Millainen on vanhan koululuokkasi menestynein?

Yhdestä tuli näyttelijä eikä pahaa sanottavaa kenelläkään. Oli jo lapsena iloinen ja reilu.

Minua kiusattiin ja yhtä poikaa lyötiin myös. Joku aika sitten muistin tämän ja googlasin. Tuo kiusattu oli päässyt pikkupaikkakunnalta muuttamaan Helsinkiin, kuten minäkin.

Iloisena on fb-kuvassa.

Kiusaaja on jäänyt sinne pikkupaikkakunnalle.

Tunsin iloa tuon kiusatun puolesta, onhan hän kuin kohtalotoveri.

Tosi huonosti tiedän.. Yksi on jääkiekkoilija sm-liigassa, aina tosi mukava ja kohtelias, voisi jopa sanoa suloinen poika ja nuori. Tosi hieno juttu hänelle!

Lumoavan kaunis ja lahjakas ihminen kuoli nuorena naisena auto-onnettomuudessa. Hänestä olisimme kuulleet tavalla tai toisella.

Luokan draamakuningatar on elänyt monipuolista elämää ja korkeakoulututkintokin taisi tulla.

Muistaisinpa paremmin.

En minä vaan tiedä. En oo huomannut, että kukaan olisi julkkis tms. Ja ne jotka on oikeasti menestyneitä, vaikkapa lääkäreitä, tuomareita, johtajia jne tuskin huomiohoooraavat jossain somessa perseet paljaana.

Vierailija kirjoitti:

No ehkä kolmella on perheet perustettuna. Itse en nää mitää työhön liittyvää "menestystä" oikeana menestyksenä elämässä. Normi duunaria kummenpaa ei varmaan ole tullut kenestäkään.

Minä taas en näe suojaamatonta seksiä menestyksen mittarina mitenkään, mutta näin me ollaan erilaisia.

Menestynyt arkkitehti - keskeiselle paikalle Helsinkiä suunnitellut ja esiintyy tv:ssä. Oli tosi mukava heppu kouluaikoina, ei mikään hikipinko vaan tavis. Olen iloinen hänen puolesta.

Harmi ettei kaikille käynyt yhtä hyvin.

Luokan pahimmasta kiusaajasta tuli hetkeksi jopa pääministeri. Isä rikas ja sillä pääsi Hankeniinkin, suhteilla. Sittemmin kuitenkin laskupää pettänyt. Kuuluisimmat lausahdukset "sori siitä" ja "Ruotsi on maailman turvallisin maa" ja "monikulttuurisuus on rikkaus"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestynein? Mitä sillä tarkoitetaan? Hieno koulutus ja komea titteli vai näkyvyys julkisuudessa? Siinä tapauksessa yhdestä tuli kaupunginjohtaja ja toisesta tv-toimittaja. Minusta ne nyt vain on töitä siinä missä joku sairaanhoitajakin, molemmissa töissä joutuu käsittelemään "pzkaa" kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti. Yhdestä tuli lähihoitaja, toisesta lääkäri, kolmannesta opettaja jne. Minusta tuli pätkätyöläinen, koska olen utelias enkä jaksa samaa työtä ja samoja naamoja katsella vuositolkulla. Eli olen varmaankin sitten se sakin luuseri, vaikka ei siltä kyllä yhtään tunnu. Säälittää ihmiset jotka jämähtää samaan ammattiin vuosikymmeniksi, pelkureita mielestäni.

Kirjoititko ihan vakavissasi?  Vai etkö tullut ajatelleeksi tarkemmin?

Sinua siis säälittää ihmiset, jotka jämähtää samaan ammattiin vuosikymmeniksi, ja he ovat mielestäsi pelkureita?

Pitäisikö sinun mielestäsi siis lääkärin hankkiutua välillä ihan toiseen ammattiin, vaikkapa sotilasalalle tai kondiittoriksi, ja hukata sillä lailla saamansa arvokas koulutus ja ammattitaito, jonka lääkärillä oletetaan jopa koko ajan kasvavan kokemuksen myötä?

Tai oliko joku Lasse Pöysti mielestäsi pelkuri, kun pikkupojasta vanhukseksi asti oli samalla alalla?

Et ollenkaan nyt ota huomioon sitä, että hyvin iso osa ihmisistä tekee koko elämänsä ajan sitä työtä, mikä hänelle on tärkeätä, mielekästä ja sopivinta, ja josta hän koko ajan saa itselleen tyydytystä.  Jopa niillä huonosti palkatuilla, väheksytyillä ammateilla on tekijänsä, jotka tekevät työtään antaumuksella ja pitävät työstään.  On myös yhteiskunnalle etu, että ihmiset oppivat koko ajan työstään lisää, tulevat siinä aina vain taitavammiksi ja osaavammaksi.  Olet varmasti tyytyväinen siitä, että vaikkapa hautaustoimistossa sinua palvellaan pitkällä kokemuksella hyvin ja osaavasti, vaikka ne työntekijät siellä eivät niin kovin suuripalkkaisia olekaan.  Ja juuri kun olet löytänyt itsellesi sen sinua kaikkein parhaiten palvelevan kampaajan tai vanhalle äidillesi kaikkein antaumuksellisimman kokeneen hoitajan, tämä ilmoittaisikin lähtevänsä kokeilemaan jotain ihan muuta ammattia.

Kyllä maailma vaan tarvitsee myös rutinoituneita ammattilaisia,  oikeastaan joka alalla.  Eikä kaikki alat ole sitä yhden ja saman asian tekemistä,  omalla minulle hurjan rakkaalla alallani työtehtävät on niin vaihtelevia, että ei voi puhua jämähtämisestä samana päivänäkään.  Jollekin sivulliselle se voi sellaisena näyttäytyä tietysti.  

Juuri näin!

Olen ollut noin 20 vuotta sairaanhoitajana vanhusten parissa. En siksi, etten olisi päässyt muualle. Vaan siksi, että arvostan vanhuksia ja pidän heistä. Haluan palvella heitä. Koen sen itselleni tärkeäksi ja koen, että vanhukset arvostavat työtäni. Jos joku ei arvosta työtäni, ei sitten. Sille en voi mitään. Senkö vuoksi minun pitäisi lähteä lukemaan ekonomiksi, että saan arvostusta?

Minä arvostan kaikkia heitä, jotka hoitavat työnsä hyvin ja pitävät työstään.

Peilissähän tuo pällistelee. Voit ihailla minua töllössä vähintään kuukausittain.

Meillä oli pieni luokka lukiossa. Samaan aikaankirjoittaneista yhtä lukuunottamatta kaikki hankkivat yliopistotason tutkinnon. Yksi väitteli tohtoriksi ja toimi professorina. Hän on kai pisimmälle päässyt. Muuten tiedän luokkatovereistani varsin vähän. Kaksi on jo poistunut joukoistamme. Muut kitkuttelemme pienemmällä tai suuremmalla eläkkeellä. 

Meidän luokalla on yhdellä 11 lasta. Ylivoimaisesti menestynein!

Peruskoulusta menestyneimmän silloin muistan, en tiedä mitä hänelle nykyään kuuluu, yhden pojan. Yllätys yllätys hän oli suomenruotsalainen, rikkaasta perheestä. Komea ja paras urheilija koulussamme. Kaikissa aineissa kympin oppilas ja tyttöjä pyöri ympärillä. Oli kaiken lisäksi mukava myös toisille jätkille. Kyllä syletti välillä, kun katkerana katsoin koulukiusattuna vierestä ja mietin silloin, että olisimpa syntynyt häneksi :D

Näyttelijä tuli. Oli sellainen klassikko ysin tyttö. Mutta nyt tekee pätkätöitä ja juontaa telkkarissa. Varmaan onnellinen elämäänsä, en sillä, mutta olisin ajatellut eläinlääkäriksi. Siitä hän haaveili kun yläasteen diskossa pusuteltiin. Oli aikoinaan myös ulkoisesti upea. Ei pelkkä ysin tyttö numeroiden valossa, vaan ihan muutenkin. Nyt... ... no ok, jätän kommentoimatta, kun en halua paljastaa yhtään sen enempää kuka julkisuuden henkilö on kyseessä.

No mä varmaan olin menestynein, tai ainakin liki. Lukion jälkeen hain lääkikseen ja en päässyt. Toinen vaihtoehto oli Laurean sairaanhoitaja, mistä sain aikoinaan paikan. Nyt lääkäreiden työtä jo vuosia sivusta seuranneena tein lopulta oikean valinnan. Sairaanhoitajan työ on enemmän juuri sitä mitä haluan, ei mikään diagnoosien teko.

Menetynein oli Jaakko. Tosi skarppi tyyppi ja veti lukiossa aina ysejä tai kymppejä. Hänen isänsä oli rikas kuin mikä.... Nyt jos Jaakon faceprofiilia katsoo, niin ei taida tehdä yhtään mitään. En tiedä onko joku nimellinen rooli jossain niistä isänsä firmoissa. Näyttää olevan urheiluautoa ja helkkarin hienoa kämppää. Mutta linkedin tietää kertoa, että hän olisi muka edelleen trainee isänsä firmassa. Tuskin on yhtään mitään, kun alan toimijoita kuitenkin tiedän ja nimi ei ole tullut vastaan.

Miten määritellä menestyminen.. onko kusipää jolla on rahaa mutta silti jatkuvasti tarttumassa pulloon, menestynyt? Mistä sen tietää pelkästään aseman perusteella miten ihmisellä menee?

Menestynein pääsi apinaksi Korkeasaareen. Loput jäi eduskuntaan.

En tiedä. Olisiko se kirurgi ja se diplomaatti.

Muutama ruumis, 2 vankia.

Ällänpapereilla lukiosta kuorolaulajaksi.

Peruskoulusta on pari mennyt amk:n, loput amiksen ja tietääkseni yhdestä tuli opettaja. En ollut mikään paras oppilas mutta nyt teen väitöskirjaa lääketieteen alalta.

Lukiosta taas kaikista tullut lääkäreitä, opettajia, diplomi-insinöörejä, psykologeja yksi kävi amk:n, kaikki muut yliopiston. Yhdestä on tullut menestynyt ja kuuluisa lääkäri. Yksi taas teoreettisen fysiikan tohtori.