Lue keskustelun säännöt.
Uusioperheen lapset
27.07.2020 |
Mitä teidän mielestä 12-v. Pitäisi jo osata tehdä itse?
Meillä on miehen kanssa molemmilla 2 lasta, mutta ei yhtään yhteistä. Minun lapseni ovat jo vanhempia ja melko omatoimisia. Miehen nuorempi lapsi 12-v. on kuin iso vauva, ei ole koskaan imuroinut, pedannut tai auttanut missään kotitöissä. En pysty käsittämään, ettei lapselle opeteta mitään tulevaisuudessakin tärkeitä taitoja jo pienestä pitäen. Lapsi ei myöskään syö kovin vaihtelevaa ruokaa, mutta yllätys imuroi kaikki herkut mitä näkee, tyyliin istuu karkkipussin päälle, ettei vaan kukaan ota. Lisäksi hän pahoittaa koko ajan mielensä ja valittaa kaikesta. Hän hallitsee koko perhettä ja mun täytyy sanoa, etten enää kestä... olen yrittänyt sanoa ja vihjata, että olisi tärkeää opetella tiettyjä asioita, mutta ei mies tajua.... miten muut osaatteko ottaa ohjat tällaisessa tilanteessa. Ymmärrän, että pienintä helposti paapotaan, mutta eihän tuo kohta pärjää esim. Kavereiden kanssa jos ei osaa mitään itse.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet kolme vuotta yhdessä.
Lapsi on ylipainoinen ja sen vuoksi minusta olisi tärkeää saada syöminen herkuista enemmän ruoan syömisen suuntaan.
Asia ei kuulu sinulle mitenkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet kolme vuotta yhdessä.
Lapsi on ylipainoinen ja sen vuoksi minusta olisi tärkeää saada syöminen herkuista enemmän ruoan syömisen suuntaan.
Asia ei kuulu sinulle mitenkään!
Tänä on kaikkien ylipainoisten lasten vanhempien kommentti. Vierestä vaan näkee asiat paremmin. Ei kukaan lapsi syö ruokaa jos saa ison suklaalevyn alkupalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on 12v niin mitä kaikkea hän on jo elämässään kokenut, nähnyt ja joutunut ne vielä mielessään käsittelemään ja kestämään.
Ja sinä kutsut poikaa vauvaksi, kun hän ei ole riittävän nopeasti omaksunut ja oppinut sinun määräämiä tapoja, vaikka pojan elämä on ollut menemistä tunnemyrskystä toiseen ja pojan vanhemien lisäksi, kuviossa vilistää exät ja nyksät.
Etkö tajunnut, ettemme vielä asu yhdessä. Olen nimenomaan halunnut ottaa iisisti lasten takia. Mutta lomalla tulee vietettyä yhdessä aikaa ja näkee miten toinen toimii lasten kanssa. En ole tilanteisiin puuttunut vaan tarkkaillut tilannetta ja puhunut miehen kanssa kahden...
No miten voi kukaan tajuta, kun puhut uusioPERHEESTÄ. Te ette ole perhe. Kuten itsekin sanot, olet sivustatarkkailija ja asioihin puuttuja. Vihjailija. Kas kun et harrasta näpäyttämistä, vai jätitkö vahingossa sen mainitsematta? Ärsyynnyt miehen lapsesta jo nyt, mutta harkitsette yhteen muuttoa? Miksi? Miten tilanne paranisi mielestäsi. Mitä järkeä on perustaa perhe miehen kanssa jonka kasvatustavat eroaa noin paljon omistasi? Jos puhut perheestä, miksi et voi käyttäytyä itse niin kuin perheessä käyttäydytään? Miksi vihjailet ja yrität muuttaa puheillasi muita, niinkö kasvatat omatkin lapsesi? Kuulostaa, että esim. positiivisen kautta ja yhdessä tekeminen on ihan vieraita sanoja sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet kolme vuotta yhdessä.
Lapsi on ylipainoinen ja sen vuoksi minusta olisi tärkeää saada syöminen herkuista enemmän ruoan syömisen suuntaan.
Asia ei kuulu sinulle mitenkään!
Tänä on kaikkien ylipainoisten lasten vanhempien kommentti. Vierestä vaan näkee asiat paremmin. Ei kukaan lapsi syö ruokaa jos saa ison suklaalevyn alkupalaksi.
Sinä olet hirveä. Poikaparka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet kolme vuotta yhdessä.
Lapsi on ylipainoinen ja sen vuoksi minusta olisi tärkeää saada syöminen herkuista enemmän ruoan syömisen suuntaan.
Asia ei kuulu sinulle mitenkään!
Tänä on kaikkien ylipainoisten lasten vanhempien kommentti. Vierestä vaan näkee asiat paremmin. Ei kukaan lapsi syö ruokaa jos saa ison suklaalevyn alkupalaksi.
Toisaalta moni uusperheen vanhempi on onnistunut aikaansaamaan puolison lapselle anoreksian tuollaisilla kommenteilla. Lapsi kipuilee tilannetta, kaikki on jotenkin vaikeaa ja lopulta lapsen ainoa määräysvalta ulottuu siihen, mitä hän syö. Maailma pysyy kasassa vain sillä, että kuihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet kolme vuotta yhdessä.
Lapsi on ylipainoinen ja sen vuoksi minusta olisi tärkeää saada syöminen herkuista enemmän ruoan syömisen suuntaan.
Asia ei kuulu sinulle mitenkään!
Tänä on kaikkien ylipainoisten lasten vanhempien kommentti. Vierestä vaan näkee asiat paremmin. Ei kukaan lapsi syö ruokaa jos saa ison suklaalevyn alkupalaksi.
Ehkä joku tai jotkut näkisivät myös sinut ja toimintasi vierestä paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on 12v niin mitä kaikkea hän on jo elämässään kokenut, nähnyt ja joutunut ne vielä mielessään käsittelemään ja kestämään.
Ja sinä kutsut poikaa vauvaksi, kun hän ei ole riittävän nopeasti omaksunut ja oppinut sinun määräämiä tapoja, vaikka pojan elämä on ollut menemistä tunnemyrskystä toiseen ja pojan vanhemien lisäksi, kuviossa vilistää exät ja nyksät.
Etkö tajunnut, ettemme vielä asu yhdessä. Olen nimenomaan halunnut ottaa iisisti lasten takia. Mutta lomalla tulee vietettyä yhdessä aikaa ja näkee miten toinen toimii lasten kanssa. En ole tilanteisiin puuttunut vaan tarkkaillut tilannetta ja puhunut miehen kanssa kahden...
Myös lapset tarvitsevat lomaa ja irtiottoa arjesta ja koulusta.
Meillä kolme lasta 10-14v ja ollaan eletty koko heinäkuun kuin pellossa. Nukutaan pitkään, liikutaan paljon, uidaan, syödään herkkuja, koti on kuin pommi olisi räjähtänyt ja jokainen tekee mistä tykkää, lasten huoneet ja petit hujan hajan.
Nyt loman viimeiset päivät ja mies aloitti tänään pyykkivuoren purkamisen.
Ja pidän meitä ihan norm perheenä ja lapsetkin menestyvät koulussa.
Ja ainoa velvoite meillä, ettei riidellä ja tapella ja jokainen voi nauttia lomastaan, iloita ja riemuita, kun kesäloma on kerran vuodessa ja siitä pitää nauttia täysin siemauksin. Sitä arkea ja velvoitteita riittää muulloikin kuin Suomen kauniissa suvessa.
Ehkä sinunkin kannattaa löysätä sitä pipoa ja jättää siivous ja järjestys vähemmällä ja nauraa ja tehdä kivoja juttuja lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä ketjuja lukiessa vahvistuu aina se ajatus, että älä muuta uuden puolison kanssa yhtään, jos mukana on teini- tai esiteinikäisiä lapsia. Tuossa vaiheessa ei vain kannata mennä enää sekottamaan soppaa (ja leikkimään hyvää kasvattajaa lapsen parhaaksi), koska seurauksena voi olla pitkälle aikuisuuteen tulehtuneet välit vanhemman ja lapsen välillä.
Jos uusi kumppani ei osaa olla vastuullinen isä (tai äiti) lapselleen, ei se vanhemmuus synny luonnostaan uuden kumppanin myötä. Silloin se on aina väkisin tuotua ja lapsi tuntee, että tässä on nyt kaikki aikuiset häntä vastaan. Se synnyttää vihaa, surua, pettymystä, arvottomuutta ja nämä tunteet ovat paljon vakavampia kuin osaako joku imuroida, tehdä kotitöitä tai onko hän ylipainoinen vai ei.
On kyllä aikuisuuus koko laill hukassa tällä aloittajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet kolme vuotta yhdessä.
Lapsi on ylipainoinen ja sen vuoksi minusta olisi tärkeää saada syöminen herkuista enemmän ruoan syömisen suuntaan.
Asia ei kuulu sinulle mitenkään!
Tänä on kaikkien ylipainoisten lasten vanhempien kommentti. Vierestä vaan näkee asiat paremmin. Ei kukaan lapsi syö ruokaa jos saa ison suklaalevyn alkupalaksi.
Meillä kukaan ei ole ylipainoinen ja lapsia kolme 10-14v ja meillä on aina ollut vapaasti saatavilla suklaata, karkkeja ja muuta herkkuja, kun tuodaan matkoilta ja ne saavat olla melko rauhassa ruokapöydän lähellä ja yleensä otetaan, myös lapset yksi kerrallaan. Nytkin on vielä pääsiäismunia. Vapaasti voisi syödä. Näin oli myös lapsuuden kodissani.
En usko kieltoihin ja rajoitteisiin. Jos se ei toimi aikuisilla, miten se voi toimia lapsella?
Mites toimi Suomessa kieltolaki? Ihmiset joi viinaa ennätysmäärät. Ja kuelletty hedelmä on aina koukuttanut.
Olemme olleet kolme vuotta yhdessä.
Lapsi on ylipainoinen ja sen vuoksi minusta olisi tärkeää saada syöminen herkuista enemmän ruoan syömisen suuntaan.