Mistä johtuu jos ynähtelee/reagoi keskustelussa koko ajan?

Mä valitettavasti teen tuota. Seurausta siitä, että tuttavapiiriin kuuluu pari ihmistä, jotka hakee kokoajan vahvistusta sille että mä kuuntelen niitä. On jotenkin helpompi ynähdellä kuin hokea jatkuvasti, että joo, kuuntelen kyllä.

Se oikeasti häiritsee jo itseäkin, mutta tulee automaattisesti.

Niitä ei kiinnosta, mutta yrittävät näytellä, että kiinnostaa.

Amerilkalainen tapa, joka on levinnyt laajalle.

On ns. aktiivista kuuntelua.

Monesti parempi kuin täysin hiljaa olo.

Tällaisen ihmisen kanssa on tosi hankala puhua puhelimessa. Kun koko ajan taustalla on ”mm, mm, niin, joo”. Tauotta. Puhelimessa vielä on vähän viivettä niin hyminät ei vahingossakaan osu mihinkään sopiviin väleihin, oikeasti hankala keskittyä siihen, mitä itse yrittää sanoa! Livenäkin ärsyttävää!

Jos mun puhuessa kuuntelija ynähtelee tai hokee nii, nii, nii, tai joo, joo, joo, mulle tulee mieleen et on joku hoppu. Et mun pitäis selostaa nopeesti, tai että kuuntelija on kärsimätön tai sitä ei kiinnosta. Ärsyttävää. Yleensä puhun sit nopeesti ja hiljenen.

Vierailija kirjoitti:

Amerilkalainen tapa, joka on levinnyt laajalle.

On ns. aktiivista kuuntelua.

Monesti parempi kuin täysin hiljaa olo.

Ap tarkoittaa sellaista jatkuvaa, tasaista hymistelyä. Ei sitä normaalia, jolloin puhujan tauot täytetään hymähdyksillä. Vaan sitä hyminää tulee koko ajan tasaisesti. Se ei todellakaan ole parempi kuin täysin hiljaa oleminen vaan luo kiireen tunnun keskusteluun, hengästyttää ja uuvuttaa puhujan.

Paljon parempi se yninä "mm joo mm niin mm aivan mmm ok mmm ahaa", kuin se että kuuntelija yrittää viimeistellä jokaisen lauseesi päälle puhuen, ihan kuin muka tietäisi mitä olet sanomassa. Sellainen on ensinnäkin äärimmäisen ärsyttävää ja toisekseen todella epäkohteliasta ja epäkunniottavaa.

Mä koen sen: tiedostaa toiselle, että kuuntelee.

Rehellisesti sanoen kaikkein rasittavimpia ihmisiä ovat ihmiset, joita niin kauheasti aina rasittaa muissa ihmisissä joku. Se oma tyyli kun on sitten aina niin täydellinen.

Ja usein nämä suu viivana kuuntelijat ja sitä vaativat ovat vieläpä niitä, jotka sitten esimerkiksi puhelimessa, kun olet hiljaa, kun ensin valittavat, etteivät pysty keskittymään, kun sanoit joo tai mmm, sitten kysyvät, oletko siellä vielä, kuuntelitko mitä Minä sanoin? Rasittavia ja pohjimmiltaan epävarmoja tyyppejä. Sivistynyt, itsevarma ihminen tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja pystyy älynsä avulla mukautumaan erilaisiin ihmisiin, kulttuureihin ja tilanteisiin. Palikka ei. Koko maailman on oltava palikka.

Oöen itsekin "amerikkalainen' aktiivinen keskustelija eli ynähdän tai joojottelen välillä, mikä tulee luonnostaan. Enemmän kuin normaalisti suomalaiset tekisivät.

Mutta nyt kyseessä on se että keskustelijan joka sanan aikana ja välissä kuuntelevan henkilö ehtii äännähtää 1-3 kertaa ja se hankaloittaa kertojan, että muiden kuuntelijoiden keskittymistä todella paljon. Varsinkin kun ynähtelijällä sattuu olemaan kova ääni.

Tarkoitukseni tässä aloituksessani on selvittää olenko ollut yhtään oikeilla jäljillä pähkäilyjeni kanssa ja tähän mennessä vaikuttaisi siltä. Yhtään lääketieteellistä syytä ei tosin kukaan ole vielä maininnut. Voiko olla tahdosta riippumatonta käytöstä?

-ap

Normaalia ja toivottavaa minusta osoittaa kuuntelevansa ja reagoida jotenkin kuulemaansa. Häiritseväksi ja ärsyttäväksi tosiaan menee, kun se on sellaista kiireisen ja hoputtavan oloista, ettei oikeasti kuunnella. Ynähdellään ja nyökytellään ennen kuin olet saanut sanottavasi sanotuksi.

Entäs pään nyökyttely :D

Vierailija kirjoitti:

Tällaisen ihmisen kanssa on tosi hankala puhua puhelimessa. Kun koko ajan taustalla on ”mm, mm, niin, joo”. Tauotta. Puhelimessa vielä on vähän viivettä niin hyminät ei vahingossakaan osu mihinkään sopiviin väleihin, oikeasti hankala keskittyä siihen, mitä itse yrittää sanoa! Livenäkin ärsyttävää!

Ai, multa on taas monesti kysytty, ”Oletko siellä”? jos en ynähtele, vaan olen hiljaa.

Tuskin on minkään sortin pakko-oire, sairaus tms ainakaan. Mutta voi olla joko tietoista tai tiedostamatonta toimintaa, eihän sitä saa tietää muuta kuin kysymällä henkilöltä itsestään.

Moni meistä tykkää, että kuuntelevakin osapuoli on jotenkin aktiiviinen, ja eri ihmisten maku siinä, mikä on korrektia aktiivisuutta ja mikä häiritsevää, voi olla erilainen. Eli on ihan mahdollista että tuo henkilö tietoisesti osoittaa noin olevansa aktiivinen kuuntelija ja että kiinnostaa, mutta ei ymmärrä että muille hänen tapa on vähän liiankin aktiivinen.

Toisaalta voihan se olla tiedostamatontakin, että vaan spontaanisti reagoi niin eikä ole huomannut että päästelee ääniä, jotka häiritsee muita.

Toisaalta liekö tuo suuri ongelma kellekään, yleensä tällaiseen tapaan tottuu eikä se häiritse puhumista mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanoen kaikkein rasittavimpia ihmisiä ovat ihmiset, joita niin kauheasti aina rasittaa muissa ihmisissä joku. Se oma tyyli kun on sitten aina niin täydellinen.

Ja usein nämä suu viivana kuuntelijat ja sitä vaativat ovat vieläpä niitä, jotka sitten esimerkiksi puhelimessa, kun olet hiljaa, kun ensin valittavat, etteivät pysty keskittymään, kun sanoit joo tai mmm, sitten kysyvät, oletko siellä vielä, kuuntelitko mitä Minä sanoin? Rasittavia ja pohjimmiltaan epävarmoja tyyppejä. Sivistynyt, itsevarma ihminen tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja pystyy älynsä avulla mukautumaan erilaisiin ihmisiin, kulttuureihin ja tilanteisiin. Palikka ei. Koko maailman on oltava palikka.

Joo tämä!   Miten voi olla niin vaikea hyväksyä ihmisten erilaisia temperamentteja ja kommunikointityylejä, että täytyy heti olla jotenkin ottamassa nokkiinsa jos kaikki ei puhu juuri kuten he toivovat. Ja tehdään ihme päätelmiä kuten että jos toisella on tapa sanoa väliin huomautuksia, äännähdyksiä tms niin on muka joku hoppu ja ihan piruuttaan hoputetaan kuuntelijaa, ja pahimmassa tapauksessa tämä hirveä väärinkäytös kostetaan loukkaantumalla ja menemällä ihan hiljaiseksi. Ja toisella ei ole välttämättä yhtään mitään hoputusaietta, vaan se on vaan hänen impulsiiviselle temperamentilleen ominainen tapa, että kommentoi väliin. Ja monethan siiitä tykkäävätkin, kun voi olla varma että toinen kuuntelee ja on aktiivinen.

Minä nyökyttelen ja ynähtelen. Teen sitä tiedostamatta ja pyrin pääsemään maneerista eroon, sillä ymmärrän täysin, kuinka ärsyttävää se on. Taustalla on varmaankin joku tarve osoittaa kuulijalle, että hänen sanomansa on minulle tärkeää ja olen keskittynyt täysin siihen, mitä hän sanoo. Saatan esimerkiksi puhelimessa tai massaluennollakin nyökytellä, vaikka puhujalle tämä ei välity millään lailla.

Samaan kategoriaan kuuluva maneeri on se, että päätän lauseen keskustelukumppanin puolesta. Tai siis tarkoituksena on, että sanomme saman asian yhtäaikaisesti ääneen lauseen lopuksi. Tästäkin pyrin eroon.

Minä ynähtelen ja muutenkin teen selväksi että "kuulin kyllä mitä sanoit" mutta valitettavan usein toinen tulkitsee sen että "uskoin sokeasti kaiken valheen mitä kuulin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amerilkalainen tapa, joka on levinnyt laajalle.

On ns. aktiivista kuuntelua.

Monesti parempi kuin täysin hiljaa olo.

Ap tarkoittaa sellaista jatkuvaa, tasaista hymistelyä. Ei sitä normaalia, jolloin puhujan tauot täytetään hymähdyksillä. Vaan sitä hyminää tulee koko ajan tasaisesti. Se ei todellakaan ole parempi kuin täysin hiljaa oleminen vaan luo kiireen tunnun keskusteluun, hengästyttää ja uuvuttaa puhujan.

"We describe a new variant of life-threatening organophosphate toxicity syndrome that produces a brief bilateral vocal cord paralysis. There are 3 recognized types of toxicity syndrome: acute (instantaneous), intermediate (slightly delayed, ie, hours to days), and delayed (weeks to months). Ingestions of large doses of insecticides lead to a cholinergic crisis and possible death (acute-type syndrome). Exposures to lower doses may cause the intermediate- or delayed-type syndrome. The intermediate-type syndrome is characterized by slightly delayed polyneuropathy and generalized weakness. Transient vocal cord paralysis has also been reported in association with other neurologically profound findings. The delayed-type syndrome can produce muscle weakness for months. Our patient, a 2-year-old boy, was found eating a substance later found to be contaminated with insecticide. Within minutes, fever and somnolence developed, followed by progressive respiratory distress and stridor, without generalized weakness. The child's condition progressed to complete airway obstruction, and intubation was necessary. Emergency laryngoscopy and bronchoscopy were performed to rule out epiglottitis or a foreign body. Instead, a bilateral vocal cord paralysis was found. The paralysis lasted 2 days before completely resolving. Insecticide poisoning was suspected. We theorize that our patient manifested a combination of the acute-type syndrome, because of the immediacy of the onset of the symptoms (ie, fever and somnolence), and the intermediate-type syndrome, because of the transient vocal cord paralysis. Because of the potential dangers involved, we wish to familiarize physicians concerning organophosphate poisoning; to alert the medical community to this variant of toxicity syndrome, which involves transient bilateral vocal cord paralysis; and to demonstrate the benefit of early otolaryngological consultation for the prevention and treatment of airway obstruction in patients with suspected organophosphate poisoning, be it from insecticides or poison gas.

Arch Otolaryngol Head Neck Surg. 1997"

Vierailija kirjoitti:

Entäs pään nyökyttely :D

Mä teen sitä :D

Itselleni, kun äänähtely ei ole luonnollista.

Joko nyökytän tai sanon "joo"

Jopa silloinkin nyökytän, kun oon puhelimessa :D

Minä nyökyttelen ja sanon aha ja juu yms. osoittaakseni kuuntelevani ja että ymmärrän. Se on opeteltu tapa, samoin kuin katsekontakti. Olen ollut nuorempana ujo mutta olen tajunnut että jos tuijottelen seinille ja olen hiljaa niin toinen luulee etten kuuntele enkä ole kiinnostunut. En mä kyllä ihan taukoamatta niitä välisanoja hoe, on mulla sen verran sosiaalista tajua että ääntelen vain kun toinen pitää taukoa puheessa.