Käsi sydämellä. Oletko itse AITO?
Mieti, voitko väittää olevasi itse ihan aito?
Uskallan jopa väittää, että et ole. Miksi sitten ihmiset vaati tuota aitoutta koko ajan, vaikka eivät pysty siihen itsekään?
Kommentit (18)
Suomalaiseen tapakulttuuriin tuntuu kuuluvan, että ketään tai mitään et saa kehua. Aidot ihmiset ei kehu tai sano mitään kiivaa toiselle.
Yleensä olen oikein aito, mutta on hetkiä ja tilanteita, joissa minun pitää ottaa minulle mahdollisimman luonteva teeskennellyn pidättyväinen ja asiallinen rooli, jotta voin hoitaa esim. jotkut järkyttävän inhottavat viralliset asiat. Tosin nekin tilanteet ovat koko ajan vähentyneet, koska olen oppinut hoitamaan niitäkin jo pitkälti täysin omana itsenäni.
Yritän myöntää itselleni rehellisesti, mitä tunnen, ajattelen, haluan ja arvostan. Tässä mielessä olen aito eli pyrin elämään autenttista, itseni näköistä elämää. Miten muut näkevät minut, on sitten kokonaan toinen kysymys. Koska emme näe toisten sisimpään, emme oikeastaan voi mielekkäällä tavalla arvioida, onko joku tässä merkityksessä aito vai ei. Koetan siis olla stressaamasta asiasta liikoja.
Yritän myöntää itselleni rehellisesti, mitä tunnen, ajattelen, haluan ja arvostan. Tässä mielessä olen aito eli pyrin elämään autenttista, itseni näköistä elämää. Miten muut näkevät minut, on sitten kokonaan toinen kysymys. Koska emme näe toisten sisimpään, emme oikeastaan voi mielekkäällä tavalla arvioida, onko joku tässä merkityksessä aito vai ei. Koetan siis olla stressaamasta asiasta liikoja.
Mulle on sanottu, että olen aito. Joo kai, mitä muutakaan? Näkisit mut, ehkä jotain selviäis :)
No mutta ihmiset ovat eri seurassa ja eri tilanteissa , eri vaiheissaan erilaisia - onko aitous varmasti se pointti tässä epäaidossa maailmassa?
Oonko aito: en juuri meikkaa, en valehtele (kaikkea en silti kerro vaikka siltä vaikuttaa), puhun suoraan siitä, mikä on minusta tärkeää. En kaipaa muotteihin, en värjää edes hiuksia, en juuri mitään esitä. Olen köyhä, en sitä peittele: en halua osallistua kerskalulutukseen ja inhoan, että on noloa olla köyhä. Siksi en julista kurjuuttani, mutta en myöskään peittele vähävaraisuutta. Se on vastalauseeni tälle yhteiskunnalle, jatkuvan kasvun vaatimukselle ja kilpailulle.
Olenko aito.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 00:36"]
Mulle on sanottu, että olen aito. Joo kai, mitä muutakaan? Näkisit mut, ehkä jotain selviäis :)
No mutta ihmiset ovat eri seurassa ja eri tilanteissa , eri vaiheissaan erilaisia - onko aitous varmasti se pointti tässä epäaidossa maailmassa?
Oonko aito: en juuri meikkaa, en valehtele (kaikkea en silti kerro vaikka siltä vaikuttaa), puhun suoraan siitä, mikä on minusta tärkeää. En kaipaa muotteihin, en värjää edes hiuksia, en juuri mitään esitä. Olen köyhä, en sitä peittele: en halua osallistua kerskalulutukseen ja inhoan, että on noloa olla köyhä. Siksi en julista kurjuuttani, mutta en myöskään peittele vähävaraisuutta. Se on vastalauseeni tälle yhteiskunnalle, jatkuvan kasvun vaatimukselle ja kilpailulle.
Olenko aito.
[/quote]En mä aitoudella kylä tarkoittaisi ihan tuota meikkaamattomuutta :) Vaan ehkä ihan jotain muuta.
Vastaavsti mun mielestä monet ihmiset pitää jotakin sellaista ronskia puheliaisuutta aitoutena. Ei se mun mielestä mitään aitoutta välttämättä ole.
Ihan puhumaton ja hiljainenkin ihminen voi olla aito kaikessa puhumattomuudessaan.
Ja moni asia riippuu siitä, kuinka paljon uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen. Luotettavien ihmisten seurassa on helppo olla aito. Mutta jos koko ajan on tunne siitä, että kohta tulee puukko jostakin selkään, niin sitä mielummin piilottaa itsensä kuin näyttää kaiken.
Olen aito. Sanon aidosti ja pelkäämättä jos pidän omasta saavutuksestani tai kaverin saavutuksesta. Samoin en pelkää sanoa, jos olen eri mieltä tai jos en tiedä jotain asiaa. Useinhan suomalainen pelkää joutua tyhmän rooliin vaikka kaikkihan me olemme joissain asioissa "tyhmiä".
Jos on tarpeeksi tyhmä itse, niin tekee numeron toisten tyhmyydestä. Sitä voisi joku ajatella aitona käytöksenä, mutta se on moukkamaisuutta.
Toinen asia, jossa en ole aina aito, on seksi. Asetun siinä aivan liian usein miellyttäjän rooliin. 5.
En ole aito läheskään aina kaikille. Esitän usein olevani jotain ihan miuta mitä oikeasti olen tai tunnen.
Yleensä epäaitona ihmisenä pidetään sellaista ihmistä, joka ei ole samaa mieltä muiden kanssa.
Sanonnasta: Se ei ole aito.
On tullut jonkinlainen määritelmä, jonka avulla voi erottaa jonkun tyypin ryhmän ulkopuolelle.
Meikkaamattomuus ei tarkoita aitoutta. Mutta kertoo toki jotain. En aikonutkaan puuttua tähän enempää. Ehkä se tekee aitouden vaikutelman moniin, voi olla että se onkin jokin ihan muu.
Minulla on monia tuttuja, jotka ei uskaltaudu ilman paksua meikkiä ovesta ulos. On jotan peitettävää, ihan aidosti. Mutta onko se aitoa...
Pohdinpa nyt, kun en tiedä itsekään, miksi toisten mielestä olen aito ja joku muu ei. real thing - 8 - :)
Jaa, minun mielestäni sellainen ihminen ei ole aito, joka on samasta asiasta eri mieltä riippuen siitä, kuka sen mielipiteen on kuulemassa. Usein se epäaito on juuri sitä samaa mieltä kuin ne lähes kaikki muut paikallaolijat.
Tosi monet ihmiset ovat sanoneet tavalla tai toisella pitävänsä minua tavallista aidompana ihmisenä.
En oikein tiedä miksi. En ole todellakaan mikää rempseä tai puhelias vaan hiljainen ja arka hissukka. Minusta tuntuu, että monesti tietynlaista suurieleisyyttä pidetään epäaitona? En ole myöskään mikään totuuksien laukoja. Tosin en muuta mielipiteitäni tai koko olemustani kulloisenkin seuran mukaan niinkuin jotkut tekevät, vaan ilmaisen rehellisesti eriävän kantani, vaikka tietäisin, etten sille tukea saa.
Mulla on kyllä tietyllälailla pyrkimys aitouteen niin, että ihmisiä joiden seurassa en oikein syystä tai toisesta voi olla oma itseni, yritän vältellä ennemmin kuin sopeutua vetämällä jotain roolia.
Minä ainakin olen aito, et todellakaan ole koskaan jaksanut minkäänlaista teeskentelyä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän jaksan piitata muiden mielipiteistä minusta. Tiedän itse omat vikani, eikä sillä ole mitään väliä mitä joku muu pitää mun vikana. Puhun yleensä suoraan, mutta yritän olla loukkaamatta ketään. Oikeastaan ainoita ihmisiä joiden seurassa ei voi aina sanoa ihan suoraan on anoppi (84v), ja kun hän on loukannut minua puheillaan, olen alkanut vältellä hänen tapaamistaan. Vanha ihminen kun ei edes varmaan tajua loukanneensa, ja jotenkin pitää vanhuuttaankin etuoikeutena laukoa mitä sattuu, en halua katkaista välejä kokonaan miehen ja lasten takia, joten joskus siellä on käytävä ja teeskenneltävä että ihan kiva käydä, vaikka olisin mielummin kotona vaikka makaamassa sohvalla sen aikaa.
Mun mielestä voi olla sekä henkisesti että fyysisesti epäaito. Kaikki tietää mitä on fyysisesti epäaidot, mutta henkisen puolen epäaitous ei aina kaikille näy, mutta kun tuntee vähän paremmin jonkun ihmisen, huomaa että toiset ei oikeasti uskalla olla oma itsensä muiden seurassa.
Anopit on persiestä. Siinä se aitous näkyy.
What you see, is what you get, vai miten ne nyt sanoo..
En ole aito, jos sillä tarkoitetaan jotain ainutlaatuisen omaperäistä. Aika paljolti aikani, kasvuympäristöni, kokemusteni, seurani, lukemani, kuulemani, näkemäni jne. muokkaama. Esimerkiksi suomalainen tapakulttuuri on on sellainen ominaisuus, mitä minussa ei olisi jos olisin syntynyt ja kasvanut jossain muussa maassa. Harvemmin sitä mitään itse keksii, vaan se oppimista ja matkimista joidenkin muiden oivalluksista. Tämä ei poissulje etteikö voisi olla oma mielipiteitä, makua ja näkemyksiä.