Masennuslääkettä metsästän - mikä sopisi?

Pamit on rauhoittavia, ne ei tähän tilanteeseen sovi.

Essitalopraami ja Cipralex on sama asia. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon, ja niiden valinta riippuu oirekuvastasi ja vähän toki siitäkin, pitääkö lääkityksen olla mahdollisimman edullinen. Eiköhän se psykiatri osaa valita sinulle todennäköisesti parhaiten sopivan. :)

Mulla ei ole henkilökohtaista käyttökokemusta, mut mun tuttavapiirissä on hyödytty venlafaksiinista ja voxrasta parhaiten. 

Kiitos vastauksesta. :) Hyvä hieman tietää eri lääkkeiden nimiä etukäteen, niin ei ota mitä tahansa vastaan. Tosin tein kyllä sen suuntaa antavan masennustestin, niin lääkärikin tietää hieman missä mennään.

ap

minä syön masennukseen, pms oireisiin ja pakko-oireisiin cymbaltaa... toimii ja hyvin

[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 10:27"]

minä syön masennukseen, pms oireisiin ja pakko-oireisiin cymbaltaa... toimii ja hyvin

[/quote]

Mun kaveri on lääkäri ja sen kans oli joskus näistä puhetta, ja hänen mielestään taas Cymbalta auttaa tosi harvoilla. Mut pääasia että sulla toimii. :) 

Mirtatsapiini on yksi lääkeaine joka toimii monella joille muut aiheuttaa pahoja sivuvaikutuksia. Sitä voi käyttää myös toisen lääkkeen kanssa parina vähentämään nykyisen lääkkeen sivuvaikutuksia. 

Pamit ja muut bentsot ei ole ensisijaisesti masennuslääkkeitä, mutta jos masennukseen liittyyy voimakasta ahdistusta niin niistä voi joskus varsinkin hoidon alkuvaiheessa kun varsinainen masennuslääke ei vielä ehkä tehoa, olla suuri apu. Itse olisin varmaan tehnyt aikoinani itsemurhan jos en olisi saanut bentsoreseptiä, jolla helpottaa oloa kun erityisen ahdistavan olon kohtaus tuli, sellainen olo että en kestä enää elää hetkeäkään.

Mutta valitettavasti noiden lääkkeiden kanssa on vähän sellaista arpomista mikä toimii. Omalla kohdallani ei lopulta toiminut mikään. Useimmat paitsi mirtatsapiini sen sijaan aiheuttivat kamalia oloja sivuvaikutuksena, mikä tuntuikin olevan niiden päämekanismi toimia: olin niin heikko ja pahoinvoiva fyysisesti, että hetkeksi masennuksen aiheuttama ahdistava olo jäi mielessä taka-alalle mikä tavallaan helpotti oloa. 

Kaivoin piruuttani kännykästäni kuvan jossa on kuva kaikista minulle yhtä aikaa määrättynä olleista lääkkeistä ja lista on seuraava:

- Efexor depot 37,5 mg

- Venlaflaxin Orion 75 mg

- Mirtatsapin Ratiopharm

- Rivatril

- Ketipinor

Ketipinor joka on psykoosi/skitsofrenialääke, määrättiin lopulta kun mikään muu ei auttanut. Se aluksi auttoi niin, että tainnutti tylsämieliseen mutta tuskattomaan tilaan, mutta siihen kehittyi myös toleranssi niin että annosta piti aina vaan nostaa, ja lopulta alkoi sivuoireena tulla esim. pakkoliikkeitä. Siinä vaiheessa heitin koko lääkekasan roskikseen ja aloin lääkitsemään itseäni kaikkien suositusten vastaisesti viinalla. Kumma kyllä, melkoisen rappiohenkisten parin vuoden jälkeen pääsin ylös niin alkoholismista kuin masennuksesta, ja olen nykyään työelämässäkin vaikka minulla oli jo eläkepäätöskin.

Tuliko Cynbalista millaisia sivuoireita? Minullehan essit eivät toimineet, sillä sivuoireet olivat kamalat eikä se vienyt masennusta pois.

ap

Efexor toimi, käytin puoltoista vuotta muistaakseni. Ei tosin tarvinnut muita kokeilla edes kun heti määrättiin nuo.

Itsellä venlafaksiini ja mirtatsapiini. ei liikaa sivuvaiktuksia noilla.

Kiitos viestistäsi nro. 6! Juuri tuollaisia sivuoireita essit minulle aiheuttivat; niin pahaa fyysistä oloa, että sen keskellä olisin toivonut mieluummin sitä psyykkistä oireilua. :/ Sen takia nyt eniten pelottaakin ne sivuoireet, olen tämän vuoden puolella kokenut niin paljon p***aa, että ei jaksaisi enää. Enkä haluaisi myöskään lääkitystä, josta olo tulee tasapaksuksi. Haluaisin nauttia elämästä ja pienistä hyvistä hetkistä.

Sitä vähän vitsailinkin terapeutille, että mitä jos mikään kokeilema lääke ei toimikaan. Sellainen ei kyllä kauheasti naurata enää siinä vaiheessa, mutta nyt se vielä huvittaa absurdina ajatuksena.

ap

Cymbalta-kokeilun tulos minulla: loputon uupumus, oksetus, tärinä ja hikoilu. Masennukseen ei muuta apua kuin se että siihen ei niin kiinnittänyt huomiota kun fyysinen olo oli niin huono että tuntui että tähän taitaa kuolla.

Mutta nuo on ihan äärimmäisen yksilöllisiä, eikä siitä ettei minulle tai jollekin muulle sopinut, voi päätellä ettei sovi sinulle. Tosin ihan erään psykiatrin kertomaa minulle on että on tavallista että jos ihmiselle tulee parista lääkkeestä vaikeita sivuvaikutuksia, niin on todennäköisempää että hän saa niitä muistakin lääkkeistä keskivertoa helpommin. Lisäksi on kuulemma noin kolmasosa ihmisistä joilla lääkitys ei oikein auta, ilmeisesti koska aivot kompensoivat lääkeaineiden vaikutusta niin vahvasti yrittäen palauttaa masentuneen tasapainotilan aivokemiaan. 

Mutta varsinkaan lääkekokeilujen alkuvaiheessa ei pidä luopua toivosta tai pelätä uuden lääkkeen kokeilemista. Sinulla on ap vielä monet monet lääkkeet ja lääkekombinaatiot kokeiltavissa, eikä olisi katastrofi jos vielä seuraavakaan lääke ei toimisi. Silti sitä seuraava voi toimia, tai jonkun toisen lääkkeen lisääminen nykyisen rinnalle. Toivottavasti sinulla on hoitosuhde psykiatriin johon luotat, se helpottaa uskaltamaan kokeilla hänen suosittelemaansa lääkitystä.

t. 6

tuosta cymbaltasta on kauhujuttuja netti väärällään, mutta minulla se toimii. Lopetinkin sen hetkeksi ja lopetus onnistui hyvin, mutta sitten tuli masennus takaisin niin voimakkaana, että aloitin cymbaltan takaisin. Erittäin hyvä lääke juuri minulle, mutta tiedän myös ihmisiä jotka eivät sitä voi syödä. Cymbalta antaa mulle lisä potkua ja sen lopettamista suunniteltiin koska vaikutti että mulla menisi välillä vähän liian lujaa kun syön sitä lääkettä, että olisi maniaa.

Itse päätyin taas siihen, että kestän cymbaltan huimauksen kuin ne psyykkiset häiriöt mitä mulla oli. Mutta nyt cymbaltaa pari vuotta syöneenä ei mulla ole mitään sivuoireita...

5.nen

Ap, kuinka kauan ehdit syödä masennuslääkkeitä, kun totesit, etteivät ne auta?

Olen syönyt Cipralexia masennukseen ja ahdistuhäiriöön ja sain niistä aluksi pahoja oireita, jotka kestivät kolmisen viikkoa. Ne kuitenkin myös auttoivat minua ja alun pahat oireet väistyivät vähitellen. Alussa minulla oli myös bentsoja pienenä annoksena helpottamassa ahdistusta. Ne auttoivat myös kestämään Cipralexin aloitusoireet. Nyt kehoni on tottunut lääkkeeseen eikä aloitusoireiden kaltaisia oireita ole enää. 

Reagoin nopeasti lääkkeisiin. Masennuslääke helpotti masennusoireita parissa kolmessa viikossa. En myöskään voi syödä bentsoja isoina annoksina, sillä minulta menisi niistä taju. Ne ovat kuitenkin hyvä pika-apu, jos ahdistuskohtaus iskee pahana. Silloin otan bentson 1/4 lääkärin määräämästä annoksesta, ja yleensä se auttaa. 

Olemme hyvin yksilöllisiä, miten reagoimme lääkkeisiin.  Anna lääkärin määrätä itsellesi sopivat lääkkeet. 

Tätä lääkäriä en ole aiemmin tavannut, tänään ensimmäistä kertaa. Toivon hänen olevan mukava ihminen, sillä viimeeksi minulla oli venäläinen lääkäri, ja hän oli kaikkea muuta kuin empaattinen. Sen takia vaihdoinkin paikkaa jossa käyn terapiassa.

Sinänsä en pelkää niitä sivuoireita, mutta en myöskään haluaisi syödä lääkkeitä neljä viikkoa kokien ainoastaan fyysisiä oireita ilman henkistä helpotusta. Pari viikkoa voisi olla ok (jos saisi jonkun rinnakkaislääkkeen helpottamaan oireita), mutta kuukausi per lääke tuntuu aika kamalalta. :/

[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 11:13"]

Ap, kuinka kauan ehdit syödä masennuslääkkeitä, kun totesit, etteivät ne auta?

Olen syönyt Cipralexia masennukseen ja ahdistuhäiriöön ja sain niistä aluksi pahoja oireita, jotka kestivät kolmisen viikkoa. Ne kuitenkin myös auttoivat minua ja alun pahat oireet väistyivät vähitellen. Alussa minulla oli myös bentsoja pienenä annoksena helpottamassa ahdistusta. Ne auttoivat myös kestämään Cipralexin aloitusoireet. Nyt kehoni on tottunut lääkkeeseen eikä aloitusoireiden kaltaisia oireita ole enää. 

Reagoin nopeasti lääkkeisiin. Masennuslääke helpotti masennusoireita parissa kolmessa viikossa. En myöskään voi syödä bentsoja isoina annoksina, sillä minulta menisi niistä taju. Ne ovat kuitenkin hyvä pika-apu, jos ahdistuskohtaus iskee pahana. Silloin otan bentson 1/4 lääkärin määräämästä annoksesta, ja yleensä se auttaa. 

Olemme hyvin yksilöllisiä, miten reagoimme lääkkeisiin.  Anna lääkärin määrätä itsellesi sopivat lääkkeet. 

[/quote]

Kuukauden (vähän yli) ehdin syödä, kunnes minulle iski sairaus jonka takia lääkitys oli lopetettava. Enkä sinä aikana nähnyt mitään vaikutusta. Muuta kuin tosiaan ne fyysiset sivuoireet.

Minustakin tuntuu, että voin reagoida aika herkästi lääkkeisiin. Tuntuu hassulta vetää tähän asiaan nämä jutut, mutta kuukautiskipuihin auttaa ainoastaan 1500 mg buranaa ja synnytyksessä epiduraali oli kuin taivaan lahja. Nämä auttoivat fyysisesti, joten toivoisin löytäväni lääkkeen joka auttaa myös henkisesti.

ap

Sulla on kyllä väärä asenne, jos sitä lääkitystä täältä etsit. Anna lääkärisi auttaa sua. Usein se menee usean kokeilun kautta.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 11:13"]

Tätä lääkäriä en ole aiemmin tavannut, tänään ensimmäistä kertaa. Toivon hänen olevan mukava ihminen, sillä viimeeksi minulla oli venäläinen lääkäri, ja hän oli kaikkea muuta kuin empaattinen. Sen takia vaihdoinkin paikkaa jossa käyn terapiassa.

Sinänsä en pelkää niitä sivuoireita, mutta en myöskään haluaisi syödä lääkkeitä neljä viikkoa kokien ainoastaan fyysisiä oireita ilman henkistä helpotusta. Pari viikkoa voisi olla ok (jos saisi jonkun rinnakkaislääkkeen helpottamaan oireita), mutta kuukausi per lääke tuntuu aika kamalalta. :/

[/quote]

Yleensä niitä pitäisi syödä se kuukausi, koska sen aikaa voi kestää kehon sopeutuminen lääkkeeseen. Kuten nro 13 kertoo, bentsot helpottaa oloa jos on tukala olo sopeutumisvaiheessa, joten sellaista reseptiä alkuvaiheen tueksi kannattaa kysäistä. Osa psykiatreista suhtautuu valitettavasti kielteisesti bentsoihin riippuvuusriskin takia eikä kirjoita niitä, mutta osa kirjoittaakin ja minulla ainakin on olleet ainoat noista lääkkeistä jotka oikeasti toimi niin että olo parani, ja hyvin pian tabletin nielemisestä. Mutta ne tosiaan on tilapäisapu vaan, ei ne masennusta paranna.

Toivotaan tosiaan että on empaattinen psykiatri! Itse olen kokenut kaikenlaisia. Paras oli työterveyden (yksit. lääkäriasema) psykiatri, joka kohteli minua ihan täysjärksienä tasavertaisena ihmisenä, ja jopa keskusteli lääkkeiden neurobiologiasta ja niihin liittyvistä eläinkoe-tutkimustuloksista kanssani, kun osoitin kiinnostusta sellaisiin asioihin. Ja hän rehellisesti kertoi myös nuo jutut että osalla ei lääkitys toivotusti toimi kun aivot pyrkivät muuttamaan omaa eritystäään päästäkseen halaumaansa tasapainotilaan jossa ne luonnostaan ovat (eli takaisin masennukseen). 

Keskivertopsykiatri sitten oli sellainen lääkeautomaatti, joka ei paljon puhunut muuta kuin että kysyi mikä on ollut olo, ja jos olossa oli valittamista, arpoi lääkeautomaattina seuraavan kokieltavan lääkkeen. Tulet sitten uudestaan kuukauden-parin päästä jos olo ei ole parantunut. Kaikkein kamalin psykiatrikokemus minulta kunnan puolelta, kun jouduin sinne kun lääkeresistenssini takia alettiin harkita eläkepäätöstä. Ensinnäkin, siellä vastaanotolla oli lääkärin lisäksi ekalla käynnillä kaksi isokokoista valkotakkista, ilmeisesti valmiina rauhoittamaan minut voimalla jos alan riehua (en ole masentuneenakaan koskaan ollut kellekään väkivaltainen, mutta se oli vissiin talon käytäntö). Toiseksi, alusta asti tämä psykiatri oli sitä mieltä että lääkeresistenttinä ja sivuvaikutuksista kovin kärsivänä olen menetetty tapaus, joten ihan sama mitä tuon kanssa tekee. Sain sieltä sen Ketipinor-reseptin jolla minusta saatiin aikaan melkoinen zombie: ei kärsivä, mutta ei mitään oikein tuntevakaan. Ja sitten kun siitäkin alkoi vuoden päästä tulemaan liikaa sivuoireita hän nosti kädet pystyyn. Lisää vaan annosta kunnes tainnut tuntui olevan viesti, ja tule sitten osastolle lepäämään jos et pärjää kotona.

t. 6

[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="26.06.2013 klo 11:13"]

Tätä lääkäriä en ole aiemmin tavannut, tänään ensimmäistä kertaa. Toivon hänen olevan mukava ihminen, sillä viimeeksi minulla oli venäläinen lääkäri, ja hän oli kaikkea muuta kuin empaattinen. Sen takia vaihdoinkin paikkaa jossa käyn terapiassa.

Sinänsä en pelkää niitä sivuoireita, mutta en myöskään haluaisi syödä lääkkeitä neljä viikkoa kokien ainoastaan fyysisiä oireita ilman henkistä helpotusta. Pari viikkoa voisi olla ok (jos saisi jonkun rinnakkaislääkkeen helpottamaan oireita), mutta kuukausi per lääke tuntuu aika kamalalta. :/

[/quote]

Yleensä niitä pitäisi syödä se kuukausi, koska sen aikaa voi kestää kehon sopeutuminen lääkkeeseen. Kuten nro 13 kertoo, bentsot helpottaa oloa jos on tukala olo sopeutumisvaiheessa, joten sellaista reseptiä alkuvaiheen tueksi kannattaa kysäistä. Osa psykiatreista suhtautuu valitettavasti kielteisesti bentsoihin riippuvuusriskin takia eikä kirjoita niitä, mutta osa kirjoittaakin ja minulla ainakin on olleet ainoat noista lääkkeistä jotka oikeasti toimi niin että olo parani, ja hyvin pian tabletin nielemisestä. Mutta ne tosiaan on tilapäisapu vaan, ei ne masennusta paranna.

Toivotaan tosiaan että on empaattinen psykiatri! Itse olen kokenut kaikenlaisia. Paras oli työterveyden (yksit. lääkäriasema) psykiatri, joka kohteli minua ihan täysjärksienä tasavertaisena ihmisenä, ja jopa keskusteli lääkkeiden neurobiologiasta ja niihin liittyvistä eläinkoe-tutkimustuloksista kanssani, kun osoitin kiinnostusta sellaisiin asioihin. Ja hän rehellisesti kertoi myös nuo jutut että osalla ei lääkitys toivotusti toimi kun aivot pyrkivät muuttamaan omaa eritystäään päästäkseen halaumaansa tasapainotilaan jossa ne luonnostaan ovat (eli takaisin masennukseen). 

Keskivertopsykiatri sitten oli sellainen lääkeautomaatti, joka ei paljon puhunut muuta kuin että kysyi mikä on ollut olo, ja jos olossa oli valittamista, arpoi lääkeautomaattina seuraavan kokieltavan lääkkeen. Tulet sitten uudestaan kuukauden-parin päästä jos olo ei ole parantunut. Kaikkein kamalin psykiatrikokemus minulta kunnan puolelta, kun jouduin sinne kun lääkeresistenssini takia alettiin harkita eläkepäätöstä. Ensinnäkin, siellä vastaanotolla oli lääkärin lisäksi ekalla käynnillä kaksi isokokoista valkotakkista, ilmeisesti valmiina rauhoittamaan minut voimalla jos alan riehua (en ole masentuneenakaan koskaan ollut kellekään väkivaltainen, mutta se oli vissiin talon käytäntö). Toiseksi, alusta asti tämä psykiatri oli sitä mieltä että lääkeresistenttinä ja sivuvaikutuksista kovin kärsivänä olen menetetty tapaus, joten ihan sama mitä tuon kanssa tekee. Sain sieltä sen Ketipinor-reseptin jolla minusta saatiin aikaan melkoinen zombie: ei kärsivä, mutta ei mitään oikein tuntevakaan. Ja sitten kun siitäkin alkoi vuoden päästä tulemaan liikaa sivuoireita hän nosti kädet pystyyn. Lisää vaan annosta kunnes tainnut tuntui olevan viesti, ja tule sitten osastolle lepäämään jos et pärjää kotona.

t. 6

[/quote]

Ohhoh, kuulostaapa hurjalta.. :O En tosiaan tiedä minkälainen tuo lääkäri tulee olemaan, mutta toivoisin hänen ajattelevan minun parastani. Itse kun en tiedä pahemmin noista lääkityksistä.

ap

Mm. tämän takia en aio erikoistua psykiatriaan.

Niin minkä takia sinä ihana av-mamma, joka haaveilet lähihoitajaksi pääsystä?

Sepramia suosittelen. Pari viikkoa voi kestää että on paha/outo olla jne. mutta sen jälkeen todella hyvä, tasoittava lääke. Puree myös ahdistukseen jonkun verran.

Cymbalta oli ainakin minulle kamalan vahvaa, ihan vääränlaista tavaraa.