Olen ottanut liian tosissaan työkaverin kiinnostuksen osoitukset :(
Molemmat olemme varattuja, ei siis tee asiaa helpommaksi yhtään. Miehellä ei ilmeisestikään ole tarkoituskaan muuhun kuin flirttiin ja toisaalta hyvä niin, mutta silti mietin häntä ihan koko ajan!! Miten päästä tästä yli ? Mies vaikuttaa tosi kiinnostuneelta ja silti leikkii selvästi kanssani. Kun huomaa, että kiinnostun enemmän, perääntyy, taas hakeutuu seuraan jne. MITEN pääsä tästä yli?
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 17:33"]
Kertoisitko lisää? Olisi kiva kuulla sun tarina. Ap
[/quote]
Mitä haluat tietää?
[/quote]
Oliko kuinka vakavaa, miten asiat eteni ja miten miehesi sai tietää?
Ratkaisu on korviesi välissä, ei reittesi välissä.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 16:52"]
Ratkaisu on korviesi välissä, ei reittesi välissä.
[/quote]
Tiedä!! Mutta miten löytää se ratkaisu?? Ap
Ota etäisyyttä, ap. Pysy kohteliaana, mutta viileänä. Älä mene flirttiin mukaan. Älä etsiydy hänen seuraansa. Jos hän etsiytyy sinun seuraasi, pidä keskustelu neutraalina, työasioissa. Eiköhän se siitä vähitellen lannistu.
Tee ajatusharjoituksia. Kaivele miehen ikäviä puolia, virheitä, vikoja. Tee hänestä itsellesi epämiellyttävä, johan ihastuksesi katoaa. Kokeiltu on. Toimii ainakin minulla.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 17:42"]
Minulle kävi niin, että aiheutin avioeron tietämättäni. Olen siis mies ja jututin mukavaa naista työpaikalla. Olin häneen hieman ihastunutkin, mutta missään tapauksessa en halunnut viedä asiaa yhtään sen pidemmälle. Välillämme ei ollut mitään fyysistä - lähin kontakti oli tanssi joulujuhlassa.
Harmi vaan, että nainen taisi ihastua minuun sen verran vakavasti, että päätti erota miehestään. Ehkä ihastuminen oli tapeen siitä syystä, että hän uskalsi tehdä omaa elämäänsä koskevat välttämättömät ratkaisut. Missään vaiheessa en häntä rohkaissut, enkä antanut ymmärtää, että meidän välillämme voisi olla mitään vakavampaa.
[/quote]
Minä puolestani erosin omasta miehestäni sen jälkeen, kun huomasin, etten olekaan tunteiltani pystyyn kuollut, kuten olin vuosia luullut. Ihastuin nimittäin työkaveriini. En edes tiedä, oliko ihastuminen molemminpuolista, eikä sillä oikeastaan ole enää väliäkään, sillä ihastukseni kohde ei ollut parasta mahdollista aviomiesainesta luonteensa puolesta.
Avioeroni syy ei kuitenkaan ole tämä ihastuminen vaan se, että olin naimisissa täysin mahdottoman ihmisen kanssa. Meidän ei olisi koskaan pitänyt edes mennä naimisiin.
Ihastuminen toimi ainoastaan katalysaattorina avioerohaluilleni. Epäilen, että niin on tapahtunut myös sinun tilanteessasi, 22.