Meillä oli kämpässä parin vuoden ajan hinkalokuoriaisia, joita tapoin joka päivä ihan hiilenä. Nyt kun ne viimein ovat kadonneet, niin olen potenut ikävää

Tiedän, aika hullua. Niitä ei ole enää 4 kuukauteen näkynyt ensimmäistäkään, mutta edelleen joka kerta kun kuljen asunnossa, niin katseeni hakeutuu lattialistoihin, josko sieltä löytyisi kuoriainen nírhattavaksi. Ei löydy muuta kuin pettymystä pettymyksen perään. Äsken jo luulin niiden tehneen comebackin, mutta emännän pudottamat ruisleivän murut ne siellä vaan kiusoittelivat.