Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä miksi mies haluaa olla kanssani. Tunnen olevani vain kodinhoitaja.
22.07.2020 |
Olen kadottanut itseni enkä tiedä olemmeko suhteessa oikeista syistä.
Hoivaan ja huolehdin kodista mielelläni, tein/tekisin näin myös sinkkuna yksin asuessani.
Tai ehkä tein sitä mielelläni kunnes huomaan olevani vain robotti, jota liikutellaan.
Ahdistaa kun ennen koko suhdetta minulla oli töitä, oma ihana elämäni ja paljon päämääriä.
Nyt tunnen olevani työttömänä loukussa, jossa hoidan kotia ja miellytän henkilöä, joka tuo rahaa kotiin ja maksan myös pienistä tuloistani osan tähän asumisjärjestelyymme.
Sivussa ruokin jokseenkin itseni, maksan myös oman osuuteni miehen talosta.
Hoidan miehelle joka päivä ruoan pöytään, pesen pyykit, siivoan huushollin jne. Mukaan lukien hänen lapsiensakin osuuden.
Muuten olen jo niin köyhytynyt mielenmaisemistani, että viikonloput menee dokaillen (ei lapsien läsnäollessa), olen hauskaa seuraa ja elän mukavasti pienessä sievässä. Arki menee tylsistyneenä, masentuneena ja ahdistuneena, kyrsii, on levoton olo ja miehen seurakin ahdistaa. Kommentoi jatkuvasti millainen minun tulisi olla ja jos olen huonolla tuulella on käyttäytymiseni muututtava.
Itsekin juo viikonloput, myös arkisin muutaman. Joten siitä ei kyse.
Töitä haen koko ajan, aivan jatkuvasti. Tarvitsen oman elämän ja töitä, liikuntaa ja mielenkiinnonkohteita.
Nyt olen vain pysähtynyt ja kyrsiintynyt kaikkeen ja vaipunut outoon pelokkaaseen kotiorjan rooliin vaikka en todellakaan ole sellainen tai tahtonut tällaista.
Koko nuori hölmöläinen vain kuluu toisen piikana ja maksankin siitä vielä kaiken huipuksi.
Joskus tekisi mieli antaa tulla ihan kunnolla mutta päädyn olemaan hiljaa ja olen varautunut.
Kertokaa nyt oikeesti, ettei tämä ole ok? Että minä olen arvokas eikä sen lunastamiseen tarvitse jatkuvaa muiden miellyttämistä. Ihan kuvottaa joskus, että nauraako nuo minulle selän takana.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Mietin pois lähtöä jatkuvasti. Varsinkin yöt ja aamut ovat henkisesti synkkiä.
Itkettää, raivostuttaa ja mietin kuolemaakin, sen toteuttamista paljon.
Kun nukahdan näen painajaisia ja yleensä liittyy jollain tasolla mieheen. Pari yötä sitten näin, että jätin miehen mutta lopulta päädyin takaisin tilanteeseen.
Minua pelottaa aika paljon, olen masentunut ja ahdistunut. Tunnen itseni tyhmäksi ja arvottomaksi.
Mies on usein kertonut kuinka pässi tai tyhmä olen, uhkailee lyövänsä turpiin nykyään päivittäin jos joku naamataulussani ei miellytä. Siis jos olen masentuneen oloinen. Kertoo sen kuitenkin vain ivallisesti vitsaillen mutta ymmärrän sen olevan vallankäyttöä. En osaa suhtautua enää kovin puolustavasti koska olen puolustuskyvytön sanoin sitten takaisin mitä vain. En ymmärrä huumoria kuulemma.
Vastapainoksi kohtelee myös hyvin mutta tuo huono kohtelu on se joka jää nykyään pinnan alle kytemään ja purkautuu öisin kun pitäisi nukkua.
Ei tämän pitäisi olla näin. Tilanne on pelottava ja raskas itselleni, pelkään miestä mutta enemmän pelkään mielenterveyteni puolesta. En ole enää oma itseni ja olen oikeasti tyhmentynyt.
Muisti pätkii pahasti, ahdistaa, ajatukset kulkevat pienessä kuplassa samooja asioita vatvoten.
Ei ole enää muuta kuin tämä pieni kupla koko elämä on supistunut ja muuttunut parisuhteen myötä.
Kun lähden niin lähden tosiaan toiseen kaupunkiin. Ei se ole mikään kynnys tai este. Aika olisi nyt, sillä juuri nyt myös minulla vielä riittäisi rahat muuttoon. Kuukauden päästä ei ehkä enää.
Olen miettinyt myös turvakotiin menemistä jos he voisivat auttaa kun voimatkin on aika lopussa ja pää pyörällä jos saisi vaikka jotain tukea ja lohdutusta. Mietin myös keneltä kehtaan pyytää apua muutossa mutta kyllä senkin pitäisi järjestyä tavalla tai toisella.
Ap
Kun eksyt suolle, niin sinun ei pidä käyttää aikaa syypään etsimiseen, koska "virvatulien" jahtaaminen vain vie voimasi 🙏 Tärkeintä on päästä pois suolta, mahdollisimman nopeasti.
Ihan sama, vaikka työpaikan menetys olisi masentanut sinut ja mies olisi kypsymätön käsittelemään muiden heikkoutta - ihan sama vaikka etenevä alkoholismi olisi vienyt omanarvontuntosi - nyt on ihan sama, mikä on se alkuperäinen vika ja virvatuli, minkä takia olet "uppoamassa suohon".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai että, varmaan täältä palstalta saisit hyvät muuttokaverit tarvittaessa 😁 mutta hienoa että joku yhteys perheeseesi löytyy. tsempit tilanteeseen. Olet rohkea ja vahvempi kuin tiedätkään.
Kyllä varmasti, harmi sinällään kun on parempi pysyä anonyymina kuitenkin vaikka apu järjestelyissä kelpaisi mutta toki jo tästä keskustelutuesta on paljon helpotusta.
Kiitos tsempeistä! :)
Ap
Olen 24v. Mies 41v.
Onhan tämä helvetti väärin koko skenaario kun luen ja luen läpi keskusteluita ja muita juttuja aiheeseen liittyen. Ahdistaa.
Ei tämä ollut näin järjenvastaista kai alussa tai jos oli niin ingoorasin aivan turhaan mietteeni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle, ap!
Olen itse juuri nyt turvakodissa pitkään jatkuneen henkisen väkivallan takia. Yhtenä päivänä en vain kestänyt enää ja tulin tänne. Olen saanut täällä todella paljon apua!
Itsetuntoni, oman arvon tuntoni kaikki on minussa ihan raunioina, mutta nyt suunta muuttuu!
Ap, minäkin masennuin ja sain paniikkikohtauksia hullun eksän kanssa. Olo kohentui tasan siitä hetkestä, kun pääsin hänestä eroon. Olin iloinen ja vapaa ja olo oli kevyt ja mielenterveysongelmat historiaa.
Eli on ihan mahdollista ja todennäköistä, että toivut tuosta jopa täysin ennallesi, olet vasta nuori.
Ihanaa, että lähdet! Onnea sinulle uuteen elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin pois lähtöä jatkuvasti. Varsinkin yöt ja aamut ovat henkisesti synkkiä.
Itkettää, raivostuttaa ja mietin kuolemaakin, sen toteuttamista paljon.
Kun nukahdan näen painajaisia ja yleensä liittyy jollain tasolla mieheen. Pari yötä sitten näin, että jätin miehen mutta lopulta päädyin takaisin tilanteeseen.
Minua pelottaa aika paljon, olen masentunut ja ahdistunut. Tunnen itseni tyhmäksi ja arvottomaksi.
Mies on usein kertonut kuinka pässi tai tyhmä olen, uhkailee lyövänsä turpiin nykyään päivittäin jos joku naamataulussani ei miellytä. Siis jos olen masentuneen oloinen. Kertoo sen kuitenkin vain ivallisesti vitsaillen mutta ymmärrän sen olevan vallankäyttöä. En osaa suhtautua enää kovin puolustavasti koska olen puolustuskyvytön sanoin sitten takaisin mitä vain. En ymmärrä huumoria kuulemma.
Vastapainoksi kohtelee myös hyvin mutta tuo huono kohtelu on se joka jää nykyään pinnan alle kytemään ja purkautuu öisin kun pitäisi nukkua.
Ei tämän pitäisi olla näin. Tilanne on pelottava ja raskas itselleni, pelkään miestä mutta enemmän pelkään mielenterveyteni puolesta. En ole enää oma itseni ja olen oikeasti tyhmentynyt.
Muisti pätkii pahasti, ahdistaa, ajatukset kulkevat pienessä kuplassa samooja asioita vatvoten.
Ei ole enää muuta kuin tämä pieni kupla koko elämä on supistunut ja muuttunut parisuhteen myötä.
Kun lähden niin lähden tosiaan toiseen kaupunkiin. Ei se ole mikään kynnys tai este. Aika olisi nyt, sillä juuri nyt myös minulla vielä riittäisi rahat muuttoon. Kuukauden päästä ei ehkä enää.
Olen miettinyt myös turvakotiin menemistä jos he voisivat auttaa kun voimatkin on aika lopussa ja pää pyörällä jos saisi vaikka jotain tukea ja lohdutusta. Mietin myös keneltä kehtaan pyytää apua muutossa mutta kyllä senkin pitäisi järjestyä tavalla tai toisella.
Ap
Tilanne on jo todella paha jos näet painajaisia miehestä ja mietit kuolemaa! Mies on tehnyt tämän sinulle, joten sinun täytyy äkkiä lähtä pois ja pelastaa itsesi! Tuo on miehen puolelta pitkän manipuloinnin tulos, jotta tuntisit itsesi mahdollisimman arvottomaksi ja taipuisit hänen tahtoonsa. Sama homma väkivallalla uhkailulla ja vitsailulla, se ei ole vitsailua! Minullekin mies "vitsaili" kuinka olen hänen kodinhoitajansa (koska olin!!) ja jos en toiminut hänen mielestään oikein että "pitäisikö tintata kun et tottele, heh heh" (ja kyllä teki kun suuttui!!). Tuossa ei voi voittaa, vastaan ei voi sanoa. Kirjassa Why does he do that on todella hyvin selvitetty näitä erilaisia vallankäytön tapoja, ja niitä on tosi paljon ja niille sokeutuu itse kun siihen on kaasuvalotettu ja manipuloitu! Se että kohtelee hyvin myös välillä, sekin on osa leikkiä. Hyvä ja paha kohtelu vuorottelee, aluksi niin että pahaa kohtelua on harvoin, ja lopulta se lisääntyy ja lisääntyy niin, että hyvää kohtelua ei juuri edes ole kun on saanut nujerrettua itsetuntosi maan tasalle etkä uskalla enää lähtä tilanteesta vaikka mies tekisi sinulle mitä.
Muista että sinä et ole tehnyt mitään väärää jotta "ansaitsisit" tuon tilanteen ja tuon kohtelun. Mies on väärässä ja paha kohdellessaan sinua noin. Sinä olet arvokas, ja ansaitset tulla kohdelluksi rakastavasti ja kunnioittavasti. Se että mies teetättää sinulla kaikki kotityöt, ja juoksuttaa kuin jotain kotiorjaa, ei ole kunnioittavaa käytöstä. Kaikenlainen väkivallalla uhkailu, töniminen, tökkiminen, puristaminen, tyhmäksi haukkuminen, saati tuota vakavemmat muodot, lyöminen, potkiminen, tukistaminen yms. Kaikki on väkivaltaa! Sinulla on oikeus mennä turvakotiin, suorastaan velvollisuus tuossa tilanteessa. Turvakodissa sinua osataan auttaa ja tukea jaloillesi. Tarvitset nyt apua, mies on nujertanut sinut ihan täysin, ja sinun pitää päästä hetkeksi pois tuolta, jotta jaksat lähtä. Muuta pois, ja pelasta itsesi! Muista että olet arvokas, ihan mitä tahansa mies sanookin tai tekeekin. Sinulla on oikeus omaan turvalliseen elämään.
/40
Kaikki kuulostaa tutulta mitä näissä viesteissäsi olet maininnut.
Olen niin vihainen itselleni, että olen tähän suostunut. Jopa raivoissani sekä itselleni, että miehelle. Se ei kuitenkaan hyödytä vaan kuluttaa vähäisiä voimia muutenkin itsesyyttely.
Oksettaa jos mies käy käsiksi vielä. On ollut tapanani vähätelläkin kun on kännissä suuttunut olemattomasta ja käsiksi käynyt. Selvinpäin ei ole sitä tehnyt mutta henkistä nujertamista senkin edestä ja tuota uhkailua. On sairasta miten tämä on muuttunut tällaiseksi ja itse olen yrittänyt kaikkeni mutta millään panostuksella ei ole mitään väliä sittenkään ollut. Hauskaa varmaan miehen mielestä tämä minun uhriutuminen ja osaamattomuus käsitellä tätä kaikkea. Hiljaiseksi olen muuttunut ja yksinäiseksikin.
Mitä jos olenkin vain tyhmä? Miksi ihmeessä olen jo niin sekaisin, että tuntuu kuin osa aivosoluista olisi kuolleet tai eläisi jonkun sumuharson läpi. Näkö ja kuulo on huonontunut, väsyttää valtavasti. en pysty lähtemään ihmisten ilmoille kun uloskin meno ahdistaa, pelkässä kaupassakäynti vaatii ponnistuksia.
Kuitenkin olen levoton ja turhautunut. Muisti on niin surkea että sekin hävettää, unohtelen sanoja, olen varautunut enkä enää omista spontaania tapaani keskustella kun minusta on tullut arka. Tämä on kyllä tuttua itselleni jo aikasemmista masennuskausista, vaivun jonnekin toiseen maailmaan mutta tilanne on silti erilainen mielestäni.
Mietin viime yönä, että jos tämä kaikki on tämän vallankäytön tuottamaa oireilua, tekisi mieli haastaa mies oikeuteen. Tämä on niin väärin, miksi kukaan haluaisi käyttää ihmisiä tällä tavoin ja nujertaa elämän pieneksi. Miksi kukaan edes suostuu siihen kaiken lisäksi. Kun ei ymmärrä on helppo syyttää itseään kun se energia pitäs käyttää heti ongelmanratkaisuun ja tekoihin eikä jäädä tuleen makaamaan.
Kaikki on niin mustaa ja absurdia, kyrsii mahdottomasti. Tekisi mieli huutaa apua ja saada konkreettista tukea, sieltä turvakodista se löytyy.
Ap
Mä voin vakavan masennuksen kokeneena allekirjoittaa tuon, että pää tuntuu tyhmenevän siinä. Ei muista enää asioita ja sanat menee sekaisin, jotkut lopettaa puhumisen kokonaan. Ja sitä mukaa kun oma pää alkaa lahota, toinen saa vain enemmän ja enemmän valtaa kun itse alkaa olla sekasin kuin seinäkello.
Lähde nyt ihmeessä ennen kuin mielenterveytesi on siinä jamassa ettet pysty!
Ap mulla on sulle vähän outo vinkki, mutta se voisi toimia: liity Tinderiin tai johonkin nettideittisivustolle ja etsi itsellesi ihan reilusti joku laastarisuhde ensi alkuun. Se voisi paikata itseluottamustasi ja saisit voimia lähteä. Eihän tuo sun tilanteesi ole helppo jos olet vieraalla paikkakunnallakin.
Kuitekin sun pitää lähteä tuosta, olet fiksun oloinen ja nuori ja kaikki edessä. Mies pelkää menettävänsä sinut ja on siksi tuollainen. On liian vanha sinulle.
Ala etsiä myös töitä vaikka omalta paikkakunnaltasi tai sieltä minne haluat muuttaa. Työ toisi elämääsi uusia tuulia ja itsevarmuutta. Sinussa on potentiaalia muuksikin kuin kotipiiaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi, oksettavan kuuloinen parisuhde, tuo ikäero varsinkin. Toki tuollainen suhde on miehellesi kuin unelma, mutta kun kerta teet nyt jo noin paljon eikä mies sitä arvosta vaan pitää itsestäänselvyytenä, niin tilanne vain pahenee ajan myötä. Mies ei tuu arvostamaan panostasi kodinhoidossa ja kaikenlisäksi olet nuori, jolla koko elämä vielä edessä. Tee elämästäsi omanlainen ja hommaa joku saman ikäinen mies, jolla on vielä energiaa toteuttaa unelmiaan. Nykyinen mies on jo elämänsä elänyt ja toistaa samaa mantraa kuolemaan saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta juominen. Etsi töitä omalta alaltasi tai jos se tuntuu mahdottomalta, pyri kouluttautumaan uudelleen. Olet nuori ihminen ja koko elämä on edessä. Älä tyydy piian osaan etenkin, jos ette ole avioliitossa ja voit asua talossa vain miehen hyväntahtoisuuden varassa. Olet masentunut ja tylsistynyt ja en ihmettele.Pelkkä kotona puuhastelu on arvokasta työtä mutta ei siitä uraksi ole. Ainoa, joka voi tämän tilanteen muuttaa, olet sinä.
Mies ei varmaan tajua tilannettasi, hänellä on työ ja siihen liittyvät sosiaaliset kontaktit ja koti aina tip top, joten hänellä ei ole valittamista.
Ihmettelen sitä, että miksi sinä olet miehesi kanssa? Mieti nyt hyvä ihminen vähän millaista vastavuoroisuutta voi parisuhteessa oikeasti olla. Parisuhde voi olla hyvinkin hyvää ja mukavaa, kun puolisot ottavat toisen huomioon ja arvostavat toisen panosta yhteisen elämän rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Meillä mies vain tuo rahaa talouteen, mutta minä olen tässä parisuhteessa yhtä arvokas ja arvostettu. En voisi elää alistavan ja rumia puhuvan miehen kanssa päivääkään. Vaikka itse teen lähes kaikki taloustyöt, niin miksikään kotiorjaksi en ala. Mies osallistuu kaikkeen kotona tapahtuvaan työhön vapaaehtoisesti mahdollisuuksiensa mukaan, ajoittain jopa enemmän kuin minä. Jos suhteessa on paha olla, eivätkä asiat muutu, vaikka ne tiedostetaan ja niistä puhutaan, niin ei siinä ole kuin yksi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille viimeisille vastaajille! Tosi hienoa, olette rohkeita kun olette hakeneet ja päässeet avun piiriin. Kiitos kun jaatte kokemuksenne minulle!
Tavallaan todella mukavaa, että tähän tuli juuri turvakotiin hakeneita kommentoijia sekä väkivaltaisesta suhteesta juuri eronneita ylipäätään. Kuinka rohkeita tosiaan olettekaan, toivon paljon voimia eteenpäinkin.
Tiedän tosiaan mitä minun tulee tehdä.
En ole nyt lainkaan oma itseni tässä jutussa.
Tarvitsen nyt turvaa ja huolenpitoa erityisesti.
Olen kyllä aina seurustellut itseäni vanhempien miesten kanssa joten ikäero ei ole itselleni outoa mutta laatu tuo järkytyksen. Olen hyvin ajatteleva ihminen ja analysoiva kun olen oma itseni, moniin juttuihin perehtynyt ja tulen toimeen normaalisti muutenkin minua iäkkäämmän sukupolven paremmin kuin oman ikäisten. Ei ole tabu ollut ikäero mutta tässä suhteessa se taitaa olla korostunut ja lisää vallankäyttöä miehen näkökulmasta.
Täytyy nyt vain myöntyä. Menen eteenpäin.
Ap
En kuitenkaan hae lainkaan mitään suhdetta joka toisi lohtua. En tahdo miestä en edes seksiä tai muutakaan, ennen kun olen käsitellyt kipuni. En ikinä pettäisi enkä eron jälkeen myöskään pysty mihinkään seksisuhteeseen tms. En halua ketään lähelleni, tahdon kipuilla yksin.
Jostain syystä jokainen läheinen suhde on minulle tärkeä enkä missään nimessä pysty työntämään takia-alalle kokemuksia ja oppeja joita olen suhteesta saanut.
Vaikka nyt eroan niin silti minulla on tunteeni hyvässä ja pahassa ja kunnioitan mutta itsesuojelun vuoksi on pakko luovuttaa ja jopa laittaa välit poikki ja nimenomaan olla yksin.
Ap
Taidat olla kirjoittanut tilanteestasi aiemminkin. Toivon, että tämä kerta olisi se, kun olet valmis toteuttamaan aikeesi ja lähdet. Mutta jos sattuisit jänistämään, älä vaivu epätoivoon äläkä hautaa suunnitelmaa, hio sitä lisää. En tarkoita herättää tässä epäilyksiä, että sinä voisit jäädä, et voi. Sinun pitää lähteä, mutta joskus vauhtia pitää hakea jonkin aikaa.
Usko pois, elämäsi alkaa näyttää kirkkaammalta heti, kun jätät tuon talon ja suhteen taaksesi.
Alue: Aihe vapaa
..