Lue keskustelun säännöt.
Miksi maalla kuvitellaan, että Helsingissä asutaan ahtaasti?
27.07.2020 |
Opiskelijat ehkä asuu, mutta kyllähän meillä muilla on varaa asua ihan kivastikin.
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se ihan eri juttu, että on omaa pihaa ja lääniä ympärillä asunnon neliöistä huolimatta. Ja oma rauha ilman seinänaapureita. Kerrostalo on vähän sama kuin häkkikanalassa asuisi.
Oletko ikinä asunut kerrostalossa?
Meillä ei edes huomaa naapureiden olemassa oloa, joskus ehkä näkee rapussa jonkun. Mitään ei kuulu. Meillä kaksi kerroksinen talo.
Ihan samalla tapaa seinät niissä omakotitaloissa on. Ei mitään merkitystä sillä, että asuuko toisella puolella joku vai ei.
Mitä sä sillä läänillä teet? Kävelet siellä ympyrää?
Monet maalaiset ovat asuneet kerrostalossa vain opiskeluaikoinaan, eli jossakin rauhattomassa vanhassa slummiläävässä, ja perustavat mielipiteensä siihen. Ei heillä ole mitään käsitystä kalliimman hintaluokan uudehkossa, hyvällä sijainnilla olevassa ja hyvin hoidetussa omistustaloyhtiössä asumisesta.
Kokemusta on noista kaikista. Silti oma piha ja oma rauha olisi kivempaa kuin kerrostaloelämä. Saisi kuunnella rauhassa musiikkia ja soittaa vaikka pianoa vapaapäivinään. Tai askarrella/nikkaroida jotain. Ja hoitaa omalla pihallaan puutarhaa. Kerrostalot ovat parhaimmillaankin p epusta ja niissä päätyy pahimmillaan joidenkin ovisilmäk yttääjien uhriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eihän ahtaalla asumisella tarkoiteta pelkästään asunnon neliöitä vaan koko elinpiiriä. Piha-alueet ja palvelut jaetaan kaupungissa monen muun kanssa, kun taas maalla ei tarvitse esimerkiksi koskaan miettiä, minne auton saa parkkiin ja joutuuko bussissa istumaan jonkun vieraan viereen.
Vierailija kirjoitti:
No itse asun puolisoni kanssa pääkaupunkiseudulla melko ahtaasti ja ihan omasta valinnasta. Emme halua yhtään turhaa lisäneliötä siivottavaksi ja täytettäväksi turhalla rojulla.
Onko sinulla joku sairaus joka pakottaa keräämään turhaa rojua? Eikö siihen ole lääkitystä.
Kyllä ahtaasti asuminen on hirveää, ainakin kotona viihtyville ihmiselle. Kyläluudat on sitten erikseen, jos kotona käy vain nukkumassa.
Asun yksin 88 neliötä, eikä ole yhtään liikaa tilaa. Olisi hirveää tuijotella yksiön seiniä. Hyi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te maalaiset voitte tehdä kotona, joka ei kaupunkilaiselta onnistu?
Kun kerran meidän "pää hajoaa kopeissa".
Näin lapsiperheen näkökulmasta, täällä maalla on ihan kätevää kun omassa kodissa ja kotipihalla voi harrastaa ja liikkua. Voimme mm. pelata sulkapalloa, krokettia, käydä uimassa ja pomppia trampoliinilla, kotoa löytyy myös nyrkkeilysäkki ja erilaisia kuntoiluvälineitä. Tämä oli ihan kätevää näin korona aikana kun monet paikat oli kiinni.
Ei taida onnistua monelta kaupunkilaiselta?
Uimahalli on 10min kävelyn päästä kotoa ja puolessa tunnissa on uimarannalla, pihalla voi pelata krokettia. Trampoliinia nyt ei ole, mutta kotoa löytyy painoja, soutulaitetta, kuntopyörää. Näin siis Helsingin keskustassa.
Kerrostalo ei ole ihmisen asuinpaikka. On hirveä tunne, jos joka puolella on joku. Ahdistuisin kuoliaaksi. Ja naapurin äänet koko ajan korvissa, hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse Helsingissä pitkään asuneena pidän "väitettä" ihan totena.
Helsingin asuntomarkkinaa noin 10 vuotta seuranneena voin todeta, että sieltä aika harvoin on tarjolla esimerkiksi omakotitalo +100 neliötä hehtaarin tontilla.
Niin, maalla tuo +100 neliötä hehtaarin tontilla ei ole mitenkään erikoista, asuinalueellakaan.
Jotkut meistä arvostavat omaa tilaa ruuhkaisten kaupunkien sijaan, siksi mekin muutimme maalle.
Opettajapariskunta juuri totesi ettei heillä ole varaa omakotitaloon Helsingin alueella. Asuvat nyt rivitalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän ahtaalla asumisella tarkoiteta pelkästään asunnon neliöitä vaan koko elinpiiriä. Piha-alueet ja palvelut jaetaan kaupungissa monen muun kanssa, kun taas maalla ei tarvitse esimerkiksi koskaan miettiä, minne auton saa parkkiin ja joutuuko bussissa istumaan jonkun vieraan viereen.
Huvittää tää, jota jänskättää onko bussissa muita :-)
Vierailija kirjoitti:
Jänniä nämä keskustelut. Luulisi ihmisten järjestävän elämänsä niin, että asuu siellä missä itse parhaiten viihtyy. Itse asun Helsingissä, ja jos joskus mieli muuttuu, myyn asuntoni (viikossa) ja muutan maalle. Saan sieltä 10 taloa nykyisen asuntoni hinnalla.
Tietenkin, mutta oudoksuttaa, että puhutaan jostain maaseudun puuttuvista harrastusmahdollisuuksista, kun näin ei ole. Suorastaan ylitarjontaa palveluissa täälläkin eli joutuu rajoittamaan lapsia, ettei ihan joka ainoaan kerhoon tarvitse mennä. Suomalainen koulujärjestelmä takaa laadukkaan perusopetuksen ihan joka kolkassa tätä maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te maalaiset voitte tehdä kotona, joka ei kaupunkilaiselta onnistu?
Kun kerran meidän "pää hajoaa kopeissa".
Näin lapsiperheen näkökulmasta, täällä maalla on ihan kätevää kun omassa kodissa ja kotipihalla voi harrastaa ja liikkua. Voimme mm. pelata sulkapalloa, krokettia, käydä uimassa ja pomppia trampoliinilla, kotoa löytyy myös nyrkkeilysäkki ja erilaisia kuntoiluvälineitä. Tämä oli ihan kätevää näin korona aikana kun monet paikat oli kiinni.
Ei taida onnistua monelta kaupunkilaiselta?Uimahalli on 10min kävelyn päästä kotoa ja puolessa tunnissa on uimarannalla, pihalla voi pelata krokettia. Trampoliinia nyt ei ole, mutta kotoa löytyy painoja, soutulaitetta, kuntopyörää. Näin siis Helsingin keskustassa.
Uimahalliin 5 min. kävely, 1 minuutissa uimarannalla (omalla), pihalla voi pelata tenniksestä alkaen ihan mitä vaan.Tilaa on, sisällä ja ulkona, kukaan ei asun seinän takana, ei lattian alla eikä katon päällä.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo ei ole ihmisen asuinpaikka. On hirveä tunne, jos joka puolella on joku. Ahdistuisin kuoliaaksi. Ja naapurin äänet koko ajan korvissa, hirveää.
Minua ei se ahdistanut. Mutta siitä kärsin, että kesäisin asunnossa oli noin +30 astetta riippumatta siitä oliko kylmä vai lämmin kesä. Sälekaihtimet kiinni 24/7 ja sitä rataa. Mikäli mahdollista, ei enää koskaan sitä helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koronan alkuaikoina Nuuksio täyttyi porukasta, joka asuu ihan tyytyväisinä kanakopeissaan. Miksi siis tyhjiä hehtaareja täyttämään, jos se oma 40 neliötä yhdessä puolison kanssa on ihanteellinen tapa asua?
Ihan tällainen näkökulma, että nyt tuntuu että osalla helsinkiläisistä olisi jonkinlainen trolli tai ihmeellinen ylimielisyysvaihde päällä. Itse asun Turussa. Lyhyen pyörämatkan päässä on mm. lukuisia erilaisia laadukkaita ravintoloita, uimaranta, uimahalli, maauimala (2kpl), pururadat, urheilupuistoja... Uskallan väittää että löydän Turusta valtaosan esittämistänne palveluista. Kaupunkeja ja niiden palveluja, sekä ihmisiä on myös pk-seudun ulkopuolella. Tämän nyt luulisi olevan itsestäänselvää. Osa nauttii kaiken keskellä asumisesta, itselläni asunnon väljyys ja luonnonläheisyys on ylivoimaisen tärkeää.
Tällainen pointti jäi mielestäni kokonaan käsittelemättä koko keskustelussa. Maaseudun "rauha", mikä näkyy pienemmillä paikkakunnilla, tarkoittaa käytännössä sitä, ettei nistejä tai varkaita liiku lainkaan samalla mittakaavalla kuin isommissa kaupungeissa. Ihan jo Turussa tietyillä alueilla on täysin hullua ylläpitää kallista pyörää, ja satulat ja venttiilit vaihtavat omistajaa luvattoman usein. Olen kuullut Helsingin sukulaisiltani, että heille ykköskerroksen asunto olisi painajainen. He asuvat käpylässä. "Maaseudulla" taas ykköskerroksen asunto voi parhaimmillaan olla kuin pieni rivitaloasunto omalla viihtyisällä puutarhallaan. Eli varkaat ja nistit ovat ilmiö, joka tulee vahvasti esiin kaupungeissa, erityisesti pk-seudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän ahtaalla asumisella tarkoiteta pelkästään asunnon neliöitä vaan koko elinpiiriä. Piha-alueet ja palvelut jaetaan kaupungissa monen muun kanssa, kun taas maalla ei tarvitse esimerkiksi koskaan miettiä, minne auton saa parkkiin ja joutuuko bussissa istumaan jonkun vieraan viereen.
Huvittää tää, jota jänskättää onko bussissa muita :-)
No tätä juuri tarkoitan. Jos on koko ikänsä asunut kaupungissa ei ymmärrä, mitä se oma tila tai ahtaus voi olla muutakin kuin asunnon neliöt. Tällaisista pienistä itsestäänselvyyksistä se juuri muodostuu.
Sithän teitä maalaisia vasta harmittaisi ku Helsinkiläiset oikeesti muutaisivat maalle. Teidän naapuriin, täyttäisivät ne pari mielenkiintoista harraste-ryhmää, puhuisivat liian nopeeta ja vaatisivat kauppojen valikoimiin muutoksia. Eiks näin ole just hyvä?
Ahtaalla asumisella tarkoitan maalaisena sitä, että sinun yläpuolellasi, alapuolellasi ja sivuillasi asuu joku. Neliöitä saattaa olla, mutta silti aika suuri osa helsinkiläisiä asuu muualla kuin omakotitalossa, väittäisin. Ja jos asuu omakotitalossa, harvassa ovat muut kuin postimerkkitontit.
Vierailija kirjoitti:
Sithän teitä maalaisia vasta harmittaisi ku Helsinkiläiset oikeesti muutaisivat maalle. Teidän naapuriin, täyttäisivät ne pari mielenkiintoista harraste-ryhmää, puhuisivat liian nopeeta ja vaatisivat kauppojen valikoimiin muutoksia. Eiks näin ole just hyvä?
Tottakai on hyvä? Miksi ihmeessä kuvittelet, että tässä olisi nyt pyydetty kaupunkilaisia muuttamaan maalle? :D
Mitä välii. Miks pitäis olla maita ja mantuja kaikilla?
Joustavuus ja sopeutuvaisuus on vienyt ihmisen pitkälle, sitäkin taitoa voi opetella.
Niin, se on sitä, että mitä haluaa asumiseltaan. Harvalla tosiaan rahaa, tahi edes maantieteellisesti mahdollista, ostaa hehtaarin saarta keskeltä Helsinkiä itselleen.
Eli valintoja pitää tehdä.
Kyllä mä näen sen viehätyksen isossa talossa ja omassa pihassa, vielä omalla rannalla. Mutta nautin ihmisten seurasta. Kestitsen usein vieraita, ja jos asuisin jossain huitsissa, ei meillä kävisi ketään kylässä. Olisi varmaan aika yksinäistä.
Täällä Hgin keskustassa arvoalueella asuvana saa kaupunkiasumisesta ne parhaat puolet. Ymmärrän senkin, että jos kokemus kerrostalosta kaupungissa on joku Jakomäen lähiön neukkukuutio, ei varmasti kokemus ole ylevä. Täällä jugendtalossa taas ei kuulu naapurista mitään, kaikki ovat hieman parempituloista ja siksi noin lähtökohtaisesti osaavat käyttäytyä ihmisten parissa. Aamupalaa ei jaksa aina kotona tehdä, joten puolison kanssa suuri nautinto on lähteä ovesta ulos ja heti on kahvilaa jos toista. On mukavaa katsella maailmanmenoa lehden lukemisen ohesta. En myöskään arvosta ravintolatarjontaa maaseudulla, toki joku Turku alkaa olla jo pätevä, mutta haluan ravintolakokemukseltani muutakin kuin buffet-möttöä. Töihinmeno myös tärkeä kokemus, se on nyt miellyttävä 10 min kävelymatka. Hajoaisin, jos joutuisin joka päivä kökkiä tunnin suuntaansa autossa. Auto toki löytyy, kun käydään golfaamassa ja suurempien juttujen kuljetuksiin. Myönnän, että joskus on vaikeaa löytää parkkipaikka (lumikasat talvella lähinnä), mutta en nyt sen takia muuttaisi jonnekin pois.
Aikamoinen asunto jos saat sillä 10 taloa!!! Jos haluat ostaa kantovedellä olevia hylättyjä taloja niin helposti tietysti onnistuu, mutta kun täällä on ihan uusia talojakin.