Hajoitetut perheet
Huostaanotto tai sijoittaminen olkoonkin aiheellinen, sattaa myös vahingoittaa lasta silloin kun ajatellaan että mikä tahansa muu on lasten etu kuin asua oman perheensä kanssa.
Kun lapsia on useampi ja heidät viedään vanhemmiltaan, on vaarana myös se että lapset sijoitetaan eri paikkoihin asumaan. Tällöin ikävä maksimoituu.
Kaikki oirehtimiset tulkitaan usein myös perhettä vastaan ja tällöin lapsi jää jalkoihin. Lapsen pahaa mieltä ei kuunnella vaan se nähdään sellaisena millaisena se halutaan nähdä. Esim. sijoitus paikkaan sopeutuminen voi olla ongelmallista ja ei tarvitse olla edes huonoissa oloissa kasvanut lapsi jos oirehtii jotenkin vieraassa paikassa. Oirehtivaa lasta tulisi kuunnella ja lohduttaa. Auttaa, eikä päon vastoin itse kehitellä kaikenlaisia syy ja seuraus suhteita esim. että lasta oltaisiin pidetty eristyksessä kotonaan koska käyttäytyy arasti muita kohtaan.
Täytyy muistaa että lapsi on hänelle vieraassa paikassa vieraiden ihmisten ympäröimänä. Onko mahdollisuutta asua tuttujen ihmisten luona otettu huomioon ennen sijoittamista?
Tämäkin vähentää traumojen syntymistä lapselle jos saa kasvaa tutussa ympäristössä hänelle ennestään tuttujen ihmisten kanssa esim. isovanhempien luona.
Lapsella on ikävä kotiin, mutta se nähdään usein huonona asiana. Miksi? Lapsella on oikeus isään ja äitiin, lapsella on oikeus sukulaisiinsa, lapsella on oikeus tuntea ja on nihan normaalia tuntea ikävää omia vanhempia kohtaan. Jos ikävään suhtaudutaan negatiivisesti niin lapselle tulee entistä huonompi olo.
Kuinka usein huostaanottotilanteissa oikeasti ajatellaan lasten etua?
Saako lapsi sijoituspaikassaan tarvittavaa hoitoa ja huolenpitoa?
Entä jos vanhemmat ovat hakeneet apua lapsen käytösongelmiin jotka johtuvat sairaudesta ja tämä mielletäänkin kyvyttömyytenä vanhemmuteen ja että lapsen käytösongelmat johtuvat siitä? Lapsi otetaan huostaan, eikä saa sijoituspaikassaankaan tarvittavaa apua välttämättä koskaan.
Joitakin lapsia pompotellaan paikasta toiseen. Kukaan ei halua vaikeasti oirehtivaa lasta? Osa oirehtimisesta johtuu myös tästä pompottelusta. Lapsi ei tiedä minne hän kuuluu. Olo on turvaton ja hylätty.
Kommentit (3)
Lapsella on myös oikeus normaaliin elämään normaalissa perheessä ilman, että biologiset vanhemmat vaativat oikeuksiaan. Lapselle kuuluu lapsuus ilman vastuuta vanhempien tunteista, siksi lapsille parasta on totaaliero isästä, äidistä, suvusta. Huostaanotto tehdään aina lapsen parhaaksi, koska halutaan pelastaa hauras elämä. Isät ja äidit tätä harvoin hyväksyvät, koska heille lapsi on turhan usein ukkosenjohdatin ja terapialelu.
Huostaanotot tehdään aivan liian myöhään, joten lapsilla on isoja ongelmia. Perheen tukemisen sijaan tulisi määrittää, että jos ei 3 kk aikana tule muutosta, annetaan lapset oikeaan kotiin pois biologisten vanhempien vaikutuspiiristä. Silloin vanhemmat voivat itse näyttää kykenevänsä vanhemmiksi.
Lapsella on myös oikeus normaaliin elämään normaalissa perheessä ilman, että biologiset vanhemmat vaativat oikeuksiaan. Lapselle kuuluu lapsuus ilman vastuuta vanhempien tunteista, siksi lapsille parasta on totaaliero isästä, äidistä, suvusta. Huostaanotto tehdään aina lapsen parhaaksi, koska halutaan pelastaa hauras elämä. Isät ja äidit tätä harvoin hyväksyvät, koska heille lapsi on turhan usein ukkosenjohdatin ja terapialelu.
Huostaanotot tehdään aivan liian myöhään, joten lapsilla on isoja ongelmia. Perheen tukemisen sijaan tulisi määrittää, että jos ei 3 kk aikana tule muutosta, annetaan lapset oikeaan kotiin pois biologisten vanhempien vaikutuspiiristä. Silloin vanhemmat voivat itse näyttää kykenevänsä vanhemmiksi.
Onko sinun lapsesi otettu huostaan vai onko sinut huostaanotettu lapsena?