8-vuotias ei uskalla jäädä yksin kotiin

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tarkalla korvalla kuuntelee uutisia, lukee lehtiä, tai vaan kuuntelee kun puhut kavereidesi kanssa? Viimeaikojen ylivoimaisesti uutisoiduin aihe taitaa olla korona, ja USAn mellakat.

Itse lapsena maalla kuuntelin paljon sodan käyneiden miesten sotajuttuja ja pelkäsin hirveästi, että tulee taas sota.

Vierailija kirjoitti:

7-9-vuotiaana on käsittääkseni tavallista, että tulee pelkoja. Itse pelkäsin kuolemaa, siskoni pelkäsi aina, että äidille oli sattunut jotain. Jos äiti oli kaksi minuuttia myöhässä tulossa kotiin, sisko hermoili kovasti.

Vaihe menee ohi, mutta puhukaa tunteista hyväksyvästi ja väheksymättä. Kaikista lapsen huolista uutisten ym. suhteen kannattaa myös puhua, eikä vain rauhoitella vaan myös todeta hyväksyvästi, että tunne on aito ja ymmärrätte sen. Kysykää taustoja ym. Ja sitten vasta käykää läpi, miten vanhemmat ja muut aikuiset pitävät huolta, että pelon aiheelta vältytään. Pelkkä rauhoittelu "ei X tapahdu tai ole totta" on vähättelevää ja jättää lapsen pelon kanssa yksin. Varmaan jo näin teettekin!

Ollaan kyllä puhuttu juurta jaksaen ja olen kysellyt ja kuunnellut. Mutta hyvä tietää että voi olla ihan vaan ikäjuttukin ja menee toivottavasti ohi!

No sitten et jätä. Luultavasti se pakkoharjoittelu vain pahentanut asiaa.

Olisiko jokin vaihe tosiaan? Oma 7-vuotiaani on rasittavan herkkä kaikelle, mutta kotona on viihtynyt itsekseen jopa kolmekin tuntia, jos ollaan oltu esim. lääkärissä. Jäi myös tyytyväisenä nukkumaan, kun menimme naapureille saunomaan eräs ilta, sanoi itse ettei jaksa tulla mukaan ja jäi tyytyväisenä sänkyyn. Ei kuulemma pelottanut, oli nukahtanut samantien. 

Ja joo, ei tarvitse tehdä lasua, lapsi ei ole jatkuvasti itsekseen tuntitolkulla.

Vierailija kirjoitti:

Harkitsitko lyhempää työpäivää, ap?

Teen jo! Mutta töissä pitää olla viimeistään klo. 8 ja koulu alkaa parina aamuna vasta klo. 9 :( Eli se auttaa vain toisesta päästä päivää.

Vierailija kirjoitti:

No sitten et jätä. Luultavasti se pakkoharjoittelu vain pahentanut asiaa.

Mikä pakkoharjoittelu? Tämä samainen lapsi jäi itse, omasta halustaan, into piukeana yksin kotiin eskari-iässä kun halusi harjoitella.

Tuo pelkääminen menee varmasti ajan myötä ohi. Ja helpottanee jo pari viikkoa koulun alettua. Kahdeksanvuotias on pieni iso, toisaalta itsenäisyys kasvaa ja toisaalta erittäin riippuvainen vanhemmasta.

Pisti silmään toi kommentti hysteerisestä käsienpesusta ja muista huolista. On toki lapsena ihan normaalia ahdistua erilaisista asioista, kun ei ole vielä syntynyt tarpeeksi elämänkokemusta, että voisi ymmärtää milloin pelko saattaa olla aiheellista ja milloin se saattaa olla liiallista tilanteeseen nähden. Näin korona-aikana on ymmärrettävää että lapset voivat ahdistua tilanteesta ja yrittävät käsitellä sitä kukin eri tavoin.

Kuitenkin pakko-oireisena (eri kuin aiempi kirjoittaja) itselle tuollainen kuvailu kuulosti tutulta ja sellaiselta, miten itse olisin saattanut toimia lapsena. En väitä että hänellä on välttämättä mitään erityistä ongelmaa, sitä ei voi tuosta vielä päätellä, mutta kannattaa havainnoida, vaikuttaako lapsi myöhemminkin keskimääräistä ahdistuneemmalta ns. "normaaleistakin" huolenaiheista tai asioista joihin ei tavallisesti liity pelon aiheita.

Tämä ei nyt varsinaisesti liittynyt aloitukseen, sillä on normaalia lapsena jännittää aluksi yksinoloa. Toivottavasti asiaan löytyy jokin sopiva ratkaisu.

Outoa.

Sitä on sitten joku pelotellut

Vierailija kirjoitti:

Pisti silmään toi kommentti hysteerisestä käsienpesusta ja muista huolista. On toki lapsena ihan normaalia ahdistua erilaisista asioista, kun ei ole vielä syntynyt tarpeeksi elämänkokemusta, että voisi ymmärtää milloin pelko saattaa olla aiheellista ja milloin se saattaa olla liiallista tilanteeseen nähden. Näin korona-aikana on ymmärrettävää että lapset voivat ahdistua tilanteesta ja yrittävät käsitellä sitä kukin eri tavoin.

Kuitenkin pakko-oireisena (eri kuin aiempi kirjoittaja) itselle tuollainen kuvailu kuulosti tutulta ja sellaiselta, miten itse olisin saattanut toimia lapsena. En väitä että hänellä on välttämättä mitään erityistä ongelmaa, sitä ei voi tuosta vielä päätellä, mutta kannattaa havainnoida, vaikuttaako lapsi myöhemminkin keskimääräistä ahdistuneemmalta ns. "normaaleistakin" huolenaiheista tai asioista joihin ei tavallisesti liity pelon aiheita.

Tämä ei nyt varsinaisesti liittynyt aloitukseen, sillä on normaalia lapsena jännittää aluksi yksinoloa. Toivottavasti asiaan löytyy jokin sopiva ratkaisu.

Hänellä on kyllä kieltämättä sellaisia piirteitä, mutta myös yliherkkyyttä (kosketus, äänet, materiaalit) ja kun on vielä niin pieni, niin tietty turhaa vielä sellaisia ihan hirveästi murehtia. Tuo käsienpesuhysteria vähän hellitti kun puhuttiin pöpöistä, miten on olemassa myös tärkeitä ja suojaa antavia pöpöjä yms. Eli onneksi asioista keskustelukin välillä auttaa ihan ok. Ap