Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lastensuojelun sosiaalityöntekijät

Vierailija
21.07.2020 |

Miksi lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat niin omituisia, kaikki asiat vääristellään ja kirjoitetaan raportit asian vierestä? Ollaan niin huolissaan, mutta sitten kuitenkin voimavarat keskitetään muihin kuin Viljaeerika-tyyppisiin tapauksiin. Onko täällä ketään ketä tekee sitä työkseen?

Kommentit (723)

Vierailija
481/723 |
23.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevatko sosiaalityöntekijät ihan satunnaisesti ihmisten koteihin etsimään lapsia? Miten lapset sinne lastensuojelun asiakkaiksi päätyvät? Aivan varmasti eivät kiusalla tehtyjen turhien ilmoitusten takia. Eivät lattialla patjalla nukkumisen, vaatteessa olevan tahran tai vanhemman tekemän makaronilaatikon perusteella.

No, minä satuin olemaan sen verran naivi, että otin itse yhteyttä, tai oikeastaan minut palloteltiin lasuun, kun hain apua siihen, että lapsella oli pahoinpitelyjälkiä usein isältä tullessaan, enkä mistään muualtakaan mitään apua saanut.  Luulin tyhmänä, että lastensuojelusta oikeasti voisi saada jotain apua tällaiseen, sen sijaan jouduinkin itse heidän vainonsa kohteeksi. En enää ikinä aio hakea minkäänlaista apua sieltä.

Kukaan, joka on hakenut apua lastensuojelusta, ei enää ikinä halua asioida heidän kanssaan. Mitään apua ei todellakaan saa.

Ihmettelen vaan, miksi tätä instituutiota ylläpidetään verovaroin. Me kaikki maksamme tästä palvelusta, joka todellisuudessa on perheille pelkästään vahingollista.

Vierailija
482/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nimettömiin ilmiantoihin pitäisi oikeasti saada jo5ku roti. Meillä siis aivan kaheli naapuri teki lasun, että emme päästä lasta koskaan ulos, lapsi ei käy edes koulua ja vastaavaa. Meillä ei ole lasta. Tämä naapuri on ns. kylähullu, joka ei ole väleissä kenenkään kyläläisen kanssa, on viettänyt pitkiä aikoja lataamossa jne. Ihan piti lasun sossun päästä kotikäynnille tarkistamaan kuinka huonosti sitä olematonta lasta meillä pidetäänkään. Eikö ole pääsyä mihinkään rekisteriin mistä voisi tarkistaa onko koko lasta olemassa ennen kuin aloittaa toimenpiteet, vai oliko vaan turhan virkaintoinen henkilö taas vauhdissa?

Tämä taisi olla ennakoivaa lastensuojelua.

Syntyvyys nousuun, kyllä suomessa lapsista huolta pidetään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
483/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

Vierailija
484/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jäikö Perus-Petteri ja Pasi-Kasi sossutätien haaviin vai mitä täällä oikein meuhkataan? Nyt se korkki taas kiinni!

Vierailija
485/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju suorastaan huokuu vihaa.

Muistakaa nyt kuitenkin, että jos on sattunut törmäämään mätään omenaan, ei se tarkoita, että kaikki alalla työskentelevät olisivat samanlaisia. Itse voi myös vaikuttaa asioihin omalla käytöksellään.

Tiedät varmasti vanhan sanonnan: yksi mätä omena korissa pilaa kaikki muutkin. En itse ole tavannut muita, kuin selkäänpuukottajia, valehtelijoita, ylimielisiä ja pahansuovia sosiaalityöntekijöitä/muita sote-alalla työskemnteleviä juuri nimeksikään. Poikkeuksiakin toki on, silti teeskentely on sosiaalityöntekijälle kokemusteni mukaan luontaista. Voin toki puhua vain omista kokemuksistani käsin, mutta mietityttää kieltämättä, kuinka valtavan paljon meitä samaa kokeneita mahtaakaan olla.  Ihmisten tulisi tehdä kanteluita ja rikosilmoituksia mielestäni edelleen paljon enemmän-valitettavasti sosiaalialan ihmiset ovat erittäin tietoisia siitä, kuka on se helpoin uhri. Toiminta ei eroa koulukiusaamisesta millään tavalla, paitsi että tässä tapauksessa kiusaajalla on käsissään sellainen valta, että se hirvittää, eikä aikuisten maailmassa ole "opettajaa" laittamassa näitä ihmisiä kuriin läpimätää oikeuslaitosta lukuunottamatta. Tämä siis koskien vain niitä tapauksia, joissa huostaanoton/sijoituksen/asiakkuuden/ilmoitusten syyt ovat joko heikot tai täysin tuulesta temmatut. 

Muuten samaa mieltä, mutta itse en viitsinyt tuhlata energiaa mihinkään kanteluihin yms. Tarvitsin ja käytin sen kaiken energian vain ja ainoastaan siitä narsistisesta vallankäytöstä poispääsyyn. Ei ne kantelut mihinkään johda, eikä minua lämmitä yhtään joku huomautus kiusaajasossulle, joka korkeintaan tulee jos edes tulee. Jopa Eerikan tapauksessa sossut luistelivat vastuustaan, vain heistä pari sai jotain pientä noottia. Että siitä voi jo päätellä kantelun hyödyllisyyden, vaikka oli niin selvä keissi.

Niin selvä keissi oli siitä, miten hyvin vanhemmat voi pyrkiä harhauttamaan lapsen etua katsovia.  Lasu on kuin kunnianloukkaus vanhempia kohtaan ja siksi herättää itkupotkuraivareita.  Sossun työntekijöitä uhkaillaan vaikka millä. Virhe lapsen kannalta tosiaan jos tuossa tapauksessa sossu joutui perääntymään.  Tai ehken sossulainen olisi  jostain tuomittu vanhempien toimesta ja lapsi kuitenkin kidutettu hengiltä, kuka tietää.  

Puolet ilmoituksista on perättömiä.

Laitapa linkki viralliselta sivustolta tällaiseen " tietoon".

Vierailija
486/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

He ”ilmestyvät” kun joku tekee ilmoituksen.

Eikä siihen tarvita kuin se joku.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
487/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

Kerroppa sitten minulle, miksi sosiaalityöntekijät itse jatkuvasti ja toistuvasti rikkovat ammattieettisiä velvoitteita? Annanpa nyt vain yhden esimerkin useista: On hlö, joka on erittäin rauhallinen, asiallinen ja puhuu todella tasaisella ja viileällä äänellä. Hlö ei siis missään tapauksessa ole provosoiva, epäasiallinen tai muutenkaan töykeä. Hän vain nostaa sosiaalityön tekemät laiminlyönnit,laittomuudet ja valheet pöydälle. ja vaatii vastauksia kysymyksiinsä lainmukaisin perustein Ennen kuin hlö ehtii kunnolla istua palaverin alettua paikoilleen, alkaa sosiaalityöntekijä huutaa hänelle: "Kuule, sinä et täällä määrää, miten tämä keskustelu etenee ja mistä täällä puhutaan!!!" Hlön mukana ollut tukihlökin pelästyy tämän ihmisen todella törkeää ja täysin epäasiallista käytöstä. Kyseisestä sosiaalityöntekijästä ovat myös hänen kollegansa aiempienkin tapamisten jälkeen todenneet, että täysin asiaton tapa toimia. Kyse on siis rikoksista ja lastensuojelun työntekijät kiinni jäädessään,  ryhtyvät HUUTAMAAN hlölle,jonka elämän he ovat tuhonneet ja jos hlö ei olisi ilmaissut tallentavansa kaikkea käytyä keskustelua, olisi asiakirjoihin kirjattu entistä pahempaa sontaa. Lakimiesten suositus on, etten tämä kys. hlö enää milloinkaan mene yhteenkään tapaamiseen ilman asianajajaa/tukihlöä/todistajaa. Kys. sosttstä on tehty muistutus, siirtyi muihin tehtäviin(piinamaan helpompia uhreja). Kyse ei ole vanhempien tai lasten asenteesta, vaan sosiaalityön omasta kieroudesta ja täydellisestä tunnekylmyydestä mitä ihmisoikeuksiin tulee. Valta, raha, sosiaalinen asema ja niin edelleen. Olette pääsääntöisesti oksettavia ja ammattitaidottomia lukuunottamatta niitä hyvin harvoja täyspäisiä yksilöitä,joita joskus ohimennen on ollut onni tavata, mutta jäävät yhden käden sormiin he. Eli ihan itse olette ansainneet kaiken epäluulon ja oikeutetun vihan, jota ihmiset tekojenne seurauksena kokevat. 

Vierailija
488/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju suorastaan huokuu vihaa.

Muistakaa nyt kuitenkin, että jos on sattunut törmäämään mätään omenaan, ei se tarkoita, että kaikki alalla työskentelevät olisivat samanlaisia. Itse voi myös vaikuttaa asioihin omalla käytöksellään.

Kerrotko miten vainon uhri omalla käytöksellään voi vaikuttaa kiusaamisen lopettamiseksi? Ja mitä pahaa on vihassa epäoikeudenmukaisuuden edessä - sehän on normaali reaktio itsen puolustamiseksi? Ei vääryydet poistu lässyttämällä, päinvastoin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
489/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

Kuule, eipä tarvitse kuin aivan asiallisesti kysyä, että miksi papereita ei ole useista pyynnöistä huolimatta lähetetty, tai että miksi kirjauksista on muutettu asioita, esim. aikamuotoja, irrotettu asioita yhteyksistään jne., niin se jo riittää saamaan sossun raivoihinsa ja kirjoittamaan entistä pahempaa sontaa yhteistyökyvyttömyydestäsi ja mielenterveysongelmistasi (josta siis ainoana todisteena sossun omatekemä diagnoosi). Eli ihan sama oletko itse asiallinen, sossu ei sitä ole. 

Sossuun pitää suhtautua kuin narsistiin suhtudutaan. Ei narsisti tai koulukiusaajakaan ole asiallinen, jos sinä olet. Ihan muut keinot  kuin asiallisuus tarvitaan narsistien kanssa. 

Vierailija
490/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lasun mädillä sossuilla näyttäis olevan Venäjän oikeusjärjestelmän keinot käytössä:

"Mikäli syyttäjä tiedostaa jossain vaiheessa itsekin, että hänellä ei ole tarpeeksi todistusaineistoa tuomarin vakuuttamiseksi, syyttäjä ei Zabeidan mukaan suinkaan luovuta, vaan hän päätyy päinvastoin paisuttamaan väitettyjen rikosten määrää ja niihin sovellettavien pykälien ankaruutta. Tämä tehdään puolestaan siksi, että oikeudella olisi mahdollisuus ”säilyttää kasvonsa” rangaistusta määritellessään.

– Se toimii näin: tuomioistuin vapauttaa syytetyn jostain episodista, mutta antaa jostain toisesta teosta suhteellisesti ottaen pienen rangaistuksen tai jopa ”alle alimman mahdollisen” rangaistuksen, jolloin luodaan illuusio oikeudenmukaisuudesta, vaikka tuomiosta itsestään tulee kuitenkin langettava, Zabeida selitti BFM-radiolle."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
491/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

Kuule, eipä tarvitse kuin aivan asiallisesti kysyä, että miksi papereita ei ole useista pyynnöistä huolimatta lähetetty, tai että miksi kirjauksista on muutettu asioita, esim. aikamuotoja, irrotettu asioita yhteyksistään jne., niin se jo riittää saamaan sossun raivoihinsa ja kirjoittamaan entistä pahempaa sontaa yhteistyökyvyttömyydestäsi ja mielenterveysongelmistasi (josta siis ainoana todisteena sossun omatekemä diagnoosi). Eli ihan sama oletko itse asiallinen, sossu ei sitä ole. 

Sossuun pitää suhtautua kuin narsistiin suhtudutaan. Ei narsisti tai koulukiusaajakaan ole asiallinen, jos sinä olet. Ihan muut keinot  kuin asiallisuus tarvitaan narsistien kanssa. 

Olen sosiaalityöntekijänä saanut näitä"asiallisia" kirjausmuutoksia ja pyyntöjä.  Kyseessä on voinut olla vanhempi, joka on kirjoittanut kokonaisen asiakassuunnitelman esimerkiksi kokonaan uusiksi. Vanhempi on voinut lisäillä tekstejä, jotka eivät perustu neuvottelussa käytäviin asioihin tai haluaa muuttaa kokonaisuudessaan johtopäätökset. Toiset oikovat jopa kirjoitusasua, muuttelevat sanamuotoja jne. Pääsääntöisesti pyrkimys näissä on ollut muuttaa sosiaalityöntekijän näkemystä. Vanhemmalla on esimerkiksi todistettava lääkärin tai psykologin todentama psykoottinen tila, jonka vanhempi kirjaukseen haluaa muuttaa muotoon lievä masennus esim. Toisinaan lapsen tilannetta vääristetään. Lapsi voi vetää päivittäin oman kertomuksensa mukaan kovia huumausaineita ja vanhempi kirjaa, että ei ole tarvetta päihdehoidolle. Sosiaalityöntekijänä olen eri mieltä ja minulla on oikeus se kirjata sen mukaan kuin mieltä olen. Haluan todentaa, että minulla ei ole mitään vaikeutta printata kirjauksia asiakkaan pyynnöstä tai tarvetta väärentää niitä, mutta asiakkaiden tilanteen väärentämispyrkimyksiin en lähde mukaan. 

Vierailija
492/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

Kuule, eipä tarvitse kuin aivan asiallisesti kysyä, että miksi papereita ei ole useista pyynnöistä huolimatta lähetetty, tai että miksi kirjauksista on muutettu asioita, esim. aikamuotoja, irrotettu asioita yhteyksistään jne., niin se jo riittää saamaan sossun raivoihinsa ja kirjoittamaan entistä pahempaa sontaa yhteistyökyvyttömyydestäsi ja mielenterveysongelmistasi (josta siis ainoana todisteena sossun omatekemä diagnoosi). Eli ihan sama oletko itse asiallinen, sossu ei sitä ole. 

Sossuun pitää suhtautua kuin narsistiin suhtudutaan. Ei narsisti tai koulukiusaajakaan ole asiallinen, jos sinä olet. Ihan muut keinot  kuin asiallisuus tarvitaan narsistien kanssa. 

Olen sosiaalityöntekijänä saanut näitä"asiallisia" kirjausmuutoksia ja pyyntöjä.  Kyseessä on voinut olla vanhempi, joka on kirjoittanut kokonaisen asiakassuunnitelman esimerkiksi kokonaan uusiksi. Vanhempi on voinut lisäillä tekstejä, jotka eivät perustu neuvottelussa käytäviin asioihin tai haluaa muuttaa kokonaisuudessaan johtopäätökset. Toiset oikovat jopa kirjoitusasua, muuttelevat sanamuotoja jne. Pääsääntöisesti pyrkimys näissä on ollut muuttaa sosiaalityöntekijän näkemystä. Vanhemmalla on esimerkiksi todistettava lääkärin tai psykologin todentama psykoottinen tila, jonka vanhempi kirjaukseen haluaa muuttaa muotoon lievä masennus esim. Toisinaan lapsen tilannetta vääristetään. Lapsi voi vetää päivittäin oman kertomuksensa mukaan kovia huumausaineita ja vanhempi kirjaa, että ei ole tarvetta päihdehoidolle. Sosiaalityöntekijänä olen eri mieltä ja minulla on oikeus se kirjata sen mukaan kuin mieltä olen. Haluan todentaa, että minulla ei ole mitään vaikeutta printata kirjauksia asiakkaan pyynnöstä tai tarvetta väärentää niitä, mutta asiakkaiden tilanteen väärentämispyrkimyksiin en lähde mukaan. 

Ei ole tullut mieleen että se sinun näkemyksesi on just. Vain se. Sinun näkemyksesi. Totta kai ihminen josta se näkemys on luotu on oikeutettu kertomaan mikä se todellinen tilanne on.

Tämä pn juuri se perusongelma. Erilaiset subjektiiviset huolet ja näkemykset ja mielipiteet määräävät liian isoista asioista.

Minä viruin vuoden siinä arvioinnissa ja sain ”yhteistyökyvyttömän” leiman kun kysyin, miksi me siellä olimme. Kukaan ei tiennyt, koska ilmoitukset oli niin sekavia. Tuli vääjäämättä tunne, että meitä vain pidettiin siellä ja yritettiin vain väkisin keksiä syy siihen. Ja sitten se keksittiinkin: Yhteistyökyvyttömyys.

Kokemus on todella kafkamainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
493/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

Kuule, eipä tarvitse kuin aivan asiallisesti kysyä, että miksi papereita ei ole useista pyynnöistä huolimatta lähetetty, tai että miksi kirjauksista on muutettu asioita, esim. aikamuotoja, irrotettu asioita yhteyksistään jne., niin se jo riittää saamaan sossun raivoihinsa ja kirjoittamaan entistä pahempaa sontaa yhteistyökyvyttömyydestäsi ja mielenterveysongelmistasi (josta siis ainoana todisteena sossun omatekemä diagnoosi). Eli ihan sama oletko itse asiallinen, sossu ei sitä ole. 

Sossuun pitää suhtautua kuin narsistiin suhtudutaan. Ei narsisti tai koulukiusaajakaan ole asiallinen, jos sinä olet. Ihan muut keinot  kuin asiallisuus tarvitaan narsistien kanssa. 

Olen sosiaalityöntekijänä saanut näitä"asiallisia" kirjausmuutoksia ja pyyntöjä.  Kyseessä on voinut olla vanhempi, joka on kirjoittanut kokonaisen asiakassuunnitelman esimerkiksi kokonaan uusiksi. Vanhempi on voinut lisäillä tekstejä, jotka eivät perustu neuvottelussa käytäviin asioihin tai haluaa muuttaa kokonaisuudessaan johtopäätökset. Toiset oikovat jopa kirjoitusasua, muuttelevat sanamuotoja jne. Pääsääntöisesti pyrkimys näissä on ollut muuttaa sosiaalityöntekijän näkemystä. Vanhemmalla on esimerkiksi todistettava lääkärin tai psykologin todentama psykoottinen tila, jonka vanhempi kirjaukseen haluaa muuttaa muotoon lievä masennus esim. Toisinaan lapsen tilannetta vääristetään. Lapsi voi vetää päivittäin oman kertomuksensa mukaan kovia huumausaineita ja vanhempi kirjaa, että ei ole tarvetta päihdehoidolle. Sosiaalityöntekijänä olen eri mieltä ja minulla on oikeus se kirjata sen mukaan kuin mieltä olen. Haluan todentaa, että minulla ei ole mitään vaikeutta printata kirjauksia asiakkaan pyynnöstä tai tarvetta väärentää niitä, mutta asiakkaiden tilanteen väärentämispyrkimyksiin en lähde mukaan. 

"minulla on oikeus se kirjata sen mukaan kuin mieltä olen."

Tämähän nimenomaan se koko systeemin ongelma on, että koet oikeudeksesi kirjata oman mutusi asiakirjoihin, jotka oikeudessa ovat raskauttavia eikä vastapuoli voi sielläkään esittää omaa näkemystään (koska hallinto-oikeus).

Vierailija
494/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

Kuule, eipä tarvitse kuin aivan asiallisesti kysyä, että miksi papereita ei ole useista pyynnöistä huolimatta lähetetty, tai että miksi kirjauksista on muutettu asioita, esim. aikamuotoja, irrotettu asioita yhteyksistään jne., niin se jo riittää saamaan sossun raivoihinsa ja kirjoittamaan entistä pahempaa sontaa yhteistyökyvyttömyydestäsi ja mielenterveysongelmistasi (josta siis ainoana todisteena sossun omatekemä diagnoosi). Eli ihan sama oletko itse asiallinen, sossu ei sitä ole. 

Sossuun pitää suhtautua kuin narsistiin suhtudutaan. Ei narsisti tai koulukiusaajakaan ole asiallinen, jos sinä olet. Ihan muut keinot  kuin asiallisuus tarvitaan narsistien kanssa. 

Olen sosiaalityöntekijänä saanut näitä"asiallisia" kirjausmuutoksia ja pyyntöjä.  Kyseessä on voinut olla vanhempi, joka on kirjoittanut kokonaisen asiakassuunnitelman esimerkiksi kokonaan uusiksi. Vanhempi on voinut lisäillä tekstejä, jotka eivät perustu neuvottelussa käytäviin asioihin tai haluaa muuttaa kokonaisuudessaan johtopäätökset. Toiset oikovat jopa kirjoitusasua, muuttelevat sanamuotoja jne. Pääsääntöisesti pyrkimys näissä on ollut muuttaa sosiaalityöntekijän näkemystä. Vanhemmalla on esimerkiksi todistettava lääkärin tai psykologin todentama psykoottinen tila, jonka vanhempi kirjaukseen haluaa muuttaa muotoon lievä masennus esim. Toisinaan lapsen tilannetta vääristetään. Lapsi voi vetää päivittäin oman kertomuksensa mukaan kovia huumausaineita ja vanhempi kirjaa, että ei ole tarvetta päihdehoidolle. Sosiaalityöntekijänä olen eri mieltä ja minulla on oikeus se kirjata sen mukaan kuin mieltä olen. Haluan todentaa, että minulla ei ole mitään vaikeutta printata kirjauksia asiakkaan pyynnöstä tai tarvetta väärentää niitä, mutta asiakkaiden tilanteen väärentämispyrkimyksiin en lähde mukaan. 

Ei ole tullut mieleen että se sinun näkemyksesi on just. Vain se. Sinun näkemyksesi. Totta kai ihminen josta se näkemys on luotu on oikeutettu kertomaan mikä se todellinen tilanne on.

Tämä pn juuri se perusongelma. Erilaiset subjektiiviset huolet ja näkemykset ja mielipiteet määräävät liian isoista asioista.

Minä viruin vuoden siinä arvioinnissa ja sain ”yhteistyökyvyttömän” leiman kun kysyin, miksi me siellä olimme. Kukaan ei tiennyt, koska ilmoitukset oli niin sekavia. Tuli vääjäämättä tunne, että meitä vain pidettiin siellä ja yritettiin vain väkisin keksiä syy siihen. Ja sitten se keksittiinkin: Yhteistyökyvyttömyys.

Kokemus on todella kafkamainen.

Niin, se sosiaalityöntekijä on koulutettu siihen, että hän kykenee arvioimaan asiakkaan elämäntilannetta ja siihen sisältyviä ongelmia ja riskejä ja miten niitä voitaisiin lievittää. Asiakas voi toki kertoa oman näkemyksensä, mutta ei se välttämättä ole sama kuin sosiaalityöntekijän. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
495/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

Kuule, eipä tarvitse kuin aivan asiallisesti kysyä, että miksi papereita ei ole useista pyynnöistä huolimatta lähetetty, tai että miksi kirjauksista on muutettu asioita, esim. aikamuotoja, irrotettu asioita yhteyksistään jne., niin se jo riittää saamaan sossun raivoihinsa ja kirjoittamaan entistä pahempaa sontaa yhteistyökyvyttömyydestäsi ja mielenterveysongelmistasi (josta siis ainoana todisteena sossun omatekemä diagnoosi). Eli ihan sama oletko itse asiallinen, sossu ei sitä ole. 

Sossuun pitää suhtautua kuin narsistiin suhtudutaan. Ei narsisti tai koulukiusaajakaan ole asiallinen, jos sinä olet. Ihan muut keinot  kuin asiallisuus tarvitaan narsistien kanssa. 

Olen sosiaalityöntekijänä saanut näitä"asiallisia" kirjausmuutoksia ja pyyntöjä.  Kyseessä on voinut olla vanhempi, joka on kirjoittanut kokonaisen asiakassuunnitelman esimerkiksi kokonaan uusiksi. Vanhempi on voinut lisäillä tekstejä, jotka eivät perustu neuvottelussa käytäviin asioihin tai haluaa muuttaa kokonaisuudessaan johtopäätökset. Toiset oikovat jopa kirjoitusasua, muuttelevat sanamuotoja jne. Pääsääntöisesti pyrkimys näissä on ollut muuttaa sosiaalityöntekijän näkemystä. Vanhemmalla on esimerkiksi todistettava lääkärin tai psykologin todentama psykoottinen tila, jonka vanhempi kirjaukseen haluaa muuttaa muotoon lievä masennus esim. Toisinaan lapsen tilannetta vääristetään. Lapsi voi vetää päivittäin oman kertomuksensa mukaan kovia huumausaineita ja vanhempi kirjaa, että ei ole tarvetta päihdehoidolle. Sosiaalityöntekijänä olen eri mieltä ja minulla on oikeus se kirjata sen mukaan kuin mieltä olen. Haluan todentaa, että minulla ei ole mitään vaikeutta printata kirjauksia asiakkaan pyynnöstä tai tarvetta väärentää niitä, mutta asiakkaiden tilanteen väärentämispyrkimyksiin en lähde mukaan. 

Ei ole tullut mieleen että se sinun näkemyksesi on just. Vain se. Sinun näkemyksesi. Totta kai ihminen josta se näkemys on luotu on oikeutettu kertomaan mikä se todellinen tilanne on.

Tämä pn juuri se perusongelma. Erilaiset subjektiiviset huolet ja näkemykset ja mielipiteet määräävät liian isoista asioista.

Minä viruin vuoden siinä arvioinnissa ja sain ”yhteistyökyvyttömän” leiman kun kysyin, miksi me siellä olimme. Kukaan ei tiennyt, koska ilmoitukset oli niin sekavia. Tuli vääjäämättä tunne, että meitä vain pidettiin siellä ja yritettiin vain väkisin keksiä syy siihen. Ja sitten se keksittiinkin: Yhteistyökyvyttömyys.

Kokemus on todella kafkamainen.

Niin, se sosiaalityöntekijä on koulutettu siihen, että hän kykenee arvioimaan asiakkaan elämäntilannetta ja siihen sisältyviä ongelmia ja riskejä ja miten niitä voitaisiin lievittää. Asiakas voi toki kertoa oman näkemyksensä, mutta ei se välttämättä ole sama kuin sosiaalityöntekijän. 

Se asiakas tai asiakkaan vanhempi kyllä nyt oikeasti tuntee oman elämänsä paremmin.

Eikä se sosiaalityöntekijä ole sanut edes koulutusta ihmissuhdetyöhön, ei psykologiksi, ei pöihdetyöntekijäksi tai edes koulutusta lastenhoitajaksi.

Hän kertoo vain mielipiteensä ja näkemyksensä, jotka pohjaavat hänen omiin arvoihinsa, omaan elämänkokemukseen, omiin traumoihin. Omiin ennakkoluuloihin.

Eihän lääkärikään saa määrätä edes hoitoa tuollaisilla perusteilla, vaan aina objektiivisten faktojen mukaan.

Koko lastensuojelu sen sijaan perustuu vain ja ainoastaan subjektiivisiin mielipiteisiin.

Jotka vielä kiertävät niin, että niitä jopa muodostetaan ilman, että ikinä edes puhutama sen ihmisen kanssa.

Vierailija
496/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

Kuule, eipä tarvitse kuin aivan asiallisesti kysyä, että miksi papereita ei ole useista pyynnöistä huolimatta lähetetty, tai että miksi kirjauksista on muutettu asioita, esim. aikamuotoja, irrotettu asioita yhteyksistään jne., niin se jo riittää saamaan sossun raivoihinsa ja kirjoittamaan entistä pahempaa sontaa yhteistyökyvyttömyydestäsi ja mielenterveysongelmistasi (josta siis ainoana todisteena sossun omatekemä diagnoosi). Eli ihan sama oletko itse asiallinen, sossu ei sitä ole. 

Sossuun pitää suhtautua kuin narsistiin suhtudutaan. Ei narsisti tai koulukiusaajakaan ole asiallinen, jos sinä olet. Ihan muut keinot  kuin asiallisuus tarvitaan narsistien kanssa. 

Olen sosiaalityöntekijänä saanut näitä"asiallisia" kirjausmuutoksia ja pyyntöjä.  Kyseessä on voinut olla vanhempi, joka on kirjoittanut kokonaisen asiakassuunnitelman esimerkiksi kokonaan uusiksi. Vanhempi on voinut lisäillä tekstejä, jotka eivät perustu neuvottelussa käytäviin asioihin tai haluaa muuttaa kokonaisuudessaan johtopäätökset. Toiset oikovat jopa kirjoitusasua, muuttelevat sanamuotoja jne. Pääsääntöisesti pyrkimys näissä on ollut muuttaa sosiaalityöntekijän näkemystä. Vanhemmalla on esimerkiksi todistettava lääkärin tai psykologin todentama psykoottinen tila, jonka vanhempi kirjaukseen haluaa muuttaa muotoon lievä masennus esim. Toisinaan lapsen tilannetta vääristetään. Lapsi voi vetää päivittäin oman kertomuksensa mukaan kovia huumausaineita ja vanhempi kirjaa, että ei ole tarvetta päihdehoidolle. Sosiaalityöntekijänä olen eri mieltä ja minulla on oikeus se kirjata sen mukaan kuin mieltä olen. Haluan todentaa, että minulla ei ole mitään vaikeutta printata kirjauksia asiakkaan pyynnöstä tai tarvetta väärentää niitä, mutta asiakkaiden tilanteen väärentämispyrkimyksiin en lähde mukaan. 

Ei ole tullut mieleen että se sinun näkemyksesi on just. Vain se. Sinun näkemyksesi. Totta kai ihminen josta se näkemys on luotu on oikeutettu kertomaan mikä se todellinen tilanne on.

Tämä pn juuri se perusongelma. Erilaiset subjektiiviset huolet ja näkemykset ja mielipiteet määräävät liian isoista asioista.

Minä viruin vuoden siinä arvioinnissa ja sain ”yhteistyökyvyttömän” leiman kun kysyin, miksi me siellä olimme. Kukaan ei tiennyt, koska ilmoitukset oli niin sekavia. Tuli vääjäämättä tunne, että meitä vain pidettiin siellä ja yritettiin vain väkisin keksiä syy siihen. Ja sitten se keksittiinkin: Yhteistyökyvyttömyys.

Kokemus on todella kafkamainen.

Niin, se sosiaalityöntekijä on koulutettu siihen, että hän kykenee arvioimaan asiakkaan elämäntilannetta ja siihen sisältyviä ongelmia ja riskejä ja miten niitä voitaisiin lievittää. Asiakas voi toki kertoa oman näkemyksensä, mutta ei se välttämättä ole sama kuin sosiaalityöntekijän. 

Se asiakas on oman elämäntilanteensa asiantuntija. Et sinä. Jos et kykene ymmärtämään edes sitä olet vain vallanhimoinen ja väärässä työssä.

Mikään koulutus ei tee sinusta asiantuntijaa toisen ihmisen elämästä, koska se toinen tietää itse siitä valtavasti enemmän.

Vai olenko minä tohtorin tutkinnollani sinun elämäsi asiantuntija? Jos sinut pakotetaan luokseni. Todella valheellista kuvitella tuollaista.

Vierailija
497/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

Kuule, eipä tarvitse kuin aivan asiallisesti kysyä, että miksi papereita ei ole useista pyynnöistä huolimatta lähetetty, tai että miksi kirjauksista on muutettu asioita, esim. aikamuotoja, irrotettu asioita yhteyksistään jne., niin se jo riittää saamaan sossun raivoihinsa ja kirjoittamaan entistä pahempaa sontaa yhteistyökyvyttömyydestäsi ja mielenterveysongelmistasi (josta siis ainoana todisteena sossun omatekemä diagnoosi). Eli ihan sama oletko itse asiallinen, sossu ei sitä ole. 

Sossuun pitää suhtautua kuin narsistiin suhtudutaan. Ei narsisti tai koulukiusaajakaan ole asiallinen, jos sinä olet. Ihan muut keinot  kuin asiallisuus tarvitaan narsistien kanssa. 

Olen sosiaalityöntekijänä saanut näitä"asiallisia" kirjausmuutoksia ja pyyntöjä.  Kyseessä on voinut olla vanhempi, joka on kirjoittanut kokonaisen asiakassuunnitelman esimerkiksi kokonaan uusiksi. Vanhempi on voinut lisäillä tekstejä, jotka eivät perustu neuvottelussa käytäviin asioihin tai haluaa muuttaa kokonaisuudessaan johtopäätökset. Toiset oikovat jopa kirjoitusasua, muuttelevat sanamuotoja jne. Pääsääntöisesti pyrkimys näissä on ollut muuttaa sosiaalityöntekijän näkemystä. Vanhemmalla on esimerkiksi todistettava lääkärin tai psykologin todentama psykoottinen tila, jonka vanhempi kirjaukseen haluaa muuttaa muotoon lievä masennus esim. Toisinaan lapsen tilannetta vääristetään. Lapsi voi vetää päivittäin oman kertomuksensa mukaan kovia huumausaineita ja vanhempi kirjaa, että ei ole tarvetta päihdehoidolle. Sosiaalityöntekijänä olen eri mieltä ja minulla on oikeus se kirjata sen mukaan kuin mieltä olen. Haluan todentaa, että minulla ei ole mitään vaikeutta printata kirjauksia asiakkaan pyynnöstä tai tarvetta väärentää niitä, mutta asiakkaiden tilanteen väärentämispyrkimyksiin en lähde mukaan. 

Ei ole tullut mieleen että se sinun näkemyksesi on just. Vain se. Sinun näkemyksesi. Totta kai ihminen josta se näkemys on luotu on oikeutettu kertomaan mikä se todellinen tilanne on.

Tämä pn juuri se perusongelma. Erilaiset subjektiiviset huolet ja näkemykset ja mielipiteet määräävät liian isoista asioista.

Minä viruin vuoden siinä arvioinnissa ja sain ”yhteistyökyvyttömän” leiman kun kysyin, miksi me siellä olimme. Kukaan ei tiennyt, koska ilmoitukset oli niin sekavia. Tuli vääjäämättä tunne, että meitä vain pidettiin siellä ja yritettiin vain väkisin keksiä syy siihen. Ja sitten se keksittiinkin: Yhteistyökyvyttömyys.

Kokemus on todella kafkamainen.

Niin, se sosiaalityöntekijä on koulutettu siihen, että hän kykenee arvioimaan asiakkaan elämäntilannetta ja siihen sisältyviä ongelmia ja riskejä ja miten niitä voitaisiin lievittää. Asiakas voi toki kertoa oman näkemyksensä, mutta ei se välttämättä ole sama kuin sosiaalityöntekijän. 

Se asiakas tai asiakkaan vanhempi kyllä nyt oikeasti tuntee oman elämänsä paremmin.

Eikä se sosiaalityöntekijä ole sanut edes koulutusta ihmissuhdetyöhön, ei psykologiksi, ei pöihdetyöntekijäksi tai edes koulutusta lastenhoitajaksi.

Hän kertoo vain mielipiteensä ja näkemyksensä, jotka pohjaavat hänen omiin arvoihinsa, omaan elämänkokemukseen, omiin traumoihin. Omiin ennakkoluuloihin.

Eihän lääkärikään saa määrätä edes hoitoa tuollaisilla perusteilla, vaan aina objektiivisten faktojen mukaan.

Koko lastensuojelu sen sijaan perustuu vain ja ainoastaan subjektiivisiin mielipiteisiin.

Jotka vielä kiertävät niin, että niitä jopa muodostetaan ilman, että ikinä edes puhutama sen ihmisen kanssa.

Eli jos lapsi käyttää huumeita, näkyy seuloissa ja lapsi myöntää, mutta vanhempi kieltää koko asian, niin ei niitä huumeita vaan ole. Se jotenkin katoaa?

Vierailija
498/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

Kuule, eipä tarvitse kuin aivan asiallisesti kysyä, että miksi papereita ei ole useista pyynnöistä huolimatta lähetetty, tai että miksi kirjauksista on muutettu asioita, esim. aikamuotoja, irrotettu asioita yhteyksistään jne., niin se jo riittää saamaan sossun raivoihinsa ja kirjoittamaan entistä pahempaa sontaa yhteistyökyvyttömyydestäsi ja mielenterveysongelmistasi (josta siis ainoana todisteena sossun omatekemä diagnoosi). Eli ihan sama oletko itse asiallinen, sossu ei sitä ole. 

Sossuun pitää suhtautua kuin narsistiin suhtudutaan. Ei narsisti tai koulukiusaajakaan ole asiallinen, jos sinä olet. Ihan muut keinot  kuin asiallisuus tarvitaan narsistien kanssa. 

Olen sosiaalityöntekijänä saanut näitä"asiallisia" kirjausmuutoksia ja pyyntöjä.  Kyseessä on voinut olla vanhempi, joka on kirjoittanut kokonaisen asiakassuunnitelman esimerkiksi kokonaan uusiksi. Vanhempi on voinut lisäillä tekstejä, jotka eivät perustu neuvottelussa käytäviin asioihin tai haluaa muuttaa kokonaisuudessaan johtopäätökset. Toiset oikovat jopa kirjoitusasua, muuttelevat sanamuotoja jne. Pääsääntöisesti pyrkimys näissä on ollut muuttaa sosiaalityöntekijän näkemystä. Vanhemmalla on esimerkiksi todistettava lääkärin tai psykologin todentama psykoottinen tila, jonka vanhempi kirjaukseen haluaa muuttaa muotoon lievä masennus esim. Toisinaan lapsen tilannetta vääristetään. Lapsi voi vetää päivittäin oman kertomuksensa mukaan kovia huumausaineita ja vanhempi kirjaa, että ei ole tarvetta päihdehoidolle. Sosiaalityöntekijänä olen eri mieltä ja minulla on oikeus se kirjata sen mukaan kuin mieltä olen. Haluan todentaa, että minulla ei ole mitään vaikeutta printata kirjauksia asiakkaan pyynnöstä tai tarvetta väärentää niitä, mutta asiakkaiden tilanteen väärentämispyrkimyksiin en lähde mukaan. 

Ei ole tullut mieleen että se sinun näkemyksesi on just. Vain se. Sinun näkemyksesi. Totta kai ihminen josta se näkemys on luotu on oikeutettu kertomaan mikä se todellinen tilanne on.

Tämä pn juuri se perusongelma. Erilaiset subjektiiviset huolet ja näkemykset ja mielipiteet määräävät liian isoista asioista.

Minä viruin vuoden siinä arvioinnissa ja sain ”yhteistyökyvyttömän” leiman kun kysyin, miksi me siellä olimme. Kukaan ei tiennyt, koska ilmoitukset oli niin sekavia. Tuli vääjäämättä tunne, että meitä vain pidettiin siellä ja yritettiin vain väkisin keksiä syy siihen. Ja sitten se keksittiinkin: Yhteistyökyvyttömyys.

Kokemus on todella kafkamainen.

Niin, se sosiaalityöntekijä on koulutettu siihen, että hän kykenee arvioimaan asiakkaan elämäntilannetta ja siihen sisältyviä ongelmia ja riskejä ja miten niitä voitaisiin lievittää. Asiakas voi toki kertoa oman näkemyksensä, mutta ei se välttämättä ole sama kuin sosiaalityöntekijän. 

Se asiakas tai asiakkaan vanhempi kyllä nyt oikeasti tuntee oman elämänsä paremmin.

Eikä se sosiaalityöntekijä ole sanut edes koulutusta ihmissuhdetyöhön, ei psykologiksi, ei pöihdetyöntekijäksi tai edes koulutusta lastenhoitajaksi.

Hän kertoo vain mielipiteensä ja näkemyksensä, jotka pohjaavat hänen omiin arvoihinsa, omaan elämänkokemukseen, omiin traumoihin. Omiin ennakkoluuloihin.

Eihän lääkärikään saa määrätä edes hoitoa tuollaisilla perusteilla, vaan aina objektiivisten faktojen mukaan.

Koko lastensuojelu sen sijaan perustuu vain ja ainoastaan subjektiivisiin mielipiteisiin.

Jotka vielä kiertävät niin, että niitä jopa muodostetaan ilman, että ikinä edes puhutama sen ihmisen kanssa.

Eli jos lapsi käyttää huumeita, näkyy seuloissa ja lapsi myöntää, mutta vanhempi kieltää koko asian, niin ei niitä huumeita vaan ole. Se jotenkin katoaa?

Jos asunto on satunnaisesti sekainen perheen sairaatettua flunssaputkea viisi viikkoa ja äiti näyttää väsyneeltä, ei se äiti silti ole elämäntaidoton juoppo, jota tarvitsee väkisin voimauttaa sillä, että häntä tarkkaillaan soffalta puoli vuotta ja keksitään lisää omia näkemyksiä mitä kaikkea hän tekee väärin. Ja hankaloitetaan sitä elämää vaatimalla että hän ottaa töistä loputtomiin vapaita - kun hän on jo valmiiksi venyttänyt työnantajan kärsivällisyyttä lapsen astman takia.

Ja sitten riemuiten tehdä kehäpäätelmää, että äidillä on prioriteetit pielessä ja hän laiminlyö lapsiaan koska on uratykki.

Vierailija
499/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

Kuule, eipä tarvitse kuin aivan asiallisesti kysyä, että miksi papereita ei ole useista pyynnöistä huolimatta lähetetty, tai että miksi kirjauksista on muutettu asioita, esim. aikamuotoja, irrotettu asioita yhteyksistään jne., niin se jo riittää saamaan sossun raivoihinsa ja kirjoittamaan entistä pahempaa sontaa yhteistyökyvyttömyydestäsi ja mielenterveysongelmistasi (josta siis ainoana todisteena sossun omatekemä diagnoosi). Eli ihan sama oletko itse asiallinen, sossu ei sitä ole. 

Sossuun pitää suhtautua kuin narsistiin suhtudutaan. Ei narsisti tai koulukiusaajakaan ole asiallinen, jos sinä olet. Ihan muut keinot  kuin asiallisuus tarvitaan narsistien kanssa. 

Olen sosiaalityöntekijänä saanut näitä"asiallisia" kirjausmuutoksia ja pyyntöjä.  Kyseessä on voinut olla vanhempi, joka on kirjoittanut kokonaisen asiakassuunnitelman esimerkiksi kokonaan uusiksi. Vanhempi on voinut lisäillä tekstejä, jotka eivät perustu neuvottelussa käytäviin asioihin tai haluaa muuttaa kokonaisuudessaan johtopäätökset. Toiset oikovat jopa kirjoitusasua, muuttelevat sanamuotoja jne. Pääsääntöisesti pyrkimys näissä on ollut muuttaa sosiaalityöntekijän näkemystä. Vanhemmalla on esimerkiksi todistettava lääkärin tai psykologin todentama psykoottinen tila, jonka vanhempi kirjaukseen haluaa muuttaa muotoon lievä masennus esim. Toisinaan lapsen tilannetta vääristetään. Lapsi voi vetää päivittäin oman kertomuksensa mukaan kovia huumausaineita ja vanhempi kirjaa, että ei ole tarvetta päihdehoidolle. Sosiaalityöntekijänä olen eri mieltä ja minulla on oikeus se kirjata sen mukaan kuin mieltä olen. Haluan todentaa, että minulla ei ole mitään vaikeutta printata kirjauksia asiakkaan pyynnöstä tai tarvetta väärentää niitä, mutta asiakkaiden tilanteen väärentämispyrkimyksiin en lähde mukaan. 

Ei ole tullut mieleen että se sinun näkemyksesi on just. Vain se. Sinun näkemyksesi. Totta kai ihminen josta se näkemys on luotu on oikeutettu kertomaan mikä se todellinen tilanne on.

Tämä pn juuri se perusongelma. Erilaiset subjektiiviset huolet ja näkemykset ja mielipiteet määräävät liian isoista asioista.

Minä viruin vuoden siinä arvioinnissa ja sain ”yhteistyökyvyttömän” leiman kun kysyin, miksi me siellä olimme. Kukaan ei tiennyt, koska ilmoitukset oli niin sekavia. Tuli vääjäämättä tunne, että meitä vain pidettiin siellä ja yritettiin vain väkisin keksiä syy siihen. Ja sitten se keksittiinkin: Yhteistyökyvyttömyys.

Kokemus on todella kafkamainen.

Niin, se sosiaalityöntekijä on koulutettu siihen, että hän kykenee arvioimaan asiakkaan elämäntilannetta ja siihen sisältyviä ongelmia ja riskejä ja miten niitä voitaisiin lievittää. Asiakas voi toki kertoa oman näkemyksensä, mutta ei se välttämättä ole sama kuin sosiaalityöntekijän. 

Se asiakas tai asiakkaan vanhempi kyllä nyt oikeasti tuntee oman elämänsä paremmin.

Eikä se sosiaalityöntekijä ole sanut edes koulutusta ihmissuhdetyöhön, ei psykologiksi, ei pöihdetyöntekijäksi tai edes koulutusta lastenhoitajaksi.

Hän kertoo vain mielipiteensä ja näkemyksensä, jotka pohjaavat hänen omiin arvoihinsa, omaan elämänkokemukseen, omiin traumoihin. Omiin ennakkoluuloihin.

Eihän lääkärikään saa määrätä edes hoitoa tuollaisilla perusteilla, vaan aina objektiivisten faktojen mukaan.

Koko lastensuojelu sen sijaan perustuu vain ja ainoastaan subjektiivisiin mielipiteisiin.

Jotka vielä kiertävät niin, että niitä jopa muodostetaan ilman, että ikinä edes puhutama sen ihmisen kanssa.

Eli jos lapsi käyttää huumeita, näkyy seuloissa ja lapsi myöntää, mutta vanhempi kieltää koko asian, niin ei niitä huumeita vaan ole. Se jotenkin katoaa?

Jos asunto on satunnaisesti sekainen perheen sairaatettua flunssaputkea viisi viikkoa ja äiti näyttää väsyneeltä, ei se äiti silti ole elämäntaidoton juoppo, jota tarvitsee väkisin voimauttaa sillä, että häntä tarkkaillaan soffalta puoli vuotta ja keksitään lisää omia näkemyksiä mitä kaikkea hän tekee väärin. Ja hankaloitetaan sitä elämää vaatimalla että hän ottaa töistä loputtomiin vapaita - kun hän on jo valmiiksi venyttänyt työnantajan kärsivällisyyttä lapsen astman takia.

Ja sitten riemuiten tehdä kehäpäätelmää, että äidillä on prioriteetit pielessä ja hän laiminlyö lapsiaan koska on uratykki.

Palvelutarpeen arvio on murto-osa lastensuojelusta. Voitaisiinko puhua avohuollosta, sijaishuollosta, jälkihuollosta.

Vierailija
500/723 |
24.07.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on itsestä kiinni miten suhtautuu sossuihin. Eivät he tyhjästä ilmesty lapsia viemään. Asiallista keskustelua niin kaikki etenee hyvin. Jos lapsella on hätä niin häntä täytyy auttaa. Lasta varten se lastensuojelu on eikä vanhempien paapomista.

Kuule, eipä tarvitse kuin aivan asiallisesti kysyä, että miksi papereita ei ole useista pyynnöistä huolimatta lähetetty, tai että miksi kirjauksista on muutettu asioita, esim. aikamuotoja, irrotettu asioita yhteyksistään jne., niin se jo riittää saamaan sossun raivoihinsa ja kirjoittamaan entistä pahempaa sontaa yhteistyökyvyttömyydestäsi ja mielenterveysongelmistasi (josta siis ainoana todisteena sossun omatekemä diagnoosi). Eli ihan sama oletko itse asiallinen, sossu ei sitä ole. 

Sossuun pitää suhtautua kuin narsistiin suhtudutaan. Ei narsisti tai koulukiusaajakaan ole asiallinen, jos sinä olet. Ihan muut keinot  kuin asiallisuus tarvitaan narsistien kanssa. 

Olen sosiaalityöntekijänä saanut näitä"asiallisia" kirjausmuutoksia ja pyyntöjä.  Kyseessä on voinut olla vanhempi, joka on kirjoittanut kokonaisen asiakassuunnitelman esimerkiksi kokonaan uusiksi. Vanhempi on voinut lisäillä tekstejä, jotka eivät perustu neuvottelussa käytäviin asioihin tai haluaa muuttaa kokonaisuudessaan johtopäätökset. Toiset oikovat jopa kirjoitusasua, muuttelevat sanamuotoja jne. Pääsääntöisesti pyrkimys näissä on ollut muuttaa sosiaalityöntekijän näkemystä. Vanhemmalla on esimerkiksi todistettava lääkärin tai psykologin todentama psykoottinen tila, jonka vanhempi kirjaukseen haluaa muuttaa muotoon lievä masennus esim. Toisinaan lapsen tilannetta vääristetään. Lapsi voi vetää päivittäin oman kertomuksensa mukaan kovia huumausaineita ja vanhempi kirjaa, että ei ole tarvetta päihdehoidolle. Sosiaalityöntekijänä olen eri mieltä ja minulla on oikeus se kirjata sen mukaan kuin mieltä olen. Haluan todentaa, että minulla ei ole mitään vaikeutta printata kirjauksia asiakkaan pyynnöstä tai tarvetta väärentää niitä, mutta asiakkaiden tilanteen väärentämispyrkimyksiin en lähde mukaan. 

Ei ole tullut mieleen että se sinun näkemyksesi on just. Vain se. Sinun näkemyksesi. Totta kai ihminen josta se näkemys on luotu on oikeutettu kertomaan mikä se todellinen tilanne on.

Tämä pn juuri se perusongelma. Erilaiset subjektiiviset huolet ja näkemykset ja mielipiteet määräävät liian isoista asioista.

Minä viruin vuoden siinä arvioinnissa ja sain ”yhteistyökyvyttömän” leiman kun kysyin, miksi me siellä olimme. Kukaan ei tiennyt, koska ilmoitukset oli niin sekavia. Tuli vääjäämättä tunne, että meitä vain pidettiin siellä ja yritettiin vain väkisin keksiä syy siihen. Ja sitten se keksittiinkin: Yhteistyökyvyttömyys.

Kokemus on todella kafkamainen.

Niin, se sosiaalityöntekijä on koulutettu siihen, että hän kykenee arvioimaan asiakkaan elämäntilannetta ja siihen sisältyviä ongelmia ja riskejä ja miten niitä voitaisiin lievittää. Asiakas voi toki kertoa oman näkemyksensä, mutta ei se välttämättä ole sama kuin sosiaalityöntekijän. 

Se asiakas tai asiakkaan vanhempi kyllä nyt oikeasti tuntee oman elämänsä paremmin.

Eikä se sosiaalityöntekijä ole sanut edes koulutusta ihmissuhdetyöhön, ei psykologiksi, ei pöihdetyöntekijäksi tai edes koulutusta lastenhoitajaksi.

Hän kertoo vain mielipiteensä ja näkemyksensä, jotka pohjaavat hänen omiin arvoihinsa, omaan elämänkokemukseen, omiin traumoihin. Omiin ennakkoluuloihin.

Eihän lääkärikään saa määrätä edes hoitoa tuollaisilla perusteilla, vaan aina objektiivisten faktojen mukaan.

Koko lastensuojelu sen sijaan perustuu vain ja ainoastaan subjektiivisiin mielipiteisiin.

Jotka vielä kiertävät niin, että niitä jopa muodostetaan ilman, että ikinä edes puhutama sen ihmisen kanssa.

Eli jos lapsi käyttää huumeita, näkyy seuloissa ja lapsi myöntää, mutta vanhempi kieltää koko asian, niin ei niitä huumeita vaan ole. Se jotenkin katoaa?

Jos asunto on satunnaisesti sekainen perheen sairaatettua flunssaputkea viisi viikkoa ja äiti näyttää väsyneeltä, ei se äiti silti ole elämäntaidoton juoppo, jota tarvitsee väkisin voimauttaa sillä, että häntä tarkkaillaan soffalta puoli vuotta ja keksitään lisää omia näkemyksiä mitä kaikkea hän tekee väärin. Ja hankaloitetaan sitä elämää vaatimalla että hän ottaa töistä loputtomiin vapaita - kun hän on jo valmiiksi venyttänyt työnantajan kärsivällisyyttä lapsen astman takia.

Ja sitten riemuiten tehdä kehäpäätelmää, että äidillä on prioriteetit pielessä ja hän laiminlyö lapsiaan koska on uratykki.

Palvelutarpeen arvio on murto-osa lastensuojelusta. Voitaisiinko puhua avohuollosta, sijaishuollosta, jälkihuollosta.

Se on se osa jossa on eniten niitä viattomia ihmisiä joista yritätte löytää vikoja jotta voitte työllistää itsenne. Se osa joka loukkaa ihmisten yksityisyyttä ja ihmisarvoa eniten.

Pidetään keskustelu siinä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi neljä seitsemän