Lue keskustelun säännöt.
Täällä nyyhkin, kun lapseni on yökylässä:(
08.06.2013 |
Tiedän, että tämä on vähän naurettavaa joidenkin mielestä, mutta kaipaan lastani niin kovasti. Pakko jonnekin purkaa.. Poikani on siis 3, ja lähti turvalliseen, huolehtivaan mummulaan yöksi. On ollut siellä nyt myös tämän päivän. Hän ei käy usein yökylässä, mutta muutaman kerran on ollut. Hän on siis 18 km päässä, ja minä täällä vetistelen ikävääni.
Veljeni perheessä lapset jätettiin isovanhemmille reiluksi viikoksi, kun olivat 2- ja 5-vuotiaita lomamatkan ajaksi. Heillä on enempi sääntö kuin poikkeus, että lapset ovat yökylässä, nytkin vanhempi lähetettiin viikoksi toiseen mummolaan. Minulle nauretaan, kun olen näin "roikkuva" ja kaipaan lasta. Mutta tajuan sen, että lapseni on hyvä saada olla isovanhempien kanssa, ja poikani on siellä aina hirmu mielellään.
Kälyä huvitti; miksen ymmärrä käyttää tätä lapsivapaata aikaa hyväkseni ja ottaa sitä omaa aikaa kerrankin. Minulla on ihan tarpeeksi aikaa itselleni, oli jo 30 vuotta ennen lapsen syntymää.
Nyt siis olen vain, miettien että kehtaisinko vielä kerran soittaa, vaikka tiedän, että siellä on kaikki hyvin, lapsi saa isovanhempien huomiota (tosin on siellä pienempi veljen lapsista tietenkin myös) ja minun pitäisi osata rentoutua. Mutta saahan noin pientä vielä ikävöidä:)?
Miksi kaikkien pitäisi olla "rentoja" vanhempia, jotka mieluummin vievät lapset mummulle lauantaiyöksi saadakseen olla puolisonsa kanssa kuin tekevät asioita yhdessä perheenä myös silloin lauantaina?
Kiitos kun sain purkautua.
Kommentit (24)
ei,kyllä lapsi on tärkeämpi kuin parisuhde tai mikään muu! ja välillä nyt on lasta kamala ikävä. enemmänkin luulen että se liittyy lapsen hoitopaikkaan jotenkin... pelkäät jotain siellä? tai et luota heihin täysin.. mutta, he myös haluavat nauttia rakkaan lapsenlapsensa seurasta ja ikävöivät kun hän on pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 20:16"]
ei,kyllä lapsi on tärkeämpi kuin parisuhde tai mikään muu! ja välillä nyt on lasta kamala ikävä. enemmänkin luulen että se liittyy lapsen hoitopaikkaan jotenkin... pelkäät jotain siellä? tai et luota heihin täysin.. mutta, he myös haluavat nauttia rakkaan lapsenlapsensa seurasta ja ikävöivät kun hän on pois.
[/quote]
Höpö höpö
[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 20:16"]
ei,kyllä lapsi on tärkeämpi kuin parisuhde tai mikään muu! ja välillä nyt on lasta kamala ikävä. enemmänkin luulen että se liittyy lapsen hoitopaikkaan jotenkin... pelkäät jotain siellä? tai et luota heihin täysin.. mutta, he myös haluavat nauttia rakkaan lapsenlapsensa seurasta ja ikävöivät kun hän on pois.
En pelkää hoitopaikkaa, vaan sitä, että lapselleni sattuu jotain, missä hyvänsä, enkä ole paikalla:( ja ihan tämä ikävä on jo itsessään kova, koska viihdyn hänen kanssaan niin hyvin, teemme paljon asioita yhdessä, samoin isänsä kanssa touhuaa yhtä lailla, niin niitä hetkiä kaipaa kun lapsi ei ole läsnä. Mutta tiedän, että uhmaikäisen kanssa tauko on joskus tarpeen ja niin meilläkin toimitaan, jos toisella alkaa välillä liikaa harmittamaan uhmiksen käytös (tosin ei raivoa, mutta kieltäytyy tottelemasta enimmäkseen) niin toinen vanhemmista astuu kehiin.
Minun ja mieheni mielestä (voin hyvin sanoa näin, koska hänkin sanoo) lapsi ja hänen turvallisuutensa ja hyvinvointinsa tulevat aina ensin. Lapsemme ei ole hemmoteltu, hänen huomiotaan ei osteta rahalla. Mutta rakkautta tuhlaillaan! Lapsi on jo kauan osannut tulla syliin halimaan ja sanomaan rakastavansa. Hän osaa yhdistää sanan tunteeseen ja siitä oon hemmetin iloinen. Ja hän kuulee ja näkee, kun me miehen kanssa kerromme rakkaudesta toisiimme ja näytämme sen. Olemme tiivis yksikkö, mutta kyllä meillä käy paljonkin vieraita ja lapsi leikkii usein ikäistensä seurassa. Naapurin rouva on lapselle erityisen tärkeä ja siellä viihtyykin usein leikkimässä. Tämä naapuri on entinen pph/sijaisperhevanhempi, joten lapsi varmaan vaistoaa, että tähän aikuiseen voi luottaa.
Tiedän mistä tunteeni kumpuavat, ja onnekseni miehelläni on samat periaatteet.
-ap
Isovanhempien oikeuksista.. edellä jo selitin, että haluan antaa myös heidän elää elämäänsä, enkä pakota vahtimaan lastani. Ovat molemmat vielä työelämässä ja hyvin väsyneitä välillä lastenlasten hoitamiseen. Siksipä en ikinä tuputa. Pari kertaa olen työni vuoksi pyytänyt vahtimaan, muut hoitoehdotukset on täysin heidän puoleltaan ja se toimii, saavat itse valita kuinka paljon jaksavat hoitaa. Ikinä en ole kieltänyt. Mutta silti on aina kova ikävä:)
-ap