Lue keskustelun säännöt.
Miten toiset löytävät aina uuden kumppanin, mutta toiset eivät milloinkaan?
Toiset eroo ja löytävät uuden kumppanin ja samaa rataa...
Toiset eivät löydä edes ensimmäistäkään kumppania.
En käsitä?
Kommentit (662)
On ollut useita suhteita, pari kolme pidempää (naimisissa 2 krt) mutta niiden väleissä lukemattomia viikon-puolen vuoden pätkiä.
Jostain syystä on ollut aina helppoa, ehkä se auttaa kun on luonnollinen, avulias komea harteikas ja pitkä 189cm. niin naiset kiinnittää huomioita.
Sekin auttaa, että on hyvä sängyssä - sellaiseen mieheen naiset usein haluaa kiinnityksen, kun saavat hellyyttä ja ihania orgasmeja - vastapainoksi edellisen tossukan räpeltämisen sijaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut useita suhteita, pari kolme pidempää (naimisissa 2 krt) mutta niiden väleissä lukemattomia viikon-puolen vuoden pätkiä.
Jostain syystä on ollut aina helppoa, ehkä se auttaa kun on luonnollinen, avulias komea harteikas ja pitkä 189cm. niin naiset kiinnittää huomioita.
Sekin auttaa, että on hyvä sängyssä - sellaiseen mieheen naiset usein haluaa kiinnityksen, kun saavat hellyyttä ja ihania orgasmeja - vastapainoksi edellisen tossukan räpeltämisen sijaan..
Ja sitten heräsit, ja olitkin vaan incel vauvalla.
Jos ihminen joutuu koko ajan hankkimaan itselleen uuden kumppanin se ei ole mikään positiivinen vaikka se kumppani löytyisikin helposti. Ehkä kannattaisi pikemmin panostaa omaan henkiseen kasvuun ja olla hieman valikoivampi niiden kumppanien suhteen niin ei tarvitsisi aina olla uutta suhdetta aloittamassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen joutuu koko ajan hankkimaan itselleen uuden kumppanin se ei ole mikään positiivinen vaikka se kumppani löytyisikin helposti. Ehkä kannattaisi pikemmin panostaa omaan henkiseen kasvuun ja olla hieman valikoivampi niiden kumppanien suhteen niin ei tarvitsisi aina olla uutta suhdetta aloittamassa.
Nimenomaan. Pikemminkin olisi syytä kysyä, että miksi kyseisen henkilön suhteet päättyvät aina eroon?
En itse enää välitä löytää kumppania. ja luulen, että kaikki prinsessa sadut ovat vähän hienovaraista manipulointia löytää joku rakas tai elämänkumppani. Jos ajattelee itseään, että hyvin tulee toimeen itsensä kanssa, ja se kumppani voi ehkä tuoda lisää jotain, jonka kanssa tulla toimeen. Kukaan lasten satu ei kerro, miten löytää itsensä, tai mitä tehdä asialle, miten löytää oma äänensä. Ja kaikki prinssi ja prinsessa sadut vain tarkoitettu niille, jotka uskovat, että tästä lähtee se onni? Ne, jotka ovat sen kokeneet, niin täydellistä ihmistä ei löydy kenestäkään meistä. Se onni on juuri meidän kaikkien epätäydellisyys, ja se opettaa meitä kaikkia, kenen tahansa kanssa olemme. Onni ei ole koskaan kenenkään toisen vastuulla, onni on vain sitä, että itse olet vastuussa siitä. Onnellisuus ja se suuri intohimo ei ole koskaan ikuista, se muuntuu ystävyydeksi. Näin osalle, ja tulee eroja ym. Kuka voi ennustaa tätä meidän elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin aina tätä hämmästellyt. Usein vitsaillut, että jos avaruudesta halutaan löytää elämää, lähettäkää sinne helppo nainen, kyllä se löytää ufomiehen viikossa, mitä eivät Nasan huipputekniset laitteet kykene 100 vuodessakaan löytämään. 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on kyllä aina jossain vaiheessa löytynyt uusi kumppani, muttei mitenkään hirveän nopeasti tai helposti. Seuraa kyllä löytyy helposti mutta että oikeasti välittää ja haluaa sitoutua, niin ei ole helppoa. Yleensä kumppani on löytynyt juuri silloin kun olen oppinut nauttimaan elämästä ilman kumppania. Olen tästä oppinut, että sen saat mistä luovut -periaate pitää paikkansa. Kun en ole etsinyt enkä kaivannut niin hups, siinä se onkin ollut.
Eli ei kannata hampaat irvessä etsiä. Sen jotenkin vaistoaa ihmisestä ja se karkottaa.
Tässä olen 40 vuotta elämästäni yksin nauttinut, miksiköhän sitä kumppania ei ole tyrkylle tullut koskaan? Ai niin, olen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on kyllä aina jossain vaiheessa löytynyt uusi kumppani, muttei mitenkään hirveän nopeasti tai helposti. Seuraa kyllä löytyy helposti mutta että oikeasti välittää ja haluaa sitoutua, niin ei ole helppoa. Yleensä kumppani on löytynyt juuri silloin kun olen oppinut nauttimaan elämästä ilman kumppania. Olen tästä oppinut, että sen saat mistä luovut -periaate pitää paikkansa. Kun en ole etsinyt enkä kaivannut niin hups, siinä se onkin ollut.
Eli ei kannata hampaat irvessä etsiä. Sen jotenkin vaistoaa ihmisestä ja se karkottaa.Tässä olen 40 vuotta elämästäni yksin nauttinut, miksiköhän sitä kumppania ei ole tyrkylle tullut koskaan? Ai niin, olen mies.
Jos murjottaa kotonaan ja töissä yksinään niin eipä niitä tyrkyllä tulijoita ole muillakaan. Itse pitää olla avoimin mielin aktiivisesti liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen joutuu koko ajan hankkimaan itselleen uuden kumppanin se ei ole mikään positiivinen vaikka se kumppani löytyisikin helposti. Ehkä kannattaisi pikemmin panostaa omaan henkiseen kasvuun ja olla hieman valikoivampi niiden kumppanien suhteen niin ei tarvitsisi aina olla uutta suhdetta aloittamassa.
Nimenomaan. Pikemminkin olisi syytä kysyä, että miksi kyseisen henkilön suhteet päättyvät aina eroon?
Ihan näin sarjasuhteilevan exän perusteella sanoisin, että on liian alhaiset kriteerit ja ihastuu liian helposti, kunhan hänestä itsestään vaan tykätään. Jahtaa suhteissa vain sitä alkuhuuman serotoniiniryöppyä ja sitten kun se lopahtaa ja alkaa ikävämmät asiat läpsähtelemään eteen niin loppuukin se touhu ja uuden aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanin löytää aina, se ei ole mikään ongelma, ainakaan jos on hyvin joustava kumppanin ominaisuuksien suhteen. Mutta jos haluaa, että se kumppani on tietynlainen, niin sitten se onkin jo vaikeampaa.
Itsellä on niinkin hankalat kriteerit kuin henkisesti kypsä, rehellinen, huumorintajuinen, mukava ja fiksu. Tämä alkaakin sitten jo tiputtaa näitä ehdokkaita pois. Ensin kun jätät pois laskuista kaikki keskenkasvuiset mieslapset, äidinkullat, alkoholistit ja narsistiset tyypit, kovin paljon ei ehdokkaita jää. Tai sitten jää muuten se ihan ok tyyppi, mutta ei vaan olla samalla aaltopituudella, ei sitten millään.
Mitä olen huomannut, ne joilla on jatkuvasti peräjälkeen joku kumppani ovat niitä, jotka eivät osaa tai uskalla elää yhtään yksin. Tai sitten on näitä kaikkien miellyttäjiä, jotka tulevat ainakin omasta mielestään toimeen kaikkien kanssa, mutta eivät loppujen lopuksi sitoudu kunnolla kehenkään.
Oman itsensä tunteminen ja omien rajojen ja arvonsa löytäminen on ainoa keino siihen, että ei päädy huonoihin ja vahingoittaviin parisuhteisiin. Ja taatusi auttaa myös löytämään itselle sopivan kumppaninkin. Terve itsetunto on hvyin viehättävä ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunista naista ei lähesty miehet.
Ja nyt puhun todella kauniista naisesta.
Luonnollinen ei härpäkkeitä. Iloinen. Puhelias.
Silti yksin.
Tällaisen kannattaa pukea punaisia vaatteita päälleen. Se vetää miehiä kuin kärpäsiä puoleensa
Mulle on myös joku joskus sanonut, että miehet tykkää kun on jotain punaista päällä.
Huomasin aikoinaan, kun kävin ravintoloissa, että joillain naisilla olikin melkein aina punainen pusero, tms. Ja hyvin he kyllä pääsivät tanssimaan.
Voi pitää paikkaansakin.
Punapaitainen ainakin erottuu harmaamustabeige-massasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele löytäminen.
Miten toiset tekee sen, että saavat kumppanin hetkessä?
Mikä olisi oikea sana?( löytäminen, saada, iskeminen) niille, joilla ei ole ketään.
Ei oo niin kranttuja, eikä itsekriittisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on kyllä aina jossain vaiheessa löytynyt uusi kumppani, muttei mitenkään hirveän nopeasti tai helposti. Seuraa kyllä löytyy helposti mutta että oikeasti välittää ja haluaa sitoutua, niin ei ole helppoa. Yleensä kumppani on löytynyt juuri silloin kun olen oppinut nauttimaan elämästä ilman kumppania. Olen tästä oppinut, että sen saat mistä luovut -periaate pitää paikkansa. Kun en ole etsinyt enkä kaivannut niin hups, siinä se onkin ollut.
Eli ei kannata hampaat irvessä etsiä. Sen jotenkin vaistoaa ihmisestä ja se karkottaa.Tässä olen 40 vuotta elämästäni yksin nauttinut, miksiköhän sitä kumppania ei ole tyrkylle tullut koskaan? Ai niin, olen mies.
Jos murjottaa kotonaan ja töissä yksinään niin eipä niitä tyrkyllä tulijoita ole muillakaan. Itse pitää olla avoimin mielin aktiivisesti liikkeellä.
Niin, paitsi jos olet nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa se on hyvä kysymys. Olen itse superjännittäjä ja superujo ja koen vielä jätkänä että mun se pitää aloite tehdä oli se eukko sitten kiinnostunut tai ei. Se on varmaan tehnyt kaikista eniten vaikeuksia.
Mutta yleensä kun tutustuu niin alan rentoutumaan ja olenkin sitten ihan hauska seuramies. Tuntuu että jännittäminen tekee minusta noissa tilanteissa kömpelön ja epäseksikkään vaikka en itse pitäisikään naisessa noita ominaisuuksia minään pahana asiana.
Oon myös miettinyt että kyllä joidenkin harvojen kanssa vaan pystyy heti ottamaan rennosti niin se vaan on. Ei ole semmosia suojia päällä että ehkä nää on myös kemiallisia reaktioita?
Sitten kun alkaa olla pitkään sinkkuna ja tuntui etyä pitäisi vääntäytyä joksikin ihan toisenlaiseksi niin sekin vasta alkaa ahristaa ja varmaan sekin sitten aiheuttaa sen että mitään ei oikein tapahdu.
Kiva olisi elellä sellaiselka fiiliksellä että eukko löytyy jos löytyy muuteb voi ottaa rennosti.
M33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on kyllä aina jossain vaiheessa löytynyt uusi kumppani, muttei mitenkään hirveän nopeasti tai helposti. Seuraa kyllä löytyy helposti mutta että oikeasti välittää ja haluaa sitoutua, niin ei ole helppoa. Yleensä kumppani on löytynyt juuri silloin kun olen oppinut nauttimaan elämästä ilman kumppania. Olen tästä oppinut, että sen saat mistä luovut -periaate pitää paikkansa. Kun en ole etsinyt enkä kaivannut niin hups, siinä se onkin ollut.
Eli ei kannata hampaat irvessä etsiä. Sen jotenkin vaistoaa ihmisestä ja se karkottaa.Tässä olen 40 vuotta elämästäni yksin nauttinut, miksiköhän sitä kumppania ei ole tyrkylle tullut koskaan? Ai niin, olen mies.
Jos murjottaa kotonaan ja töissä yksinään niin eipä niitä tyrkyllä tulijoita ole muillakaan. Itse pitää olla avoimin mielin aktiivisesti liikkeellä.
Niin, paitsi jos olet nainen.
Harvoin kyllä olen kuullut miehiltä, miten asiat vaan heille tapahtuu ja tulee nenän eteen. Ehkäpä siksi, että miehen joutuu tehdä kaiken työn ja laittaa ne asiat tapahtumaan niille naisille.
Sairastuin skitsofreniaan, koko elämäni meni pilalle ja olen tehnyt liikaa virheitä, joita ei voi enään korjata. Haluaisin kuolla poies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on kyllä aina jossain vaiheessa löytynyt uusi kumppani, muttei mitenkään hirveän nopeasti tai helposti. Seuraa kyllä löytyy helposti mutta että oikeasti välittää ja haluaa sitoutua, niin ei ole helppoa. Yleensä kumppani on löytynyt juuri silloin kun olen oppinut nauttimaan elämästä ilman kumppania. Olen tästä oppinut, että sen saat mistä luovut -periaate pitää paikkansa. Kun en ole etsinyt enkä kaivannut niin hups, siinä se onkin ollut.
Eli ei kannata hampaat irvessä etsiä. Sen jotenkin vaistoaa ihmisestä ja se karkottaa.Tässä olen 40 vuotta elämästäni yksin nauttinut, miksiköhän sitä kumppania ei ole tyrkylle tullut koskaan? Ai niin, olen mies.
Jos murjottaa kotonaan ja töissä yksinään niin eipä niitä tyrkyllä tulijoita ole muillakaan. Itse pitää olla avoimin mielin aktiivisesti liikkeellä.
Niin, paitsi jos olet nainen.
Harvoin kyllä olen kuullut miehiltä, miten asiat vaan heille tapahtuu ja tulee nenän eteen. Ehkäpä siksi, että miehen joutuu tehdä kaiken työn ja laittaa ne asiat tapahtumaan niille naisille.
Jep, ei tällaista tapahdu miehille, ellei nyt sitten ole se joku Brad Pitt-kopio. Mies on se, joka ottaa riskin ja tekee aloitteen. Mies on se, joka yrittää tehdä vaikutuksen. Mies on se, joka yrittää olla tekemästä pienintäkään mokaa, koska tunnetusti pieninkin moka/väärä sanavalinta saattaa aiheuttaa naisen kiinnostuksen lopahtamisen. Naiselle tämä näyttäytyy siltä, että kaikki vain tapahtui.
Kissamies kirjoitti:
Kiitos kannustavista kommenteista. Täytynee spekata profiili tyyliin, mies ja kaksi poikakissaa etsivät naista ja tyttökissoja. Saattaisi toimiakin...
Jos olisin seuraa vailla, tuollainen ilmoitus saisi heti minulta tykkäyksen.
Vierailija kirjoitti:
ja luulen, että kaikki prinsessa sadut ovat vähän hienovaraista manipulointia löytää joku rakas tai elämänkumppani. Jos ajattelee itseään, että hyvin tulee toimeen itsensä kanssa, ja se kumppani voi ehkä tuoda lisää jotain, jonka kanssa tulla toimeen. Kukaan lasten satu ei kerro, miten löytää itsensä, tai mitä tehdä asialle, miten löytää oma äänensä. Ja kaikki prinssi ja prinsessa sadut vain tarkoitettu niille, jotka uskovat, että tästä lähtee se onni?
Onneksi tänä päivänä lapsille on valtavasti muutakin kirjallisuutta kuin vain prinsessasatuja, joissa tarkoituksena on löytää kumppani ja elää onnellisina yhdessä elämänsä loppuun saakka. On vaikka mitä tunnetaitokirjoja ja ihan tavallisia kuvakirjoja, joissa opetetaan, että jokainen saa olla oma itsensä ja on hyvä ja tärkeä juuri sellaisena kuin on jne.
Meillä on luettu valtavasti ihan vauva-ajoista asti, mutta ei lainkaan perinteisiä prinsessasatuja tai muitakaan vanhoja satuja, joissa on nykypäivän lastenkasvatusnäkemysten vastaisia ajatuksia - tai jos jossakin kirjassa onkin tällaisia näkemyksiä, niistä keskustellaan aina lukemisen yhteydessä tai jälkeen.
Mulle on myös joku joskus sanonut, että miehet tykkää kun on jotain punaista päällä.
Huomasin aikoinaan, kun kävin ravintoloissa, että joillain naisilla olikin melkein aina punainen pusero, tms. Ja hyvin he kyllä pääsivät tanssimaan.
Voi pitää paikkaansakin.