G: Kannattaisiko meidän erota?
- mieheni ei aina kiukkuinen, tiuskii, valittaa,, ei koskaan sano yhtään mukavaa sanaa minulle.
ei hymyile, ei naura minun kanssani koskaan. On tosi kylmä. Emme keskustele juuri koskaan mistään.
- hän ei urheile kuten minä eikä ole kiinnostunut historiasta, kulttuurista.
- seksiä on kuitenkin n. kerran viikossa.
- ei auta juuri koskaan kotitöissä, minulla on ranteessa hiusmurtuma ja silloinkin hän auttoi jos apua pyyysin.
- hän on ehdottomasti kieltänyt minua matkustamasta ystäväni kanssa euroopaan, En saa olla yötä muualla kuin siskoni taikka äitini luona.
- hän onulkokultainan, hän on hyvin ystävällinen ja vieraanvarainen minun ystävilleni. Mutta se on vain kuorta, oikeasti hän ei välitä heistäkään.. kieltää minua olemasta paljon heidän kanssaa tekemisissä. Itse tapailee ystäviään usein.
- Olemme olleet yhdessä pian 10v,. mutta emme ole saaneet lapsia, vika on minussa. Hän haluaisi lapsia. Kai siksi kun kaverillakin on.
- Kaikki omaisuutemme on hänen nimissään. hän on hyväpalkkainen. Jäisin puille paljaille, pienellä palkallani tuskin saisin asunto vuokrattua. Se pelottaa kamalasti.
- olen pettänyt häntä vuosi sitten, Kadun kyllä asiaa katkerasti.
Kommentit (24)
Hyi hitto. Miksi sä haluat sen kanssa edes olla?
Huh... Eniten pelottaa miehen kontrollointitarve. Suosittelisin eroamaan.
Kyllä sä saat sen vuokra-asunnon hankittua, haet vaikka asumistukea. Älä nyt sellasen takia tuollaiseen suhteeseen. Jaa niin, ootteko naimisissa ja onko teillä avioehto?
Olemme naimisissa ja avioehto on.
Plekään kamalasti sitä etten saa mistään asuntoa, olen kysellyt jo mutten ole saanut mistään edes vastausta.
Minä luulen että mies on siksi niin tyly koska hän haluaisi itsekin erota sen lapsettomuuden vuoksi, mutta ei vaan saa sitäkään sanotuksi. Mistään muustakaan hän ei kyllä juttele koskaan. Alussa hän oli todella hellä ja rakastava, mutta en tiedä oliko seksin sitten pelkkää teeskentelyä.
Hän osaa kyllä tarvittaessa käyttäytyä, mutta minua hän ei kunnioita yhtään, vaikka minä olen se joka esim. tekee kaiken kotona.
ap
No onpa hyvä, ettei ole lapsia. Jätä se sika.
En nyt tiedä missä asut mutta jos pk-seudulla niin siellä asunnon saanti voi olla vaikeampaa, mutta mahdollista. Itse vaan huomasin että kun laajentaa etsintä-aluetta niin voi saada kivoja vuokra-asuntoja pilkkahinnalla. Lisäksi jos sulla on työ jota voit harjoittaa muuallakin niin muuta vaikka sen asunnon perässä.
En halua muuttaa mihinkään, minulla on mukava työpaikka Helsingissä. Minun kaikki ystävätkin ovat täällä. Siinä mielessä olen onnekas että minulla on useita hyviä ystäviä, mutta eivät hekään voi auttaa.
ap
Kerron vielä yhden esimerkin.. minun veljen tyttäret, iätlään 14v ja 16v. ovat tulossa kylään yhdeksi yöksi. Kysyin miehetläni joka menee hakemaan heidän asemalta ja viettää yhden päivänä seurana koska itse olen töissä.. että mihin viet heitä, vietkö syömään. Niin hän tiuskaisi vihaisesti että tietysti vien, en tiedä mihin.. Miksi hän ei voinut tuohonkaan asiaan vastata normaalisti..He ovat minun sukulaisiani sentäs.
Hän onkin yleensä hyvin ystävällinen kaikille muille naisille paitsi minulle.
ap
anteeksi kirjoitusvirheet, taas.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 08:40"]Olemme naimisissa ja avioehto on. Plekään kamalasti sitä etten saa mistään asuntoa, olen kysellyt jo mutten ole saanut mistään edes vastausta. Minä luulen että mies on siksi niin tyly koska hän haluaisi itsekin erota sen lapsettomuuden vuoksi, mutta ei vaan saa sitäkään sanotuksi. Mistään muustakaan hän ei kyllä juttele koskaan. Alussa hän oli todella hellä ja rakastava, mutta en tiedä oliko seksin sitten pelkkää teeskentelyä. Hän osaa kyllä tarvittaessa käyttäytyä, mutta minua hän ei kunnioita yhtään, vaikka minä olen se joka esim. tekee kaiken kotona. ap[/quote]
Just niin... tuohan se onkin tosi hyvä syy olla eroamatta kun ei saa asuntoa! Naurettavaa!
Mitä jos keskustelisit miehen kanssa ihan rauhallisesti asiasta tai kirjoittaisit vaikka sähköpostia, jos mies ei suostu kuuntelemaan? Ihmettelet siis kylmyyttä ja tylyyttä, kerrot, että olet siitä onneton ja kallistunut avioeron puolelle. Haluaako mieskin sitä? Onhan mahdollista, että hän suostuu pariterapiaan tai ei edes harkitse eroa mutta on masentunut teidän lapsettomuudestanne tai pettämisepäilyistä. Joka tapauksessa tuollainen kontrollin tarve kertoo epävarmuudesta ja huonosta itseluottamuksesta. On siis mustasukkainen luonne. Kannattaa puhua siitäkin asiallisesti.
Jos taas itse olet varma, että haluat erota (olethan jo häntä pettänytkin), niin ilmoita asia hänelle ja muuta vaikka kavarin nurkkiin hetkeksi. Tuohan on vain järjestelykysymys.
Minulla se on ainoa syy olla eroamatta.. Siihen lisättynä yksinäisyyden pelko ja toimeentulon pelko, häpeä jne.
ap
Miksi mun mielestä tässä nyt vähän tuoksahtaa yksipuolinen tarina ? Tuo viimeinenkin esimerkki. Kyllä täytyy olla aika reilu mies, että viihdyttää vaimon teini-ikäisiä sukulaisia ja keksii tekemistä. Oma mieheni olisi tosi nihkeänä samassa tilanteessa. Teillä parisuhteessa selvästi jotain isompia ongelmia taustalla. Onko se sitten tuo lapsettomuus, en tiedä.
Sun pettäminen selittää sen, ettei mies halua sun yöpyvän muualla kuin kotona. Hän ei luota sun touhuihin. Ja matka Eurooppaan ? Kuka sen olisi maksanut, jos nytkin olet täysin riippuvainen miehen rahoista ? Mies ? Ymmärrän ettei innostunut tästä.
Nyt on peiliin katsomisen paikka hyvä nainen. Jos koet, että suhdetta ei enää korjata, lähde. Jos taas haluat vielä yrittää, sun täytyy todella yrittää kaikkesi suhteen eteen, eikä vinkua täällä palstalla yksipuolisesti sun miehesi tekemisistä.
Joo siis hän ei teidä minun uskottomuudestani mitään, en ole kertonut. Minun ystäväni asuu euroopassa, matkat maksaisi vain n. 150e kyllä minulla siihen olisi varaa. Muut kustantaisi ysätäväni, joka kovasti aina houkuttelee minua sinne.
Se on vana kiva asia että hän haluaa viihdyttää sukulaisiani, mutta miksi hän ei halua kertoa edes mitä aikoo tehdä heidän kanssaan?? ne ovat minun sukua. En ymmärrä.
Minä olen yrittänyt kaikkeni.. pessyt, kokannut siivonnut, yrittänyt jutella, keksi yhteistä tekemistä, mutta kun häntä ei kiinnosta.
ap
ap
parisuhdeterapia ei taitaisi onnistua kohdallamme.. siellä varmasti oltaisiin niin makeeta ja fiksua, sitten kotona sama peli jatkuisi. Minun ystävänikin pitävät häntä ihan täydellisenä miehenä.
Jonkilainen narsistinen persoonallisuushäiriö lienee lähempänä todellisuutta.
ap
ap
Musta kuulkaa tuntuu, että tää vakiprovoilija on taas asialla :/ "neiti novellisti"
Joo ok sovitaan sitten niin että kaikki on vain ja ainostaan mun syytä..Naisethan yleensä ymmärtää miehiä paremmin kuin toisia naisia.
Mikä ihmeen novellisti????
ap
AP, taisit itse vastata jo aloituksessa omaan kysymykseesi. :) Pelkosi ja ahdistuneisuutesi voin melkein jossain määrin ymmärtää, mutta mietipä näin päin: onko pelko tulevasta oikeasti pahempi tunne kuin se, että kärsit joka päivä suhteessasi ja saat lokaa niskaasi? Tällä hetkellä ette selkeästikään tee kenellekään palvelusta kituuttaessanne suhteessanne, mutta mikään ei estä kahta aikuista palaamasta myöhemmin yhteen, mikäli yhteinen sävel sattuisi vielä löytymäänkin.
Häpeää eroamisesta on täysin turha tuntea. Ne ihmiset, jotka ovat ansainneet sinut elämäänsä, eivät rupea syyttelemään ja paheksumaan sinua ratkaisusi johdosta. Se, mitä katkerien kahvipöydässä ruoditaan ajankuluksi, ei ole sinulta missään nimessä pois.
Haluan luottaa yhteiskuntamme tukijärjestelmiin ja siihen, että saat rahallista tukea hädän hetkellä. Saattaa olla, että joudut aloittamaan pohjalta, mutta sieltä onkin hyvä lähteä nousukiitoon.
Loppuun haluan vielä toivottaa sulle voimia - päädyit sitten mihin ratkaisuun tahansa. Enpä ole vielä koskaan kuullut kenenkään elämän menneen pilalle siitä, että molempien osapuolten kannalta onneton parisuhde tulee tiensä päähän. :)
anteeksi teksti kamalan sekavaa. piti kirjoittaa kiireesti työn lomassa.
ap