Millainen on vanhan koululuokkasi menestynein?

Vierailija kirjoitti:

Taidan itse olla ainakin akateemisesti menestynein, mutta en tiedä kuka rahallisesti. Meidän musiikkiluokan ystäväporukastani moni väitteli tohtoriksi omilta aloiltaan, muista tuli mm. lääkäreitä, ekonomeja ja muusikoita.

Eikö väitellyt tohtori ole akateemisesti menestynein?

Löytyy suuren yrityksen johtoryhmään kuuluva, tähtitieteilijä ja urheilussa menestynyt. Olin pitkän matikan, fyssan ja kemian lukijoiden luokalla joten tosi moni meistä lähti sitten yliopistoon opiskelemaan ja on sitten suhteellisen hyvissä ammateissa.

Jätti opiskelut peruskouluun, nykyään omistaa ison firman jonka itse luonut. Monimiljonääri, silti jalat maassa ja ei leveile.

Vierailija kirjoitti:

Luokkani parhaista, joista piti tulla jotain suurta, tuli tavallisia duunareita. Yks on nykyään muurari, toinen ajelee taksia. Yhdestä tuli suutari. Open lellikkityttö on nykyään yksinhuoltaja ja työskentelee autokauppiaana. Muutamasta kasin oppilaasta tulikin sitten jotain. Yks on lääkäri ja toinen armeijassa vääpeli.

Anssi Kela v.72 ?

En tiedä lähellekään kaikkien kuulumisia. Niistä ketä tiedän on menestynein Sveitsissä pankkiirinä. Hänestä oli juttu Hesarissa aikoinaan niin siitä tiedän. Tätä ei googlaamalla saa selville, turvallisuussyistä. Olettaisin että on materiaalisesti menestynyt ja jutussa kerrottiin että hänellä oli vaimo ja 3 pientä lasta niin menee varmaan silläkin saralla hyvin. Koulumenestyksen perusteella ja muutenkin menestys oli ennustettavissa. Ns. alfauros kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin täällä stadissa vois tietää, mitä kenestäkin on tullut.

Stadi kirjoitetaan isolla, muuten ok. Kiitos hei.

Hei, kielipoliisi. Ei tämä ole mikään oikeinkirjoitus kilpailu.

Menestynein ja suosituin ala-asteella. Kaikille mukava kympin tyttö. Hän on sosionomi nykyään.

Yläasteen kymppejä saava, ei niin mukava, mutta kaunis ja perheellä rahaa siten muut pyöri hänen ympärillään. Hän on nyttemmin pirih**rana Tukholmassa. Lähti mallin hommiin lukion jälkeen. Sai pientä menestystä ja huumeet vei. Tänä kesänä viimeksi kahviteltiin. Aika säälittävässä kunnossa.

Luokan kiltti ja hiljainen poika, myös menestyjä. Johtaa isänsä kanssa paria tehdasta pitkin eurooppaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin täällä stadissa vois tietää, mitä kenestäkin on tullut.

Stadi kirjoitetaan isolla, muuten ok. Kiitos hei.

Hei, kielipoliisi. Ei tämä ole mikään oikeinkirjoitus kilpailu.

Tiedä vaikka oliskin. Asiasta ei ollut mainintaa ollenkaan.

Ohikiitäjä

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaakohan aloittaja menestyneimmällä sitä, joka pärjäsi koulussa parhaiten?

Vierailija kirjoitti:

Entä onko ollut yllätyksiä toisin päin, joka josta odoteltiin suuria ei sitten lopulta oikein lunastanut odotuksia?

No, minä itse :) Olin se luokkani paras oppilas. Nyt olen pitkäaikaistyötön.

Sosiaalinen lahjakkuus on pärjäämisen (myös työelämässä pärjäämisen) kannalta paljon tärkeämpää kuin älykkyys. Hyvä itsetunto myös auttaa pitkälle.

Joillekuille elämä tuo epäonnea, kaikki ei ole omissa käsissä. Olin ns. superoppilas ja akateemisesti lahjakas, kunnes tuli nuorena paha ja krooninen mielen sairaus. Urakehitys tyssäsi siihen, vaikka luinkin maisteriksi.

Mutta elämä on hyvää näinkin, sitä voi oppia arvostamaan vaatimatontakin elämää.

Tunnen sattumalta myös kaksi miljonääriä, joiden elämä on sairauden takia hirveää tuskastelua, mutta heillä on toisaalta rahaa hoidattaa itseään.

Eli on paljon kiinni siitäkin, mitkä kortit kädessä sattuu syntymään, kaikki ei ole ns. itsestä kiinni.

Ei voi tietää, kun en ole kuin muutaman nähnyt peruskoulun jälkeen. Yksi lähti jo 1979 Kaliforniaan, että en tiedä, mitä hänestä siellä on tullut. Eräs, jonka kanssa olin samalla luokalla 1982 - 84, meni kuolemaan huumeisiin. Toinen huithapeli pyörittää kuulemma yritystä, joka perustuu toisten onnettomuuksista hyötymisiin. Ostaa kolaroituja autoja halvalla ja myy siitä varaosat eteenpäin voitolla. Huijari, aina ollut hirveän epärehellinen, varas ja valehtelija. Nyt se tekee sitä ihan elinkeinonaan. Arvostaisin kaveria, jos hän tekisi rehellistä työtä. Joistain on tullut lääkäreitä, asunnon välittäjiä, kenestä mitäkin. Mutta kuka sitten se parhaiten pärjännyt, niin ei voi tietää, kun monia nähnyt yli 40 vuoteen.

Jokuhan voi ihan hyvin asua tässä jossain ihan lähistöllä, vaikka itsekin asun toisella paikkakunnalla nykyisin. Mutta kun ei ole nähnyt sitten kevään 1981, niin ei tunnista enää. Joku menestynyt hyvin, joku pärjännyt huonosti, jotkut jo kuolleetkin, ehkä, kuten se yksi, jotkut lähteneet ulkomaille, joku saattaa asua yhä niillä vanhoilla kulmilla ja loput asuvat ties missä ympäri maata. Monen löytää todennäköisesti Hesasta tätä nykyään. Vanhimmat entiset koulukaverit ovat viisikymppisiä.

Muutamat näyttää menestyneen, mutta on sieltä huippuviroista tultu alaskin. Yks tosi suosittu tyttö on ihan tavallinen konttorirotta, mutta sekä hän että miehensä ovat perineet rahaa, joten on hulppeat mökit meren rannalla ja upea koti Helsingissä. Toisaalta sitten elämä pyörii ruoan (paljon ylipainoa) ja lasten ympärillä. Onko se sitten menestystä? Yhdestä tuli näyttelijä, mutta ei ole mitenkään erityisen tunnettu.

Itse olen ihan duunari eikä sitä kuuluisuutta ole näkynyt vaikka kädestä katsoja sitä povasi kun 2-kymppisenä kävin ennustusta kuulemassa XD

En tiedä tarkkaan kaikkien elämästä nykyään. Mutta ei kenestäkään menestyjää tullut (yläkoululuokasta puhun nyt). Suurin osa taitaa kuitenkin olla amiksen tai amkin käyneitä perusduunareita. Ei tietääkseni kukaan ole mikään yrityspomo tms. Taidan itseasiassa itse olla ainoa, joka meni yliopistoon... Mutta en minäkään menestyjä ole, perus toimihenkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestynein lienee yksi Suomen palkituimmista arkkitehdeista, joka kouluaikana oli "ihan tavallinen". Luusereista ei ole tietoa.

Oletko itse Alvar Aallon luokalla ollut?

Mulle tuli ihan sama mieleen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoittaakohan aloittaja menestyneimmällä sitä, joka pärjäsi koulussa parhaiten?

Vierailija kirjoitti:

Entä onko ollut yllätyksiä toisin päin, joka josta odoteltiin suuria ei sitten lopulta oikein lunastanut odotuksia?

No, minä itse :) Olin se luokkani paras oppilas. Nyt olen pitkäaikaistyötön.

Sosiaalinen lahjakkuus on pärjäämisen (myös työelämässä pärjäämisen) kannalta paljon tärkeämpää kuin älykkyys. Hyvä itsetunto myös auttaa pitkälle.

Joillekuille elämä tuo epäonnea, kaikki ei ole omissa käsissä. Olin ns. superoppilas ja akateemisesti lahjakas, kunnes tuli nuorena paha ja krooninen mielen sairaus. Urakehitys tyssäsi siihen, vaikka luinkin maisteriksi.

Mutta elämä on hyvää näinkin, sitä voi oppia arvostamaan vaatimatontakin elämää.

Tunnen sattumalta myös kaksi miljonääriä, joiden elämä on sairauden takia hirveää tuskastelua, mutta heillä on toisaalta rahaa hoidattaa itseään.

Eli on paljon kiinni siitäkin, mitkä kortit kädessä sattuu syntymään, kaikki ei ole ns. itsestä kiinni.

Tuo on täyttä totta, vaikka monet sen kieltävät. Se on todella niin, että korteista liian paljon kiinni.

Sitä voi yrittää ja parhaansa tehdä, mutta sitten ne muuttujat, joihin ei vaan voi itse mitenkään vaikuttaa.

Yhdestä ei tule ikinä mitään ja toinen saavuttaa hirveästi vain siksi että hän voi yhtenä päivänä menettää kaiken. Ensin käy satumainen onni kaikessa ja sen jälkeen on pelkkää uskomatonta epäonnea, kun kaikki tuuri on käytetty.

Yksi alkoi aikuisiällä treenata hiihtoa tosissaan, sm-tasolla hiihtää, mutta ei ole mitään parhaimmistoa. Ikää alkaa olla sen verran ettei sellaiseksi tulekaan, mutta se nyt tuskin on tavoitteenakaan. Hän on varmaan menestynein. Hän oli se luokan suosittu "pissis", jonka perään kaikki pojat kuolasi. Ei kiusaaja kuitenkaan. Yksi rääväsuisimmista pojista päätyi hienoon ravintolaan tarjoilijaksi, ja yhdestä erittäin onnettomuusalttiista kaverista tuli ensihoitaja. Toki ollaan vielä alle nelikymppisiä, eli vielä ehtii tapahtua monenlaista.

Oli ylimielinen kusipää silloin ja on edelleen.

Tainnut tulla kuunneltua liikaa Kelaa

En todellakaan tiedä kuin muutaman ihmisen elämästä. Akateemisesti ottaen ainakin yksi on dosentti, eli menestynyt. Kaikilla, joiden elämästä jotain tiedän, on akateeminen koulutus. Ehkä taloudellisesti menestynein on DI, jota en tosin tunne. Sosiaalisesti ja ihmissuhteissa en osaa sanoa. Koen olevani itsekin menestynyt, sillä minulla on hyvä parisuhde ja kaksi lähes aikuista, fiksua lasta. Taloudellisesti meillä menee ihan ok. Mitä on menestys? Spirituaalinen kasvu ja ihmisenä kypsyminen on mulle merkittäviä asioita, mutta ne toisaalta vievät "menestyksen ja sen mukaan vertaamisen" mukanaan, kun syvenevät. 

Lukiossa menestynein (keskiarvo melkein 10 ja kirjoitti silloiset kuusi ällää) ei sitten lähtenytkään akateemiselle uralle, en tiedä pyrkikökään, mutta nyt on ihan duunariammatissa pienyrittäjänä. Se kuulin, että vanhempansa olivat pettyneitä tästä valinnasta.

Mä tiedän yläasteelta yhden kaverin, joka on kai aika paljon tutkimustakin tehnyt erikoislääkäri. Oli jo koulussa kyllä todella fiksu, vaikkakin sellainen aika 0-motivaation pelleilijä kuitenkin. Hyvästä kodista, ainakin rahallisesti menestyneet vanhemmat myös. Noh, selkeästi onnistunutu ulosmittaamaan älyllisen potentiaalinsa ja edennyt urallaan, toisin kuin minä, joka pidän itseäni myös varsin fiksuna, mutta ikuisena alisuorittajana :D Yks nainen on myös juristina jenkeissä, mut en pidä sitä saavutuksena