Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joissakin perheissä lapset todella määräävät - olen sanaton
09.06.2013 |
Käväisin hoitamassa yhden asian työkaverini luona nyt viikonloppuna. 10-vuotias poikani oli mukanani. Hänellä oli toki oma kirja mukana (asian toimittaminen kesti n. 20 minuuttia), mutta huomasin, että pöydällä oli myös läjä Akkareita. Kysyin työkaverilta, että voisiko näitä lukea ja hän sanoi, että joo, paitsi sitä uusinta. Työkaverin poika oli leirillä ja saa raivarin, jos joku muu lapsista (2 muuta) lukee Aku Ankan ennen kuin hän, jolle lehti varsinaisesti tulee. Nyt kun lapsi on leirillä tiistaista sunnuntaihin, kukaan ei saa lukea lehteä ennen kuin hän on saanut lukea sen ensimmäisenä.
Ja tämä selitettiin niin kuin se olisi ollut ihan normaalia. Kyse ei ollut mistään 1,5-vuotiaista lapsista, jotka sivutuotteena syövät lehden, jos sen niille antaa, vaan 5-12-vuotiaista. Jos omani yrittäisivät tuollaisia sääntöjä, Aku Ankasta tulisi äkkiä äidin henkilökohtaista omaisuutta.
Kommentit (332)
Vain äidit tappelevat näin kiihkeästi omien kulta mussukoidensa puolesta. Minulla yksi lapsi ja itse olen isosta sisarusparvesta. Moni täällä heittää tahallisesti provoa (tai kyse on vain kapea katseisista aiukuisista), en ymmärrä itse sitä, miksi tapella joka asiasta. Tässä mielenkiintoinen viesti;
"Olisiko OK, että sinun ollessasi poissa anoppi lainaa tavaroitasi, kunhan palauttaa ne puhtaina ja ehjinä? Tai käy nappaamassa postisi, lukee sen ja tuo takaisin ennen kuin palaat? Sopiiko, että kälysi ottaa läppärisi käyttöönsä siksi ajaksi, kun olet työmatkalla?
Mikä lapsen omaisuudesta tekee vähemmän omaa kuin aikuisen?"
JOS anoppini olisi meillä kylässä ja minä töissä, en kyllä ikinä kehtaisi sanoa, että et sitten koske tavaroihini esim. uusinpaan lehteeni !
Tämäkin oli vedetty kirjoittajan tyyliin todella överisti yli "..käy nappaamassa postisi.." Eihän alkuperäisessä viestissä myöskään oltu tavaroita nappailemassa mukaan.
Ei, en lainaisi myöskään tamppoonia, varsinkaan tahtoisi takaisin, antaa voisin kyllä omaksi :)
Lehti ei lukemalla kulu. Ja jos toisen tavaroita rikkoo, ainahan tuhontekijä on korvausvelvollinen, eikös näin myös aikuisten maailmassa. Tällaiset asiat eivät ole raivokohtausten arvoisia. Jos posteljooni lukisi esim lehtiäni, huomauttaisin asiasta aikuismaisen kohteliaasti, miksi muuttuisin asiasta hulluksi huutavaksi kaksipäiseksi hirviöksi? Miehelleni tulee hesari, en ole kyseisestä lehdestä järin kiinnostunut, mutta saan lukea sitä halutessani jopa ennen häntä jos ehdin. Ennen jopa jaoimme hesarin aamupala pöydässä, kun sen vielä pystyi tekemään: hän luki polttavat uutiset ja minä onnittelu ilmoitukset :)
Ei en elä sossun rahoilla, menee itseasiassa kohtalaisen hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehtaan verrata lasta ja pomoa. Kehtaan myös sanoa koti on hivenen eri asia kuin työpaikka. Joku kysyi, miten muka eroaa? OIKEASTIKO?
Kotona minulla on mies (saman arvoinen kuin minä) ja lapsi, jonka tehtävänä on tehdä kuten neuvon.
Töissä minulla on kollega (saman arvoinen kuuin minä) ja alainen, jonka tehtävän on tehdä kuten neuvon.
Töissä en silti anna kollegalleni seksiä tai joudu kuuntelemaan alaiseni itkupotkuraivareita...
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 08:56"]
Kehtaan verrata lasta ja pomoa. Kehtaan myös sanoa koti on hivenen eri asia kuin työpaikka. Joku kysyi, miten muka eroaa? OIKEASTIKO?
Kotona minulla on mies (saman arvoinen kuin minä) ja lapsi, jonka tehtävänä on tehdä kuten neuvon.
Töissä minulla on kollega (saman arvoinen kuuin minä) ja alainen, jonka tehtävän on tehdä kuten neuvon.
Töissä en silti anna kollegalleni seksiä tai joudu kuuntelemaan alaiseni itkupotkuraivareita...
[/quote]
Mutta jos pomosi omistaa 5000 euron arvoisen osakesalkun ja lapsesi omistaa 5000 euron arvoisen osakesalkun, niin ne ovat molemmat sellaisia, joihin sinulla ei ole lupa koskea eli et saa käyttää pomosi etkä lapsesi omaisuutta (siis yhtään mitään omaisuutta) ilman heidän lupaansa. Vanhempana et omista lapsesi tavaroita, ne ovat lapsen. Työntekijänä et omista pomosi tavaroita, ne ovat pomon.
Ymmärrtäkö? Tässä ketjussa kyse on omistusoikeudesta, joka ei muutu, vaikka vallankäytöllinen suhteesi omistajaan vaihtelee.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:01"]
Tiedätkö: jos lapsi tai lapsen puolesta joku hankkii asianajajan ja he tekevät ilmoituksen siitä, että vanhemmat ottavat lapselle kuluvaa omaisuutta, ihan mitä tahansa, omaan käyttöönsä vastoin lapsen lupaa, niin se asia käsitellään ja siinä pyritään sovitteluratkaisuun. Taloudellista arvoa ei tarvitse olla lainkaan, kyse on oikeusjärjestelmästämme, joka takaa myös lapselle sen, että hän saa pitää oman omaisuutensa. Yleensä näissä tilanteissa löytyy paljon muutakin, mitä vanhemmat ovat pitäneet omanaan, vaikka se on juridisesti lapsen. Aku Ankka on jäävuoren huippu, josta asiaa ryhdytään ratkomaan.
On vuosi 2013, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta!
[/quote]
Tunnetko paljonkin tapauksia, joissa on Aku Ankasta alettu käydä oikeusprosessia ja penkoa tätä jäävuorta? :D:D:D
Vanhemmilla on kasvatusvastuu lapsesta ja heillä on kyllä viimeinen sana lapsen käyttämästä omaisuudestakin. Pienistä asioista lapsi voi päättää itse, tyyliin karkkikaupassa ostamistaan asioista, mutta mitä luulisit, jos pikku Nicopetteri olisi mummonsa perintörahoilla ostamassa asuntoa? Ei taitaisi onnistua, vaikka rahat nyt Nicopetterin olisikin.
[/quote]
Oikeusprosessi on väärä termi silloin, kun tavoitteena on sovinto. Ja kyllä, tiedän tapauksia, joissa isän ja äidin omaan käyttöönsä ottamat asiat vietiin lastensuojelun toimesta muiden viranomaisten tietoon ja vasta sovitteluprosessissa he suostuivat luovuttamaan ne takaisin. Lapsella oli ikää 12v.
Voit nauraa, mutta sinulla ei ole viimeistä sanaa lapsesi omaisuudesta, ei pienestä eikä etenkään isosta. Käräjäoikeuksien päätöksissä on runsaasti näyttöä siitä, miten täysi-ikäinen lapsi on mennyt oikeuteen asti saadakseen vanhemmiltaan itselleen kuuluvan omaisuuden takaisin. Ei se ole lainkaan harvinaista.
[/quote]
Taidat kuule puhua vähän toisenlaisista oikeusprosesseista, joissa käsitellään esim. lapselle laillisesti kuuluneen perintöosuuden laitonta käyttöä? Me täällä puhumme aku ankan lainaamisesta, enkä ole kuullut yhdestäkään oikeusprosessista, mikä olisi koskenut aku ankan lukemista. Ja kyllä, vaikka miten haluat jankuttaa, vanhemmilla on oikeus ja velvollusuus päättää lapsen kasvatuksesta ja talon säännöistä. Ja jos joku tavara (esim. lapsen ostama alkoholi) sotii vanhempien sääntöjä vastaan, ne aivan takuulla takavarikoidaan ilman oikeusprosesseja. En yhtään ihmettele nykypäivän lasten kurittomuutta, jos meininki on tämä, että lapsia ei saa kasvattaa ja jos kasvatat, joudut oikeuteen akun lainaamisesta!
[/quote]
Osaatko lukea? Tuossa sinua edeltävässä tekstissä nimenomaan lukee, että kyse ei ole oikeusprosessista. Miksi vänkäät sitä edelleen?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:23"]
Nämä ihmiset, jotka eivät koskaan lainaa toisille mitään, ja opettavat lapsensakin siihen, niin eivätkö he samalla välitä eteenpäin viestiä siitä, että toisten tavaroille saa tehdä mitä vain?
Ilmankos ne yhteiset tavarat aina rikotaan ja pilataan, kun heille iskostetaan, että vain omista tavaroista tarvitsee huolehtia.
[/quote]
Päinvastoin, he antavat viestin siitä, että omista tavaroista pidetään huolta eikä muiden tavaroihin kosketa. Kyllä puistossa näkee ihan tarpeeksi niitä itkuja, joissa lainaaja hajottaa lelut ja lelun alkuperäinen omistaja itkee katkerasti toisen teon vuoksi. Siitä saa hyvää oppia jakamisen ilosta.
[/quote]
He siis oppivat, että tavarat ovat tärkeitä, eivät ihmiset.
Lelut menevät välillä rikki, sekä omassa että toisen lapsen käytössä, mutta sen on vain tavaraa. On silti ollut kivaa leikkiä yhdessä sillä lelulla. Mieluummin niin, kuin että leikitään yksin ja keskitytään varmelemaan, ettei kukaan muu vain koske MINUN leluihini.
[/quote]
Yhdessä leikkiminen on kyllä aika laaja käsite toiminnalle, jossa lapselta otetaan lelu pois muiden leikkeihin vedoten siihen, että jakaminen on tärkeää. Miksi jakaminen on tärkeää vain niille, joilla ei ole antaa mitään vastaavaa jaettavan tilalle?
Jos se lelu on vain tavaraa, niin miksi se pitää luovuttaa muille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:07"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:01"]
Tiedätkö: jos lapsi tai lapsen puolesta joku hankkii asianajajan ja he tekevät ilmoituksen siitä, että vanhemmat ottavat lapselle kuluvaa omaisuutta, ihan mitä tahansa, omaan käyttöönsä vastoin lapsen lupaa, niin se asia käsitellään ja siinä pyritään sovitteluratkaisuun. Taloudellista arvoa ei tarvitse olla lainkaan, kyse on oikeusjärjestelmästämme, joka takaa myös lapselle sen, että hän saa pitää oman omaisuutensa. Yleensä näissä tilanteissa löytyy paljon muutakin, mitä vanhemmat ovat pitäneet omanaan, vaikka se on juridisesti lapsen. Aku Ankka on jäävuoren huippu, josta asiaa ryhdytään ratkomaan.
On vuosi 2013, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta!
[/quote]
Tunnetko paljonkin tapauksia, joissa on Aku Ankasta alettu käydä oikeusprosessia ja penkoa tätä jäävuorta? :D:D:D
Vanhemmilla on kasvatusvastuu lapsesta ja heillä on kyllä viimeinen sana lapsen käyttämästä omaisuudestakin. Pienistä asioista lapsi voi päättää itse, tyyliin karkkikaupassa ostamistaan asioista, mutta mitä luulisit, jos pikku Nicopetteri olisi mummonsa perintörahoilla ostamassa asuntoa? Ei taitaisi onnistua, vaikka rahat nyt Nicopetterin olisikin.
[/quote]
Oikeusprosessi on väärä termi silloin, kun tavoitteena on sovinto. Ja kyllä, tiedän tapauksia, joissa isän ja äidin omaan käyttöönsä ottamat asiat vietiin lastensuojelun toimesta muiden viranomaisten tietoon ja vasta sovitteluprosessissa he suostuivat luovuttamaan ne takaisin. Lapsella oli ikää 12v.
Voit nauraa, mutta sinulla ei ole viimeistä sanaa lapsesi omaisuudesta, ei pienestä eikä etenkään isosta. Käräjäoikeuksien päätöksissä on runsaasti näyttöä siitä, miten täysi-ikäinen lapsi on mennyt oikeuteen asti saadakseen vanhemmiltaan itselleen kuuluvan omaisuuden takaisin. Ei se ole lainkaan harvinaista.
[/quote]
Taidat kuule puhua vähän toisenlaisista oikeusprosesseista, joissa käsitellään esim. lapselle laillisesti kuuluneen perintöosuuden laitonta käyttöä? Me täällä puhumme aku ankan lainaamisesta, enkä ole kuullut yhdestäkään oikeusprosessista, mikä olisi koskenut aku ankan lukemista. Ja kyllä, vaikka miten haluat jankuttaa, vanhemmilla on oikeus ja velvollusuus päättää lapsen kasvatuksesta ja talon säännöistä. Ja jos joku tavara (esim. lapsen ostama alkoholi) sotii vanhempien sääntöjä vastaan, ne aivan takuulla takavarikoidaan ilman oikeusprosesseja. En yhtään ihmettele nykypäivän lasten kurittomuutta, jos meininki on tämä, että lapsia ei saa kasvattaa ja jos kasvatat, joudut oikeuteen akun lainaamisesta!
[/quote]
Osaatko lukea? Tuossa sinua edeltävässä tekstissä nimenomaan lukee, että kyse ei ole oikeusprosessista. Miksi vänkäät sitä edelleen?
[/quote]
Et sitten enää MITÄÄN muuta keksinyt :D? Ihan oikeasti, tuo alkaa mennä jo säälittävyyden huipulle! Nyt valoja päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:23"]
Nämä ihmiset, jotka eivät koskaan lainaa toisille mitään, ja opettavat lapsensakin siihen, niin eivätkö he samalla välitä eteenpäin viestiä siitä, että toisten tavaroille saa tehdä mitä vain?
Ilmankos ne yhteiset tavarat aina rikotaan ja pilataan, kun heille iskostetaan, että vain omista tavaroista tarvitsee huolehtia.
[/quote]
Päinvastoin, he antavat viestin siitä, että omista tavaroista pidetään huolta eikä muiden tavaroihin kosketa. Kyllä puistossa näkee ihan tarpeeksi niitä itkuja, joissa lainaaja hajottaa lelut ja lelun alkuperäinen omistaja itkee katkerasti toisen teon vuoksi. Siitä saa hyvää oppia jakamisen ilosta.
[/quote]
He siis oppivat, että tavarat ovat tärkeitä, eivät ihmiset.
Lelut menevät välillä rikki, sekä omassa että toisen lapsen käytössä, mutta sen on vain tavaraa. On silti ollut kivaa leikkiä yhdessä sillä lelulla. Mieluummin niin, kuin että leikitään yksin ja keskitytään varmelemaan, ettei kukaan muu vain koske MINUN leluihini.
[/quote]
Yhdessä leikkiminen on kyllä aika laaja käsite toiminnalle, jossa lapselta otetaan lelu pois muiden leikkeihin vedoten siihen, että jakaminen on tärkeää. Miksi jakaminen on tärkeää vain niille, joilla ei ole antaa mitään vastaavaa jaettavan tilalle?
Jos se lelu on vain tavaraa, niin miksi se pitää luovuttaa muille?
[/quote]
Täällä taas yksi prosessoi traumojaan, kun joku hiekkalaatikolla lapsena lainasi lapiota ja rikkoi sen. Jankkaa sivukaupalla, miten kaikki yhteisöllisyyden ja yhteisen tavaran huutajat ovat oikeasti vain köyhiä, sosiaalituilla eläviä siipeilijöitä, joiden tarkoitus ei ole ystävystyä, vaan vain hyötyä ihmisistä. Minä olen yhteisöllisyyden kannalla ja minusta on naurettavaa, jos yhtä Akua ei voida perheessä jakaa. Olen itse lainaillut ihmisille ja auttanut hädän hetkellä, minuakin on autettu ja olen saanut lainaksi asioita. Kertaakaan en ole hajoittanut, hävittänyt tai myynyt kenenkään omaisuutta, vaan aina olen pitänyt jopa paremmin huolta, kuin omistani. Jos vahinkoa on sattunut, olen korvannut. Ja aika moni muukin tässä ketjussa on kertonut sinulle vastaavaa. Silti edelleen jankkaat sivukaupalla siitä, miten kaikki ovat hyväksikäyttäjiä ja kaikki yrittävät vain hyötyä jotenkin.
Jutteletko traumoistasi vaikka terapeutin kanssa? Niin ei tarvitse enää sivutolkulla täällä jatkaa.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:07"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:01"]
Tiedätkö: jos lapsi tai lapsen puolesta joku hankkii asianajajan ja he tekevät ilmoituksen siitä, että vanhemmat ottavat lapselle kuluvaa omaisuutta, ihan mitä tahansa, omaan käyttöönsä vastoin lapsen lupaa, niin se asia käsitellään ja siinä pyritään sovitteluratkaisuun. Taloudellista arvoa ei tarvitse olla lainkaan, kyse on oikeusjärjestelmästämme, joka takaa myös lapselle sen, että hän saa pitää oman omaisuutensa. Yleensä näissä tilanteissa löytyy paljon muutakin, mitä vanhemmat ovat pitäneet omanaan, vaikka se on juridisesti lapsen. Aku Ankka on jäävuoren huippu, josta asiaa ryhdytään ratkomaan.
On vuosi 2013, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta!
[/quote]
Tunnetko paljonkin tapauksia, joissa on Aku Ankasta alettu käydä oikeusprosessia ja penkoa tätä jäävuorta? :D:D:D
Vanhemmilla on kasvatusvastuu lapsesta ja heillä on kyllä viimeinen sana lapsen käyttämästä omaisuudestakin. Pienistä asioista lapsi voi päättää itse, tyyliin karkkikaupassa ostamistaan asioista, mutta mitä luulisit, jos pikku Nicopetteri olisi mummonsa perintörahoilla ostamassa asuntoa? Ei taitaisi onnistua, vaikka rahat nyt Nicopetterin olisikin.
[/quote]
Oikeusprosessi on väärä termi silloin, kun tavoitteena on sovinto. Ja kyllä, tiedän tapauksia, joissa isän ja äidin omaan käyttöönsä ottamat asiat vietiin lastensuojelun toimesta muiden viranomaisten tietoon ja vasta sovitteluprosessissa he suostuivat luovuttamaan ne takaisin. Lapsella oli ikää 12v.
Voit nauraa, mutta sinulla ei ole viimeistä sanaa lapsesi omaisuudesta, ei pienestä eikä etenkään isosta. Käräjäoikeuksien päätöksissä on runsaasti näyttöä siitä, miten täysi-ikäinen lapsi on mennyt oikeuteen asti saadakseen vanhemmiltaan itselleen kuuluvan omaisuuden takaisin. Ei se ole lainkaan harvinaista.
[/quote]
Taidat kuule puhua vähän toisenlaisista oikeusprosesseista, joissa käsitellään esim. lapselle laillisesti kuuluneen perintöosuuden laitonta käyttöä? Me täällä puhumme aku ankan lainaamisesta, enkä ole kuullut yhdestäkään oikeusprosessista, mikä olisi koskenut aku ankan lukemista. Ja kyllä, vaikka miten haluat jankuttaa, vanhemmilla on oikeus ja velvollusuus päättää lapsen kasvatuksesta ja talon säännöistä. Ja jos joku tavara (esim. lapsen ostama alkoholi) sotii vanhempien sääntöjä vastaan, ne aivan takuulla takavarikoidaan ilman oikeusprosesseja. En yhtään ihmettele nykypäivän lasten kurittomuutta, jos meininki on tämä, että lapsia ei saa kasvattaa ja jos kasvatat, joudut oikeuteen akun lainaamisesta!
[/quote]
Osaatko lukea? Tuossa sinua edeltävässä tekstissä nimenomaan lukee, että kyse ei ole oikeusprosessista. Miksi vänkäät sitä edelleen?
[/quote]
Et sitten enää MITÄÄN muuta keksinyt :D? Ihan oikeasti, tuo alkaa mennä jo säälittävyyden huipulle! Nyt valoja päälle.
[/quote]
Sinulla ei taida riittää edes lampun vaihto, jos et suostu ymmärtämään lukemaasi ennen kuin kommentoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 08:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:23"]
Nämä ihmiset, jotka eivät koskaan lainaa toisille mitään, ja opettavat lapsensakin siihen, niin eivätkö he samalla välitä eteenpäin viestiä siitä, että toisten tavaroille saa tehdä mitä vain?
Ilmankos ne yhteiset tavarat aina rikotaan ja pilataan, kun heille iskostetaan, että vain omista tavaroista tarvitsee huolehtia.
[/quote]
Päinvastoin, he antavat viestin siitä, että omista tavaroista pidetään huolta eikä muiden tavaroihin kosketa. Kyllä puistossa näkee ihan tarpeeksi niitä itkuja, joissa lainaaja hajottaa lelut ja lelun alkuperäinen omistaja itkee katkerasti toisen teon vuoksi. Siitä saa hyvää oppia jakamisen ilosta.
[/quote]
He siis oppivat, että tavarat ovat tärkeitä, eivät ihmiset.
Lelut menevät välillä rikki, sekä omassa että toisen lapsen käytössä, mutta sen on vain tavaraa. On silti ollut kivaa leikkiä yhdessä sillä lelulla. Mieluummin niin, kuin että leikitään yksin ja keskitytään varmelemaan, ettei kukaan muu vain koske MINUN leluihini.
[/quote]
Omat havainnot täysin päinvastaisia. Lainaamaan opetetut eivät etsi leikkikaveria, se on heille sivuseikka. he etsivät paikkaa jossa saa eniten. Oli se sitten paikka jossa saa mennä sisälle helposti, oli se paikka jossa saa askarrella ja askarteluvälineitä paljon...
Omat havaintoni tukevat tällaista, että lapset, joille opetetaan että yhteisöllisyys ja lainaaminen on hienoa (ja se lapsi on aina saajapuolena jolle näin opetetaan) eivät välitä leikkikaverista paskan vertaa. Leikkikaveri vaihtuu jos jollain toisella saa enemmän.
[/quote]
Aina pitää päästä vääristelemään. Yhteisöllisyydessä ei koskaan ole kyse siitä, että toinen olisi aina vain saajapuolena. Ihan naurettavaa vetää se joka kerta argumentiksi, kun siitä ei ole kyse. Yhteisöllisyys on vastavuoroista. Aina. Jos se ei ole, se ei liioin ole yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyydessä kunnoitetaan toista ja toisen tavaroita, ja niistä toisen tavaroista huolehditaan vähintään yhtä hyvin kuin omistakin.
Siinä ei liioin ole mitään parempien tavaroiden perässä juoksemista, koska ne tavarat eivät ole tärkeimpiä, vaan se leikkikaveri, jonka kanssa leikitään yhdessä molempien leluilla.
Yrität uskotella, että on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: lapsi pitää kynsin hampain kiinni omista leluistaan eikä anna kenenkään muun koskea niihin, tai sitten muut repivät ne hänen käsistään ja rikkovat ne, ja me täällä väitämme, että tuo jälkimmäinen on yhteisöllisyyttä.
Mutta kai sitä on pakko vääristellä, kun totuudenmukaiset perustelut puuttuvat.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:23"]
Nämä ihmiset, jotka eivät koskaan lainaa toisille mitään, ja opettavat lapsensakin siihen, niin eivätkö he samalla välitä eteenpäin viestiä siitä, että toisten tavaroille saa tehdä mitä vain?
Ilmankos ne yhteiset tavarat aina rikotaan ja pilataan, kun heille iskostetaan, että vain omista tavaroista tarvitsee huolehtia.
[/quote]
Päinvastoin, he antavat viestin siitä, että omista tavaroista pidetään huolta eikä muiden tavaroihin kosketa. Kyllä puistossa näkee ihan tarpeeksi niitä itkuja, joissa lainaaja hajottaa lelut ja lelun alkuperäinen omistaja itkee katkerasti toisen teon vuoksi. Siitä saa hyvää oppia jakamisen ilosta.
[/quote]
He siis oppivat, että tavarat ovat tärkeitä, eivät ihmiset.
Lelut menevät välillä rikki, sekä omassa että toisen lapsen käytössä, mutta sen on vain tavaraa. On silti ollut kivaa leikkiä yhdessä sillä lelulla. Mieluummin niin, kuin että leikitään yksin ja keskitytään varmelemaan, ettei kukaan muu vain koske MINUN leluihini.
[/quote]
Yhdessä leikkiminen on kyllä aika laaja käsite toiminnalle, jossa lapselta otetaan lelu pois muiden leikkeihin vedoten siihen, että jakaminen on tärkeää. Miksi jakaminen on tärkeää vain niille, joilla ei ole antaa mitään vastaavaa jaettavan tilalle?
Jos se lelu on vain tavaraa, niin miksi se pitää luovuttaa muille?
[/quote]
Täällä taas yksi prosessoi traumojaan, kun joku hiekkalaatikolla lapsena lainasi lapiota ja rikkoi sen. Jankkaa sivukaupalla, miten kaikki yhteisöllisyyden ja yhteisen tavaran huutajat ovat oikeasti vain köyhiä, sosiaalituilla eläviä siipeilijöitä, joiden tarkoitus ei ole ystävystyä, vaan vain hyötyä ihmisistä. Minä olen yhteisöllisyyden kannalla ja minusta on naurettavaa, jos yhtä Akua ei voida perheessä jakaa. Olen itse lainaillut ihmisille ja auttanut hädän hetkellä, minuakin on autettu ja olen saanut lainaksi asioita. Kertaakaan en ole hajoittanut, hävittänyt tai myynyt kenenkään omaisuutta, vaan aina olen pitänyt jopa paremmin huolta, kuin omistani. Jos vahinkoa on sattunut, olen korvannut. Ja aika moni muukin tässä ketjussa on kertonut sinulle vastaavaa. Silti edelleen jankkaat sivukaupalla siitä, miten kaikki ovat hyväksikäyttäjiä ja kaikki yrittävät vain hyötyä jotenkin.
Jutteletko traumoistasi vaikka terapeutin kanssa? Niin ei tarvitse enää sivutolkulla täällä jatkaa.
[/quote]
Sinulla itselläsi lienee aiva vahvoja traumoja, koska et suostu hyväksymään sitä, että osalla meistä on erilaisia mielipiteitä kuin sinulla. Vaikka sinä olet valmis jakamaan omaasi, ei pidä olettaa, että kaikki muut olisivat yhtä leväperäisiä tai että jakaminen tuo jotain sellaista autuasta onnea, josta olisi hyötyä tulevaisuudessa.
Millainen akuutti hätä on ihmisellä, jonka on ihan pakko saada luettavakseen toiselle tilattu Aku Ankka? Voisiko hän mennä kaupan lehtihyllyn äärelle lukemaan sen lehden, joka siis ei palstan mukaan kulu yhtään, vaikka se siellä ennen ostopäätöstä luettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 22:32"]
Ai miten niin auton jatkokäyttö hankaloituu? Räjähtääkö autot kappaleiksi, kun joku tietty kilometrimäärä tulee mittariin? Se on kuule ihan sama, onko mittarissa 0 km vain 6000 km, samalla tavalla se liikkuu.
[/quote]
Sulla ei oo vissiin ajokorttia etkä muuten oo autojen kanssa ollu tekemisissä kun tuollaista kerran kyselet. Kilometritakuusta oli puhetta tuolla aikaisemmin, 6000 kilometriä valmiiksi mittarissa on jo aika huomattava ero siihen, että kilometrejä olisi 0. Ei auto varmaan kappaleiksi räjähdä, jos joku tietty kilometrimäärä tulee täyteen, mutta juuri noiden huoltojen ajoituksessa täytyy huomioida se paljonko autolla on ajettu. Esim. jos et vaihda autoon öljyjä koskaan tai tarkkaile öljynpaineita, voi autosi itseasiassa ollakin entinen auto hyvin pian.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 23:54"]
Tässä ketjussa on kyllä niin ontuvaa argumentointia, että oksat pois. Aku Ankan lainaamista verrataan autopaikan viemiseen ja pyörän varastamiseen. Hei ihan oikeasti! En siis vähättele Aku Ankkaa - mielestäni tavaran arvo ei synny automaattisesti sen rahallisen arvon perusteella - ja jos lehden tilaaja on kotioloissa, niin tietenkin hän saa lukea lehden ekana. Mutta jos lapsi on päiväkausia poissa kotoa, ja muutkin lapset haluaisivat lukea lehteä, niin minun mielestäni on silkkaa kiusantekoa vaatia, ettei kukaan edes koske lehteen. Lehti ei suoranaisesti kulu, jos sitä luetaan hellävaraisesti.
Jos joku sisaruksista lainaisi Aku Ankkaa ja tärvelisi sen, niin tietenkin olisi tuhoajan vastuulla ostaa uusi. Tai vaihtoehtoisesti vanhemmat ostaisivat uuden. Ehkä nyt pelkkä hiirenkorville meneminen ei siihen riittäisi, mutta vaikkapa revennyt sivu kyllä. Itse en haluaisi koskaan opettaa lapsiani sellaiseen ajattelutapaan, etteivät suostuisi pelkästä periaatteesta lainaamaan jotakin omaansa läheiselleen, vaikka siitä ei koituisi heille itselleen minkäänlaista haittaa. Esimerkiksi tässä tapauksessa voitaisiin sopia, että Aku Ankka olisi eteisessä odottamassa lapsukaista hänen tullessaan, vaikka sitä olisi saattanutkin joku lukea välissä.
Ja mitä tulee autopaikkoihin ja Hesarien lainaamisiin, niin kaipa olen jotenkin outo, mutta kyllä minä antaisin naapurin tai sukulaisen lainata autopaikkaa tai ottaa Hesarit laatikostani, jos lähtisin viikkokausiksi matkoille ja asia tulisi puheeksi. Miten se olisi minulta pois? Vastavuoroisesti sitten odottaisin, että jos joskus haluaisin lainata heiltä jotakin, niin he joustaisivat, muttei se toki olisi mikään ehto järjestelylle.
[/quote]
Minä taas en halua opettaa lapsilleni sitä, että heidän omaisuutensa ei ole oikeastaan heidän vaan kaikkien muiden. Jokaisessa slummilähiössä huomaa, mihin tuo ajattelutapa johtaa.
Jos tuo lapsi olisi saanut postipaketin kummeilta ollessaan leirillä, olisi ajattelutavallasi OK, että muut paketin avaavat ja leikkivät siellä olevalla lahjalla, koska sehän ei kulu käytössä niin paljoa, että ketään voisi harmittaa.
Päiväkodissa muutama hoitaja ja äiti ajattelee tavallasi. Siksi lapselleni on pitänyt ostaa tänä vuonna jo kaksi kertaa uudet sadevarusteet. Joku kun on katsonut halvemmaksi lainata meidän lapsen vaatteet omalleen. Eihän ne lainatut kulu etenkin kun tilalle on tuotu rikkinäiset ja kuluneet. Lapsellehan se on ihan sama?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 08:20"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 22:32"]
Ai miten niin auton jatkokäyttö hankaloituu? Räjähtääkö autot kappaleiksi, kun joku tietty kilometrimäärä tulee mittariin? Se on kuule ihan sama, onko mittarissa 0 km vain 6000 km, samalla tavalla se liikkuu.
[/quote]
Sulla ei oo vissiin ajokorttia etkä muuten oo autojen kanssa ollu tekemisissä kun tuollaista kerran kyselet. Kilometritakuusta oli puhetta tuolla aikaisemmin, 6000 kilometriä valmiiksi mittarissa on jo aika huomattava ero siihen, että kilometrejä olisi 0. Ei auto varmaan kappaleiksi räjähdä, jos joku tietty kilometrimäärä tulee täyteen, mutta juuri noiden huoltojen ajoituksessa täytyy huomioida se paljonko autolla on ajettu. Esim. jos et vaihda autoon öljyjä koskaan tai tarkkaile öljynpaineita, voi autosi itseasiassa ollakin entinen auto hyvin pian.
[/quote]
Ja sinusta on siis se ja sama, saatko tilaamasi ja maksamasi lehden käteesi ensimmäisenä lukijana vain kymmenentenä? Lehti kuluu jokaisesta selauksesta, vaikka olisi lukukelpoinen. Auto on ajokelpoinen, vaikka mittarissa on 6000 km, joten mitä valitat?
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:23"]
Nämä ihmiset, jotka eivät koskaan lainaa toisille mitään, ja opettavat lapsensakin siihen, niin eivätkö he samalla välitä eteenpäin viestiä siitä, että toisten tavaroille saa tehdä mitä vain?
Ilmankos ne yhteiset tavarat aina rikotaan ja pilataan, kun heille iskostetaan, että vain omista tavaroista tarvitsee huolehtia.
[/quote]
Päinvastoin, he antavat viestin siitä, että omista tavaroista pidetään huolta eikä muiden tavaroihin kosketa. Kyllä puistossa näkee ihan tarpeeksi niitä itkuja, joissa lainaaja hajottaa lelut ja lelun alkuperäinen omistaja itkee katkerasti toisen teon vuoksi. Siitä saa hyvää oppia jakamisen ilosta.
[/quote]
He siis oppivat, että tavarat ovat tärkeitä, eivät ihmiset.
Lelut menevät välillä rikki, sekä omassa että toisen lapsen käytössä, mutta sen on vain tavaraa. On silti ollut kivaa leikkiä yhdessä sillä lelulla. Mieluummin niin, kuin että leikitään yksin ja keskitytään varmelemaan, ettei kukaan muu vain koske MINUN leluihini.
[/quote]
Yhdessä leikkiminen on kyllä aika laaja käsite toiminnalle, jossa lapselta otetaan lelu pois muiden leikkeihin vedoten siihen, että jakaminen on tärkeää. Miksi jakaminen on tärkeää vain niille, joilla ei ole antaa mitään vastaavaa jaettavan tilalle?
Jos se lelu on vain tavaraa, niin miksi se pitää luovuttaa muille?
[/quote]
Täällä taas yksi prosessoi traumojaan, kun joku hiekkalaatikolla lapsena lainasi lapiota ja rikkoi sen. Jankkaa sivukaupalla, miten kaikki yhteisöllisyyden ja yhteisen tavaran huutajat ovat oikeasti vain köyhiä, sosiaalituilla eläviä siipeilijöitä, joiden tarkoitus ei ole ystävystyä, vaan vain hyötyä ihmisistä. Minä olen yhteisöllisyyden kannalla ja minusta on naurettavaa, jos yhtä Akua ei voida perheessä jakaa. Olen itse lainaillut ihmisille ja auttanut hädän hetkellä, minuakin on autettu ja olen saanut lainaksi asioita. Kertaakaan en ole hajoittanut, hävittänyt tai myynyt kenenkään omaisuutta, vaan aina olen pitänyt jopa paremmin huolta, kuin omistani. Jos vahinkoa on sattunut, olen korvannut. Ja aika moni muukin tässä ketjussa on kertonut sinulle vastaavaa. Silti edelleen jankkaat sivukaupalla siitä, miten kaikki ovat hyväksikäyttäjiä ja kaikki yrittävät vain hyötyä jotenkin.
Jutteletko traumoistasi vaikka terapeutin kanssa? Niin ei tarvitse enää sivutolkulla täällä jatkaa.
[/quote]
Sinulla itselläsi lienee aiva vahvoja traumoja, koska et suostu hyväksymään sitä, että osalla meistä on erilaisia mielipiteitä kuin sinulla. Vaikka sinä olet valmis jakamaan omaasi, ei pidä olettaa, että kaikki muut olisivat yhtä leväperäisiä tai että jakaminen tuo jotain sellaista autuasta onnea, josta olisi hyötyä tulevaisuudessa.
Millainen akuutti hätä on ihmisellä, jonka on ihan pakko saada luettavakseen toiselle tilattu Aku Ankka? Voisiko hän mennä kaupan lehtihyllyn äärelle lukemaan sen lehden, joka siis ei palstan mukaan kulu yhtään, vaikka se siellä ennen ostopäätöstä luettaisiin.
[/quote]
Juuri noin tapahtuu nykyään. "Yhteisölliset" ja "sosiaaliset" kersat laitetaan leikkimään kauppaan. Kirppareille joutuvat kirpparin pitäjät laittaa leikkimiskieltokylttejä.
Liikaa on ihmisiä, jotka jättävät toisen kun hyötyminen loppuu. Kun toinen saa tarpeekseen yksipuolisesta toisen kakaroiden hoitamisesta. Pahimmassa tapauksessa nämä hyväksikäyttäjät alkavat vielä kiusata kun eivät saa enää ilmaiseksi kaikkea.
Läpi historian on ollut suomessakin "sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä" ja talkoita.
Käytännössä köyhät tilattomat ja torpparit ovat tehneet talollisten työt ilmaiseksi.
Totuus on että hyvin hyvin harvoin vastavuoroisuus pelaa. Ihminen on ahne. Ja röyhkeä. Ne kenellä on rahaa ja valtaa päätyvät käyttämään hyväksi muita ja kutsuvat tätä yhteisöllisyydeksi.
Miksi luettu kirja kirpparilla maksaa 50 senttiä ja kaupassa sama maksaa 25 euroa?
siksi että sillä uudella on arvo.
Miksi uusi auto maksaa 25 000 ja vähän ajettu 15 000? Siksi että uudella on arvo.
Se että lapsella on vähemmän rahaa ja hänen tavara on rahallisesti vähempiarvoista, ei saisi poistaa sitä periaatetta että se on silti toisen oma
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 19:21"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 19:15"]
Miksi ei kuullosta terveeltä? Lehti on lapsen, hän on jopa mahdollisesti itse sen maksanut tai saanut lahjaksi, joten eikö ole luonnollista, että hänellä on oikeus saada lukea siisti, ehjä ja käyttämätön lehti? Kyllä minä ainakin raivoan joka kerta, kun naapuri on napannut postilaatikosta Kodin kuvalehden, lukenut sen ja seuraavana päivänä postia hakiessaan vaivihkaa pudottaa takaisin meidän laatikkoon. Se on siis jotenkin epäterve reaktio?
[/quote]
Siksi, että jos joku on noin rakastunut tavaroihin, että menettää järkensä, jos joku on lukenut Akkaria sillä aikaa kun hän on ollut viikon leirillä poissa kotoa. Mielestäni on, jos oikeasti lehden lukemisesta kilahdat noi paljon. Mistä tiiät jos vaikka teidän posteljoonikin on lukenut sen lehden, ennen kuin on tipauttanut sen sinne naapurinkaan laatikkoon. Sun kannattaa varmuuden vuoksi heittää kilarit tästä lähin joka kerta, kun haet postit laatikoista ;)
[/quote]
En jaksa lukea koko ketjua. Mutta nyt alan ymmärtää niitä nuoria miehiä, jotka tapaa tyttöystävänsä, jos tulee bänät. Kun tyttö on hänen omaisuuttaan ja sitä ei saa kukaan muu rakastaa. Saadaan kilarit, jos joku on lukenut akkiksen ensin. Jos tyttö jättää, se pitää tappaa.
Huh huh, tällaisia kasvatetaan nähtävästi koko ajan lisää. Minun, minun ja vain minä. Saan kilarit jos joku koskee mun omaan.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 09:07"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:01"]
Tiedätkö: jos lapsi tai lapsen puolesta joku hankkii asianajajan ja he tekevät ilmoituksen siitä, että vanhemmat ottavat lapselle kuluvaa omaisuutta, ihan mitä tahansa, omaan käyttöönsä vastoin lapsen lupaa, niin se asia käsitellään ja siinä pyritään sovitteluratkaisuun. Taloudellista arvoa ei tarvitse olla lainkaan, kyse on oikeusjärjestelmästämme, joka takaa myös lapselle sen, että hän saa pitää oman omaisuutensa. Yleensä näissä tilanteissa löytyy paljon muutakin, mitä vanhemmat ovat pitäneet omanaan, vaikka se on juridisesti lapsen. Aku Ankka on jäävuoren huippu, josta asiaa ryhdytään ratkomaan.
On vuosi 2013, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta!
[/quote]
Tunnetko paljonkin tapauksia, joissa on Aku Ankasta alettu käydä oikeusprosessia ja penkoa tätä jäävuorta? :D:D:D
Vanhemmilla on kasvatusvastuu lapsesta ja heillä on kyllä viimeinen sana lapsen käyttämästä omaisuudestakin. Pienistä asioista lapsi voi päättää itse, tyyliin karkkikaupassa ostamistaan asioista, mutta mitä luulisit, jos pikku Nicopetteri olisi mummonsa perintörahoilla ostamassa asuntoa? Ei taitaisi onnistua, vaikka rahat nyt Nicopetterin olisikin.
[/quote]
Oikeusprosessi on väärä termi silloin, kun tavoitteena on sovinto. Ja kyllä, tiedän tapauksia, joissa isän ja äidin omaan käyttöönsä ottamat asiat vietiin lastensuojelun toimesta muiden viranomaisten tietoon ja vasta sovitteluprosessissa he suostuivat luovuttamaan ne takaisin. Lapsella oli ikää 12v.
Voit nauraa, mutta sinulla ei ole viimeistä sanaa lapsesi omaisuudesta, ei pienestä eikä etenkään isosta. Käräjäoikeuksien päätöksissä on runsaasti näyttöä siitä, miten täysi-ikäinen lapsi on mennyt oikeuteen asti saadakseen vanhemmiltaan itselleen kuuluvan omaisuuden takaisin. Ei se ole lainkaan harvinaista.
[/quote]
Taidat kuule puhua vähän toisenlaisista oikeusprosesseista, joissa käsitellään esim. lapselle laillisesti kuuluneen perintöosuuden laitonta käyttöä? Me täällä puhumme aku ankan lainaamisesta, enkä ole kuullut yhdestäkään oikeusprosessista, mikä olisi koskenut aku ankan lukemista. Ja kyllä, vaikka miten haluat jankuttaa, vanhemmilla on oikeus ja velvollusuus päättää lapsen kasvatuksesta ja talon säännöistä. Ja jos joku tavara (esim. lapsen ostama alkoholi) sotii vanhempien sääntöjä vastaan, ne aivan takuulla takavarikoidaan ilman oikeusprosesseja. En yhtään ihmettele nykypäivän lasten kurittomuutta, jos meininki on tämä, että lapsia ei saa kasvattaa ja jos kasvatat, joudut oikeuteen akun lainaamisesta!
[/quote]
Osaatko lukea? Tuossa sinua edeltävässä tekstissä nimenomaan lukee, että kyse ei ole oikeusprosessista. Miksi vänkäät sitä edelleen?
[/quote]
Et sitten enää MITÄÄN muuta keksinyt :D? Ihan oikeasti, tuo alkaa mennä jo säälittävyyden huipulle! Nyt valoja päälle.
[/quote]
Sinulla ei taida riittää edes lampun vaihto, jos et suostu ymmärtämään lukemaasi ennen kuin kommentoit.
[/quote]
Räky räky. Se on ihan sama, onko kyse sovittelusta, oikeudenkäynnistä tai mistä tahansa muusta prosessista. Kukaan ei nykypäivän Suomessa joudu sovitteluun, oikeuteen, vankilaan tai minnekään muualle siitä, että perheessä muutkin, kuin se yksi kultamussukka saa lukea sitä yhtä ainutta Akua, joka perheeseen tulee. Ei vaikka miten käännät ja väännät, vetelet naurettavia autovertauksia, rinnastat varastamista tai mitään muutakaan yhtä älytöntä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 08:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2013 klo 18:23"]
Nämä ihmiset, jotka eivät koskaan lainaa toisille mitään, ja opettavat lapsensakin siihen, niin eivätkö he samalla välitä eteenpäin viestiä siitä, että toisten tavaroille saa tehdä mitä vain?
Ilmankos ne yhteiset tavarat aina rikotaan ja pilataan, kun heille iskostetaan, että vain omista tavaroista tarvitsee huolehtia.
[/quote]
Päinvastoin, he antavat viestin siitä, että omista tavaroista pidetään huolta eikä muiden tavaroihin kosketa. Kyllä puistossa näkee ihan tarpeeksi niitä itkuja, joissa lainaaja hajottaa lelut ja lelun alkuperäinen omistaja itkee katkerasti toisen teon vuoksi. Siitä saa hyvää oppia jakamisen ilosta.
[/quote]
He siis oppivat, että tavarat ovat tärkeitä, eivät ihmiset.
Lelut menevät välillä rikki, sekä omassa että toisen lapsen käytössä, mutta sen on vain tavaraa. On silti ollut kivaa leikkiä yhdessä sillä lelulla. Mieluummin niin, kuin että leikitään yksin ja keskitytään varmelemaan, ettei kukaan muu vain koske MINUN leluihini.
[/quote]
Omat havainnot täysin päinvastaisia. Lainaamaan opetetut eivät etsi leikkikaveria, se on heille sivuseikka. he etsivät paikkaa jossa saa eniten. Oli se sitten paikka jossa saa mennä sisälle helposti, oli se paikka jossa saa askarrella ja askarteluvälineitä paljon...
Omat havaintoni tukevat tällaista, että lapset, joille opetetaan että yhteisöllisyys ja lainaaminen on hienoa (ja se lapsi on aina saajapuolena jolle näin opetetaan) eivät välitä leikkikaverista paskan vertaa. Leikkikaveri vaihtuu jos jollain toisella saa enemmän.
[/quote]
sen sijaan perheissä joissa toisen tavara on toisen tavara ja se hyväksytään ja muita kunnioitetaan ja toisen omaisuutta, ystävät ovat pysyviä.