Kyllä parikymppinen tarvitsee vanhemmat mukaan vuokra-asunnon näyttöön.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 14:22"]

Minä asui tuon ilkäisenä ainakin jo satojen kilometrien päässä vanhemmistani ja hoidin kaikki asiani itse. Samoin on mieheni tehnyt. 

[/quote]

Näin minäkin jouduin tekemään, tai oikeastaan jo nuorempanakin.

Mutta itse vuokranantajana en halua vuokralaisekseni nuorta, kenestä ei vanhemmat välitä ja kenellä ei ongelmissa ole tukiverkkoja takana.

Vanhemmat on aina hyvä takuu siitä, että joku on tukena, jos tulee ongelmia

[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 20:45"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 16:53"]

No, kaikilla ei ole sellaisia vanhempia, jotka olisivat kiinnostuneita auttamaan lastaan tuollaisessa asiassa. Siinä on nuorella aika paljon muutenkin uusia asioita edessään, kun muuttaa kodin suojista maailmalle ja täyttelee opintotukipapereita ja hakee opiskelijakorttia ja yrittää saada asiat rullaamaan ja pienet rahat riittämään ja vielä asunnon itselleen, ettei tarvitse taivasalle jäädä. Minun vanhempani ilmoittivat aikoinaan minulle, että heitä ei kiinnosta, missä ja miten minä asun, kun kotioven takanani suljen. Edessä oli muutto 200 kilometrin päähän, siinä sitten köröttelin muuttokuorman kanssa kohti tuntematonta.

Jos minulla olisi sen ikäinen lapsi, että hän muuttaisi pois kotoa ensimmäiseen asuntoonsa, ilman muuta olisin hänen kaverinaan kiertelemässä vuokra-asuntoja ja pohtimassa niiden hyviä ja huonoja puolia. Samoin olisin mukana hankkimassa lapselleni huonekaluja, kodintekstiilejä ja mitä hän nyt ikinä itsenäistyessään tarvitsisikaan. Haluaisin myös ehdottomasti tavata tulevan vuokranantajan ja pitää huolta siitä, että lastani ei viilata linssiin, niin kuin minulle tehtiin. Lapsi saa kyllä elää itsenäistä elämää ja pitää huolta itsestään, kun muuttaa pois kotoa - minä en esimerkiksi suostuisi pesemään enää pois muuttaneen ihmisen pyykkiä, jos tälle on hankittu oma pyykkikone - mutta monissa asioissa on hyvä, jos ihminen ei joudu uuteen tilanteeseen täysin yksin. Ja ihan samalla tavalla takaisin lapseni ensiasunnon lainaa ja kiertelisin hänen kanssaan asuntonäyttelyissä. Miksi ihmisen täytyisi pärjätä ypöyksin, jos on kerran kokeneita tukijoita olemassa?

[/quote]Kyllähän sitä seuraksi voi lähteä ja rahallisesti avustaa, mutta parikymppistä aikuista ihmistä pitäisi paapoa? Miksi vanhemmat eivät voi luottaa siihen, että aikuinen pärjää ja hoitaa itse asiansa?

[/quote]

Vanhemmilla on elatusvelvollisuus lapsiinsa 21 vuotiaaksi asti.

Nuorelle on onni, jos hänellä on vanhemmat, jotka välittää hänestä

Ajatella, vanhempani auttavat meitä vieläkin remonteissa ja lapsenhoidoissa, vaikka olen 43v. sääli jos sinun vanhempasi ovat ET-kansaa, joka huutaa, että pysy pois, koska olen jo hommani hoitanut.

Ei tulisi mieleenkään lentää nuorten perässä joka maahan, mistä asunnon vuokraavat milloin minkäkin harjoittelun tai opiskeluvaihdon vuoksi. Ihan itte ovat asunnot vapailta markkinoilta itselleen etsineet ympäri maailmaa.

Miten te kasvatatte lapsenne, jos eivät vielä 20-vuotiaina kykene huolehtimaan itsestään ja omista asioistaan?

Minä tein pankkiin valtakirjan siltä varalta, että en kykene itse hoitamaan omia asioistani, ja valtuutin asiamieheksi silloin 20-vuotiaan lapseni. Toivottavasti menee vielä pitkään, ennen kuin sitä valtakirjaa tarvitaan, mutta en epäillyt hetkeäkään, ettei lapsesi olisi kyennyt hätätapauksessa asioitani hoitamaan.

Mihin perustuu väite, että vanhemmilla olisi elatusvelvollisuus 21-vuotiaaksi saakka? Ei ole tätä päivää ainakaan Suomessa. Täällä on 18-vuotias täysi-ikäinen.

Luonnollisesti useimmat vanhemmat ovat lastensa tukena tarvittaessa. Ehkä joku tarvitsee apua ja tukea asunnonvuokrauksessa, esimerkiksi, ja joku toinen saa apua epäselvässä palkka-asiassa vanhemmaltaan, joku toinen taas ammattiliitoltaan.

MInusta parikymppinen on paras vuokralainen! Sellainen ei tiedä, mitä asunnossa kannattaa katsoa eikä tajua, että ikivanha jääkaappi syö sähköä tuhottomasti. Vuokrankin voi hilata aika ylös vain siksi, että nuorella ei ole tajua siitä, mistä on maksamassa. Ei uunia, astianpesukonetta tai saunaa ja silti vuokra kuin asunnossa, jossa nämä kaikki ovat...

Ilman muuta toivon, että vanhemmat eivät tule mukaan näyttöön. Jos tulevat, saan kuulla likaisista tapeteista, puhkikuluneesta muovimatosta, saranoillaan roikkuvista kaapinovista jne., joita ne vanhemmat edellyttävät korjattavaksi ennen vuokrasuhteen alkua. Nuoret ei välitä, ne tyhmät maksaa vaikka 40 e/neliö

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 10:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 14:22"]

Minä asui tuon ilkäisenä ainakin jo satojen kilometrien päässä vanhemmistani ja hoidin kaikki asiani itse. Samoin on mieheni tehnyt. 

[/quote]

Näin minäkin jouduin tekemään, tai oikeastaan jo nuorempanakin.

Mutta itse vuokranantajana en halua vuokralaisekseni nuorta, kenestä ei vanhemmat välitä ja kenellä ei ongelmissa ole tukiverkkoja takana.

Vanhemmat on aina hyvä takuu siitä, että joku on tukena, jos tulee ongelmia

[/quote]Montako kertaa pitää sanoa, että parikymppinen ei ole mikään nuori, vaan AIKUINEN. 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 10:53"]

Miten te kasvatatte lapsenne, jos eivät vielä 20-vuotiaina kykene huolehtimaan itsestään ja omista asioistaan?

Luonnollisesti useimmat vanhemmat ovat lastensa tukena tarvittaessa. Ehkä joku tarvitsee apua ja tukea asunnonvuokrauksessa, esimerkiksi, ja joku toinen saa apua epäselvässä palkka-asiassa vanhemmaltaan, joku toinen taas ammattiliitoltaan.

[/quote]

Useimmat ketjuun kirjoittajat tyrmäävät juuri tällä tavoin omat perustelunsa. Ensin kohkataan, että aikuinen hoitaa omat asiansa, ja sitten sanotaan, että tottakai vanhemmat ovat taustatukena. Koittakaa nyt päättää, kumpaa mieltä olette.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 10:53"]

Miten te kasvatatte lapsenne, jos eivät vielä 20-vuotiaina kykene huolehtimaan itsestään ja omista asioistaan?

Minä tein pankkiin valtakirjan siltä varalta, että en kykene itse hoitamaan omia asioistani, ja valtuutin asiamieheksi silloin 20-vuotiaan lapseni. Toivottavasti menee vielä pitkään, ennen kuin sitä valtakirjaa tarvitaan, mutta en epäillyt hetkeäkään, ettei lapsesi olisi kyennyt hätätapauksessa asioitani hoitamaan.

Mihin perustuu väite, että vanhemmilla olisi elatusvelvollisuus 21-vuotiaaksi saakka? Ei ole tätä päivää ainakaan Suomessa. Täällä on 18-vuotias täysi-ikäinen.

Luonnollisesti useimmat vanhemmat ovat lastensa tukena tarvittaessa. Ehkä joku tarvitsee apua ja tukea asunnonvuokrauksessa, esimerkiksi, ja joku toinen saa apua epäselvässä palkka-asiassa vanhemmaltaan, joku toinen taas ammattiliitoltaan.

[/quote]

Suomalainen laki lapsen elatuksesta on sitä mieltä, että vanhempien elatusvastuu ei pääty 18v täyttämiseen.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 10:53"]

Miten te kasvatatte lapsenne, jos eivät vielä 20-vuotiaina kykene huolehtimaan itsestään ja omista asioistaan?

Luonnollisesti useimmat vanhemmat ovat lastensa tukena tarvittaessa. Ehkä joku tarvitsee apua ja tukea asunnonvuokrauksessa, esimerkiksi, ja joku toinen saa apua epäselvässä palkka-asiassa vanhemmaltaan, joku toinen taas ammattiliitoltaan.

[/quote]

Useimmat ketjuun kirjoittajat tyrmäävät juuri tällä tavoin omat perustelunsa. Ensin kohkataan, että aikuinen hoitaa omat asiansa, ja sitten sanotaan, että tottakai vanhemmat ovat taustatukena. Koittakaa nyt päättää, kumpaa mieltä olette.

[/quote]

Tarkennan edellistä vastaustani: olen aikuisen lapseni tukena silloin, kun hän tukea tarvitsee.  En pidä itsestään selvänä, että eihän siinä iässä  voi ostaa autoaan, hankkia vuokra-asuntoaan, valita koulutuspaikkaansa kuten eräät meistä.

Olen pyrkinyt kasvattamaan lapseni siten,että he tulevat toimeen omillaan. Kyllä ovat saaneet vuokratuksi asuntonsa ihan itse.

Tukea tarvitaan ja pyytämättäkin annetaan sellaisessa  tilanteessa, jossa kuka tahansa aikuinen tarvitsee jonkun toisen tukea, tai peräti ammattiapua. Jos minä olisin hammaslääkäri, totta kai pyrkisin parhaani mukaan auttamaan lastani saamaan sellaisen erikoisemmankin hammashoidon, jota en itse kykenisi antamaan, esimerkiksi.

Itse asiassa aikuisten lasteni kanssa voimme olla tukena toisillemme. Esimerkiksi meillä on käyttöoikeus toistemme pankkitileille. Sitä ei käytetä, mutta se on kuitenkin kaiken varalta, jos jotain tarvetta tulisi.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:06"]

Suomalainen laki lapsen elatuksesta on sitä mieltä, että vanhempien elatusvastuu ei pääty 18v täyttämiseen.

[/quote]

Laittaisitko tarkemman tiedon siihen lakiin, asetukseen, mikälie-säädökseen, tai tarkemmat tiedot siitä.

Toivottavasti se ei satu 20-vuotiaan lapseni silmiin.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:06"]

Suomalainen laki lapsen elatuksesta on sitä mieltä, että vanhempien elatusvastuu ei pääty 18v täyttämiseen.

[/quote]

Laittaisitko tarkemman tiedon siihen lakiin, asetukseen, mikälie-säädökseen, tai tarkemmat tiedot siitä.

Toivottavasti se ei satu 20-vuotiaan lapseni silmiin.

[/quote]

Laki lapsen elatuksesta - ei kai tätä sen selkeämmin voi sanoa?

miksi ihmeessä? kävin yksin 18vuotiaana katsomassa itselleni asuntoa ja näin jälkeenpäin ajateltuna se oli oikeasti hyvä valinta

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:06"]

Suomalainen laki lapsen elatuksesta on sitä mieltä, että vanhempien elatusvastuu ei pääty 18v täyttämiseen.

[/quote]

Laittaisitko tarkemman tiedon siihen lakiin, asetukseen, mikälie-säädökseen, tai tarkemmat tiedot siitä.

Toivottavasti se ei satu 20-vuotiaan lapseni silmiin.

[/quote]

Laki lapsen elatuksesta - ei kai tätä sen selkeämmin voi sanoa?

[/quote]

Suora lainaus laista 5.9.1975/704 Laki lapsen elatuksesta:

"3 § ‹Lapsen› oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta."

Missä on mainittu ikä 21 vuotta?

Olin 20-vuotias, mieheni 23, kun ostimme omakotitalon. Emme kysyneet vanhemmiltamme. Linkin laitoin talosta jossain vaiheessa sekä isälle, että äidille, jotta näkisivät, millaisesta talosta olemme kauppoja tekemässä. Hyvin meni ja näin viiden vuoden kuluttua olen edelleen ihan tyytyväinen omaan taloomme, johon viisihenkinen perheemme mahtuu hyvin. Maksettavaa toki on vielä moneksi moneksi vuodeksi. Toki vanhempamme tukevat meitä yhä joissain asioissa - kuten tarjoavat silloin tällöin lastenhoitoapua ja neuvoakin saa yleensä kysyä, jos siltä tuntuu. 

Kuulostaa oudolta, kuinka avuttomina monet keskusteluun osallistuneet tuntuisivat 2-kymppisiä pitävän. Vai ovatko jotkut todellakin sen ikäisinä vielä ihan lapsia? On hyvä, että vanhemmat ovat tukena, jos nuori aikuinen sitä pyytää ja tarvitsee, mutta liialla paapomisella niistä nuorista ei taida koskaan vastuunsa ottavia aikuisia kasvaakaan. 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 11:06"]

Suomalainen laki lapsen elatuksesta on sitä mieltä, että vanhempien elatusvastuu ei pääty 18v täyttämiseen.

[/quote]

Laittaisitko tarkemman tiedon siihen lakiin, asetukseen, mikälie-säädökseen, tai tarkemmat tiedot siitä.

Toivottavasti se ei satu 20-vuotiaan lapseni silmiin.

[/quote]

Laki lapsen elatuksesta - ei kai tätä sen selkeämmin voi sanoa?

[/quote]

Suora lainaus laista 5.9.1975/704 Laki lapsen elatuksesta:

"3 § ‹Lapsen› oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta."

Missä on mainittu ikä 21 vuotta?

[/quote]

Ja sama lainkohta jatkuu: "Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi."

Enkä missään väittänyt, että siellä on ikäraja 21v vaan väitin, että "Suomalainen laki lapsen elatuksesta on sitä mieltä, että vanhempien elatusvastuu ei pääty 18v täyttämiseen." M.O.T.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 12:25"]

Olin 20-vuotias, mieheni 23, kun ostimme omakotitalon. Emme kysyneet vanhemmiltamme. Linkin laitoin talosta jossain vaiheessa sekä isälle, että äidille, jotta näkisivät, millaisesta talosta olemme kauppoja tekemässä. Hyvin meni ja näin viiden vuoden kuluttua olen edelleen ihan tyytyväinen omaan taloomme, johon viisihenkinen perheemme mahtuu hyvin. Maksettavaa toki on vielä moneksi moneksi vuodeksi. Toki vanhempamme tukevat meitä yhä joissain asioissa - kuten tarjoavat silloin tällöin lastenhoitoapua ja neuvoakin saa yleensä kysyä, jos siltä tuntuu. 

Kuulostaa oudolta, kuinka avuttomina monet keskusteluun osallistuneet tuntuisivat 2-kymppisiä pitävän. Vai ovatko jotkut todellakin sen ikäisinä vielä ihan lapsia? On hyvä, että vanhemmat ovat tukena, jos nuori aikuinen sitä pyytää ja tarvitsee, mutta liialla paapomisella niistä nuorista ei taida koskaan vastuunsa ottavia aikuisia kasvaakaan. 

[/quote]

Ei kaksikymppiset ole avuttomia. Monet reissaavat pitkin maailmaa, tekevät isoja osakekauppoja, keräävät kokemuksia eri kulttuureista eli ns. verkostoituvat, mutta valitettavan harvalla 20v ikäisellä on kokemusta siitä, missä kunnossa vuokrattava asunto tulee luovuttaa.

Jos vanhemmat hoitavat yli 20.vuotiaiden lastensa asioita, se kertoo siitä että vanhempi ei osaa päästää irti. Kyllä tuon ikäinen osaa jo hoitaa omat asiansa, jos hänet on kasvetettu niin. Nämä mammat, jotka tekevät kaiken aikuisten lasten puolesta, tekevät lapsille karhunpalveluksen. Miten ne "lapset" oppii ikinä pärjäämään omillaan, jos äidin apua ja lupaa tarvitaan joka hemmetin asiassa?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 10:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 14:22"]

Minä asui tuon ilkäisenä ainakin jo satojen kilometrien päässä vanhemmistani ja hoidin kaikki asiani itse. Samoin on mieheni tehnyt. 

[/quote]

Näin minäkin jouduin tekemään, tai oikeastaan jo nuorempanakin.

Mutta itse vuokranantajana en halua vuokralaisekseni nuorta, kenestä ei vanhemmat välitä ja kenellä ei ongelmissa ole tukiverkkoja takana.

Vanhemmat on aina hyvä takuu siitä, että joku on tukena, jos tulee ongelmia

[/quote]Montako kertaa pitää sanoa, että parikymppinen ei ole mikään nuori, vaan AIKUINEN. 

[/quote]

Aivan sama. Mutta koska omistan 3 sijoitusyksiötä ja saan valita niihin vuokralaiset, otan sen, kenellä on vanhemmat takuuna. 

Se on vuokranantajan markkinat. Eli jos asuntoa käy katsomassa syksyllä opintojen alkaessa 7 nuorta ja yhdellä on vanhemmat matkassa ja vaikuttavat siltä, että huolehtivat nuorestaan, taatusti otan hänet vuokralaiseksi. Vaikka kuinka hokisit, että olet 20v ja aikuinen. Vuokranantaja saa päättää, kenelle oman asunnon vuokraa.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 13:45"]

Jos vanhemmat hoitavat yli 20.vuotiaiden lastensa asioita, se kertoo siitä että vanhempi ei osaa päästää irti. Kyllä tuon ikäinen osaa jo hoitaa omat asiansa, jos hänet on kasvetettu niin. Nämä mammat, jotka tekevät kaiken aikuisten lasten puolesta, tekevät lapsille karhunpalveluksen. Miten ne "lapset" oppii ikinä pärjäämään omillaan, jos äidin apua ja lupaa tarvitaan joka hemmetin asiassa?

[/quote]

Tätä samaa mietin aina, kun lastentarvikeliikkeeseen tulee kolmikymppinen pariskunta ja eläkeikää lähentelevä nainen, josta on tulossa isoäiti. Miten ne aikuiset lapset oppii ikinä hoitamaan asioitaan, jos vauvalle vaunut, rattaat, hoitopöydän ja sängyn maksaa isoäiti? Eikä' näitä kolmikkoja ole liikkeessämme viikossa yksi tai kaksi vaan useita: oletusarvoisesti isoäiti maksaa lapsenlapsen suuret hankinnat! Antaisivat lastensa pärjätä omillaan ja lopettaisivat kalliiden rattaiden maksamisen.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2013 klo 13:45"]

Jos vanhemmat hoitavat yli 20.vuotiaiden lastensa asioita, se kertoo siitä että vanhempi ei osaa päästää irti. Kyllä tuon ikäinen osaa jo hoitaa omat asiansa, jos hänet on kasvetettu niin. Nämä mammat, jotka tekevät kaiken aikuisten lasten puolesta, tekevät lapsille karhunpalveluksen. Miten ne "lapset" oppii ikinä pärjäämään omillaan, jos äidin apua ja lupaa tarvitaan joka hemmetin asiassa?

[/quote]

Tämä on niin totta! Isovanhempien ja etenkin isoäitien pitää oppia päästämään irti. Kyllä ne lapset pärjää ilman jatkuvaa peräänkatsomista. Kun ne on perheensä perustaneet, ei apua enää tarvita. Kyllä ne itse jaksaa lapsensa hoitaa ja parisuhdettaan pitää yllä ilman, että isoäidit ovat kaikessa apuna.