua ja meinasin välillä varmaan hulluksi tulla.

Se ei ollut mitään helppoa olla itse välinpitämätön ja elää omaa elämää, kun koko ajan pelkäsin että mies lähtee.

Sitten tilanne alkoi rauhoittua. Minä varmaan totuin tilanteeseen ja sain itseeni itsevarmuutta ja itsenäisyyttä. Ja ehkä samalla mies ei enää ollut niin etääntynyt.

Mutta kyllä tuo jälkensä jätti. Etäisyys ja välinpitämättömyys taisi tarttua minuun. Ei tee enää  mieli tehdä aloitteita yhteisen ajan tai matkojen suhteen. Jotenkin väsyin siihen yksipuoliseen suhteemme hoitamiseen.

Nyt mennään näillä.

[/quote]

Ihan kuin itse olisin kirjoittanut. En ole siis ainut.

99% prosentin varmuudella toinen nainen :( ja jos ei missään käy niin helppohan tuo on arvata että työkaveri. näin kävi meillä, en olisi millään uskonut ; horatsu paljon nuorempi ja mielestäni naama kuin petolinnun perse ;)

Ja useaan kertaan kysyin että onko tässä joku sivusuhdeviritys, ei ollut joo, minä vain olin seko ja vainoharhainen.