Lue keskustelun säännöt.
oikeesti seksitön parisuhde!!!??
11.06.2013 |
liittyen tuohon toiseen ketjuun. oikeasti hyi hitto, seksitön parisuhde!! ei ikinä!! mieluumin ilman parisuhdetta...
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 14:53"]
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 6 vuotta, ja olihan siinä alussa seksiä. Itse olen aina inhonnut seksiä ja pitänyt sitä velvollisuutena. Mieheni sairastui fyysisesti, eikä enää halua eikä kykene seksiin. Näin me ollaan elelty jo 2,5 vuotta, ja jatketaan. Meillä on oikein hyvä parisuhde nyt, parempi kuin silloin seksiaikaan. Kumpikaan ei seksiä tarvitse eikä halua, voimme panostaa suhteeseemme muuten.
[/quote]
miksi olet inhonnut sitä? onko sinulla ollut haluja vai oletko aseksuaali? oletko saanut orgasmia? masturboitko?
[/quote]
Minulla ei ole haluja, olen aseksuaali. Lapsia kyllä on aiemmasta liitosta. Olemme nykyisen mieheni kanssa kuin vakka ja kansi. Toki annoin hänelle omasta haluttomuudestani huolimatta siihen asti, kunnes hän ei enää pystynyt. Nainen pystyy antamaan, vaikka ei tuntisi mitään seksuaalista halua siihen. Nyt minun ei enää tarvitse.
[/quote]
tiesikö miehesi että olet aseksuaali? sattuiko yhdyntä? tuntuiko se muuten epämukavalta (henkisesti esim) ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteeseen kuuluu seksi tavalla tai toisella. Normaalilla ihmisellä on seksuaalisia tarpeita kun kerran makuun on päässyt.
Jos muuta väittää kieltää halunsa syystä tai toisesta. Ehkä terapia auttaisi.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:08"]
Jos suhteen osapuoli (oli kyseessä sitten mies tai nainen) ei ole kuukausiin halukas seksiin, niin kyllä siinä on vaille jäävällä osapuolella ihan moraalinen oikeus mennä vieraisiin. Kyseessä ei oikeastaan edes ole pettäminen, kun seksiä haluamaton partnerisi ei selvästikään enää halua sinua.
[/quote]
mutta miten mies voi antaa jos ei halua (saa erektiota) ? eli jos nainen on puutteessa ja miestä haluta ja nainen haluaa YHDYNNÄN niin miten se onnistuu? tarkoitatko että vain naiselle on velvollisuuksia?
No, jossain tilanteissa pitää tehdä vaikeita ratkaisuja. Mä rakastin seksiä, se oli mulle suhteessa todella tärkeää, ja sitä piti olla mielellään päivittäin, ainakin useita kertoja viikossa. Kun oltiin liki 20 vuotta oltu yhdessä miehen kanssa, ja sekstailtu lähes päivittäin koko se aika, sairastui mieheni eturauhassyöpään. Kuolema kävi lähellä, mutta kovilla hoidoilla mieheni siitä kuitenkin selvisi - impotenttina. Tuolloin mun tietysti piti jollain tasolla tehdä se ratkaisu, että jäänkö rakkaani luokse ilman seksiä, vai lähdenkö metsästämään sitä seksiä ja jätän rakkaani. Oikeasti asiaa ei edes tarvinnut miettiä: niin ihanaa kun seksi onkin, ja niin tärkeää kun se minulle oli ollutkin, ei MIKÄÄN seksi ole sen arvosta, että luopuisin elämäni rakkaudesta.
Muutama ensimmäinen viikko, ja kuukausi oli vaikeita, mutta jossain vaiheessa huomasi, että seksi ei enää juuri ollutkaan mielessä. Jotenkin ne halut ja seksiajatukset ajan myötä katosivat. Nyt ollaan oltu 8 vuotta kokonaan ilman seksiä, eikä se ole enää ajatuksissa. Tuo syöpä, siitä selviäminen, ja sen aiheuttama seksittömyys on kaiken kaikkiaan lähentänyt meitä vielä entisestään. Ja ollaan tosi onnellisia.
Vaikeahan se on ymmärtää, jos ei itse ole kokenut, en edes oleta että ymmärtäisit.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 14:53"]
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 6 vuotta, ja olihan siinä alussa seksiä. Itse olen aina inhonnut seksiä ja pitänyt sitä velvollisuutena. Mieheni sairastui fyysisesti, eikä enää halua eikä kykene seksiin. Näin me ollaan elelty jo 2,5 vuotta, ja jatketaan. Meillä on oikein hyvä parisuhde nyt, parempi kuin silloin seksiaikaan. Kumpikaan ei seksiä tarvitse eikä halua, voimme panostaa suhteeseemme muuten.
[/quote]
miksi olet inhonnut sitä? onko sinulla ollut haluja vai oletko aseksuaali? oletko saanut orgasmia? masturboitko?
[/quote]
Minulla ei ole haluja, olen aseksuaali. Lapsia kyllä on aiemmasta liitosta. Olemme nykyisen mieheni kanssa kuin vakka ja kansi. Toki annoin hänelle omasta haluttomuudestani huolimatta siihen asti, kunnes hän ei enää pystynyt. Nainen pystyy antamaan, vaikka ei tuntisi mitään seksuaalista halua siihen. Nyt minun ei enää tarvitse.
[/quote]
tiesikö miehesi että olet aseksuaali? sattuiko yhdyntä? tuntuiko se muuten epämukavalta (henkisesti esim) ?
[/quote]
Kyllä hän tiesi. Mutta olen oikeassa elämässä mukava, toisia huomioiva ihminen. Tietenkin täytin mieheni tarpeet, kuten lasteni isänkin tarpeet. Minulla on tosiaan kokemusta asiasta. Aseksuaalisuus ei ole psyykkinen sairaus. Yksi kirjoitti tuolla, että normaali ihminen kaipaa seksiä, jos sen makuun on päässyt. No, minäpä en ole päässyt sen makuun edes neljäänkymmeneen vuoteen. Yhdyntä ei satu, mutta se ei tunnu millekään. On vain puuduttavaa jyystämistä. Kuin gynellä kävisi. Ei siinä auta muutkaan leikit ja temput, koska jos on niin ettei siitä kiihotu niin sitten ei. Tämä on jo kymmenien vuosien kuluessa niin nähty. En edes ajattele seksiä koskaan, ellei siitä tule puhe kuten nyt tällä palstalla. Vastasin vain, koska aloitus koski mm. minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:24"]
No, jossain tilanteissa pitää tehdä vaikeita ratkaisuja. Mä rakastin seksiä, se oli mulle suhteessa todella tärkeää, ja sitä piti olla mielellään päivittäin, ainakin useita kertoja viikossa. Kun oltiin liki 20 vuotta oltu yhdessä miehen kanssa, ja sekstailtu lähes päivittäin koko se aika, sairastui mieheni eturauhassyöpään. Kuolema kävi lähellä, mutta kovilla hoidoilla mieheni siitä kuitenkin selvisi - impotenttina. Tuolloin mun tietysti piti jollain tasolla tehdä se ratkaisu, että jäänkö rakkaani luokse ilman seksiä, vai lähdenkö metsästämään sitä seksiä ja jätän rakkaani. Oikeasti asiaa ei edes tarvinnut miettiä: niin ihanaa kun seksi onkin, ja niin tärkeää kun se minulle oli ollutkin, ei MIKÄÄN seksi ole sen arvosta, että luopuisin elämäni rakkaudesta.
Muutama ensimmäinen viikko, ja kuukausi oli vaikeita, mutta jossain vaiheessa huomasi, että seksi ei enää juuri ollutkaan mielessä. Jotenkin ne halut ja seksiajatukset ajan myötä katosivat. Nyt ollaan oltu 8 vuotta kokonaan ilman seksiä, eikä se ole enää ajatuksissa. Tuo syöpä, siitä selviäminen, ja sen aiheuttama seksittömyys on kaiken kaikkiaan lähentänyt meitä vielä entisestään. Ja ollaan tosi onnellisia.
Vaikeahan se on ymmärtää, jos ei itse ole kokenut, en edes oleta että ymmärtäisit.
[/quote]
kuinka moni MIES olisi valmis tekemään saman ratkaisun? aika harva. naisen pitää olla aina se, joka laittaa omat halunsa syrjään. mies olisi tuossa tilanteessa vähintään kinunnut oikeuden käydä vieraissa. miehen seksuaalisuus on aina se jonka mukaan mennään ja se ärysttää minua.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:24"]
No, jossain tilanteissa pitää tehdä vaikeita ratkaisuja. Mä rakastin seksiä, se oli mulle suhteessa todella tärkeää, ja sitä piti olla mielellään päivittäin, ainakin useita kertoja viikossa. Kun oltiin liki 20 vuotta oltu yhdessä miehen kanssa, ja sekstailtu lähes päivittäin koko se aika, sairastui mieheni eturauhassyöpään. Kuolema kävi lähellä, mutta kovilla hoidoilla mieheni siitä kuitenkin selvisi - impotenttina. Tuolloin mun tietysti piti jollain tasolla tehdä se ratkaisu, että jäänkö rakkaani luokse ilman seksiä, vai lähdenkö metsästämään sitä seksiä ja jätän rakkaani. Oikeasti asiaa ei edes tarvinnut miettiä: niin ihanaa kun seksi onkin, ja niin tärkeää kun se minulle oli ollutkin, ei MIKÄÄN seksi ole sen arvosta, että luopuisin elämäni rakkaudesta.
Muutama ensimmäinen viikko, ja kuukausi oli vaikeita, mutta jossain vaiheessa huomasi, että seksi ei enää juuri ollutkaan mielessä. Jotenkin ne halut ja seksiajatukset ajan myötä katosivat. Nyt ollaan oltu 8 vuotta kokonaan ilman seksiä, eikä se ole enää ajatuksissa. Tuo syöpä, siitä selviäminen, ja sen aiheuttama seksittömyys on kaiken kaikkiaan lähentänyt meitä vielä entisestään. Ja ollaan tosi onnellisia.
Vaikeahan se on ymmärtää, jos ei itse ole kokenut, en edes oleta että ymmärtäisit.
[/quote]
kuinka moni MIES olisi valmis tekemään saman ratkaisun? aika harva. naisen pitää olla aina se, joka laittaa omat halunsa syrjään. mies olisi tuossa tilanteessa vähintään kinunnut oikeuden käydä vieraissa. miehen seksuaalisuus on aina se jonka mukaan mennään ja se ärysttää minua.
[/quote]
vai oletteko joskus kuulleet miehestä joka on luopunut seksistä naisensa takia? tuskinpa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 14:53"]
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 6 vuotta, ja olihan siinä alussa seksiä. Itse olen aina inhonnut seksiä ja pitänyt sitä velvollisuutena. Mieheni sairastui fyysisesti, eikä enää halua eikä kykene seksiin. Näin me ollaan elelty jo 2,5 vuotta, ja jatketaan. Meillä on oikein hyvä parisuhde nyt, parempi kuin silloin seksiaikaan. Kumpikaan ei seksiä tarvitse eikä halua, voimme panostaa suhteeseemme muuten.
[/quote]
miksi olet inhonnut sitä? onko sinulla ollut haluja vai oletko aseksuaali? oletko saanut orgasmia? masturboitko?
[/quote]
Minulla ei ole haluja, olen aseksuaali. Lapsia kyllä on aiemmasta liitosta. Olemme nykyisen mieheni kanssa kuin vakka ja kansi. Toki annoin hänelle omasta haluttomuudestani huolimatta siihen asti, kunnes hän ei enää pystynyt. Nainen pystyy antamaan, vaikka ei tuntisi mitään seksuaalista halua siihen. Nyt minun ei enää tarvitse.
[/quote]
tiesikö miehesi että olet aseksuaali? sattuiko yhdyntä? tuntuiko se muuten epämukavalta (henkisesti esim) ?
[/quote]
Kyllä hän tiesi. Mutta olen oikeassa elämässä mukava, toisia huomioiva ihminen. Tietenkin täytin mieheni tarpeet, kuten lasteni isänkin tarpeet. Minulla on tosiaan kokemusta asiasta. Aseksuaalisuus ei ole psyykkinen sairaus. Yksi kirjoitti tuolla, että normaali ihminen kaipaa seksiä, jos sen makuun on päässyt. No, minäpä en ole päässyt sen makuun edes neljäänkymmeneen vuoteen. Yhdyntä ei satu, mutta se ei tunnu millekään. On vain puuduttavaa jyystämistä. Kuin gynellä kävisi. Ei siinä auta muutkaan leikit ja temput, koska jos on niin ettei siitä kiihotu niin sitten ei. Tämä on jo kymmenien vuosien kuluessa niin nähty. En edes ajattele seksiä koskaan, ellei siitä tule puhe kuten nyt tällä palstalla. Vastasin vain, koska aloitus koski mm. minua.
[/quote]
haittasiko asia koskaan miestäsi? oliko hän pahoillaan ettet jakanut nautintoa tai olit antavana osapuolena?
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:24"]
No, jossain tilanteissa pitää tehdä vaikeita ratkaisuja. Mä rakastin seksiä, se oli mulle suhteessa todella tärkeää, ja sitä piti olla mielellään päivittäin, ainakin useita kertoja viikossa. Kun oltiin liki 20 vuotta oltu yhdessä miehen kanssa, ja sekstailtu lähes päivittäin koko se aika, sairastui mieheni eturauhassyöpään. Kuolema kävi lähellä, mutta kovilla hoidoilla mieheni siitä kuitenkin selvisi - impotenttina. Tuolloin mun tietysti piti jollain tasolla tehdä se ratkaisu, että jäänkö rakkaani luokse ilman seksiä, vai lähdenkö metsästämään sitä seksiä ja jätän rakkaani. Oikeasti asiaa ei edes tarvinnut miettiä: niin ihanaa kun seksi onkin, ja niin tärkeää kun se minulle oli ollutkin, ei MIKÄÄN seksi ole sen arvosta, että luopuisin elämäni rakkaudesta.
Muutama ensimmäinen viikko, ja kuukausi oli vaikeita, mutta jossain vaiheessa huomasi, että seksi ei enää juuri ollutkaan mielessä. Jotenkin ne halut ja seksiajatukset ajan myötä katosivat. Nyt ollaan oltu 8 vuotta kokonaan ilman seksiä, eikä se ole enää ajatuksissa. Tuo syöpä, siitä selviäminen, ja sen aiheuttama seksittömyys on kaiken kaikkiaan lähentänyt meitä vielä entisestään. Ja ollaan tosi onnellisia.
Vaikeahan se on ymmärtää, jos ei itse ole kokenut, en edes oleta että ymmärtäisit.
[/quote]
kuinka moni MIES olisi valmis tekemään saman ratkaisun? aika harva. naisen pitää olla aina se, joka laittaa omat halunsa syrjään. mies olisi tuossa tilanteessa vähintään kinunnut oikeuden käydä vieraissa. miehen seksuaalisuus on aina se jonka mukaan mennään ja se ärysttää minua.
[/quote]
Ehkä tuossa on myös se, että jos miehellä ei seiso, ei yhdyntä ole yksinkertaisesti mitenkään mahdollista. Mies ei voi tässä asiassa "uhrautua" tehdäkseen naisensa onnelliseksi seksillä. Nainen taas voi. Ja mä tiedän, että mun mies kyllä tekisi mitä vaan mun vuokseni, uhrautuisi ilman halujakin, jos se olisi mahdollista. Mies oli alussa tosi masentunut tilanteesta, sanoi, että ymmärtää jos lähden toisen miehen matkaan, ja että mulla on kyllä lupa hakea seksiä muualta kun hän ei itse pysty olemaan Mies enää. Oli (on varmasti edelleen) valmis ihan mihin tahansa, että olisin onnellinen.
Mun mielestä parisuhteessa on myös velvollisuus seksiin niissä rajoissa kun on mahdollista. Eli vaikka ei itseä huvittaisikaan, niin on velvollisuus "antaa" toiselle välillä. Mutta jos se fyysisesti ei ole mahdollista (esim. raskauskomplikaatiot, impotenssi jne) niin asiaan pitää löytää yhdessä joku ratkaisu. On se sitten suuseksiä puoli ja toisin, vieraissa käymistä, tai yhteinen päätös siitä, että ilman seksiä mennään ja panostetaan muihin osa-alueisiin. Mutta ei niin, että toinen vain pistää hanat kiinni ja toisen on sitten vain tyydyttävä siihen, että toisen takia itselle tärkeä asia on menetetty, eikä hyvällä omalla tunnolla voi asialle mitään tehdä.
T. se impotentin vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:24"]
No, jossain tilanteissa pitää tehdä vaikeita ratkaisuja. Mä rakastin seksiä, se oli mulle suhteessa todella tärkeää, ja sitä piti olla mielellään päivittäin, ainakin useita kertoja viikossa. Kun oltiin liki 20 vuotta oltu yhdessä miehen kanssa, ja sekstailtu lähes päivittäin koko se aika, sairastui mieheni eturauhassyöpään. Kuolema kävi lähellä, mutta kovilla hoidoilla mieheni siitä kuitenkin selvisi - impotenttina. Tuolloin mun tietysti piti jollain tasolla tehdä se ratkaisu, että jäänkö rakkaani luokse ilman seksiä, vai lähdenkö metsästämään sitä seksiä ja jätän rakkaani. Oikeasti asiaa ei edes tarvinnut miettiä: niin ihanaa kun seksi onkin, ja niin tärkeää kun se minulle oli ollutkin, ei MIKÄÄN seksi ole sen arvosta, että luopuisin elämäni rakkaudesta.
Muutama ensimmäinen viikko, ja kuukausi oli vaikeita, mutta jossain vaiheessa huomasi, että seksi ei enää juuri ollutkaan mielessä. Jotenkin ne halut ja seksiajatukset ajan myötä katosivat. Nyt ollaan oltu 8 vuotta kokonaan ilman seksiä, eikä se ole enää ajatuksissa. Tuo syöpä, siitä selviäminen, ja sen aiheuttama seksittömyys on kaiken kaikkiaan lähentänyt meitä vielä entisestään. Ja ollaan tosi onnellisia.
Vaikeahan se on ymmärtää, jos ei itse ole kokenut, en edes oleta että ymmärtäisit.
[/quote]
kuinka moni MIES olisi valmis tekemään saman ratkaisun? aika harva. naisen pitää olla aina se, joka laittaa omat halunsa syrjään. mies olisi tuossa tilanteessa vähintään kinunnut oikeuden käydä vieraissa. miehen seksuaalisuus on aina se jonka mukaan mennään ja se ärysttää minua.
[/quote]
Ehkä tuossa on myös se, että jos miehellä ei seiso, ei yhdyntä ole yksinkertaisesti mitenkään mahdollista. Mies ei voi tässä asiassa "uhrautua" tehdäkseen naisensa onnelliseksi seksillä. Nainen taas voi. Ja mä tiedän, että mun mies kyllä tekisi mitä vaan mun vuokseni, uhrautuisi ilman halujakin, jos se olisi mahdollista. Mies oli alussa tosi masentunut tilanteesta, sanoi, että ymmärtää jos lähden toisen miehen matkaan, ja että mulla on kyllä lupa hakea seksiä muualta kun hän ei itse pysty olemaan Mies enää. Oli (on varmasti edelleen) valmis ihan mihin tahansa, että olisin onnellinen.
Mun mielestä parisuhteessa on myös velvollisuus seksiin niissä rajoissa kun on mahdollista. Eli vaikka ei itseä huvittaisikaan, niin on velvollisuus "antaa" toiselle välillä. Mutta jos se fyysisesti ei ole mahdollista (esim. raskauskomplikaatiot, impotenssi jne) niin asiaan pitää löytää yhdessä joku ratkaisu. On se sitten suuseksiä puoli ja toisin, vieraissa käymistä, tai yhteinen päätös siitä, että ilman seksiä mennään ja panostetaan muihin osa-alueisiin. Mutta ei niin, että toinen vain pistää hanat kiinni ja toisen on sitten vain tyydyttävä siihen, että toisen takia itselle tärkeä asia on menetetty, eikä hyvällä omalla tunnolla voi asialle mitään tehdä.
T. se impotentin vaimo
[/quote]
Lisään vielä:
Jos meillä olisi tilanne mennyt niin, että mies olisi vain yhtäkkiä todennut, että hänellä ei ole enää haluja, eikä halua minua enää millään tavalla tyydyttää vaikka mahdollista olis, ja mun pitää vaan tyytyä tilanteeseen ilman mitään vaihtoehtoja, niin minulle se olisi ollut viesti siitä, että rakkaus ei ole enää tarvittavalla tasolla, mua ei enää haluta tehdä onnelliseksi, ja meidän parisuhde ei ole enää hyvä. Ja siinä tilanteessa en olisi nyt kahdeksatta vuotta ilman seksiä, vaan tilanne olisi aivan toinen,.
T. impotentin vaimo
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:08"]
Jos suhteen osapuoli (oli kyseessä sitten mies tai nainen) ei ole kuukausiin halukas seksiin, niin kyllä siinä on vaille jäävällä osapuolella ihan moraalinen oikeus mennä vieraisiin. Kyseessä ei oikeastaan edes ole pettäminen, kun seksiä haluamaton partnerisi ei selvästikään enää halua sinua.
[/quote]
mutta miten mies voi antaa jos ei halua (saa erektiota) ? eli jos nainen on puutteessa ja miestä haluta ja nainen haluaa YHDYNNÄN niin miten se onnistuu? tarkoitatko että vain naiselle on velvollisuuksia?
[/quote]
Kyllä minä ymmärrän, että nainen myös menee ja saa mennä vieraisiin jos mies on totaalisen kyvytön yhdyntään. (Tosin voihan sitä puolisoa tyydyttää seksuaalisesti ilman yhdyntääkin.) Tietenkin näistä asioista voi ja pitää puhua etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:24"]
No, jossain tilanteissa pitää tehdä vaikeita ratkaisuja. Mä rakastin seksiä, se oli mulle suhteessa todella tärkeää, ja sitä piti olla mielellään päivittäin, ainakin useita kertoja viikossa. Kun oltiin liki 20 vuotta oltu yhdessä miehen kanssa, ja sekstailtu lähes päivittäin koko se aika, sairastui mieheni eturauhassyöpään. Kuolema kävi lähellä, mutta kovilla hoidoilla mieheni siitä kuitenkin selvisi - impotenttina. Tuolloin mun tietysti piti jollain tasolla tehdä se ratkaisu, että jäänkö rakkaani luokse ilman seksiä, vai lähdenkö metsästämään sitä seksiä ja jätän rakkaani. Oikeasti asiaa ei edes tarvinnut miettiä: niin ihanaa kun seksi onkin, ja niin tärkeää kun se minulle oli ollutkin, ei MIKÄÄN seksi ole sen arvosta, että luopuisin elämäni rakkaudesta.
Muutama ensimmäinen viikko, ja kuukausi oli vaikeita, mutta jossain vaiheessa huomasi, että seksi ei enää juuri ollutkaan mielessä. Jotenkin ne halut ja seksiajatukset ajan myötä katosivat. Nyt ollaan oltu 8 vuotta kokonaan ilman seksiä, eikä se ole enää ajatuksissa. Tuo syöpä, siitä selviäminen, ja sen aiheuttama seksittömyys on kaiken kaikkiaan lähentänyt meitä vielä entisestään. Ja ollaan tosi onnellisia.
Vaikeahan se on ymmärtää, jos ei itse ole kokenut, en edes oleta että ymmärtäisit.
[/quote]
kuinka moni MIES olisi valmis tekemään saman ratkaisun? aika harva. naisen pitää olla aina se, joka laittaa omat halunsa syrjään. mies olisi tuossa tilanteessa vähintään kinunnut oikeuden käydä vieraissa. miehen seksuaalisuus on aina se jonka mukaan mennään ja se ärysttää minua.
[/quote]
Ehkä tuossa on myös se, että jos miehellä ei seiso, ei yhdyntä ole yksinkertaisesti mitenkään mahdollista. Mies ei voi tässä asiassa "uhrautua" tehdäkseen naisensa onnelliseksi seksillä. Nainen taas voi. Ja mä tiedän, että mun mies kyllä tekisi mitä vaan mun vuokseni, uhrautuisi ilman halujakin, jos se olisi mahdollista. Mies oli alussa tosi masentunut tilanteesta, sanoi, että ymmärtää jos lähden toisen miehen matkaan, ja että mulla on kyllä lupa hakea seksiä muualta kun hän ei itse pysty olemaan Mies enää. Oli (on varmasti edelleen) valmis ihan mihin tahansa, että olisin onnellinen.
Mun mielestä parisuhteessa on myös velvollisuus seksiin niissä rajoissa kun on mahdollista. Eli vaikka ei itseä huvittaisikaan, niin on velvollisuus "antaa" toiselle välillä. Mutta jos se fyysisesti ei ole mahdollista (esim. raskauskomplikaatiot, impotenssi jne) niin asiaan pitää löytää yhdessä joku ratkaisu. On se sitten suuseksiä puoli ja toisin, vieraissa käymistä, tai yhteinen päätös siitä, että ilman seksiä mennään ja panostetaan muihin osa-alueisiin. Mutta ei niin, että toinen vain pistää hanat kiinni ja toisen on sitten vain tyydyttävä siihen, että toisen takia itselle tärkeä asia on menetetty, eikä hyvällä omalla tunnolla voi asialle mitään tehdä.
T. se impotentin vaimo
[/quote]
mutta miksi se on hyväksyttävämpää että nainen antaa miehen tulla sisäänsä vaikkei nainen ole kiihottunut? eikö silloin jos naisella esim kuivat limakalvot ratkaisu olisi myös suu- ja käsiseksi? miksi haluttoman/kuivan naisen oletetaan olevan valmis yhdyntään mutta esim impotentin miehen ei. kyllähän se naisesta tuntuu pahalta ottaa ketään sisään jos ei ole haluja/ei kiihotu.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 14:53"]
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 6 vuotta, ja olihan siinä alussa seksiä. Itse olen aina inhonnut seksiä ja pitänyt sitä velvollisuutena. Mieheni sairastui fyysisesti, eikä enää halua eikä kykene seksiin. Näin me ollaan elelty jo 2,5 vuotta, ja jatketaan. Meillä on oikein hyvä parisuhde nyt, parempi kuin silloin seksiaikaan. Kumpikaan ei seksiä tarvitse eikä halua, voimme panostaa suhteeseemme muuten.
[/quote]
miksi olet inhonnut sitä? onko sinulla ollut haluja vai oletko aseksuaali? oletko saanut orgasmia? masturboitko?
[/quote]
Minulla ei ole haluja, olen aseksuaali. Lapsia kyllä on aiemmasta liitosta. Olemme nykyisen mieheni kanssa kuin vakka ja kansi. Toki annoin hänelle omasta haluttomuudestani huolimatta siihen asti, kunnes hän ei enää pystynyt. Nainen pystyy antamaan, vaikka ei tuntisi mitään seksuaalista halua siihen. Nyt minun ei enää tarvitse.
[/quote]
tiesikö miehesi että olet aseksuaali? sattuiko yhdyntä? tuntuiko se muuten epämukavalta (henkisesti esim) ?
[/quote]
Kyllä hän tiesi. Mutta olen oikeassa elämässä mukava, toisia huomioiva ihminen. Tietenkin täytin mieheni tarpeet, kuten lasteni isänkin tarpeet. Minulla on tosiaan kokemusta asiasta. Aseksuaalisuus ei ole psyykkinen sairaus. Yksi kirjoitti tuolla, että normaali ihminen kaipaa seksiä, jos sen makuun on päässyt. No, minäpä en ole päässyt sen makuun edes neljäänkymmeneen vuoteen. Yhdyntä ei satu, mutta se ei tunnu millekään. On vain puuduttavaa jyystämistä. Kuin gynellä kävisi. Ei siinä auta muutkaan leikit ja temput, koska jos on niin ettei siitä kiihotu niin sitten ei. Tämä on jo kymmenien vuosien kuluessa niin nähty. En edes ajattele seksiä koskaan, ellei siitä tule puhe kuten nyt tällä palstalla. Vastasin vain, koska aloitus koski mm. minua.
[/quote]
haittasiko asia koskaan miestäsi? oliko hän pahoillaan ettet jakanut nautintoa tai olit antavana osapuolena?
[/quote]
Häntä ei se haitannut, koska ymmärsi minua hyvin. Meillä on ollut aivan erityinen suhde jo alusta alkaen. Puhuimme asiasta paljon. Hän ei esim. joutunut kuvittelemaan, että vika on hänessä kun en seksille syty. Ja sitten hän sairastui, eikä pysty enää itsekään. Joten entistä tiiviimmin voimme jatkaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 14:53"]
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 6 vuotta, ja olihan siinä alussa seksiä. Itse olen aina inhonnut seksiä ja pitänyt sitä velvollisuutena. Mieheni sairastui fyysisesti, eikä enää halua eikä kykene seksiin. Näin me ollaan elelty jo 2,5 vuotta, ja jatketaan. Meillä on oikein hyvä parisuhde nyt, parempi kuin silloin seksiaikaan. Kumpikaan ei seksiä tarvitse eikä halua, voimme panostaa suhteeseemme muuten.
[/quote]
miksi olet inhonnut sitä? onko sinulla ollut haluja vai oletko aseksuaali? oletko saanut orgasmia? masturboitko?
[/quote]
Minulla ei ole haluja, olen aseksuaali. Lapsia kyllä on aiemmasta liitosta. Olemme nykyisen mieheni kanssa kuin vakka ja kansi. Toki annoin hänelle omasta haluttomuudestani huolimatta siihen asti, kunnes hän ei enää pystynyt. Nainen pystyy antamaan, vaikka ei tuntisi mitään seksuaalista halua siihen. Nyt minun ei enää tarvitse.
[/quote]
tiesikö miehesi että olet aseksuaali? sattuiko yhdyntä? tuntuiko se muuten epämukavalta (henkisesti esim) ?
[/quote]
Kyllä hän tiesi. Mutta olen oikeassa elämässä mukava, toisia huomioiva ihminen. Tietenkin täytin mieheni tarpeet, kuten lasteni isänkin tarpeet. Minulla on tosiaan kokemusta asiasta. Aseksuaalisuus ei ole psyykkinen sairaus. Yksi kirjoitti tuolla, että normaali ihminen kaipaa seksiä, jos sen makuun on päässyt. No, minäpä en ole päässyt sen makuun edes neljäänkymmeneen vuoteen. Yhdyntä ei satu, mutta se ei tunnu millekään. On vain puuduttavaa jyystämistä. Kuin gynellä kävisi. Ei siinä auta muutkaan leikit ja temput, koska jos on niin ettei siitä kiihotu niin sitten ei. Tämä on jo kymmenien vuosien kuluessa niin nähty. En edes ajattele seksiä koskaan, ellei siitä tule puhe kuten nyt tällä palstalla. Vastasin vain, koska aloitus koski mm. minua.
[/quote]
haittasiko asia koskaan miestäsi? oliko hän pahoillaan ettet jakanut nautintoa tai olit antavana osapuolena?
[/quote]
Häntä ei se haitannut, koska ymmärsi minua hyvin. Meillä on ollut aivan erityinen suhde jo alusta alkaen. Puhuimme asiasta paljon. Hän ei esim. joutunut kuvittelemaan, että vika on hänessä kun en seksille syty. Ja sitten hän sairastui, eikä pysty enää itsekään. Joten entistä tiiviimmin voimme jatkaa yhdessä.
[/quote]
hmm. kuulostaa vain hieman oudolta. että miestä ei haittaa vaikkei nainen nauttisikaan. tai miksi miehesi haluaa tyydyttää itsensä sinuun jos et sinä siitä nauti?
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 13:36"]
Mulla on parisuhde mutta ei seksiä, tai no harvoin seksiä. Nyt raskausaikana on ollut tilanne että yhdyntää ei suositeltu lainkaan ja vauvan synnyttyä tuskin on ihan ekana mielessä. Varmaan vuosi menee ilman siis. Ei haittaa yhtään, olemme erittäin onnellisia liitossamme.
[/quote]
Onko miehesi homo?
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 13:36"]
Mulla on parisuhde mutta ei seksiä, tai no harvoin seksiä. Nyt raskausaikana on ollut tilanne että yhdyntää ei suositeltu lainkaan ja vauvan synnyttyä tuskin on ihan ekana mielessä. Varmaan vuosi menee ilman siis. Ei haittaa yhtään, olemme erittäin onnellisia liitossamme.
[/quote]
Onko miehesi homo?
[/quote]
ei kukaan terve ihminen ole vuotta ilman seksiä.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:39"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:24"]
No, jossain tilanteissa pitää tehdä vaikeita ratkaisuja. Mä rakastin seksiä, se oli mulle suhteessa todella tärkeää, ja sitä piti olla mielellään päivittäin, ainakin useita kertoja viikossa. Kun oltiin liki 20 vuotta oltu yhdessä miehen kanssa, ja sekstailtu lähes päivittäin koko se aika, sairastui mieheni eturauhassyöpään. Kuolema kävi lähellä, mutta kovilla hoidoilla mieheni siitä kuitenkin selvisi - impotenttina. Tuolloin mun tietysti piti jollain tasolla tehdä se ratkaisu, että jäänkö rakkaani luokse ilman seksiä, vai lähdenkö metsästämään sitä seksiä ja jätän rakkaani. Oikeasti asiaa ei edes tarvinnut miettiä: niin ihanaa kun seksi onkin, ja niin tärkeää kun se minulle oli ollutkin, ei MIKÄÄN seksi ole sen arvosta, että luopuisin elämäni rakkaudesta.
Muutama ensimmäinen viikko, ja kuukausi oli vaikeita, mutta jossain vaiheessa huomasi, että seksi ei enää juuri ollutkaan mielessä. Jotenkin ne halut ja seksiajatukset ajan myötä katosivat. Nyt ollaan oltu 8 vuotta kokonaan ilman seksiä, eikä se ole enää ajatuksissa. Tuo syöpä, siitä selviäminen, ja sen aiheuttama seksittömyys on kaiken kaikkiaan lähentänyt meitä vielä entisestään. Ja ollaan tosi onnellisia.
Vaikeahan se on ymmärtää, jos ei itse ole kokenut, en edes oleta että ymmärtäisit.
[/quote]
kuinka moni MIES olisi valmis tekemään saman ratkaisun? aika harva. naisen pitää olla aina se, joka laittaa omat halunsa syrjään. mies olisi tuossa tilanteessa vähintään kinunnut oikeuden käydä vieraissa. miehen seksuaalisuus on aina se jonka mukaan mennään ja se ärysttää minua.
[/quote]
vai oletteko joskus kuulleet miehestä joka on luopunut seksistä naisensa takia? tuskinpa...
[/quote]
Minä olen. Ex-avovaimollani oli niin paha vulvodynia, että yhdyntä ei onnistunut lainkaan. Suu- tai käsiseksiä oli toisinaan kuitenkin. Elimme täysin yhdynnättömässä suhteessa viiriilissä alle kolmenkympin iässä monta vuotta, kunnes homma päättyi naisen aloitteesta. Minä olisin halunnut jatkaa, mutta seksittömyys (tai ymärtääkseni sen tuoma epäkelpouden tunne) kävi hänelle liian vaikeaksi.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 17:40"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:39"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:24"]
No, jossain tilanteissa pitää tehdä vaikeita ratkaisuja. Mä rakastin seksiä, se oli mulle suhteessa todella tärkeää, ja sitä piti olla mielellään päivittäin, ainakin useita kertoja viikossa. Kun oltiin liki 20 vuotta oltu yhdessä miehen kanssa, ja sekstailtu lähes päivittäin koko se aika, sairastui mieheni eturauhassyöpään. Kuolema kävi lähellä, mutta kovilla hoidoilla mieheni siitä kuitenkin selvisi - impotenttina. Tuolloin mun tietysti piti jollain tasolla tehdä se ratkaisu, että jäänkö rakkaani luokse ilman seksiä, vai lähdenkö metsästämään sitä seksiä ja jätän rakkaani. Oikeasti asiaa ei edes tarvinnut miettiä: niin ihanaa kun seksi onkin, ja niin tärkeää kun se minulle oli ollutkin, ei MIKÄÄN seksi ole sen arvosta, että luopuisin elämäni rakkaudesta.
Muutama ensimmäinen viikko, ja kuukausi oli vaikeita, mutta jossain vaiheessa huomasi, että seksi ei enää juuri ollutkaan mielessä. Jotenkin ne halut ja seksiajatukset ajan myötä katosivat. Nyt ollaan oltu 8 vuotta kokonaan ilman seksiä, eikä se ole enää ajatuksissa. Tuo syöpä, siitä selviäminen, ja sen aiheuttama seksittömyys on kaiken kaikkiaan lähentänyt meitä vielä entisestään. Ja ollaan tosi onnellisia.
Vaikeahan se on ymmärtää, jos ei itse ole kokenut, en edes oleta että ymmärtäisit.
[/quote]
kuinka moni MIES olisi valmis tekemään saman ratkaisun? aika harva. naisen pitää olla aina se, joka laittaa omat halunsa syrjään. mies olisi tuossa tilanteessa vähintään kinunnut oikeuden käydä vieraissa. miehen seksuaalisuus on aina se jonka mukaan mennään ja se ärysttää minua.
[/quote]
vai oletteko joskus kuulleet miehestä joka on luopunut seksistä naisensa takia? tuskinpa...
[/quote]
Minä olen. Ex-avovaimollani oli niin paha vulvodynia, että yhdyntä ei onnistunut lainkaan. Suu- tai käsiseksiä oli toisinaan kuitenkin. Elimme täysin yhdynnättömässä suhteessa viiriilissä alle kolmenkympin iässä monta vuotta, kunnes homma päättyi naisen aloitteesta. Minä olisin halunnut jatkaa, mutta seksittömyys (tai ymärtääkseni sen tuoma epäkelpouden tunne) kävi hänelle liian vaikeaksi.
[/quote]
ja kävitkö tuona aikana vieraissa tai esim maksullisissa?
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 13:36"]
Mulla on parisuhde mutta ei seksiä, tai no harvoin seksiä. Nyt raskausaikana on ollut tilanne että yhdyntää ei suositeltu lainkaan ja vauvan synnyttyä tuskin on ihan ekana mielessä. Varmaan vuosi menee ilman siis. Ei haittaa yhtään, olemme erittäin onnellisia liitossamme.
[/quote]
Onko miehesi homo?
[/quote]
ei kukaan terve ihminen ole vuotta ilman seksiä.
[/quote]
Tarkoitatko seksiä vai yhdyntää? Meillä ei ole ollut yhdyntää kolmeen vuoteen, mutta seksiä on kyllä. Ei käy kumpikaan vieraissa.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 15:08"]
Jos suhteen osapuoli (oli kyseessä sitten mies tai nainen) ei ole kuukausiin halukas seksiin, niin kyllä siinä on vaille jäävällä osapuolella ihan moraalinen oikeus mennä vieraisiin. Kyseessä ei oikeastaan edes ole pettäminen, kun seksiä haluamaton partnerisi ei selvästikään enää halua sinua.
[/quote]
mielestäni asiasta pitää ensin puhua, sitten jos se ei auta ottaa ero ja sitten alkaa niitä toisia kumppaneita etsimään. itsekään en jäisi seksittömään suhteeseen.