Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täällä nyyhkin, kun lapseni on yökylässä:(
08.06.2013 |
Tiedän, että tämä on vähän naurettavaa joidenkin mielestä, mutta kaipaan lastani niin kovasti. Pakko jonnekin purkaa.. Poikani on siis 3, ja lähti turvalliseen, huolehtivaan mummulaan yöksi. On ollut siellä nyt myös tämän päivän. Hän ei käy usein yökylässä, mutta muutaman kerran on ollut. Hän on siis 18 km päässä, ja minä täällä vetistelen ikävääni.
Veljeni perheessä lapset jätettiin isovanhemmille reiluksi viikoksi, kun olivat 2- ja 5-vuotiaita lomamatkan ajaksi. Heillä on enempi sääntö kuin poikkeus, että lapset ovat yökylässä, nytkin vanhempi lähetettiin viikoksi toiseen mummolaan. Minulle nauretaan, kun olen näin "roikkuva" ja kaipaan lasta. Mutta tajuan sen, että lapseni on hyvä saada olla isovanhempien kanssa, ja poikani on siellä aina hirmu mielellään.
Kälyä huvitti; miksen ymmärrä käyttää tätä lapsivapaata aikaa hyväkseni ja ottaa sitä omaa aikaa kerrankin. Minulla on ihan tarpeeksi aikaa itselleni, oli jo 30 vuotta ennen lapsen syntymää.
Nyt siis olen vain, miettien että kehtaisinko vielä kerran soittaa, vaikka tiedän, että siellä on kaikki hyvin, lapsi saa isovanhempien huomiota (tosin on siellä pienempi veljen lapsista tietenkin myös) ja minun pitäisi osata rentoutua. Mutta saahan noin pientä vielä ikävöidä:)?
Miksi kaikkien pitäisi olla "rentoja" vanhempia, jotka mieluummin vievät lapset mummulle lauantaiyöksi saadakseen olla puolisonsa kanssa kuin tekevät asioita yhdessä perheenä myös silloin lauantaina?
Kiitos kun sain purkautua.
Kommentit (24)
Urpo! Toi ei ole terveellistä, ei sulle ei lapselle. Opettelepas elämään omaa elämääs, niin kaikilla on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, en ymmärrä. En ole koskaan tuntenut vastaavia tunteita.
On hyvä, että lapsella on muitakin turvallisia aikuisia elämässään kuin sinä. Anna hänen pitää hauskaa mummulassa äläkä turhaan lietso ikävää soitteluilla. Opettele ihmeessä tekemään asioita myös itseksesi tai puolison kanssa. Pidemmän päälle on myös lapses parhaaksi, ettet ole liian takertunut häneen ja unohtanut itsesi ja elämäsi. Normaali irtautuminen murrosiässäkin sujuu todennäköisemmin vähemmän radikaalisti ja ilman lapsen syyllistymistä.
Hei, halaus täältä! Mullakin on niin ikävä, että en meinaa saada mitään järkevää tehtyä. Lapsi on isällään.
Miten omaa lasta ei saisi kaivata? Onko siinä jotain pahaa?
Jos lapsi on vasta 3-vuotias, ja täysin normaali, sosiaalinen, iloinen ja taatusti rakastettu lapsi, niin mitä pahaa vanhemmat tekevät siinä, jos he rakkautensa näyttävät (eivät itke kaipuuta lapsen nähden, ettei säikähdä) ja ovat hirveän onnellisia kun lapsi tulee kotiin, vaikka onkin ollut poissa vain vuorokauden.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, sulla on nyt kyllä ongelma. Ei ole enää normaalia, eikä tuollainen lähes sairaalloinen läheisriippuvaisuus ole varmasti hyväksi lapsellekaan pitkässä juoksussa.
t. Rento vanhempi, jonka lapset ovat silloin tällöin mummulassa. Toki on ikävä, mutta otan kyllä kaiken irti omasta ajasta.
Samaa mieltä tuosta että ei todellakaan ole tervettä, varsinkaan lapsen kannalta!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta itkeskely on kyllä hieman liioittelua, jos kyse on yhdestä yöstä. Tämä on klisee, mutta sanon kaikella ystävyydellä: hanki itsellesi elämä.
Siis en minä täällä ole vain maannut ja itkenyt:) mutta äsken tuli niin kova ikävä, että se purkautui kyyneliin asti. En minä lapselle ikävääni paru, vaan itsekseni. Luotan lapseni isovanhempien hoitoon ilman muuta, mutten usein. Syistä että heillä on omakin elämä, heidän ei tarvitse hoitaa lastani kuten veljenlapsia joka päivä, haluan itse olla poikani kanssa jne. Mutta kyllä minä häntä kaipaan, ihan tosi paljon. En ole toimintakyvytön, isänsä hoitaa kotona lasta siinä missä minäkin, olen ollut itsekin reissussa muutaman vkl ajan jne. Mutta ikävä ei vain häviä mihinkään!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa ap:tä ja miestänsä pelottaa olla kahden, kun ei nyt niin panetakaan eikä oikein enää edes tunneta toisiaan. Vai onko tämä jotain"maailman paras äiti" paskaa?
En näe syytä sysätä lasta toisten niskoille, jos sen on itse päättänyt tehdä maailmaan. Kun katson veljeni lapsia, jotka itkevät ikäväänsä ollessaan erossa vanhemmistaan, niin aikoinaan päätin, etten tee omalleni noin. En jätä häntä viikoksi jne. Ja kun poikamme on ollut yökylässä, olemme mieheni kanssa mm. käyneet leffassa ja syömässä, sitä perinteistä settiä. Jutelleet, tehneet remonttia.. sellaista mitä yleensä tehdään myös kaksin. Joten emme ole unohtaneet sitä. Ja minulla on edelleen samat ystävät kuin ennen lasta, ja vielä lisääkin tullut. Samoin miehellä. On meillä elämää, mutta tällä hetkellä ja tästä eteenpäin poika on aina meille tärkein asia. Luulin, että se on ihan sisäänrakennettu juttu niillä, jotka rakastavat lastaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 19:53"]
Taitaa ap:tä ja miestänsä pelottaa olla kahden, kun ei nyt niin panetakaan eikä oikein enää edes tunneta toisiaan. Vai onko tämä jotain"maailman paras äiti" paskaa?
[/quote]
Tuo oli aika ilkeä kommentti. Kuten edellä kerroin, meillä ei parisuhteessa ole mitään vikaa. Silti lapsi on aina ykkönen.
-ap
Ikävä saa olla. mutta älä ala soittelemaan. Tekee lapselle hyvää olla yötä pois kotoa aina välillä. Sitten kun isompana menee leirille ja on ekaa kertaa pois kotoa niin se vasta kamalaa on kun ei ole saanut harjoitusta. Ajatus "soitan lapselleni koska hänellä on ikävä" aiheuttaa vain koti-ikävää joka taas tekee sen ettei lapsi halua lähteä mihinkän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, eikö isovanhemmilla ole mitään oikeuksia? Entä lapsen oikeus isovanhempiin? Piip piip
Hyvä, kun joku haluaa yökylään. Omat vanhemmat kuolleet ja miehen vanhemmat kokee lapset lähinnä riesana... Ei apuja olla turkyttämässä. Rakastan lapsiani, mutta kolmen lapsen hoito välillä raskasta, kun yötlin hyvin rikkonaisia.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 19:47"]
Miten omaa lasta ei saisi kaivata? Onko siinä jotain pahaa?
Jos lapsi on vasta 3-vuotias, ja täysin normaali, sosiaalinen, iloinen ja taatusti rakastettu lapsi, niin mitä pahaa vanhemmat tekevät siinä, jos he rakkautensa näyttävät (eivät itke kaipuuta lapsen nähden, ettei säikähdä) ja ovat hirveän onnellisia kun lapsi tulee kotiin, vaikka onkin ollut poissa vain vuorokauden.
-ap
[/quote]
No vastasin sinulle jo. Ei siinä ole mitään pahaa, että lasta rakastaa hurjasti - minäkin rakastan omaani niin että joskus makaan yöllä sängyssä ja ajattelen rakkaus pakahduttaen rintaani, kuinka ihanan lapsen olemme saaneet ja mikä onni, toinenkin tulossa! Ikävöin lasta myös, jos hän on yökylässä mutta en todella itkeä pillitä kotiin halvaantuneena, vaan tapaan silloin ystäviäni, teen miehen kanssa aikuisten asioita ja elän omaa elämääni hetken ilman perheen velvoitteita. Kaikesta rakkaudesta huolimatta ymmärrän myös että liiallinen rakkaudella tukahduttaminen voi olla haitallista lapsen normaalille kehitykselle, johon myös väistämättä kuuluu myös irtautuminen. Sitä täytyy voida harjoitella turvallisesti. On hienoa, etä lapsella on turvallinen mummola, jossa hän voi vierailla. Tarve soitella perään ja tarkistella ei kuitenkaan ole ok, lapsi alkaa ikävöidä ja itse jätät käyttämättä mahdollisuuden oman elämän rakentamiseen perhe-elämän ulkopuolella.
T. 5
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 19:55"]
En näe syytä sysätä lasta toisten niskoille, jos sen on itse päättänyt tehdä maailmaan. Kun katson veljeni lapsia, jotka itkevät ikäväänsä ollessaan erossa vanhemmistaan, niin aikoinaan päätin, etten tee omalleni noin. En jätä häntä viikoksi jne. Ja kun poikamme on ollut yökylässä, olemme mieheni kanssa mm. käyneet leffassa ja syömässä, sitä perinteistä settiä. Jutelleet, tehneet remonttia.. sellaista mitä yleensä tehdään myös kaksin. Joten emme ole unohtaneet sitä. Ja minulla on edelleen samat ystävät kuin ennen lasta, ja vielä lisääkin tullut. Samoin miehellä. On meillä elämää, mutta tällä hetkellä ja tästä eteenpäin poika on aina meille tärkein asia. Luulin, että se on ihan sisäänrakennettu juttu niillä, jotka rakastavat lastaan.
-ap
[/quote]
Ei. Lapsi on tärkeä, mutta ei tärkeämpi kuin puoliso tai hyvä parisuhde. Jos lapsen vie kaiken yläpuolelle niin siitä ei hyvää seuraa - kenellekään. Usko pois.
Ja lapsiaan voi rakastaa, vaikkei niitä 24/7 vieressänsä pidäkään.
Niin, korjasinkin tuossa väärää käsitystä, eli en halua muiden joutuvan pakosta hoitamaan lastani, etenkään isovanhempien, joiden pitäisi myös saada omaakin elämää elää. Tähän viittasin, kun murehdin veljen lasten ikävää. Mieheni kanssa osaamme olla ihan kahdestaan oikein hyvin, ja tiedän, että olen kovin tunteellinen lapseni suhteen. Lapselle en soita, vaan isovanhemmille pari kertaa yökylävuorokauden aikana. Mielestäni se on kohtuullista, jos saan sillä mielenrauhan:) kyllä tiedän, että pitää antaa mennä ja annankin, kunhan se tapahtuu isovanhempien puolelta vapaaehtoisesti, poikani itse haluaa sinne ja että siellä on mukavaa ja turvallista. Nämä kaikki "ehdot" täyttyvät :)
Mutta ehkä otan liian raskaasti veljen lasten ikävän. Minä en kuitenkaan voi sille mitään, että heidän vanhempien kaipuunsa sattuu myös minun sydämeeni. Olen hyvin lapsirakas ja nämä lapset ovat minulle myös kuin omia, hoivaan heitä aina kuin vain voin, usein siis tuodaan meillekin hoitoon.
-ap
Alue: Aihe vapaa
Ja minulla on siis puoliso, meillä on ihana, hyvä perheyhteisö, olemme hyvin onnellisia. Mutta rakkaus lapseen on meillä molemmilla niin pakahduttava, että sille suorastaan nauretaan. Yökyläilyjen ja hoitoon viemisen suhteen etenkin. Meillä on aina hirveä ikävä!
-ap