Mies naiselle "isähahmo", onko siinä jotain pahaa?

AP: miten tuota isäsuhdetta kannattaa lähteä työstämään, kun terapiaan ei ole varaa? Nykyään sellaiset kohteliaat välit isääni, minulle toimii että ei ole läheistä suhdetta häneen. En koe hedelmällisenä mielenterveydelleni lainkaan, että yrittäisin hänen kanssaan puida millainen suhde meillä on ollut tai millainen isä on ollut. Oikeastaan ahdistaa ajatus, että ylipäätään käyttäisin kauheasti kallisarvoisia voimavarojani isäsuhteeni perkaamiseen, mutta ei ainakaan hänen itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En osaa muuta sanoa kuin että omassa elämässäni aina kun olen oppinut seisomaan enemmän omilla jaloillani, toisen rinnalla eikä toiseen nojaten, se on ollut positiivinen asia. Lataat myös aika paljon odotuksia kumppanillesi, pettymykset lienee aika todennäköisiä. Varsinkin kun uskon että mitä henkisesti terveempi ihminen on, sitä enemmän hän toivoo tasaveroista kumppania eikä alaista tai fania.

Olen kaikkien normi mittareiden mukaan normaali ns uramies ja aina parisuhteessa viehättynyt tilanteesta että naisella on APn kaltainen suhde minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa muuta sanoa kuin että omassa elämässäni aina kun olen oppinut seisomaan enemmän omilla jaloillani, toisen rinnalla eikä toiseen nojaten, se on ollut positiivinen asia. Lataat myös aika paljon odotuksia kumppanillesi, pettymykset lienee aika todennäköisiä. Varsinkin kun uskon että mitä henkisesti terveempi ihminen on, sitä enemmän hän toivoo tasaveroista kumppania eikä alaista tai fania.

Olen kaikkien normi mittareiden mukaan normaali ns uramies ja aina parisuhteessa viehättynyt tilanteesta että naisella on APn kaltainen suhde minuun.

Olisi kiinnostava kuulla niiden naisten mielipiteitä. Kun puhutaan monikossa niin eipä ole ainakaan mitään kovin pysyvää syntynyt.

Provot senkun huononee

Missään ei tietenkään ole mitään pahaa. Kaikki saavat tehdä mitä haluavat. Olet kuitenkin jo 35. Sinun ikäisesi pitäisi jo seisoa omilla jaloillaan. Olet ikäsi puolesta kohta siinä pisteessä, että sinun pitäisi olla se viisas voimahahmo nuoremmillesi eikä etsiä itsellesi uutta isää. Mutta kaikki eivät toki halua olla itsenäisiä missään elämänvaiheessa.

Ehkä terveintä on jos on mahdollista toteuttaa tuota isä-fantasiaa sovitusti jollain suhteen osa-alueella esim seksi, tai flirtti, mutta arjessa olis kunnioitus ja tasa-arvo ja reilu peli.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole ikäero vaan se että aina kun antaa toisella vallan itsensä yli, esim. luottamalla siihen että koska toinen on vanhempi, hän varmasti tietää ja osaa minunkin elämäni asiat paremmin, antaa samalla mahdollisuuden kohdella itseä huonosti. Kyse ei siis ole mieltymyksestä vanhempaan henkilöön, vaan mieltymyksestä siihen että kuvittelee väärästi jonkun tuntemattoman ihmisen pitävän sinusta huolta kuin omasta lapsestaan. Paljon todennäköisemmin tulee hyväksikäytetyksi tuollaisessa "suhteessa". 

Ja normaali ihminen lähtee kävelemään siinä vaiheessa, kun huomaa potentiaalisen kumppanin haikailevan tuollaista alistumissuhdetta. Ne jotka eivät lähde...

Parisuhteissa on paljoan isähahmoja, äitihahmoja, alistaja-alistettu -suhteita yms. Ihan tavallisia ne ovat. Ongelma vain on, että aina kun siirtää oman vastuun omista tarpeista parisuhteem ja toisen osapuolen kannettavaksi, niin tasa-arvon ja vastuullisuuden dynamiikka on epätasapainossa. Parisuhde ei silloin koskaan voi olla kahden aikuisen rakkaussuhde.

Sitten kuusikymppisenä pääset omaishoitajaksi, ja kun olet saanut puolison hoidettua hautaan olet itse niin väsynyt ja raihnainen että et jaksa nauttia eläkepäivistäsi. Että onnea vaan sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä terveintä on jos on mahdollista toteuttaa tuota isä-fantasiaa sovitusti jollain suhteen osa-alueella esim seksi, tai flirtti, mutta arjessa olis kunnioitus ja tasa-arvo ja reilu peli.

Hyi h€lvetti.....yäk.

Mitä sanottaisiin miehelle joka etsii äitihahmoa?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteissa on paljoan isähahmoja, äitihahmoja, alistaja-alistettu -suhteita yms. Ihan tavallisia ne ovat. Ongelma vain on, että aina kun siirtää oman vastuun omista tarpeista parisuhteem ja toisen osapuolen kannettavaksi, niin tasa-arvon ja vastuullisuuden dynamiikka on epätasapainossa. Parisuhde ei silloin koskaan voi olla kahden aikuisen rakkaussuhde.

Mihin sitä parisuhdetta sitten tarvitaan jos jokainen on niin vastuussa omista tarpeistaan...

Ei mutta joo, siis tarkoitatko että tuo isähahmo-, äitihahmo-dynamiikka voi toimia ja monessa suhteessa jossain määrin ilmeneekin, kunhan se ei ole jonkinlainen riippuvuussuhde?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanottaisiin miehelle joka etsii äitihahmoa?

Palstan avoin ja salliva ilmapiiri tietysti kannustaisi kyseistä ihmistä hyvässä hengessä.

Aika sairasta. Kiero isäsuhde selkeesti ollu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteissa on paljoan isähahmoja, äitihahmoja, alistaja-alistettu -suhteita yms. Ihan tavallisia ne ovat. Ongelma vain on, että aina kun siirtää oman vastuun omista tarpeista parisuhteem ja toisen osapuolen kannettavaksi, niin tasa-arvon ja vastuullisuuden dynamiikka on epätasapainossa. Parisuhde ei silloin koskaan voi olla kahden aikuisen rakkaussuhde.

Mihin sitä parisuhdetta sitten tarvitaan jos jokainen on niin vastuussa omista tarpeistaan...

Ei mutta joo, siis tarkoitatko että tuo isähahmo-, äitihahmo-dynamiikka voi toimia ja monessa suhteessa jossain määrin ilmeneekin, kunhan se ei ole jonkinlainen riippuvuussuhde?

Parisuhde on kumppanuutta ja rakkautta. Vastuu omista tarpeista ei ole toisen harteilla, mutta rakkaus tahtoo toiselle pelkkää hyvää ja tahtoo mahdollisuuksien mukaan täyttää toisen tarpeita. Mutta _vastuu_ pysyy aina hänellä, jonka tarpeistaon kyse.

Väitän, että kyse on ainariippuvuussuhteesta, jos se on äiti/isähahmosuhteesta. Koska jotta toinen voi olla isähahmo, tarvii vastapuolen olla lapsihahmo. Kummankin pitää pelata samaa peliä, jotta kuvio toimii. Ja mitä muutakaan lapsi on kuin riippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Aika sairasta. Kiero isäsuhde selkeesti ollu..

Kiitos tilannettani parantavasta kommentistasi. T: AP

On hyvä idea hoitaa omat traumat alta pois ja sitten perustaa suhde. Tuppaa käymään niin, että jos asioita ei ole käsitelty, ne suhteet ei kestä. Vaikka homma ei sinua aktiivisesti tällähetkellä haittaisikaan. Ideana hyvä, mutta harvoin käytännössä toimii.

Äkkiä päätyy valta suhteeseen , alistetuksi tai hullun narsistin kynsiin, kuten täälläkin joku mainitsi. Tasapianoiset miehet näkee, että etsit turvaaja tarpeiden täyttäjää, ja he kiertää sinut kaukaa. Saatat vetää häiriöistä puoleesi.

Harva iäkkäämpikään mies tarjoaa noita luettelemasi asioista. Se on se mielikuva. Se oli sinun isäsi tehtävä tarjota niitä, ja hän epäonnistui. Se pettymus täytyy surra ja vihata pois, niin kävi, vaje jäi. Täytät vajetta niin kauan, kunnes se vaje täyttyy. Pitää itse rakastaa itseään, suojella itseään, arvostaa itseään, olla hyvä itselleen, vasta sitten muutkin kohtelevat sinua niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanottaisiin miehelle joka etsii äitihahmoa?

Palstan avoin ja salliva ilmapiiri tietysti kannustaisi kyseistä ihmistä hyvässä hengessä.

Palstahan on täynnä sellaisten naisten kirjoituksia, joiden mies haluaa puolisostaan seksiä antavan äitihahmon eli naisen joka elättää miehen ja tekee kaikki kotityöt antaen paljon seksiä. Paljon yleisempää tämä äitihahmon kuin isähahmon etsiminen suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

AP: miten tuota isäsuhdetta kannattaa lähteä työstämään, kun terapiaan ei ole varaa? Nykyään sellaiset kohteliaat välit isääni, minulle toimii että ei ole läheistä suhdetta häneen. En koe hedelmällisenä mielenterveydelleni lainkaan, että yrittäisin hänen kanssaan puida millainen suhde meillä on ollut tai millainen isä on ollut. Oikeastaan ahdistaa ajatus, että ylipäätään käyttäisin kauheasti kallisarvoisia voimavarojani isäsuhteeni perkaamiseen, mutta ei ainakaan hänen itsensä kanssa.

Älä hyvä ihme hänen kanssaan perkaa. Pysy kaukana. Mene terapiaan, äläkä pakko perkaa, vana mitä nousee, jos nousee. Selkeästi nyt sinulla nousee kysymys, onko ok etsiä isä hahmoa. Minusta ei, miksi halaisit olla lapsi aikuisen sijaan? Tietysti niin saat tehdä, mutta en usko, että se päättyy mihinkään hyvään. Elämä on valintoja.

Minullakin on ollut huono isä, väkivaltainen, hylkäävä ja etäinen ja minä myös haen miehestä isällistä turvallisuutta, siksi kannatan mm. vähän patriarkaattia. Minun seksuaalisuus myös pyörii tämän ympärillä, että kiihotun hirveästi sellaisista isällisistä hoivaavista ja turvallisista miehistä. Minusta on ihan huippu ihanaa, jos saan aikuiselta mieheltä vähän sellaista pikkutyttömäistä kohtelua (kun olen sellaista jäänyt Suomessa suomalaiselta isältä vaille). Kun minulla tällainen vaje ja taipumus on, on sanomattakin selvää, ettei ihan joka mies kelpaa minulle. Ihan isällisyyden päinvastaisilla miehillä voi olla joku ongelma tämän kanssa, kun eivät ymmärrä miksi eivät kelpaa minulle.