Lue keskustelun säännöt.
Oletko eksynyt metsässä? Esim kun olet ollut marjastamassa?
23.07.2020 |
Muistan lapsuudesta miten äitini eksyi metsässä ja minä löysin tiemme automme luo. Sama tapahtui ulkomailla että äiti eksyi ja minä löysin hänet.
Kommentit (29)
Olet teistä kahdesta parempi suunnistaja!
En ole varsinaisesti eksynyt, vaikken olekaan tiennyt, missä olen. Etelä-Suomessa on niin paljon äänimajakoita (tiet, rautatiet), tehtaan piippuja, linkkitorneja yms. että on äkkiä taas kartalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen montakin kertaa ollut metsässä aika pitkään eksyksissä etsimässä haluaamaani kohteeseen. Tosin joka kerralla on ollut jonkinlainen käsitys siitä missä ilmansuunnassa on isompia teitä ja mitä kohden jatkamalla pääsen varmasti ennen pitkää ihmisten ilmoille. Niin ja aina on ollut olemassa se ikävin vaihtoehto, eli palata takaisin omia jälkijään sinne mistä lähtikin tai ainakin tunnettuun kiintopisteeseen.
Viime kesänä meni pari kertaa metsässä pyöriessä suunnat sekaisin (yllättävän helposti). Ensimmäisellä kerralla oli onneksi viisaampi ihminen mukana, toisella kerralla kuuntelin, mistä auton äänet kuuluu ja miltä suunnalta vaarat pilkottaa puiden takaa.
Täytyy aika korpeen mennä, ettei kännykän navigaattori pelastaisi. Ennen saattoi hyvinkin eksyä.
En, koska juuri eksymisen pelossa en metsään mene.....ja käärmeitten, ja karhujen, ja hirvien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo! Olin n. 25 ja sukulaisnaisen n 65 v. kanssa marjassa keski-Suomessa, keskellä ei mitään. Hän harhaili kauemmas, minä jossain vaiheessa tajusin etten tiedä missä hän on, tai missä tie on. Tien suunnasta oli jonkinlainen käsitys. Huusin naista, mutta ei vastannut. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän rytisteli jossain ja huuteli, niin löysin hänet. Sitten hän oli sitä mieltä, että auto (ja tie) on päinvastaisessa suunnassa kuin mitä itse olin mieltä.
Lopulta löysimme tien siitä suunnasta mitä itse osoitin, ja autokin löytyi. Mutta ehdin kyllä jo pelätä yksin eksyksissä ollessani.
En tajua, miten gps:llä varustetulla kännykällä eksytään yhtään minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksyn käytännössä aina kun menen, ei mitään suuntavaistoa, joten jätän menemättä. Tosin viime vuonna ajattelin, että nythän on kännykässä navigaattori joten uskallan Nuuksioon lähteä jonkun reitin kiertämään. Menin merkittyä reittiä mutta eksyinn siltä jotenkin pois. No, mutta eipä hätää, kännykkänaviin oli tallennettu auton sijaintipaikka ja sen avulla löytäisin takaisin. Paitsi että ensimmäistä kertaa koskaan puhelin ei käynnistynyt ollenkaan. Ei vaikka akku oli täyteen ladattu ennen lähtöä. Tuli siitten 3,5 km reitistä 12 tunnin paniikkihortoilu.
Joskus teininä oltiin kaverin kanssa suunnistamassa kiintorasteja ja eksyttiin niin että piti mennä yhdestä talosta kysymään apua. Ja tämä oli aikaan ennen nykyajan kännyköitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole eksynyt. Pelkkään puhelimeen en luota, aina on kompassi mukana, jos menen tuntemattomalle aluelle. Kompassiakin tarvitsen ainoastaan pilvisellä säällä. Kartalta putoamisia sattuu useinkin, se ei ole eksymistä, jos osaa itse pois metsästä.
Vaelluksella kyllä ja tiedoksi että erämaassa voit pyyhkiä navilla ahteria. Kartta on oltava mukana. Mutta löysimme tien takaisin suunnistamalla kartan avulla lopulta. Ensin piti vaellella etsien riittävän selkeitä maamerkkejä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miten gps:llä varustetulla kännykällä eksytään yhtään minnekään.
Kännykät ei aina pelitä. Aika typerää luottaa sokeasti kännykän kaikkivoipaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miten gps:llä varustetulla kännykällä eksytään yhtään minnekään.
Ongelma on että kaikkein kurjimmilla eksymiskeleillä se kännykkä ei välttämättä toimi. Esim. jos on hyvin kosteaa tai talvella kova pakkanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miten gps:llä varustetulla kännykällä eksytään yhtään minnekään.
Suomessa riittää paikkoja joihin ei ole toimivaa yhteyttä. Kännykällä ei tee mitään ellei ole operaattorin kuuluvuusalueella.
Lapsena en eksynyt metsään, vaikka tahdoinkin. Nyt eksyn kyllä, vaikken tahdo tai vaikka tahtoisin.
En ole. Jos menen yksin metsään, se on minulle tuttu. Marjastamaan tai sienestämään en mene koskaan yksin, koska tiedän että minulla on huono suuntavaisto. Pidämme aina niin pitkän välimatkan toisiimme, että on näköyhteys. Jos jossain vaiheessa en näe tai kuule muita, pysyn hetken paikallani ja odotan että joku nousee kukkulan takaa, kävelee ryteikön ympäri tms. takaisin näkökenttääni. Tai höristelen korviani.
Olen eksynyt, pariinkin otteeseen. Onneksi on ollut koira matkassa joka ennen pitkää haluaa kotio :DD Koiran perässä kulkien on autokin aina löytynyt ennen yötä.
Olen eksynyt ties miten monrta kertaa. Metsiin ja muuallekin. Mulla ei ole suuntavaistoa käytännössä lainkaan. En ole ns. kunnon erämaahan eksynyt kuin kerran, eikä se tavallaan ollut edes omaa syytäni. Olen silloin varautunut niin hyvin. Pienemmissä metsissä sen sijaan saatan tulla turhan luottavaiseksi.
Mulla ei ole älypuhelinta. Nykyään koitan olla aina tietoinen ilmansuunnista. Metsässä osaan vähän kasvillisuudesta päätellä ja jos tiedän kellonajan, niin ilmansuunta selviää varmasti.
Mutta eksyn ihan kaikkialle. Se on sukuvika. Yleensä mulla on aina mukana alueen kartta ja usein kompassikin.
Metsään jos ja kun menen, tiedän aina missä ilmansuunnassa on tie tai asutusta ja mistä tulin. Kartta on aina paras. Navigaattorit eivät aina edes toimi tai niihin ei ole luottamista. Monta kertaa nuoli on vaan kiertänyt kehää. Kun kerran harhailin navigaattoriin sokeasti luottavan kaverin kanssa metsässä ja jouduttiin majoittumaan talvella autiotuvan sijaan ulos huonoilla välineillä (nuorena ja todella tyhmänä luotin kaveriin. Kyllä ketutti yöllä, kun peräsin tuntui jäätyvän, eikä tiedetty edes, mistä tultiin. Lumisade peitti jäljet), niin usko teknologiaan meni viimeistään silloin. Eikä kokemukset navigaattoreista sen jälkeenkään ole olleet positiivisia maastossa liikkuessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen eksynyt, pariinkin otteeseen. Onneksi on ollut koira matkassa joka ennen pitkää haluaa kotio :DD Koiran perässä kulkien on autokin aina löytynyt ennen yötä.
Mutkin on koira pelastanut ties miten monta kertaa. :D Todellinen ihmisen paras ystävä.
Joskus lapsena lähdimme vähän edeltä jo serkkujen luokse, kun äitini ja heidän äitinsä jäivät vielä metsään. Ympyrän kiertämiseksihän se meni ja ihmettelimme miten emme perille tule.
Mutta en siinä mitenkään hätääntynyt, enkä ole ikinä pelännyt metsässä kulkea. Vaikka kerran vähän säikähdin, kun satuimme vastakkain hirven kanssa. No sekin säikähti ja kumpikin jatkoi omaan suuntaansa.