Miks on niin vaikea lähteä kävelylle etäpäivän jälkeen?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Olet vaipunut tylsyyden tilaan.
No niin olen! 😧
Vähän kateellisena just katselin kavereiden grillauskuvia.
Vierailija kirjoitti:
etäpäivä ei koskaan lopu.
Onneksi työt loppuvat kuitenkin ajoissa
Jos mahdollista pitää pidempi lounastauko, käy silloin kävelyllä.
Sä voisit kehittää jonkin siirtymäjutun siihen etätyöpäivän päätteeksi, niin erottuisi työ ja vapaa-aika. Mikähän se vois olla sun mielestä?
Ota vaikka ne pieruverkkarit pois, laita musa soimaan, tanssi pieni tanssi, laula samalla jos laulattaa, sitten kylmällä vedellä huuhdot naaman ja ilta on vapaa. Voit lähteä ulos kävelylle.
Kyllä, joku siirtymärituaali, jossa olennainen osa olisi ns. työvaatteiden vaihto, esim suihkussa käynti, soitto kaverille, äidille tms ja jotakin liikkumista, vaikka mennä parvekkeelle tai pihalle, tanssitauko, laulaa...
Mulla päinvastoin. Etäpäivän jälkeen jaksaa tehdä kaikenlaista, toimistopäivän jälkeen ei. Vielä töistä lähtiessä voi olla energiaa, mutta se ruuhkassa jurnutus vie sen kaiken.
Koska olet napostellut taas ja lihonut lisää.
Tottumiskysymys vissiin. Minusta tuntui etätöihin siirryttyäni, etten herää kunnolla laisinkaan ilman pientä kävelyä raittiissa ulkoilmassa. Niinpä kiersin aamulla vähintään korttelin ympäri, ennen kuin aloin töihin.
Sama juttu ruokiksen jälkeen ja töiden jälkeen vähän pidempi lenkki. Niin on alkuillasta paljon virkeämpi ja yöllä nukuttaa paremmin.
Olet vaipunut tylsyyden tilaan.