Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toiset löytävät aina uuden kumppanin, mutta toiset eivät milloinkaan?
Toiset eroo ja löytävät uuden kumppanin ja samaa rataa...
Toiset eivät löydä edes ensimmäistäkään kumppania.
En käsitä?
Kommentit (662)
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka ovat aina suhteessa ovat jonkilaisia sarjasuhteilijoita eli osaavat heti aloittaa uuden kumppanin kanssa ja jatkaa siitä missä edellisen kanssa lopettivat. Heillä on joku sellainen seurustelun taito mitä yksinäisillä ei ole.
Itse olen yksinäinen. Tapailin tässä erästäkin miestä joka ei kolahtanut mutta tämä viesti otti vain seuraavan Tinderistä j- sanoi että minä olin paras ja tämä toinen kakkonen - ja on nyt naimisissa tämän kanssa. Ja minä vaan yksin.
Tavallaan tuo on hyväkin asia. Okei, siinä kertyy paljon seksikumppaneita, mutta kaikille se ei ole ongelma. Eikä kaikilla tarkoita suhteesta nopea toiseen siirtyminen, ettei osaa sitoutua, he vain ottavat enemmän riskejä etsiessään sitä pysyvää suhdetta.
Paljon isompi ongelma oikeasti on yksinäisyyden kroonistuminen. Mitä kauemmin yksinäisyys jatkuu sitä enemmän se kroonistuu, eikä lopulta enää edes osaa olla ihmisten kanssa. Siinä mielessä olisi suositeltavaa, ettei tule liian pitkiäkään taukoja seurustelujen ja seksikertojen välillä. Eli tässäkin asiassa on se kultainen keskitie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni meni töihin paikkaan X ja tapasi siellä miehen, jota näki vain kahvitauoilla. En tiedä, miten hän sen teki, mutta ilmeisesti flirttailivat ja kävivät pari kertaa ulkona n. vuoden ajan. Kypsyttelivät ajatusta ja sitten löivät hynttyyt yhteen ja muuttivat saman katon alle suorilta. En ole koskaan nähnyt rakastuneempaa pariskuntaa.
Itse odottelen, milloin koen samaa kemiaa ja sielujen sympatiaa jonkun kanssa. Olen kuitenkin aika varma, että elämä sinkkuna ja ikineitsyenä on kohtaloni. En ole helppo luonne.
No mä olin paikalla kun kaverimies sai katsekontaktin (kieltämättä käsittämättömän kauniiseen) naiseen, he jotenkin jäivät tuijottamaan toisiaan hölmistyneinä ja moikkasivat lopulta viimein ja kaveri pyysi suoraan puhelinnumeron. Nainen tietenkin sen antoi ja nyt he deittailevat.
Olen onnellinen heidän puolestaan mutta kateeksi käy kun itselle ei koskaan käy mitään vastaavaa... Haen hymyillen katsekontaktia ja miehet katsovat ilmeellä "miks toi nainen tuijottaa". Viimeksi mies haki lisää kaljaa ja vaihtoi pöydän puolta niin ettei enää nähnyt minua. Kiitos tuli selväksi 😅. En siis todellakaan ole ruma...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni meni töihin paikkaan X ja tapasi siellä miehen, jota näki vain kahvitauoilla. En tiedä, miten hän sen teki, mutta ilmeisesti flirttailivat ja kävivät pari kertaa ulkona n. vuoden ajan. Kypsyttelivät ajatusta ja sitten löivät hynttyyt yhteen ja muuttivat saman katon alle suorilta. En ole koskaan nähnyt rakastuneempaa pariskuntaa.
Itse odottelen, milloin koen samaa kemiaa ja sielujen sympatiaa jonkun kanssa. Olen kuitenkin aika varma, että elämä sinkkuna ja ikineitsyenä on kohtaloni. En ole helppo luonne.
No mä olin paikalla kun kaverimies sai katsekontaktin (kieltämättä käsittämättömän kauniiseen) naiseen, he jotenkin jäivät tuijottamaan toisiaan hölmistyneinä ja moikkasivat lopulta viimein ja kaveri pyysi suoraan puhelinnumeron. Nainen tietenkin sen antoi ja nyt he deittailevat.
Olen onnellinen heidän puolestaan mutta kateeksi käy kun itselle ei koskaan käy mitään vastaavaa... Haen hymyillen katsekontaktia ja miehet katsovat ilmeellä "miks toi nainen tuijottaa". Viimeksi mies haki lisää kaljaa ja vaihtoi pöydän puolta niin ettei enää nähnyt minua. Kiitos tuli selväksi 😅. En siis todellakaan ole ruma...
Sulla on haku päällä ja sanot myös hakevasi katsekontaktia. Kaverisi puolestaan näki jotain itseään miellyttävää ja jäi siihen kiinni. Ihmisen katse viihtyy siinä, mistä hän pitää. Katse palaa miellyttävään asiaan. Ongelmasi on sama kuin monella eli sen sijaan, että katsoisit maailmaa avoimin mielin ja uteliaana, mietit vain itseäsi ja miten sinuun suhtaudutaan. Käännä katse (ei vain silmät) pois itsestäsi toisiin ihmisiin.
Sitä minäkin ihmettelen. Terv. Ikisinkku M38.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka ovat aina suhteessa ovat jonkilaisia sarjasuhteilijoita eli osaavat heti aloittaa uuden kumppanin kanssa ja jatkaa siitä missä edellisen kanssa lopettivat. Heillä on joku sellainen seurustelun taito mitä yksinäisillä ei ole.
Itse olen yksinäinen. Tapailin tässä erästäkin miestä joka ei kolahtanut mutta tämä viesti otti vain seuraavan Tinderistä j- sanoi että minä olin paras ja tämä toinen kakkonen - ja on nyt naimisissa tämän kanssa. Ja minä vaan yksin.
Tavallaan tuo on hyväkin asia. Okei, siinä kertyy paljon seksikumppaneita, mutta kaikille se ei ole ongelma. Eikä kaikilla tarkoita suhteesta nopea toiseen siirtyminen, ettei osaa sitoutua, he vain ottavat enemmän riskejä etsiessään sitä pysyvää suhdetta.
Paljon isompi ongelma oikeasti on yksinäisyyden kroonistuminen. Mitä kauemmin yksinäisyys jatkuu sitä enemmän se kroonistuu, eikä lopulta enää edes osaa olla ihmisten kanssa. Siinä mielessä olisi suositeltavaa, ettei tule liian pitkiäkään taukoja seurustelujen ja seksikertojen välillä. Eli tässäkin asiassa on se kultainen keskitie.
No mä oon ikisinkku ja olisin ihan valmis suhteeseen ja seksiin. En tunnista mitään yksinäisyyden kroonistumista... En ymmärrä miten ei muka osaisi olla ihmisten kanssa? Ihmissuhdetaitoja voi olla sinkkuudesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka ovat aina suhteessa ovat jonkilaisia sarjasuhteilijoita eli osaavat heti aloittaa uuden kumppanin kanssa ja jatkaa siitä missä edellisen kanssa lopettivat. Heillä on joku sellainen seurustelun taito mitä yksinäisillä ei ole.
Itse olen yksinäinen. Tapailin tässä erästäkin miestä joka ei kolahtanut mutta tämä viesti otti vain seuraavan Tinderistä j- sanoi että minä olin paras ja tämä toinen kakkonen - ja on nyt naimisissa tämän kanssa. Ja minä vaan yksin.
Tavallaan tuo on hyväkin asia. Okei, siinä kertyy paljon seksikumppaneita, mutta kaikille se ei ole ongelma. Eikä kaikilla tarkoita suhteesta nopea toiseen siirtyminen, ettei osaa sitoutua, he vain ottavat enemmän riskejä etsiessään sitä pysyvää suhdetta.
Paljon isompi ongelma oikeasti on yksinäisyyden kroonistuminen. Mitä kauemmin yksinäisyys jatkuu sitä enemmän se kroonistuu, eikä lopulta enää edes osaa olla ihmisten kanssa. Siinä mielessä olisi suositeltavaa, ettei tule liian pitkiäkään taukoja seurustelujen ja seksikertojen välillä. Eli tässäkin asiassa on se kultainen keskitie.
Totta. Kolmen vuoden sinkkuuden jälkeen alkoi jo ilmetä sellaista arkuutta miesten suhteen. Viiden vuoden päästä en enää uskaltanut oikein puhuakaan miesten kanssa ja nyt kun on mennyt jo kymmenen vuotta, olen täysin juntturassa.
En varmasti osaisi enää edes nukkua niin että joku kuorsaa vieressä koska mökilläkin mun on vaikeaa nukkua kun vieraat kuorsaavat vierashuoneessa. Sitä on niin tottunut vain omiin ääniin, siivoamaan vain omat sotkut ja olemaan tietyllä tavalla itsekäs kun ei tarvitse huomioida ketään.
Yksinäisyydestä tulee sellainen kehä että tuntuu elävän ihan eri maailmassa kuin seurustelevat ihmiset. Tuntuu että minua vain ärsyttää kaikki nykyään. Ja se nyt ei ainakaan tee itsestä houkuttelevaa miesten silmissä. Kärttyinen vanhapiika. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni meni töihin paikkaan X ja tapasi siellä miehen, jota näki vain kahvitauoilla. En tiedä, miten hän sen teki, mutta ilmeisesti flirttailivat ja kävivät pari kertaa ulkona n. vuoden ajan. Kypsyttelivät ajatusta ja sitten löivät hynttyyt yhteen ja muuttivat saman katon alle suorilta. En ole koskaan nähnyt rakastuneempaa pariskuntaa.
Itse odottelen, milloin koen samaa kemiaa ja sielujen sympatiaa jonkun kanssa. Olen kuitenkin aika varma, että elämä sinkkuna ja ikineitsyenä on kohtaloni. En ole helppo luonne.
No mä olin paikalla kun kaverimies sai katsekontaktin (kieltämättä käsittämättömän kauniiseen) naiseen, he jotenkin jäivät tuijottamaan toisiaan hölmistyneinä ja moikkasivat lopulta viimein ja kaveri pyysi suoraan puhelinnumeron. Nainen tietenkin sen antoi ja nyt he deittailevat.
Olen onnellinen heidän puolestaan mutta kateeksi käy kun itselle ei koskaan käy mitään vastaavaa... Haen hymyillen katsekontaktia ja miehet katsovat ilmeellä "miks toi nainen tuijottaa". Viimeksi mies haki lisää kaljaa ja vaihtoi pöydän puolta niin ettei enää nähnyt minua. Kiitos tuli selväksi 😅. En siis todellakaan ole ruma...
Sulla on haku päällä ja sanot myös hakevasi katsekontaktia. Kaverisi puolestaan näki jotain itseään miellyttävää ja jäi siihen kiinni. Ihmisen katse viihtyy siinä, mistä hän pitää. Katse palaa miellyttävään asiaan. Ongelmasi on sama kuin monella eli sen sijaan, että katsoisit maailmaa avoimin mielin ja uteliaana, mietit vain itseäsi ja miten sinuun suhtaudutaan. Käännä katse (ei vain silmät) pois itsestäsi toisiin ihmisiin.
Hyvä vinkki monille! - sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni meni töihin paikkaan X ja tapasi siellä miehen, jota näki vain kahvitauoilla. En tiedä, miten hän sen teki, mutta ilmeisesti flirttailivat ja kävivät pari kertaa ulkona n. vuoden ajan. Kypsyttelivät ajatusta ja sitten löivät hynttyyt yhteen ja muuttivat saman katon alle suorilta. En ole koskaan nähnyt rakastuneempaa pariskuntaa.
Itse odottelen, milloin koen samaa kemiaa ja sielujen sympatiaa jonkun kanssa. Olen kuitenkin aika varma, että elämä sinkkuna ja ikineitsyenä on kohtaloni. En ole helppo luonne.
No mä olin paikalla kun kaverimies sai katsekontaktin (kieltämättä käsittämättömän kauniiseen) naiseen, he jotenkin jäivät tuijottamaan toisiaan hölmistyneinä ja moikkasivat lopulta viimein ja kaveri pyysi suoraan puhelinnumeron. Nainen tietenkin sen antoi ja nyt he deittailevat.
Olen onnellinen heidän puolestaan mutta kateeksi käy kun itselle ei koskaan käy mitään vastaavaa... Haen hymyillen katsekontaktia ja miehet katsovat ilmeellä "miks toi nainen tuijottaa". Viimeksi mies haki lisää kaljaa ja vaihtoi pöydän puolta niin ettei enää nähnyt minua. Kiitos tuli selväksi 😅. En siis todellakaan ole ruma...
Sulla on haku päällä ja sanot myös hakevasi katsekontaktia. Kaverisi puolestaan näki jotain itseään miellyttävää ja jäi siihen kiinni. Ihmisen katse viihtyy siinä, mistä hän pitää. Katse palaa miellyttävään asiaan. Ongelmasi on sama kuin monella eli sen sijaan, että katsoisit maailmaa avoimin mielin ja uteliaana, mietit vain itseäsi ja miten sinuun suhtaudutaan. Käännä katse (ei vain silmät) pois itsestäsi toisiin ihmisiin.
Ei pidä paikkaansa - enkä todellakaan mieti itseäni vaan haluaisin tutustua muihin. Sitä paitsi olen ollut useita vuosia ilman hakua päällä, en löytänyt mitään. Sitten olen myös yrittänyt löytää, ei onnistanut. Toiset neuvovat toista ja toiset toista. Ei ole vain yhtä tapaa tavata ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä siis olen se, jolle ei ole tuottanut vaikeuksia löytää kumppaneita. Luulisin, että kun jään sinkuksi, niin hormonit alkaa hyrrätä, kiinnostun miehistä, laittaudun enemmän, ja jotenkin vastakkainen sukupuoli aistii tämän ja kiinnostuu. Silloin aina alkaa miehiä pörrätä ympärillä. Jos tilanne jatkuisi pitkään, niin varmaan silloin oma innostus laskisi normaaliin ja lopulta muuttuisi epätoivoksi, jolloin miehet eivät enää olisi niin vastaanottavaisia.
Tutustumisesta, itse olen vaan lähtenyt vaikka sokkotreffeille, ja hölöttänyt siellä kaikkea tyhmää, kertonut itsestäni ehkä välillä liikaakin. Yleensä miehet pitävät siitä, ettei alussa tule kiusallisia hiljaisia hetkiä. Annan toki puheenvuoron välillä toisellekin, en mä koko ajan äänessä ole. Ja kyselen myös toiselta arjesta, harrastuksista ja muusta, mistä voisi löytyä yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Kannattaa välttää liian naisellisia puheenaiheita, useimpia miehiä ei kiinnosta shoppailu, muoti, kauneudenhoito tai horoskoopit. Kannattaa myös välttää liian spesifistä tulevaisuuden suunnittelua, ei kannata mainita avioliitto- tai lapsihaaveita aivan varhaisessa vaiheessa.
Mutta jäävätkö suhteet lyhytaikaisiksi? Kyllä minunkin on ollut erittäin helppo löytää miehiä, joiden kanssa seurustella, mutta tosi vaikeaa löytää mies, josta olisi elämänkumppaniksi.
Oma kokemus miehistä on ollut se, että lähes mies kuin mies olisi valmis aloittamaan suhteen. Miehet eivät valikoi, arvelen. Ja tiedän, ettei tuo kuitenkaan pidä paikkaansa. Oma kokemukseni ehkä johtuu siitä, että olen aina jotenkin tiennyt, millaiset miehet kiinnostuvat minusta ja tutustunut niihin.
Tämä!
Ei minullakaan ole mitään ongelmaa päästä treffeille ja tapailemaan miesten kanssa. Mutta ei niistä kauniista puheista huolimatta mitään pysyvää synny.
Olen ollut avioliitossa ja nyt seitsemän vuotta enemmän ja vähemmän sinkku. Eron jälkeen en ole asunut kenenkään kanssa.
No otetaanpa nyt esimerkiksi minä ja ex. Exälle olin ties kuin mones tapaus, minulle hän oli ensimmäinen. Eron jälkeen exällä ei teettänyt mitään vaikeuksia syöksyä taas uuteen suhteeseen jo muutamassa viikossa. Itse taas kärvistelen edelleen useampi vuosi myöhemmin jotain suhteen juttuja päässäni pyöritellen. Hänellä kuulemma tulee helposti taas ne ihastuksen tunteet, itsestä taas tuntuu ettei minulla koskaan enää tule sellaisia. Toisaalta hän myös pelkäsi yksinolemista, on pakko jatkuvasti olla joku ettei ole liikaa aikaa yksin ajatella niitä asioita. Joten hän ilmeisesti pakenee suhteeseen niitä juttuja joiden takia minä taas pysyn todennäköisesti yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiintymyssuhdemallit lapsuuden perheen peruja. Turvallisesti kiintyvät pariutuu vakaisiin suhteisiin, turvattomat draamailijat epävakaisiin ja turvattomat välttelijät ei pariudu.
Vierailija kirjoitti:
Jep, arvaa mitä minä olen kuullut useamman kuin kerran... "olet kyllä niin upea nainen. Siis paras nainen jonka tunnen. Olisit mahtava tyttöystävä. Olen niin onnellinen että saan olla KAVERISI." t. Tuo neitsyenä hautaan..
Ei kai tuon suorempaan voi sanoa epäsuorasti, että haluaisi sinut tyttöystäväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö siis olekaan enää pyrkimystä yhteen hyvään elinikäiseen suhteeseen vaan se on paras kellä eniten suhteita.
Helppo siepata kuin taksi ja lennosta vaihtaa taas.
Vierailija kirjoitti:
No otetaanpa nyt esimerkiksi minä ja ex. Exälle olin ties kuin mones tapaus, minulle hän oli ensimmäinen. Eron jälkeen exällä ei teettänyt mitään vaikeuksia syöksyä taas uuteen suhteeseen jo muutamassa viikossa. Itse taas kärvistelen edelleen useampi vuosi myöhemmin jotain suhteen juttuja päässäni pyöritellen.
Tää vois olla mun näppikseltä.
Itse olen sellainen että en ole 48 v ikään mennessä löytänyt, tuskin löydänkään koskaan. Mulla se johtuu varmaan siitä että olen äärimmäisen introvertti ja tosikko luonne. En ole aikuisella iällä käynyt kuin töissä, kävelylenkeillä kodin lähellä ja ruokakaupassa. En oikein jaksa tavata ihmisiä ja esim. deittailu olisi aina ollut jo ajatuksena uuvuttava. Työ jo imeee sosiaalisuusvarantoni loppuun, sen jälkeen en jaksa. Joten koska arjessa ei ole ketään tullut vastaan niin yksin olen ollut.
Seksiä olen jokusen kerran opiskelijana kyllä saanut niin, että menin bileisiin ennen valomerkkiä vasta ihan siinä mielessä, että haluan seksikokemuksen. Kyllä siellä joku mies aina tuli vonkaamaan ja sitten menin sen kanssa.
Kauniit, Komeat, puheliaat löytävät aina. Toista se on meillä ujoilla, ei niin kauniilla ja komeilla. Ihan lähipiirissä todettua. Miehiä tulee ovista ja ikkunoista. Vaihtavat kun kyllästyvät. Itse en haluaisi kun edes mahiksen.
Vierailija kirjoitti:
Kauniit, Komeat, puheliaat löytävät aina. Toista se on meillä ujoilla, ei niin kauniilla ja komeilla. Ihan lähipiirissä todettua. Miehiä tulee ovista ja ikkunoista. Vaihtavat kun kyllästyvät. Itse en haluaisi kun edes mahiksen.
Nainen löytää aina ja jos ei löydä, niin sitten kyse on aivan täydellisestä passiivisuudesta tyyliin ei ole edes Tinderiä viitsinyt ladata. Tämän olen todistanut niin monesti, että kunhan nainen edes tämän verran viitsii tehdä niin aina löytyy sutinaa. Ihan sama millainen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niillä jotka löytävät helposti uuden ei ole niin kovia vaatimuksia kumppanin suhteen, ja he viettävät myös paljon aikaa paikoissa jossa tapaa uusia ihmisiä.
Minä olen taas naisena ollut aina nirso miesten suhteen ja siksi olen varmaan nyt yli 30-vuotiaana edelleen sinkku. No tähän sinkkuuteen on niin tottunut, että en enää miestä kaipaakaan.
Minä olen todella nirso, alle 160 senttinen rumilus (nainen). Löysin unelmieni puolison. Olemme asuneet yhdessä 11 vuotta ja olemme onnellisempia kuin koskaan. Koemme syvää henkistä yhteyttä, sielunkumppanuutta ja seksi on parasta kokemaani seksiä. Puolisoni ei ole objektiivisesti komea, mutta hänellä on juuri ne ulkoiset piirteet, jotka itseä viehättävät. Kaunis siskoni, jolla on paljon vähemmän vaatimuksia, saa miehiä kyllä sänkyynsä, mutta ei osaa muodostaa heihin syvempää yhteyttä. Hän ei edes ole nirso miehen ulkonäönkään suhteen. Mutta kun mies ei ihastu häneen, vaan haluaa vain sänkyyn niin eihän siitä mitään tule! Näin käyttäytyvät hänen kanssaan sekä rumat, tavikset että komeat miehet. Hän ei osaa luoda yhteyttä heihin. Lisäksi miehiä ei kiinnosta yhteys häneen, vaan vain höben ulkoiset avunsa
Mä olen melkein alkanut jo vihata miehiä. Aina vaan katsovat mun ulkokuorta. Seksiä pitäisi olla viimeistään toisilla treffeillä. Mussa on kuitenkin muutakin kuin ulkonäkö. Tykkään liikkua luonnossa ja sivistää itseäni. Miehiä koulutuksesta tai ulkonäöstä riippumatta ei kiinnosta mun sisäinen maailma yhtään. Olen sit mieluummin yksin. Ei kiinnosta enää pettyä pinnallisiin ukkoihin.
Alue: Aihe vapaa
Joillakin on prinsessahaaveita ja pitkiä vaatimuslistoja kumppanin ominaisuuksista, joita täydentävät yksinäisinä öinään.
Toiset ottavat ihmiset omina yksilöinään, joita ei voi tunkea haavemuotteihin ja kohtaavat nämä tasavertaisina.
Kummatko löytävät seuraa itselleen? Ei ole vaikea arvata.