Lastensuojelun sosiaalityöntekijät
Miksi lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat niin omituisia, kaikki asiat vääristellään ja kirjoitetaan raportit asian vierestä? Ollaan niin huolissaan, mutta sitten kuitenkin voimavarat keskitetään muihin kuin Viljaeerika-tyyppisiin tapauksiin. Onko täällä ketään ketä tekee sitä työkseen?
Kommentit (723)
ls. sos.tt kirjoitti:
Nimettömiä ilmoituksia otetaan vastaan esimerkiksi siksi, että ilmoittaja saattaa esimerkiksi pelätä häntä tavalla tai toisella vahingoitettavan asianosaisen taholta mikäli ilmoittajan nimi tulisi tietoon. On laskettu, että on lapsen edun mukaista se, että ilmoituskynnys ei nousisi liikaa.
En kaiketi korostanut vain asiakkuutta....mutta yhtä kaikki, viranomaistoiminnassa kaikki dokumentit ovat saatavissa.
Tässähän on menty selkeästi pieleen. Aiheettomia ilmoituksia tulee tolkuttomasti.
Tämän nimettömän ilmoittelun vastapainoksi pitäisi olla mahdollisuus nostaa syyte nimetöntä ilmoittajaa kohtaan yhteiskunnan toimesta, jos ilmoitus osoittautuu tahalliseksi kiusanteoksi. Harva rääkätty uhri jaksaa sitä itse enää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijöiden koulutukseen kuuluu nykyään pakollisena sosiaalioikeuden opintoja, joihin sisältyy oikeustieteen perusopinnot ja muutama kurssi sosiaalioikeutta. Eli on heillä koulutusta juridiikkaan.
15 opintopistettä eli en nyt kerskuisi.
Itse asiassa enemmän. Mutta aivan sama. Päteviä emme tule koskaan olemaan sinun silmissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijöiden koulutukseen kuuluu nykyään pakollisena sosiaalioikeuden opintoja, joihin sisältyy oikeustieteen perusopinnot ja muutama kurssi sosiaalioikeutta. Eli on heillä koulutusta juridiikkaan.
15 opintopistettä eli en nyt kerskuisi.
Itse asiassa enemmän. Mutta aivan sama. Päteviä emme tule koskaan olemaan sinun silmissäsi.
No sitten se toinen sossu valehteli. Ette saa edes omia tarinoitanne synkattua.
Näiden arvostelijoiden kannattaisi itse lähteä lukemaan sossuksi kun ovat niin pätevää väkeä!
Jotainhan tässä avussa ja palveluammatissa on pahasti pielessä, jos asiakkaat ja avun"saajat" joutuvat pelkäämään.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin toivoisin esimerkkejä konkreettisesta tuesta. Jos vanhemmalla tai lapsella on neurologisia ongelmia, pitäisi saada sellaisiin perehtynyttä apua. Kirjoitin tuossa pari viestiä sitten omista stressaavista kokemuksista lastensuojelun kanssa. Meille tyrkytettiin perhetyöntekijää avuksi, vaikka tarve olisi ollut nepsyvalmennukselle. Tarjottiin sitä, mitä oli helppo tarjota. Silleen, että voihan sitä kokeilla, olisiko siitä apua. No ei ollut, turhaa lässytystä vain. Kun totesin, että ei kiitos, tehtiin lastensuojeluilmoitus, kun ei pystytty perhetyön voimin auttamaan. Sanoin neuvottelussa lastensuojelun kanssa ainakin kaksi kertaa, että kyllä meille kotiin tuleva nepsyvalmennus kelpaisi jos sitä saataisiin (kun kyseltiin mitä apua toivottaisiin). Ei ollut edes kirjoitettu kirjauksiin sitä. Kirjauksesta saa sitten kuvan, että ei haluta apua ja pidetään riittävänä muualla saatavaa kuntoutusta. Joo ei haluta perhetyöntekijää, jolta saa huonompia neuvoja kuin tältä palstalta ja joka ei ymmärrä meidän ongelmista mitään. Onneksi sitten päästiin siitä lastensuojelusta eroon, kun ei sieltä ollut mitään tukea saatavissa ja se vain lisäsi kuormitusta tilanteessa, joka oli ihan tarpeeksi raskas muutenkin. Tuntui vain olevan joillekin lastensuojelussa vaikea ymmärtää, että jos heillä ei ole tarjota jotain meille hyödyllistä apua niin paras mitä voivat tehdä on olla puuttumata meidän elämään.
Nepsyvalmennusta voi pyytää psykiatrialta. Lasulla sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Näiden arvostelijoiden kannattaisi itse lähteä lukemaan sossuksi kun ovat niin pätevää väkeä!
Miksi? Eivät kaikki halua sossuiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät sossut varmasti edes virkansa puolesta saa antaa työstään tietoja kenellekään.
Tuo aloitus on juuri sellainen vanhanaikainen käsitys, minkä takia ihmiset eivät edes pyydä apua, vaan mielummin päästään itse iltalehteen kun on pahoinpidelty oma lapsi tai muuta kamalaa kun omat keinot ja voimat ovat loppuneet.
Tottakai jokaisesta tapaamisesta pitää tehdä kirjaaminen, ihan samoin tekee esim. lääkäri kun olet hänellä käynyt, ei sen kummempaa.Jos ne kirjaukset olisi tehty asiallisesti, eikö niitä varten voitaisi perustaa Oma Kantaa vastaava palvelu, missä asiakkaatkin voisivat välittömästi käydä tutustumasssa kirjauksiin? Nyt ne kirjaukset salataan, ja aika vaikea on edes asianosaisen päästä niitä näkemään.
Lisäksi sossut raivostuvat ja pillastuvat tyystin, jos asiakas äänittää tapaamiset, vaikka se on ihan sallittua lain mukaan.
Jotain mätäähän tässä on.
Apotin myötä ne tulevatkin näkyviin. Nyt apotti on käytössä vasta Vantaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin toivoisin esimerkkejä konkreettisesta tuesta. Jos vanhemmalla tai lapsella on neurologisia ongelmia, pitäisi saada sellaisiin perehtynyttä apua. Kirjoitin tuossa pari viestiä sitten omista stressaavista kokemuksista lastensuojelun kanssa. Meille tyrkytettiin perhetyöntekijää avuksi, vaikka tarve olisi ollut nepsyvalmennukselle. Tarjottiin sitä, mitä oli helppo tarjota. Silleen, että voihan sitä kokeilla, olisiko siitä apua. No ei ollut, turhaa lässytystä vain. Kun totesin, että ei kiitos, tehtiin lastensuojeluilmoitus, kun ei pystytty perhetyön voimin auttamaan. Sanoin neuvottelussa lastensuojelun kanssa ainakin kaksi kertaa, että kyllä meille kotiin tuleva nepsyvalmennus kelpaisi jos sitä saataisiin (kun kyseltiin mitä apua toivottaisiin). Ei ollut edes kirjoitettu kirjauksiin sitä. Kirjauksesta saa sitten kuvan, että ei haluta apua ja pidetään riittävänä muualla saatavaa kuntoutusta. Joo ei haluta perhetyöntekijää, jolta saa huonompia neuvoja kuin tältä palstalta ja joka ei ymmärrä meidän ongelmista mitään. Onneksi sitten päästiin siitä lastensuojelusta eroon, kun ei sieltä ollut mitään tukea saatavissa ja se vain lisäsi kuormitusta tilanteessa, joka oli ihan tarpeeksi raskas muutenkin. Tuntui vain olevan joillekin lastensuojelussa vaikea ymmärtää, että jos heillä ei ole tarjota jotain meille hyödyllistä apua niin paras mitä voivat tehdä on olla puuttumata meidän elämään.
Nepsyvalmennusta voi pyytää psykiatrialta. Lasulla sitä ei ole.
Ja taas paasaillaan yläilmoista aivan kuin vanhemmat olisi idiootteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.
Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.
Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on maisteri, jonka tutkintoon sisältyy yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja juridiikkaa. Itse olen suorittanut yhteensä 15op oikeustiedettä tutkintoni osana.
Eli mä olen opiskellut juridiikkaa enemmän pelkästään jo kansanopistossa vuoden aikana...
Ilmankos meillä tuli kinaa, ja sossut joutuivat perääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät sossut varmasti edes virkansa puolesta saa antaa työstään tietoja kenellekään.
Tuo aloitus on juuri sellainen vanhanaikainen käsitys, minkä takia ihmiset eivät edes pyydä apua, vaan mielummin päästään itse iltalehteen kun on pahoinpidelty oma lapsi tai muuta kamalaa kun omat keinot ja voimat ovat loppuneet.
Tottakai jokaisesta tapaamisesta pitää tehdä kirjaaminen, ihan samoin tekee esim. lääkäri kun olet hänellä käynyt, ei sen kummempaa.Jos ne kirjaukset olisi tehty asiallisesti, eikö niitä varten voitaisi perustaa Oma Kantaa vastaava palvelu, missä asiakkaatkin voisivat välittömästi käydä tutustumasssa kirjauksiin? Nyt ne kirjaukset salataan, ja aika vaikea on edes asianosaisen päästä niitä näkemään.
Lisäksi sossut raivostuvat ja pillastuvat tyystin, jos asiakas äänittää tapaamiset, vaikka se on ihan sallittua lain mukaan.
Jotain mätäähän tässä on.
Apotin myötä ne tulevatkin näkyviin. Nyt apotti on käytössä vasta Vantaalla.
Hyvä hyvä.
Voisin mäkin tehdä sossuista kirjaukset. Taatusti itkisivät, kun ruotisin niiden kaikki henkilökohtaiset puutteet luonteesta ja ulkonäöstä lähtien, sillä olen pirun tarkka ja vttumainen, kun sille päälle satun.
Vierailija kirjoitti:
ls. sos.tt kirjoitti:
Nimettömiä ilmoituksia otetaan vastaan esimerkiksi siksi, että ilmoittaja saattaa esimerkiksi pelätä häntä tavalla tai toisella vahingoitettavan asianosaisen taholta mikäli ilmoittajan nimi tulisi tietoon. On laskettu, että on lapsen edun mukaista se, että ilmoituskynnys ei nousisi liikaa.
En kaiketi korostanut vain asiakkuutta....mutta yhtä kaikki, viranomaistoiminnassa kaikki dokumentit ovat saatavissa.
Mistään ei ole ikinä ollut niin vaikea saada dokumentteja kuin lasusta. Rakennusvirastosta, lääkäristä, poliisilta, käräjäoikeudesta, yliopistosta, maistraatista jne dokumentit saa hyvinkin helposti, kun vain pyytää ja usein pyytämättäkin. Asiaa ei vetkuteta kuukausitolkulla.
Jumalan viha lepää kyllä näiden päällä. En ole hihhuli, mutta kyllä raamattu sanoo selkeästi siitä mitä sellaiselle ihmiselle on parempi joka lapsia satuttaa. Jumala on kuitenkin pyhä ja ei hyväksy tällaista. Ai niin, sos rotta tuskin uskoo mihinkään pyhään, vaikka voi esittää sellaista. No, viimeisellä tuomiolla sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.
Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.
Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.
Niin no millä sinä sitten nämä muuttaisit? Mä pyrkisin ensimmäistä epäkohtaa muuttamaan valvonnan lisäämisellä ja toista koulutuksen lisäämisellä. Kumpikaan ei ole lähtöisin sos.työntekijöiden pahuudesta vaan nimenomaan valvonnan ja koulutuksen lisäämisen tarpeesta eli rakenteellisesta ongelmasta mitä ei millään tavalla ratkaise yksittäisten työntekijöiden kritisoiminen.
Lakimuutos. Pois kokonaan se mahdollisuus epämääräiseen huoleen ja mutuun.
Osaahan poliisikin ja verovirastokin käsitellä asiat asioina, eikä totaalisen subjektiivisina tuntemuksina, joita saa vielä koko ajan muuttaa matkan varrella.
Totta. Ja poliisi ja verovirasto osaavat itse hommata todisteet ja kuitit. Eivät hekään voi perustaa päätöksiään omille fiiliksille. Pitäisikö poliiseja ja veroviranomaisia uudelleenkouluttaa sos.työntekijöiksi?
Vierailija kirjoitti:
Voisin mäkin tehdä sossuista kirjaukset. Taatusti itkisivät, kun ruotisin niiden kaikki henkilökohtaiset puutteet luonteesta ja ulkonäöstä lähtien, sillä olen pirun tarkka ja vttumainen, kun sille päälle satun.
Joo, paitsi sinä saisit nipun syytteitä. Ainoastaan sossuilla on vapaus toimia miten haluavat.
vieläjokupäivä kirjoitti:
Olipa kerran lastensuojelu, joka toiminnallaan tuhosi erään ihmisen terveyden täysin. Ja tää ihminen kärsii sen lastensuojelun tekemästä asiasta yhä, vaikka siitä on yli kymmenen pitkää vuotta. Että sellanen lasten"suojelu". Ei ne sitä ihmistä todellakaan miltään suojellut. Jos tää ihminen ei halunnut mennä väkivaltaisen vanhempansa luokse käymään, niin sossut pakotti menemään, kun taas hyvän vanhemman luokse ei päässyt, vaikka laillisia perusteita sen estämiselle ei ollut. Lopulta se tärähtänyt sossukolmikko ei kuitenkaan koskaan, tavoitteistaan huolimatta, saanut huostaanottoa läpi, vaan nöyrästi itse ilmoittivat asiakkaalle vetävänsä hakemuksen pois hallinto-oikeudesta. Sen jälkeen tämä "pääsossu" saikin siirron toisenlaisiin tehtäviin ja on siellä toisenlaisissa työtehtävissä yhä nykyäänkin.
Meidän tapauksessa olin lähihuoltaja ja lapsen isä kännissä pahoinpiteli lasta kun oli siellä hoidossa. Tästä kuulin tietysti vasta myöhemmin. Sossujen tapaamisilla he olivat sitä mieltä, että onpa hurmaava mies kun näin katuu tekojaan. No, lapsi meni sekaisin ja jouduin olemaan omaishoitajan asemassa oleva työtön, eli siinä meni oma ura kun jouduin käymään kymmenisen vuotta lapsen terapioissa ja lääkäreillä, kolme kertaa viikossa. Ja jouduttiin sosiaalitoimen hampaisiin tottakai... Missään vaiheessa ei kukaan halunnut auttaa. Kun lapsi meni ihan sekaisin, minut otettiin kyykytyksen alle: mitä olen tehnyt väärin jne? Sosiaalitoimi oli sitä mieltä, että olen huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja näin. On totta että lastensuojelussa on töissä erilaisia persoonia, suurin osa ihan tavallisia hyvää tarkottavia ihmisiä joilla raskas ja kiireinen työ, mukana varmasti muutama joka uupunut tai muuten vääristä syistä alalla ja ihmisiä kun ovat niin virheitäkin tapahtuu. Valvonta myös puutteellista, mikä heikentää asiakkaiden oikeusturvaa. Kuitenkin suurin osa asiakkaista on syystä asiakkaita, tunnustivat sen itse tai eivät, osa tunnustaa ja osa ei. Sekin loogista että useammin niiden lapset päätyvät huostaanotetuiksi jotka eivät ongelmiaan tunnusta koska eivät sitten voi vastaanottaa muuta tukea ja apua. Virheistä ja epäkohdista huolimatta lastensuojelu pyrkii kuitenkin suojelemaan lapsia ja muutosta parempaan ei saada aikaan demonisoimalla vaan järkevämpää olisi pyrkiä korjaamaan epäkohtia esim lisäämällä koulutusta, taloudellista tukea, valvontaa ja yksityistämisen vähentämistä lastensuojelussa.
Kaksi isoa ongelmaa: Se alkuvaihe. Jolloin ne ”hyvää tarkoittavat” eivät oikeasti osaa nähdä edes hulluimmasta ilmoittelijaata että tämä on hullu. Ja sitten piinaavat täysin viattomia ihmisiä vailla lain suojaa kuukausitolkulla, jopa vuosia.
Se asiakkuusvaihe: Ei ole koulutusta psykologiaan, ei lapsen kasvuun ja kehitykseen, ei lääketieteeseen, eikä juridiikkaan. Sitten ”tarkoitetaan hyvää” täydestä sydämestä täydellä ammattitaidottomuudella ja pahennetaan perheen tilannetta.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on maisteri, jonka tutkintoon sisältyy yhteiskuntatieteitä, psykologiaa ja juridiikkaa. Itse olen suorittanut yhteensä 15op oikeustiedettä tutkintoni osana.
Eli et yhtikäs mitään. Ja silti sohlaatte järkyttävän isojen asioiden kanssa.
Meillä on kyllä ihan juristitkin käytössä, joilta konsultoida tarvittaessa. Mutta kerrotko mikä olisi parempi tutkinto kuin maisterin tutkinto?
Sitä parempaa ei olekaan. Olen itsekin maisteri. :)
Vierailija kirjoitti:
vieläjokupäivä kirjoitti:
Olipa kerran lastensuojelu, joka toiminnallaan tuhosi erään ihmisen terveyden täysin. Ja tää ihminen kärsii sen lastensuojelun tekemästä asiasta yhä, vaikka siitä on yli kymmenen pitkää vuotta. Että sellanen lasten"suojelu". Ei ne sitä ihmistä todellakaan miltään suojellut. Jos tää ihminen ei halunnut mennä väkivaltaisen vanhempansa luokse käymään, niin sossut pakotti menemään, kun taas hyvän vanhemman luokse ei päässyt, vaikka laillisia perusteita sen estämiselle ei ollut. Lopulta se tärähtänyt sossukolmikko ei kuitenkaan koskaan, tavoitteistaan huolimatta, saanut huostaanottoa läpi, vaan nöyrästi itse ilmoittivat asiakkaalle vetävänsä hakemuksen pois hallinto-oikeudesta. Sen jälkeen tämä "pääsossu" saikin siirron toisenlaisiin tehtäviin ja on siellä toisenlaisissa työtehtävissä yhä nykyäänkin.
Meidän tapauksessa olin lähihuoltaja ja lapsen isä kännissä pahoinpiteli lasta kun oli siellä hoidossa. Tästä kuulin tietysti vasta myöhemmin. Sossujen tapaamisilla he olivat sitä mieltä, että onpa hurmaava mies kun näin katuu tekojaan. No, lapsi meni sekaisin ja jouduin olemaan omaishoitajan asemassa oleva työtön, eli siinä meni oma ura kun jouduin käymään kymmenisen vuotta lapsen terapioissa ja lääkäreillä, kolme kertaa viikossa. Ja jouduttiin sosiaalitoimen hampaisiin tottakai... Missään vaiheessa ei kukaan halunnut auttaa. Kun lapsi meni ihan sekaisin, minut otettiin kyykytyksen alle: mitä olen tehnyt väärin jne? Sosiaalitoimi oli sitä mieltä, että olen huono.
Miksi pahoinpitelijä hoiti lastasi?
Hän antoi väärää tietoa.