Onko normaalia, että 27-vuotias fanittaa vieläkin Harry Potteria?

Pukeutuuko hän siis oikeasti viittoihin, vaan esim. asuihin, jotka muistuttavat englantilaista koulupukua, jonka tyylisiä myös Tylypahkan koulupuvut olivat? En näe jälkimmäisessä mitään ihmeellistä, koulupuvut ovat yleensä hyvin tyylikkäitä.

Harry Potterin ympärille on ilmestynyt melkein alakulttuuri, joten onko mikään ihme, että osa pukeutuu teeman mukaan samalla tavalla kuin esim. gootit pukeutuvat oman alakulttuurinsa mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Toi oma taikasauvajuttu on kyllä vähän outoo kieltämättä.... ottaako sen mukaan uloskin?

No eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka törmäisi Ankeuttajiin..

No ei se nyt niin outoa ole ainakaan mun mielestä, vaikka itse en erityisemmin Pottereita fanita. Silloin tällöin tulee ne leffat kyllä katsottua.

Mitä väliä, antaa toisen fanittaa jos haluaa :D exäni 30v oli ihan hulluna transformereihin. Aluksi pidin sitä vähän outona, mutta sitten myöhemmin tajusin että olevani itse tekopyhä koska minä keräilen postimerkkejä ja kortteja ja käytän kaikki rahani niihin.

Hp fanin kannattaisi löytää toinen samanlainen kumppanikseen.

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuuko hän siis oikeasti viittoihin, vaan esim. asuihin, jotka muistuttavat englantilaista koulupukua, jonka tyylisiä myös Tylypahkan koulupuvut olivat? En näe jälkimmäisessä mitään ihmeellistä, koulupuvut ovat yleensä hyvin tyylikkäitä.

Harry Potterin ympärille on ilmestynyt melkein alakulttuuri, joten onko mikään ihme, että osa pukeutuu teeman mukaan samalla tavalla kuin esim. gootit pukeutuvat oman alakulttuurinsa mukaan?

Tällaisiin asuihin esim. Koitin löytää googlesta:

https://images.app.goo.gl/XhWw3AMAjHnSDLtR6

https://images.app.goo.gl/FJibKvytvTnYCvF17

https://images.app.goo.gl/udgxFEkB1vk2FqAf9

On musta iso hattu, myös Luihuisen huivi.. jne. Ottaa todellakin sen sauvansa mukaan, onneksi ei kuitenkaan ole julkisesti heilunut sen kanssa.

Ap

Antakaa ihmisten tykätä asioista. Ketä hän tolla toiminnalla vahingoittaa? Minusta on hienoa että jotkut jaksaa olla noin innoissaan, oli se juttu mikä tahansa. Tuntuu että itse olen sellainen negatiivinen nelli joka asiasta, ei minulla ole elämässä mitään josta tietäisin niin paljon että jaksaisin olla noin innoissani. Tykkään minäkin monista eri sarjoista, leffoista ja kirjoista ja katson/luen samoja juttuja uudelleen, mutta silti olen sellainen että "noo se on kuitenkin vain ohjelma". Ihailtavaa että joku on noin innokas. 

Olen itse myös 27-vuotias, ja suhteellisen kova HP-fani aikoinaan. Matkattiin maalta Helsinkiin elokuvien ensi-iltanäytöksiin (teema-asuissa, tietenkin), istuttiin kirjakaupan rappusilla yötä myöden että saattiin uusi kirja heti keskiyöllä, kirjoitettiin omia HP-tarinoita, koko setti. Kirjasarjan kaari osui niin hyvin yksiin oman lapsuuden ja esiteini-iän kanssa, että hahmojen ja tarinan kanssa ikään kuin kasvoi yhdessä, ja ehkä juuri siksi ne herättävät edelleen vahvoja tunteita ja muistoja. Ymmärrän, että kirjojen maailma voi edelleen olla hyvin rakas ja tärkeä. Kovaan fanitukseen liittyy usein myös yhteisö samanhenkisiä ihmisiä. Monelle nuorelle, joka ei pikkukaupungissa löytänyt omia piirejään netin HP-yhteisö ja sieltä saadut ystävät olivat valtava henkireikä, ja nämä ystävyyssuhteet ovat saataneet säilyä pitkälle aikuisikään. 

Fanittamisessa, tavaroiden keräilyssä ja muussa fiilistelyssä en näe mitään pahaa, onhan se kohtuuden rajoissa vain yhdenlainen harrastus. Minusta on kuitenkin vähän huolestuttavaa, jos aikuinen ihminen on niin eskapistinen että uppoutuu jatkuvasti ja kokonaisvaltaisesti johonkin fantasiamaailmaan, ja elää mielummin näissä kuvitelmissa kuin todellisuudessa. Tulee mieleen, että pakenee tällä tavalla syystä tai toisesta johtuvaa pahaa oloa, ehkä ahdistusta tai pettymystä omaan oikeaan elämäänsä. Lisäksi, omakuva taitaa olla hukassa, jos identifioi itsensä ja persoonansa lähinnä vain jonkin asian fanittamisen kautta. Ihan kuin tietystä kirjasarjasta pitäminen olisi luonteenpiirre tai muuten merkittävä ominaisuus ihmisessä. Ehkä voisit auttaa häntä näkemään, että hän on kokonainen, omanlaisensa persoona riippumatta hänen HP-fanituksestaan, esimerkiksi viettämällä aikaa muiden asioiden parissa tai tukemalla hänen itsetuntoaan kehumalla jotain hänen taitojaan, kykyjään tai ominaisuuksiaan. Miettisin myös mitä hän mahdollisesti pakenee näihin fantasioihinsa ja voisitko jotenkin tukea häntä sen asian kohtaamisessa. 

Tai sitten, ehkä hän vain on vähän höhlä ja tosissaan tykkää ihan tosi paljon Harry Potterista ilman kummempia taustatekijöitä. Olisin itse kuitenkin varovaisen huolissani jos olisi oma sisarukseni kyseessä. 

Hmm, no ehkä vähän outoa jos pukeutuu noin ja kuljettaa sauvaa mukanaan, muuten mielestäni jonkun fanitus on ihan ok. Olen itse myös 27v ja fanitan Twilightia sen verran, että löytyy kokonainen kirjahylly sitä krääsää, pussilakanoita useampi ja seinälippu joka muistuttaa siitä miljööstä. Töissä käyn ihan normaalisti ja työkaverit luultavasti ei uskoisi minusta moista. Lähimmät ystävät tietää, mutta on muuten oma pieni salaisuuteni. En julkisesti kanniskele mitään Twilightiin liittyvää kuitenkaan koskaan. Ei ole asbergeria testin mukaan. En yllättyisi tosin jostakin lievän autismin diagnoosista itselläni, jota tuskin huomaa ulospäin, ellei ole asiaan perehtynyt ja kiinnitä oikein huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No elokuvien ja kirjojen fanittamisessa ei ole mitään outoa, ne ovat ajattomia ja upeita teoksia.

Mutta tuo larppaaminen kuulostaa kieltämättä vähän kummalliselta.

Luulin larppaamisen olevan enemmänkin sellaista, että johonkin tapahtumaan pukeudutaan hahmoksi, ei ns. jokapäiväistä elämäntapaa, jollaiseksi tuota voisi jo kutsua.

Ap

Sitä se larppaaminen ihan alunperin ja oikeasti tarkoittaa, ryhmäroolipelaamista siis. Kuitenkin nykyään sitä käytetään aika laajasti myös toisessa merkityksessä, eli siis juuri tuollaista jonkun toisen elämän elämistä kutsutaan myös larppaamiseksi. Tarkoitetaan siis, että tietyllä tavalla koko ajan on joku rooli päällä, ja tämä rooli perustuu mielikuviin jonkinlaisten ihmisten elämästä. Esim. julkkistyrkyt elävät instagrameissaan jonkinlaista glamourlarppia, ja Harry Potterin maailmaan sopivat vaatteet valitseva taikasauvan kanssa kulkeva ihminen taas larppaa Potter-maailmaa.

Jos ja kun ei satuta itseään ja/tai muita, eikä vahingoita mitään tai ketään, niin mitä väliä. Itse täytin äskettäin 45v, ja fanitan Potteria ja muuta vastaavaa ihan kybällä. En ihan noin innokkaasti, mutta kaapista löytyy Potter- yms. vaatteita, fanikamaa jne. Nainen olen, jos se jotakuta kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, no ehkä vähän outoa jos pukeutuu noin ja kuljettaa sauvaa mukanaan, muuten mielestäni jonkun fanitus on ihan ok. Olen itse myös 27v ja fanitan Twilightia sen verran, että löytyy kokonainen kirjahylly sitä krääsää, pussilakanoita useampi ja seinälippu joka muistuttaa siitä miljööstä. Töissä käyn ihan normaalisti ja työkaverit luultavasti ei uskoisi minusta moista. Lähimmät ystävät tietää, mutta on muuten oma pieni salaisuuteni. En julkisesti kanniskele mitään Twilightiin liittyvää kuitenkaan koskaan. Ei ole asbergeria testin mukaan. En yllättyisi tosin jostakin lievän autismin diagnoosista itselläni, jota tuskin huomaa ulospäin, ellei ole asiaan perehtynyt ja kiinnitä oikein huomiota.

No siis se on asperger ja toisekseen se ON se lievä autismin muoto. Tämä ihan btw.

Noin aiheeseen liittyen, tykkäsitkö elokuvistakin? Minusta kirjat olivat ihan ok, elokuvat niin rimanalitus ettei paremmasta väliä.

Ei oo keltään pois, tekee hänet onnelliseksi. Mikä sun ongelma siis on? Ei sovi sun normimaailmaan ja sua nolottaa? Olet ikävä ihminen. Koeta muuttua kivemmaksi.

Just symppistä :) olisipa enemmän persoonallisia ihmisiä. Mun mielestä on kiva katsella erikoisia tyylejä.

Ihmiset eivät uskalla olla omia itsejään ja tosiaan fanittaa vaikka sitä Pelle Hermannia 30-vuotiaana, vaan suoritetaan mystistä "aikuisuutta" silleen "sopivalla ravalla", olipa se itselle sopivaa tai ei, ja sitten mietitään miksi masentaa, miksi ahdistaa, missä kaikki into ha ilo, arki on harmaata?

Ihania ovat intohimoiset ihmiset, jotka ivat anteeksipyytelemättä omia itsejään ja ottavat ilon sieltä mistä se tulee. Typeriä aikarahatut jutut, ne ivat ihmisen kejsintöä ha merkkaacat maailmankaikkeuden mittakaavassa puolikkaan kärpösen kakan verran.  .

Terveisin, keski-iköinen täti, joja fanittaa edelleen kympillä 25 vuotta sitten löytyneitä sarjoja, maailmoita, hahmoja ja kaksi tusinaa uusia innostavia sarjoja, maailmoita ja hahmoja. Pokemon on kova!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, no ehkä vähän outoa jos pukeutuu noin ja kuljettaa sauvaa mukanaan, muuten mielestäni jonkun fanitus on ihan ok. Olen itse myös 27v ja fanitan Twilightia sen verran, että löytyy kokonainen kirjahylly sitä krääsää, pussilakanoita useampi ja seinälippu joka muistuttaa siitä miljööstä. Töissä käyn ihan normaalisti ja työkaverit luultavasti ei uskoisi minusta moista. Lähimmät ystävät tietää, mutta on muuten oma pieni salaisuuteni. En julkisesti kanniskele mitään Twilightiin liittyvää kuitenkaan koskaan. Ei ole asbergeria testin mukaan. En yllättyisi tosin jostakin lievän autismin diagnoosista itselläni, jota tuskin huomaa ulospäin, ellei ole asiaan perehtynyt ja kiinnitä oikein huomiota.

No siis se on asperger ja toisekseen se ON se lievä autismin muoto. Tämä ihan btw.

Noin aiheeseen liittyen, tykkäsitkö elokuvistakin? Minusta kirjat olivat ihan ok, elokuvat niin rimanalitus ettei paremmasta väliä.

Pahoittelut, että pääsi tuollainen moka, lieneekö jollain assburger otsikolla täällä jotain vaikutusta.. :'D Ja mä olen käsittänyt että autismin kirjo on nimenomaan kirjo, eli niitä on paljon eri muodoissa ja asperger taas yksi niistä muodoista lievänä toki sekin.

Ymmärrän sarkasmia ja viljelen sitä itsekin. Havaitsen nopeasti ja herkästi ihmisten tunnetilat ja osaan mukauttaa käyttäytymiseni sen mukaan ja muutenkin sosiaalisesti suht lahjakas. Välttelen kuitenkin paljon katsekontaktia puhuessani, että pystyn paremmin muodostamaan puhetta. Tuo fanitus ja aistiyliherkkyydet sopii myös, mutta muutaman aspergerin tunnen ja niistä sen myös huomaakin erittäin nopeasti. En käyttäisi heissä sanaa lievä, kun muita autismin kirjolaisia tiedän lievempänä ainakin ulospäin.

Ja en tykännyt aluksi elokuvista, ne vaati aika paljon totuttelua, mutta nykyisin yhtä tärkeitä kun kirjat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, no ehkä vähän outoa jos pukeutuu noin ja kuljettaa sauvaa mukanaan, muuten mielestäni jonkun fanitus on ihan ok. Olen itse myös 27v ja fanitan Twilightia sen verran, että löytyy kokonainen kirjahylly sitä krääsää, pussilakanoita useampi ja seinälippu joka muistuttaa siitä miljööstä. Töissä käyn ihan normaalisti ja työkaverit luultavasti ei uskoisi minusta moista. Lähimmät ystävät tietää, mutta on muuten oma pieni salaisuuteni. En julkisesti kanniskele mitään Twilightiin liittyvää kuitenkaan koskaan. Ei ole asbergeria testin mukaan. En yllättyisi tosin jostakin lievän autismin diagnoosista itselläni, jota tuskin huomaa ulospäin, ellei ole asiaan perehtynyt ja kiinnitä oikein huomiota.

No siis se on asperger ja toisekseen se ON se lievä autismin muoto. Tämä ihan btw.

Noin aiheeseen liittyen, tykkäsitkö elokuvistakin? Minusta kirjat olivat ihan ok, elokuvat niin rimanalitus ettei paremmasta väliä.

Pahoittelut, että pääsi tuollainen moka, lieneekö jollain assburger otsikolla täällä jotain vaikutusta.. :'D Ja mä olen käsittänyt että autismin kirjo on nimenomaan kirjo, eli niitä on paljon eri muodoissa ja asperger taas yksi niistä muodoista lievänä toki sekin.

Ymmärrän sarkasmia ja viljelen sitä itsekin. Havaitsen nopeasti ja herkästi ihmisten tunnetilat ja osaan mukauttaa käyttäytymiseni sen mukaan ja muutenkin sosiaalisesti suht lahjakas. Välttelen kuitenkin paljon katsekontaktia puhuessani, että pystyn paremmin muodostamaan puhetta. Tuo fanitus ja aistiyliherkkyydet sopii myös, mutta muutaman aspergerin tunnen ja niistä sen myös huomaakin erittäin nopeasti. En käyttäisi heissä sanaa lievä, kun muita autismin kirjolaisia tiedän lievempänä ainakin ulospäin.

Ja en tykännyt aluksi elokuvista, ne vaati aika paljon totuttelua, mutta nykyisin yhtä tärkeitä kun kirjat.

Autismin kirjolla tarkoitetaan sitä, että se ei ole yksi tietty asia, vaan se on jana ja sille janalle mahtuu kaikenlaista. Asperger oli aiemmin nimityksenä tälle lievemmälle päälle janaa, mutta nykyään se on ilmeisesti poistettu ja alettu käyttämään ainoastaan ”autismin kirjoa”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, no ehkä vähän outoa jos pukeutuu noin ja kuljettaa sauvaa mukanaan, muuten mielestäni jonkun fanitus on ihan ok. Olen itse myös 27v ja fanitan Twilightia sen verran, että löytyy kokonainen kirjahylly sitä krääsää, pussilakanoita useampi ja seinälippu joka muistuttaa siitä miljööstä. Töissä käyn ihan normaalisti ja työkaverit luultavasti ei uskoisi minusta moista. Lähimmät ystävät tietää, mutta on muuten oma pieni salaisuuteni. En julkisesti kanniskele mitään Twilightiin liittyvää kuitenkaan koskaan. Ei ole asbergeria testin mukaan. En yllättyisi tosin jostakin lievän autismin diagnoosista itselläni, jota tuskin huomaa ulospäin, ellei ole asiaan perehtynyt ja kiinnitä oikein huomiota.

No siis se on asperger ja toisekseen se ON se lievä autismin muoto. Tämä ihan btw.

Noin aiheeseen liittyen, tykkäsitkö elokuvistakin? Minusta kirjat olivat ihan ok, elokuvat niin rimanalitus ettei paremmasta väliä.

Pahoittelut, että pääsi tuollainen moka, lieneekö jollain assburger otsikolla täällä jotain vaikutusta.. :'D Ja mä olen käsittänyt että autismin kirjo on nimenomaan kirjo, eli niitä on paljon eri muodoissa ja asperger taas yksi niistä muodoista lievänä toki sekin.

Ymmärrän sarkasmia ja viljelen sitä itsekin. Havaitsen nopeasti ja herkästi ihmisten tunnetilat ja osaan mukauttaa käyttäytymiseni sen mukaan ja muutenkin sosiaalisesti suht lahjakas. Välttelen kuitenkin paljon katsekontaktia puhuessani, että pystyn paremmin muodostamaan puhetta. Tuo fanitus ja aistiyliherkkyydet sopii myös, mutta muutaman aspergerin tunnen ja niistä sen myös huomaakin erittäin nopeasti. En käyttäisi heissä sanaa lievä, kun muita autismin kirjolaisia tiedän lievempänä ainakin ulospäin.

Ja en tykännyt aluksi elokuvista, ne vaati aika paljon totuttelua, mutta nykyisin yhtä tärkeitä kun kirjat.

Autismin kirjolla tarkoitetaan sitä, että se ei ole yksi tietty asia, vaan se on jana ja sille janalle mahtuu kaikenlaista. Asperger oli aiemmin nimityksenä tälle lievemmälle päälle janaa, mutta nykyään se on ilmeisesti poistettu ja alettu käyttämään ainoastaan ”autismin kirjoa”.

Hmm minkähän vuoksi jos autismia on monenlaista? Aletaanko mielisairauksiakin vain kutsumaan mielisairauksiksi, vaikka niihinkin mahtuu monenlaista häiriötä?

No voihan se jollain mennä hieman yli... mutta kukin tehköön niin kuin tahtoo!

Vierailija kirjoitti:

Just symppistä :) olisipa enemmän persoonallisia ihmisiä. Mun mielestä on kiva katsella erikoisia tyylejä.

Samoin. Onneksi Helsingissä näkee erilaisia ihmisiä. Täällä uskalletaan olla omia itsejänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, no ehkä vähän outoa jos pukeutuu noin ja kuljettaa sauvaa mukanaan, muuten mielestäni jonkun fanitus on ihan ok. Olen itse myös 27v ja fanitan Twilightia sen verran, että löytyy kokonainen kirjahylly sitä krääsää, pussilakanoita useampi ja seinälippu joka muistuttaa siitä miljööstä. Töissä käyn ihan normaalisti ja työkaverit luultavasti ei uskoisi minusta moista. Lähimmät ystävät tietää, mutta on muuten oma pieni salaisuuteni. En julkisesti kanniskele mitään Twilightiin liittyvää kuitenkaan koskaan. Ei ole asbergeria testin mukaan. En yllättyisi tosin jostakin lievän autismin diagnoosista itselläni, jota tuskin huomaa ulospäin, ellei ole asiaan perehtynyt ja kiinnitä oikein huomiota.

No siis se on asperger ja toisekseen se ON se lievä autismin muoto. Tämä ihan btw.

Noin aiheeseen liittyen, tykkäsitkö elokuvistakin? Minusta kirjat olivat ihan ok, elokuvat niin rimanalitus ettei paremmasta väliä.

Pahoittelut, että pääsi tuollainen moka, lieneekö jollain assburger otsikolla täällä jotain vaikutusta.. :'D Ja mä olen käsittänyt että autismin kirjo on nimenomaan kirjo, eli niitä on paljon eri muodoissa ja asperger taas yksi niistä muodoista lievänä toki sekin.

Ymmärrän sarkasmia ja viljelen sitä itsekin. Havaitsen nopeasti ja herkästi ihmisten tunnetilat ja osaan mukauttaa käyttäytymiseni sen mukaan ja muutenkin sosiaalisesti suht lahjakas. Välttelen kuitenkin paljon katsekontaktia puhuessani, että pystyn paremmin muodostamaan puhetta. Tuo fanitus ja aistiyliherkkyydet sopii myös, mutta muutaman aspergerin tunnen ja niistä sen myös huomaakin erittäin nopeasti. En käyttäisi heissä sanaa lievä, kun muita autismin kirjolaisia tiedän lievempänä ainakin ulospäin.

Ja en tykännyt aluksi elokuvista, ne vaati aika paljon totuttelua, mutta nykyisin yhtä tärkeitä kun kirjat.

Autismin kirjolla tarkoitetaan sitä, että se ei ole yksi tietty asia, vaan se on jana ja sille janalle mahtuu kaikenlaista. Asperger oli aiemmin nimityksenä tälle lievemmälle päälle janaa, mutta nykyään se on ilmeisesti poistettu ja alettu käyttämään ainoastaan ”autismin kirjoa”.

Hmm minkähän vuoksi jos autismia on monenlaista? Aletaanko mielisairauksiakin vain kutsumaan mielisairauksiksi, vaikka niihinkin mahtuu monenlaista häiriötä?

No samalla tavallahan on kaihiakin, sellaisesta joka ei haittaa normaalia elämää täysin sokeuttavaan ja siitä huolimatta se on kuitenkin vai kaihi. Tässä tapauksessa on poistettu ”lievän kaihin” nimitys ja siirrytty vain sanaan kaihi.