Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toiset löytävät aina uuden kumppanin, mutta toiset eivät milloinkaan?
Toiset eroo ja löytävät uuden kumppanin ja samaa rataa...
Toiset eivät löydä edes ensimmäistäkään kumppania.
En käsitä?
Kommentit (662)
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ovat nämä kohtaamis-paikat?
Nuorisoille?
Keski-ikäisille?
Senioreille?
Ei aavistustakaan. Minä opiskelin nuorena lukiossa, ammattikoulussa ja yliopistossa, urheilin aktiivisesti naisten ja miesten sekajoukkueessa, harrastin työväenopistossa eri kuvataiteen lajeja (alastonmallipiirustus tai -maalaus ja metalligrafiikka olivat ainoita, joissa oli myös nuoria miehiö mukana) + vaihtelevasti muutakin. Kävin erilaisilla kursseilla ja osallistuin talkootyöhön erilaisissa yhteisöissä. Osallistuin kristilliseen opiskelijatoimintaan. --> Ei löytynyt ketään.
Se kallistui ehkä jo keski-iän puolelle, kun aloin käymään seurakunnan ja Eurosinkkujen toiminnassa, pikadeiteillä ja lopulta etsin miestä myös netistä (ei tinder). Ehdin käydä neljillä treffeillä netissä tutustumieni miesten kanssa ja niistä siitä neljännestä tuli aviomieheni, kun olin lähes nelikymppinen.
En siis löytänyt miestä töistä, koulusta, lukuisissa harrastuksissani tai vapaaehtoistöistä vaan aivan varta vasten hakemalla. Kaikki edeltävät vuodet kuljin silmät auki ja haku päällä, mutta ei vaan auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo jotka ovat aina suhteessa ovat jonkilaisia sarjasuhteilijoita eli osaavat heti aloittaa uuden kumppanin kanssa ja jatkaa siitä missä edellisen kanssa lopettivat. Heillä on joku sellainen seurustelun taito mitä yksinäisillä ei ole.
Itse olen yksinäinen. Tapailin tässä erästäkin miestä joka ei kolahtanut mutta tämä viesti otti vain seuraavan Tinderistä j- sanoi että minä olin paras ja tämä toinen kakkonen - ja on nyt naimisissa tämän kanssa. Ja minä vaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ikinä ollut vaikeaa löytää kumppania, vaikken olisi edes etsinyt. Olen ollut täysi-ikäisenä pisimmillään sinkkuna ehkä puoli vuotta... Pisin suhde on kestänyt 5 vuotta, toisiksi pisin 2 vuotta ja sitten ollut pari lyhyempää. Nyt kahdeksan kuukautta yhdessä viimeisimmän kanssa josta toivon pitkää suhdetta. Edellisistä suhteista yhden olen tavannut kaveriporukassa, toisen opiskelijariennoissa ja muut Tinderissä ja muissa deittisovelluksissa. Viimeisimmän pokasin Tinderistä kun halusin tylsänä iltana jotain tekemistä ja päätin etsiä seuraa parille kaljalle ja siitä se sitten lähtikin.
En suhtaudu deittailuun hirveän vakavasti, vaan tapaan ja tutustun ihmisiin sellaisella "natsaa jos natsaa" -ajatuksella, ja usein on sitten natsannut. Treffeille voi mennä huvin vuoksi ja pitämään hauskaa, eikä kaikkien treffien tarvitse olla sillä ajatuksella, että nyt mennään katsastamaan jotain aviomiesehdokasta. Epätoivoisuus ja suhteen väkinäinen "etsiminen" ovat minusta luotaantyöntäviä piirteitä miehessä ja uskon että jossain määrin naisessakin.
Olen toki törmännyt myös tilanteisiin joissa ihastun mutta vastapuoli ei. Sellaisia takana 2, ne ovat jääneet vahvasti harmittamaan. Ihastun todella helposti ja se varmaankin myös auttaa uusien kumppanien löytämisessä. Minulla on hyvä itsetunto, olen keskiverron näköinen ja painoinen, iloinen tyyppi joka ei suhtaudu elämään liian vakavasti.
N29
Lucky you. Mä käytin Tinderiä hyvin kevyesti uusien miesten tapaamiseen, en ole epätoivoinen ja tosiaan olen hauska ja sosiaalinen. Yksikään mies ei kiinnostunut, halunnut seksiä tai tavata uudestaan... T. Tuo neitsyenä hautaan
Jos nyt jotain vielä lisään, niin sen, että en ole koskaan jaksanut jäädä odottelemaan että miehet lähestyisivät minua tai yrittäisivät iskeä, vaan lähestyn itse kiinnostavia miehiä, pyydän ulos, pyydän seuraaville treffeille ja niin edelleen. Monet ystäväni kertovat että saavat säännöllisesti iskuyrityksiä esim. somessa tai joskus kadulla. Minua yritetään iskeä missään harvakseltaan, sen sijaan olen ottanut ohjat omiin käsiini. Yleensä miehet suhtautuvat tähän proaktiivisuuteen hyvin positiivisesti.
Samaa olen yrittänyt ja joka kerta pakit saanut. Näin 20 vuoden jälkeen alkanut nakertaa itsetuntoa... N37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut havaitsevat paremmin, kuka itselle sopisi. Kuulun hyvin harvinaiseen persoonallisuustyyppiin, olen nirso, enkä ole kaunis, mutta löysin ihmisen, josta tajusin, että oikeasti sovimme yhteen. Hän tajusi saman. Molemmille tuli tunne, että tämän kanssa haluan olla loppuelämäni. Ei se muuta vaadi.
No mulla tuo on tapahtunut kahdesti elämässä, että ei ihan kovin usein...
Olen tuo, jolle vastaat. Minulle on tapahtunut vain kerran. Ja se riitti! Parisuhteissa ei ole väliä määrällä, vaan laadulla. Vaikka löytyisi vain yksi ainoa, jonka kanssa on hyvä suhde ja sopii yhteen, niin se riittää. Ei se voikaan tapahtua usein, jos molemmat ovat jotain harvinaista persoonallisuustyyppiä. Mutta jos sopivat oikeasti yhteen, ovatkin sitten yhdessä hautaan saakka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi äkkiä löytyä uusi kumppani, ihminen tarvitsee aikaa eron jälkeen. MInusta sellaiset jotka hyppäävät heti uuteen suhteeseen, ovat vähän omituisia, onko heillä läheisriippuvuus, vai mistä on kyse. Eivät osaa olla yksin, tarvitsee lohduttajan...........itse olen aina ollut eron jälkeen yksin, toki on ollut lyhytaikaisia seksisuhteita, mutta ei syvempää.
Toiset pelaa kotimaan liigassa ja toiset joskus rikkoo maailmanennätyksiä. Mieti siitä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo jotka ovat aina suhteessa ovat jonkilaisia sarjasuhteilijoita eli osaavat heti aloittaa uuden kumppanin kanssa ja jatkaa siitä missä edellisen kanssa lopettivat. Heillä on joku sellainen seurustelun taito mitä yksinäisillä ei ole.
Itse olen yksinäinen. Tapailin tässä erästäkin miestä joka ei kolahtanut mutta tämä viesti otti vain seuraavan Tinderistä j- sanoi että minä olin paras ja tämä toinen kakkonen - ja on nyt naimisissa tämän kanssa. Ja minä vaan yksin.
Jep, arvaa mitä minä olen kuullut useamman kuin kerran... "olet kyllä niin upea nainen. Siis paras nainen jonka tunnen. Olisit mahtava tyttöystävä. Olen niin onnellinen että saan olla KAVERISI." t. Tuo neitsyenä hautaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein kaiken oikeastaan päin vastoin kuin neuvotaan. Etsin pelkkää seksiseuraa, vaikka aina neuvotaan, ettei naisen nyt ainakaan pidä heti seksiä harrastaa. Kyllä muuten kannatti! Molemmat huomasivat heti sängyssä yhteyden jonkalaista ei ollut ennen ollut muiden kanssa ja että toisen kanssa on hyvä olla. Tuskin olisimme ensitreffeillä kaakaota ryystäessä tätä tajunneet kylmästä keskustelusta ja emme olisi menneet toisille treffeille! Nyt olemme olleet yhdessä vuosikymneniä. Itse ainakin haluan tietää heti, että sovimme myös sängyssä yhteen. Seksiä vältellään ihan turhaan! Kyllä se toisen kiinnostus loppuu seksin jälkeen, vaikka naisitte vasta viidensillä treffeillä, jos on vain sen perässä ollut! Ja sillon se ärsyttää enemmän, kun on jo itse ihastunut!
No kiva sulle, mutta kaikille ei sovi sama tapa. Itse en voisi kuvitellakaan meneväni sänkyyn tuntemattoman kanssa, eli en todellakaan edes viidensillä treffeillä. Tarvitsen voimakkaan ihastumisen/rakastumisen ennen kuin seksuaalinen halu edes syttyy enkä ala halutta panemaan. Eli tehdään kaikki kuten itselle sopii.
En tarkoittanutkaan, että sänkyyn pitäisi mennä, jos ei halua. Vaan että sitä ei pidä vältellä joidenkin sosiaalisten normien takia. Itse en olisi löytänyt omaa vuosisadan rakkaustarinaani, jos olisin toiminut toisin. "Kivat sulle". Miksi tämä meni sinulla niin tunteisiin? En vaatinut, että alat paneskella ympäriinsä. Kerroin vain, miten itse löysin puolisoni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mussa on ilmeisesti myös joku geeni, joka viestittää miehille että pysykää nyt hitossa erossa tästä akasta. Olen 32, enkä ole ikinä seurustellut. Olen saanut aikoinaan vain kevyempiä max parin kk:n tapailusuhteita, kunnes mies löytää paremman tai muuten vaan kyllästyy. On koitettu Tinderit, kavereiden kaverit, opiskelijabileet ja muut, mutta ei. Kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Miehet eivät koskaan lähesty minua oma-aloitteisesti missään, olen täysin näkymätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niillä jotka löytävät helposti uuden ei ole niin kovia vaatimuksia kumppanin suhteen, ja he viettävät myös paljon aikaa paikoissa jossa tapaa uusia ihmisiä.
Minä olen taas naisena ollut aina nirso miesten suhteen ja siksi olen varmaan nyt yli 30-vuotiaana edelleen sinkku. No tähän sinkkuuteen on niin tottunut, että en enää miestä kaipaakaan.
Minä olen todella nirso, alle 160 senttinen rumilus (nainen). Löysin unelmieni puolison. Olemme asuneet yhdessä 11 vuotta ja olemme onnellisempia kuin koskaan. Koemme syvää henkistä yhteyttä, sielunkumppanuutta ja seksi on parasta kokemaani seksiä. Puolisoni ei ole objektiivisesti komea, mutta hänellä on juuri ne ulkoiset piirteet, jotka itseä viehättävät. Kaunis siskoni, jolla on paljon vähemmän vaatimuksia, saa miehiä kyllä sänkyynsä, mutta ei osaa muodostaa heihin syvempää yhteyttä. Hän ei edes ole nirso miehen ulkonäönkään suhteen. Mutta kun mies ei ihastu häneen, vaan haluaa vain sänkyyn niin eihän siitä mitään tule! Näin käyttäytyvät hänen kanssaan sekä rumat, tavikset että komeat miehet. Hän ei osaa luoda yhteyttä heihin. Lisäksi miehiä ei kiinnosta yhteys häneen, vaan vain höben ulkoiset avunsa
Tämä "yhteyden luominen" on varmasti totta. Jotkut vaan osaa sen ja jotkut ei. Minä en osaa luoda yhteyttä edes kavereiden saamiseen, joten kuinka osaisin luoda sitä mieheen? Tai sitten ei vain ole tullut se oikea vastaan vielä.. Mitenkään kranttu en ole, pikemminkin olen niin puutteessa että lähes kuka tahansa ukkeli on mun silmissä seksikäs, jopa vanhat ja lihavatkin. Mulle kelpaisi lähes kuka tahansa kunhan kyseessä ei olisi irtosuhde vaan parisuhde aidoilla tunteilla. Mutta en osaa luoda niitä yhteyksiä eikä miehetkään selvästi koe mitään sellaista minua kohtaan.
Esimerkiksi siskoni on hyvä tuossa yhteyden luomisessa. Hän saa helposti ystäviä kaikkialla mihin ikinä meneekin ja hän on sellainen josta tykätään, jota kehutaan ja kiinnostuneita miehiä löytyy helposti. Ja he nimenomaan kiinnostuvat hänestä tosimielellä.
Minä taas olen aina yksin kaikkialla mihin ikinä menen, en saa edes ystäviä ja olen miehillekin näkymätön. Ihan kuin olisin jotenkin väärä osa täällä maailmassa tai jotain. Mun pitäisi mennä jonkun kyltin kanssa tuolla, että: "HUOMATKAA MINUTKIN!"
Eikä nämä asiat edes liity suoranaisesti ulkonäköön, vaan juuri tuohon yhteyden luomiseen. Joiltakin se taito puuttuu. Sille ei kai sitten vain voi mitään. Ehkäpä jotkut on tarkoitettu olemaan yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut havaitsevat paremmin, kuka itselle sopisi. Kuulun hyvin harvinaiseen persoonallisuustyyppiin, olen nirso, enkä ole kaunis, mutta löysin ihmisen, josta tajusin, että oikeasti sovimme yhteen. Hän tajusi saman. Molemmille tuli tunne, että tämän kanssa haluan olla loppuelämäni. Ei se muuta vaadi.
No mulla tuo on tapahtunut kahdesti elämässä, että ei ihan kovin usein...
Olen tuo, jolle vastaat. Minulle on tapahtunut vain kerran. Ja se riitti! Parisuhteissa ei ole väliä määrällä, vaan laadulla. Vaikka löytyisi vain yksi ainoa, jonka kanssa on hyvä suhde ja sopii yhteen, niin se riittää. Ei se voikaan tapahtua usein, jos molemmat ovat jotain harvinaista persoonallisuustyyppiä. Mutta jos sopivat oikeasti yhteen, ovatkin sitten yhdessä hautaan saakka
No tässä on nyt se ongelma, etten päässyt naimisiin asti kummankaan kanssa, koska se ei johtunut itse suhteista vaan olosuhteista. Nyt todellakin pitäisi löytää se kolmas, koska olen ollut sinkkuna viisitoista vuotta.
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan ymmärrä miten aina joillekin löytyy uusi. Itse olen ikisinkku eikä kukaan kiinnostu minusta. Olen ihan samoja asioita tehnyt kuin ylempänä vastanneet jotka löytävät, esim:
- aina huoliteltu, laitan kauppaankin kauniit vaatteet, kynnet lakattu, sääret sheivattu kesät talvet - ei vaikutusta, ei kehuja tms lähestymisiä
- usein on ollut haku päällä, haen katsekontaktia, hymyilen; ei vaikutustamuehet kääntävät katseen pois, eivät tule juttelemaan pitkänkään silmäpelin jälkeen (omat yritykset myös torjuttu)
- toisaalta joskus ei ole ollut sillä mielellä ulkona, ja silloinkin saan istua ihan yksin vaikka koko illan
- olen kokeillut nettiä ja sokkotreffejä; ei menestystä
- pystyn juttelemaan kenen kanssa tahansa, en jää tuppisuuksi, enkä ole tosikko; tällä ei ole ollut mitään merkitystä
- olen sosiaalinen, harrastan ja liikun kodin ulkopuolella 2-6 kertaa viikossa, tapaan kavereita, kaverin kavereita, käyn terassilla, puistossa jne jne koko kesän; ei ketään, koskaan, missään
- myöskään töistä ei ole löytynyt vaikka olen yli 1000 ihmisen kansainvälisessä toimistossa töissä ja asunut kolmessa eri maassa
Olen oikeasti luovuttanut. Menen neitsyenä hautaan. Minussa on jonkinlainen valuvika joka tekee minusta täydellisen epäkiinnostavan miehille. Muuta selitystä en keksi.
Otan osaa❤ Näitä on tosi vaikea tajuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko se jotenkin kehuttavaa, että löytää heti uuden kumppanin eron jälkeen ja näin on ollut aina? Sehän vaan kertoo siitä, ettei ne suhteet kestä. Eli jotain on pielessä kuitenkin, vaikka kumppaniehdokkaita olisi jonoittain. Minulle riittäisi se yksi, jonka kanssa elää loppuelämä, en halua parin vuoden välein uutta kumppania. Mutta ei vaan löydy, tai löytynyt, nyt olen todennut että se juna meni jo ja elän ihan tyytyväisenä yksin.
Mulla ei ole ollut aikuisiällä vaikeuksia löytää kumppania, nykyinen liitto kestänyt jo 7 vuotta ja sitä aikaisempi parisuhde n. 2 vuotta. Teini-iässä en pahemmin seurustellut, mutta jotenkin täysi-iän kynnyksellä on jotenkin ollut erilaista. Aviomieheni kanssa tiedettiin jo suhteen alussa mitä molemmat haluavat tulevaisuudelta ja kemiat kohtasivat. Ehkä itsellä ollut vain hyvä tuuri.
N.27.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niillä jotka löytävät helposti uuden ei ole niin kovia vaatimuksia kumppanin suhteen, ja he viettävät myös paljon aikaa paikoissa jossa tapaa uusia ihmisiä.
Minä olen taas naisena ollut aina nirso miesten suhteen ja siksi olen varmaan nyt yli 30-vuotiaana edelleen sinkku. No tähän sinkkuuteen on niin tottunut, että en enää miestä kaipaakaan.
Minä olen todella nirso, alle 160 senttinen rumilus (nainen). Löysin unelmieni puolison. Olemme asuneet yhdessä 11 vuotta ja olemme onnellisempia kuin koskaan. Koemme syvää henkistä yhteyttä, sielunkumppanuutta ja seksi on parasta kokemaani seksiä. Puolisoni ei ole objektiivisesti komea, mutta hänellä on juuri ne ulkoiset piirteet, jotka itseä viehättävät. Kaunis siskoni, jolla on paljon vähemmän vaatimuksia, saa miehiä kyllä sänkyynsä, mutta ei osaa muodostaa heihin syvempää yhteyttä. Hän ei edes ole nirso miehen ulkonäönkään suhteen. Mutta kun mies ei ihastu häneen, vaan haluaa vain sänkyyn niin eihän siitä mitään tule! Näin käyttäytyvät hänen kanssaan sekä rumat, tavikset että komeat miehet. Hän ei osaa luoda yhteyttä heihin. Lisäksi miehiä ei kiinnosta yhteys häneen, vaan vain höben ulkoiset avunsa
Tämä "yhteyden luominen" on varmasti totta. Jotkut vaan osaa sen ja jotkut ei. Minä en osaa luoda yhteyttä edes kavereiden saamiseen, joten kuinka osaisin luoda sitä mieheen? Tai sitten ei vain ole tullut se oikea vastaan vielä.. Mitenkään kranttu en ole, pikemminkin olen niin puutteessa että lähes kuka tahansa ukkeli on mun silmissä seksikäs, jopa vanhat ja lihavatkin. Mulle kelpaisi lähes kuka tahansa kunhan kyseessä ei olisi irtosuhde vaan parisuhde aidoilla tunteilla. Mutta en osaa luoda niitä yhteyksiä eikä miehetkään selvästi koe mitään sellaista minua kohtaan.
Esimerkiksi siskoni on hyvä tuossa yhteyden luomisessa. Hän saa helposti ystäviä kaikkialla mihin ikinä meneekin ja hän on sellainen josta tykätään, jota kehutaan ja kiinnostuneita miehiä löytyy helposti. Ja he nimenomaan kiinnostuvat hänestä tosimielellä.
Minä taas olen aina yksin kaikkialla mihin ikinä menen, en saa edes ystäviä ja olen miehillekin näkymätön. Ihan kuin olisin jotenkin väärä osa täällä maailmassa tai jotain. Mun pitäisi mennä jonkun kyltin kanssa tuolla, että: "HUOMATKAA MINUTKIN!"
Eikä nämä asiat edes liity suoranaisesti ulkonäköön, vaan juuri tuohon yhteyden luomiseen. Joiltakin se taito puuttuu. Sille ei kai sitten vain voi mitään. Ehkäpä jotkut on tarkoitettu olemaan yksin?
Minulla on erittäin hyvä yhteydenluomistaito naisten kanssa, mutta miesten kanssa ei. Ehkä sellaisia minulle sopivia miehiä on äärimmäisen harvassa. Ja sitten tulee vielä se, etten sitten itse viehätä sitä vastapuolta läheskään aina silloinkaan.
Mä olen jotenkin rakastunut tässä ketjussa kirjoitteleviin naisiin. Tämä kirjoitus asu on niin ainutlaatuisen hienoa luettavaa (verrattavissa täällä vauva-palstalla). Niin kepeää luettavaa ilman rankkoja/mauttomia kommentteja. Kiitos!
Jatkakaa samaan malliin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä niillä jotka löytävät helposti uuden ei ole niin kovia vaatimuksia kumppanin suhteen, ja he viettävät myös paljon aikaa paikoissa jossa tapaa uusia ihmisiä.
Minä olen taas naisena ollut aina nirso miesten suhteen ja siksi olen varmaan nyt yli 30-vuotiaana edelleen sinkku. No tähän sinkkuuteen on niin tottunut, että en enää miestä kaipaakaan.
Minä olen todella nirso, alle 160 senttinen rumilus (nainen). Löysin unelmieni puolison. Olemme asuneet yhdessä 11 vuotta ja olemme onnellisempia kuin koskaan. Koemme syvää henkistä yhteyttä, sielunkumppanuutta ja seksi on parasta kokemaani seksiä. Puolisoni ei ole objektiivisesti komea, mutta hänellä on juuri ne ulkoiset piirteet, jotka itseä viehättävät. Kaunis siskoni, jolla on paljon vähemmän vaatimuksia, saa miehiä kyllä sänkyynsä, mutta ei osaa muodostaa heihin syvempää yhteyttä. Hän ei edes ole nirso miehen ulkonäönkään suhteen. Mutta kun mies ei ihastu häneen, vaan haluaa vain sänkyyn niin eihän siitä mitään tule! Näin käyttäytyvät hänen kanssaan sekä rumat, tavikset että komeat miehet. Hän ei osaa luoda yhteyttä heihin. Lisäksi miehiä ei kiinnosta yhteys häneen, vaan vain höben ulkoiset avunsa
Tämä "yhteyden luominen" on varmasti totta. Jotkut vaan osaa sen ja jotkut ei. Minä en osaa luoda yhteyttä edes kavereiden saamiseen, joten kuinka osaisin luoda sitä mieheen? Tai sitten ei vain ole tullut se oikea vastaan vielä.. Mitenkään kranttu en ole, pikemminkin olen niin puutteessa että lähes kuka tahansa ukkeli on mun silmissä seksikäs, jopa vanhat ja lihavatkin. Mulle kelpaisi lähes kuka tahansa kunhan kyseessä ei olisi irtosuhde vaan parisuhde aidoilla tunteilla. Mutta en osaa luoda niitä yhteyksiä eikä miehetkään selvästi koe mitään sellaista minua kohtaan.
Esimerkiksi siskoni on hyvä tuossa yhteyden luomisessa. Hän saa helposti ystäviä kaikkialla mihin ikinä meneekin ja hän on sellainen josta tykätään, jota kehutaan ja kiinnostuneita miehiä löytyy helposti. Ja he nimenomaan kiinnostuvat hänestä tosimielellä.
Minä taas olen aina yksin kaikkialla mihin ikinä menen, en saa edes ystäviä ja olen miehillekin näkymätön. Ihan kuin olisin jotenkin väärä osa täällä maailmassa tai jotain. Mun pitäisi mennä jonkun kyltin kanssa tuolla, että: "HUOMATKAA MINUTKIN!"
Eikä nämä asiat edes liity suoranaisesti ulkonäköön, vaan juuri tuohon yhteyden luomiseen. Joiltakin se taito puuttuu. Sille ei kai sitten vain voi mitään. Ehkäpä jotkut on tarkoitettu olemaan yksin?
Jos sen sun siskon tuttavapiirissä olisi joku sopiva sokkotreffikumppaniksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ovat nämä kohtaamis-paikat?
Nuorisoille?
Keski-ikäisille?
Senioreille?Ei aavistustakaan. Minä opiskelin nuorena lukiossa, ammattikoulussa ja yliopistossa, urheilin aktiivisesti naisten ja miesten sekajoukkueessa, harrastin työväenopistossa eri kuvataiteen lajeja (alastonmallipiirustus tai -maalaus ja metalligrafiikka olivat ainoita, joissa oli myös nuoria miehiö mukana) + vaihtelevasti muutakin. Kävin erilaisilla kursseilla ja osallistuin talkootyöhön erilaisissa yhteisöissä. Osallistuin kristilliseen opiskelijatoimintaan. --> Ei löytynyt ketään.
Se kallistui ehkä jo keski-iän puolelle, kun aloin käymään seurakunnan ja Eurosinkkujen toiminnassa, pikadeiteillä ja lopulta etsin miestä myös netistä (ei tinder). Ehdin käydä neljillä treffeillä netissä tutustumieni miesten kanssa ja niistä siitä neljännestä tuli aviomieheni, kun olin lähes nelikymppinen.
En siis löytänyt miestä töistä, koulusta, lukuisissa harrastuksissani tai vapaaehtoistöistä vaan aivan varta vasten hakemalla. Kaikki edeltävät vuodet kuljin silmät auki ja haku päällä, mutta ei vaan auttanut.
Minä taas olen tehnyt kaksi mahtavaa löytöä, kun en ole etsinyt mitään. Ja kaksi epäonnistunutta suhdetta, kun halusin löytää. Mutta nyt ei ole vuosiin tullut etsimättä mitään vastaan, ei itse asiassa kahteenkymmeneen vuoteen.
Alue: Aihe vapaa
No kiva sulle, mutta kaikille ei sovi sama tapa. Itse en voisi kuvitellakaan meneväni sänkyyn tuntemattoman kanssa, eli en todellakaan edes viidensillä treffeillä. Tarvitsen voimakkaan ihastumisen/rakastumisen ennen kuin seksuaalinen halu edes syttyy enkä ala halutta panemaan. Eli tehdään kaikki kuten itselle sopii.