Lue keskustelun säännöt.
Apua, uusi tuttavuus kutsui itsensä kylään!
09.06.2013 |
Tapasin muutama kk sitten meidän alueen puistossa mukavan äidin lapsineen. Olemme tavanneet puistossa ja jutelleet kun lapset leikkivät yhdessä. Hän kutsui meidät kylään päivälliselle. Menimme heille kahtena päivänä kutsusta mutta en enään uudestaan tahdo koska a. Heillä on todella likaista, rikkinäisiä huonekaluja, pitävät sisällä kenkiä ja nukkuvat patjoilla lattialla. On myös ok hyppiä "sängyllä" jne. B. Käyttäytyvät kuin apinat, äiti huutaa lapsille ja uhkaa lyödä ja lapset riehuu ihan hulluina. Pelaa mm. Jalkapalloa sisällä.. No nyt hän kutsui itsensä lapsineen meille!! Me tullaan keskiviikkona ja perjantaina teille. Hän ilmoitti! Siis pitääkö päästää ne kerran kylään ja sitten tavata vain puistossa vai keksiä aina tekosyitä??!
Kommentit (28)
Ovatko nykyäidit tosiaan näin avuttomia sosiaalisesti? Ette kerta kaikkiaan osata tuon vertaa hoidella ns. kaveruussuhteita tai sietää toisten erilaisia elämäntapoja? Kaikkein tärkeintä on näyttää hyvältä, sisustaa ja kiiltää. Tuollaisiako me teistä kasvatimme...
Pitäisin tätä trollina ellei vastaan tulisi yhä uudelleen samoja ilmiöitä.
vm-70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinun uusi tuttavuutesi vaikuttaa kovin takertuvaiselta tyypiltä, joka ei usko, että ei on ei.
Minulla oli hetken aikaa samantyyppinen ystävä. Hän kutsui itsensä ja lapsensa meille yökylään useaan kertaan. Vastavuoroisesti hän tivasi minua käymään heillä kylässä. Kävin pari kertaa, mutta en jäänyt yöksi. Kun emme tavanneet, hän tekstaili ja soitteli useaan kertaan päivässä. Jos en jostakin syystä pystynyt vastaamaan puhelimeen, alkoi kamala tekstiviestipommitus: mikä hätänä, miksi et vastaa.
Pyysin, että hän ei tekisi niin, koska se häiritsi minua kovasti. Kerroin, että aina en voi vastata puhelimeen. Silloin en vastaa. Usein myös tilanne on sellainen, että en voi vastata tekstivietiin. Sanoin myös, että aina en jaksa puhua. Jos kerran päivässä puhuu puoli tuntia, sen pitäisi riittää.
Lopulta minun oli ihan pakko katkaista välit häneen, kun puhe ei auttanut. Lopetin vain puhelimeen vastaamisen. Olin mielestäni kertonut ihan tarpeeksi usein, että en pidä niin tiiviistä yhteydenpidosta, kuin tämä minun ystäväni. Silti minkäänlaista muutosta hänen käytöksessään en havainnut.
Nyt kun ajattelen häntä, tunnen lähinnä helpotusta, että selviydyin hengissä siitä piinasta, jonka hän aiheutti tunkeilevalla käytöksellään. Tunnen myös surua, sillä tiedän hänellä olevan paljon ratkaisemattomia ongelmia, joihin hän ei halunnut hakea apua. Ystävyyssuhteeseen ei mielestäni kuulu minkäänlainen terapeuttina oleminen. Siksi on parempi, että en ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Ihan vain itseäni suojellakseni päädyin tähän lopputulemaan.
Sitten ihmetellään, että minä olen niiin yksin ja ei ole ketään ystävää. Miksiköhän?
pakko lisätä että epäsiisti koti oli todellakin epäsiisti. Verhoina ripustettu lakanoita, patja joka oli lattialla oli TODELLA likainen kuin roskiksesta haettu suurine tahroineen, ei lakanaa tai tyynyjä vain paksuja vilttejä mykkyrässä peitoiksi. Kotona haisi koiralle joten kysyin heti eteisessä että onko heillä lemmikkejä mutta ei kuulemma ole. Lamput roikkui katosta eli niitä ei ollut asetettu kunnolla, kylppärin seinästä puuttui laattoja, lavuaari oli murtunut, keittiön kuntoa en voi edes kuvailla..juu emme asu Suomessa ja perhe on nigerialainen (emme myöskään nigeriassa).. Josko nyt ymmärrätte hieman paremmin tilannetta. AP
pakko lisätä että epäsiisti koti oli todellakin epäsiisti. Verhoina ripustettu lakanoita, patja joka oli lattialla oli TODELLA likainen kuin roskiksesta haettu suurine tahroineen, ei lakanaa tai tyynyjä vain paksuja vilttejä mykkyrässä peitoiksi. Kotona haisi koiralle joten kysyin heti eteisessä että onko heillä lemmikkejä mutta ei kuulemma ole. Lamput roikkui katosta eli niitä ei ollut asetettu kunnolla, kylppärin seinästä puuttui laattoja, lavuaari oli murtunut, keittiön kuntoa en voi edes kuvailla..juu emme asu Suomessa ja perhe on nigerialainen (emme myöskään nigeriassa).. Josko nyt ymmärrätte hieman paremmin tilannetta. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tänään jo toinen viesti kun en ensimmäiseen vastannut! "Oletteko kotona, tulemme kylään. Vastaa jotta tiedämme." Onneksi eivät tiedä missä talossa asumme! Ahdistavaa ja rasittavaa!
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 15:14"]
Ja tänään jo toinen viesti kun en ensimmäiseen vastannut! "Oletteko kotona, tulemme kylään. Vastaa jotta tiedämme." Onneksi eivät tiedä missä talossa asumme! Ahdistavaa ja rasittavaa!
[/quote]
Äläkä kerrokaan osoitettanne, ap. Ota äkkiä etäisyyttä tähän naiseen.
Mä olen niin pihalla näistä suomalaisista kyläilysäännöistä, joten en uskalla kyläillä missään. Kutsun sotkuiseen kotiini kyllä, enkä odota\halua vasta kutsua. Aina olen jonkun keiton ja leipää tarjonnut, jälkkäriksi kahvia ja mehua pulla ja jätskiä.
Meillä on kierrätyshuonekalut ja sotkua, koska en näe tarpeelliseksi siivota päivittäin. Sängyt on ja sisällä ei pääsääntöisesti kengät jalassa olla.. Eikä olla köyhiä, vaikka moni niin tuntuu ajattelevankin. Jos Juttua piisaa, niin kylässä saa olla tunti tolkulla. saatan väkissä pestä perunat seuraavaa ruokaa varten ja laittaa lapsille uima-altaan. pienemmät vieraatkin voi nukkua päikkärit vaikka teltassa.
Kun mä pyydän meille kylään, niin varaan heille koko päivänkukaan ei ole napissut, ja kaikki on tulleet uudestaankin usein. :)