Olin arvostettu työnjohtaja, kunnes vaihdoin puhtausalalle ja kohtelu muuttui täysin!
Minulle on opetettu, että jokaista tervehditään (työlämässäkin), oli sitten siivooja tai konsernin johtaja. Siksi oli hämmentävää - ja surullista - että vaihtaessani omalta alaltani puhtausalalle minusta tulikin ilmaa muille, paitsi tiimiläisilleni! Ollessani työnjohtaja minua kohdeltiin tasavertaisena ihmisenä, mutta nyt puhtausalalla aurinkoisen vaatteet päällä minua ei edes vilkaista käytävällä, vaikka tervehdin kaikkia hymyillen.
Ruokalaa siivotessani olen kuullut lukemattomat kerrat "parempien" keskustelut siitä, miten opiskelut on tärkeitä, ettei joudu "paskahommiin". Tekisi joskus mieli täräyttää, että yhden herran jos rouvankin olisi syytä itse tarttua joskus rättiin ja kokeilla miten antoisaa paskatyäkin on, eikä tämän työn tekeminen tarkoita etteikö olisi työelämän mittarilla ollut menestynyt ihminen. Voisin minäkin koska vain palata takaisin työnjohtajan asemaani vanhaan työhöni, mutta rakastan tätäkin työtä ja se on ihanaa vaihtelua.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se, että on toisen firman työasu päällä, luo hieman henkistä etäisyyttä.
Vain sivistymättömälle. Jos on noussut vaikeista olosuhteista itselleen hyvään elämään, ei katso nenänvartta pitkin vaikka kokkia, remontoijaa tai siivoojaa vaan tervehtii ja puhuu tälle kuin kanssaihmiselle.
kermaperseet toimii noin, jotka syntyneet perinnöt ja kultalusikat ahterissa.
joku self made man joka aloittanut nollasta kuten henry aflecht päin vastoin kokee miljonäärinäkin ymmärrystä vähäosaisimpia kohtaan ja kohtelee vertaisenaan.
Suht hyvä litmustesti siihen onko ihminen kusipää vai ei. Sama juttu jos aukoo päätä tarjoilijoille, kassoille ym. niin minulla menee maku ihmiseen välittömästi. Todella moni ajatusmaailmaltaan oikeistolainen on tuollainen ihmishirviö.
Vierailija kirjoitti:
kermaperseet toimii noin, jotka syntyneet perinnöt ja kultalusikat ahterissa.
joku self made man joka aloittanut nollasta kuten henry aflecht päin vastoin kokee miljonäärinäkin ymmärrystä vähäosaisimpia kohtaan ja kohtelee vertaisenaan.
Oma havainto on päinvastainen. Omilla ansioilla johtavaan asemaan päässyt suhtautui tavallisiin duunareihin ylimielisesti. Vanhan sivistyssuvun jälkeläinen oli se, joka johtajana tervehti siivoojaakin.
Työnjohtajasta siivoojaksi, ei muuten onnistu eivät ota, eivät ottaneet minuakaan vaikka on koulutus, mutta olen ollut teollisuudessa.
"Ollessani työnjohtaja minua kohdeltiin tasavertaisena ihmisenä"
-Ettei ne vain olisi olleet prseennuolijoita?
Voi voi kuule olin 15 vuotta samassa työssä ja oikeastaan ei kovin moni nainen tervehtinyt minua koko aikana. Aluksi se oli moi ja hei ja huomenta mutta sitten aika äkkiä se loppui. Ihan kuin olin zompi jotka ei kukaan nähnyt. Kuitenkin varmaan 30 nais työntekijää oli samassa firmassa, miehiä oli noin 50. T: kiltti mies
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se, että on toisen firman työasu päällä, luo hieman henkistä etäisyyttä.
Siis olen aivan eri yrityksessä ja eri alalla. Olin työnjohtaja kokonaan toisella alalla. ap
Vierailija kirjoitti:
Työnjohtajasta siivoojaksi, ei muuten onnistu eivät ota, eivät ottaneet minuakaan vaikka on koulutus, mutta olen ollut teollisuudessa.
Kun hain tätä paikkaa, en kertonut olevani työnjohtaja, en kertonut edes tätä edellistä työpaikkaani, koska ei ollut relevantti. Olen ollut jo vuoden siivoojana (tai virallinen nimike puhtauspoalvelutyöntekijä), eli en hakenut työtä tähän pahimpaan aikaan. ap
Vierailija kirjoitti:
"Ollessani työnjohtaja minua kohdeltiin tasavertaisena ihmisenä"
-Ettei ne vain olisi olleet prseennuolijoita?
Ei ollut perseennuolijoita. Itse olin ihan tasavertainen, työhön osallistuva työnjohtaja, minä kannoin vaan vastuun työstä, työnjäljestä ja aikatauluista. Ei perseennuolemisella olisi mitään etuja saanut, koska ei siinä työssä ole mitään etuja mitä edes jakaa. ap
Olen huomannut saman toisinpäin. Ennen nykyistä akateemista ammattiani olin siivoojana töissä pitkään ja siitä huonommuuden kokemuksesta tuli osa identiteettiä. Siitä on vaikea päästä eroon, se tuntuu todella ihmeelliseltä, että nyt kohdellaan tasavertaisena ihmisenä. Surettaa, miten pinnallisia ihmiset on suurelta osin.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi kuule olin 15 vuotta samassa työssä ja oikeastaan ei kovin moni nainen tervehtinyt minua koko aikana. Aluksi se oli moi ja hei ja huomenta mutta sitten aika äkkiä se loppui. Ihan kuin olin zompi jotka ei kukaan nähnyt. Kuitenkin varmaan 30 nais työntekijää oli samassa firmassa, miehiä oli noin 50. T: kiltti mies
Miehiltä et tervehtimistä vastaavasti edes odottanut? On ne naiset kauheita!
Aikalailla noin. Tein pitkän uran kirjapaino alalla. Työpisteeni oli erään lehden toimituksessa missä taitoin lehteä. Olin kuitenkin vain taittaja mutta se, että istuin päivät toimituksessa teki minusta paljon arvostetumman kuin niistä työkavereista jotka tekivät aivan samaa hommaa kuin minä. Sillä erolla että he tekivät työnsä kirjapainossa. Itse olisin mieluummin ollut painossa ja tehnyt monipuolisempia töitä kuin sitä yhtä ja samaa aviisia päivästä toiseen.
Mäkin halusin kokeilla puhtausalaa osa-aikaisesti koska halusin fyysistä työtä kun olen hyväkuntoinen ja nautin liikunnasta. Olen myös vaihtelunhaluinen.
Itse kerran kuulin kun joku puhui että pitää jaksaa opiskella (suorittavan tason duunari).
Itsellä 3 eri koulutusta, oon tehnyt viimeksikin häntä ylempiä asiantuntijahommia xD
Itseäni lähinnä huvittaa niin yksioikoiset ihmiset, että jos näkee tyyliin jonkun sininen paita päällä, luulee että hänellä on se joka päivä päällä xD . Tai. Näkee ihmisen syömässä hampurilaista. Ajattelee että ihminen ei muuta tee. Tai näkee ihmisen autossa. Luulee ettei ihminen osaa kävellä jne
Varmaan se, että on toisen firman työasu päällä, luo hieman henkistä etäisyyttä.