Sinä, jolla on ulkomaalainen kumppani!
Minkä maalainen hän on? Kauanko olette olleet yhdessä ja osaako hän suomea vai millä kielellä kommunikoitte yleensä? Oletko joutunut kohtaamaan näkyvää paheksuntaa valintasi johdosta? Ottiko perheesi hänet hyvin vastaan?
Kertokaa kokemuksianne!:)
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te tapaatte näitä ulkomaalaisia miehiä ja rakastutte? Minäkin haluan! Vanhempani eivät tule koskaan hyväksymään mutta haluan elää vihdoin omaa elämää.
Muuta ulkomaille.
Ei kai sinne noin vain voi lähteä kun pitää olla työpaikka ja asunto hankittuna?
Nuo kannattaisi olla hankittuna ihan jo vakavaa suhdettakin varten...
Kai sulla rahaa edes lomamatkaan, ei tarvi muuttaa välttämättä?On kyllä mutta en halua lomalle vaan muuttaa kokonaan ulkomaille. En tiedä miten toteutan toiveeni ja mistä lähden etsimään töitä ja asuntoa Suomesta käsin? Neuvoja?
GOOGLETA!
KETJU PITI PITÄÄ ASIALLISENA!
Mistä minä tiedän millä taikasanoilla löydän googlesta vastaukset. Work abroad?
Mitä asiatonta tuossa oli? Nähtävästi pitäisi kuin Manulle illallinen tuoda kaikki siihen oman nokan eteen.
Kannattaa heti alkuun lopettaa muiden halveeraaminen. En ole tyhmä ja saa sitä kysyä neuvoja. En odota kaikkea valmiina. Ilmeisesti et osaa keskustella ja ulkomailla asuminen ei ole avartanut. Harmi!
Jouduin itekin omin kätösin etsimään tietoa. Kellään ei ollut antaa mitään valmista vastausta, vaan sain itsekin kehoituksen perehtyä asiaan omalla ajallani. Googlesta löytyy työpaikat, vuokrakämpät, youtuben kautta do's and don't:sit sekä paljon muuta. Jos osaat englantia, osanet hakea noita (?)
Osaan on toinen kieleni englanti
Marokkolainen, yhdessä 1.5 vuotta, puhutaan englanniksi mutta hän opiskelee suomea. Tuli Suomeen n. 4 vuotta sitten töihin. En ole kohdannut paheksuntaa, yksi miespuolinen friendzonetettu kaveri oli vähän kärmissään. Perhe otti hyvin vastaan, koska mies ei ole muslimi tai muu uskovainen.
Saksassa mies on vielä monessa paikassa perheen pää ja oletetaan, että nainen tekee ruokaa ja ne ns. kotityöt. Saksalaiset miehet eivät ala mitään olohuoneen nurkkaa imuroimaan vaan leikkaavat nurmikkoa tai hoitavat etupihaa ja autoa, että naapuri ei pääse huomauttamaan, että autoa ei ole pesty. Siinä missä suomalainen mies menee tossun alle niin saksalainen mies avaa olutpullon Öttingeriä ja sanoo, että ole hyvä ja imuroi itse. Ei sovi av-mammoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te tapaatte näitä ulkomaalaisia miehiä ja rakastutte? Minäkin haluan! Vanhempani eivät tule koskaan hyväksymään mutta haluan elää vihdoin omaa elämää.
Tinderillä pääsee mihin tahansa maailmankolkkaan. Kai kuitenkin olet aikuinen? Puhuit ettei vanhempasi tule hyväksymään asiaa.
Suomessa Tinder toimii vain täällä tai korkeintaan Ruotsin rajalla. En halua miehiä sieltä enkä Suomesta. Olen aikuinen mutta saanut ankaran kasvatuksen (manipuloitu, yritetty aivopestä). Yritän päästä täältä pois oikeiden hyvien ihmisten seuraan.
Eka terapiaan sitten vasta suhteeseen. Ulkomaalainen mies etsii ennenkaikkea mutkatonta suhdetta, eikä halua useinkaan ruveta terapeutiksi. Tinder toimii maksullisena muuallakin päin maailmaa, mutta järkkää nuppisi ensiksi kuntoon.
Käyn jo terapiassa vanhempieni takia. Ulkomaalainen mies ei tule olemaan terapeutti. Haluan pois väärien ihmisten luota ja haluan minäkin tasaveroisen mieleltään terveen miehen.
Käyt Suomen päässä terapian kunnolla loppuun asti. Kuulostat siltä ettet ole vielä kypsä lähtemään uuteen maahan. Ei ne ongelmat katoa uudessa maassa ,päinvastoin ne voivat litsarin tavoin tulla päin näköä.
Monen vuoden terapia loppuu pian. Tässä vaiheessa parasta hankkiutua eroon ahdasmielisistä negatiivisista epäilijöistä jotka jarruttelee ja aivopesee.
Seuraava kysymys tuleekin tässä. Mitä tästä eteenpäin? Voit valita meneväsi puhtaasti töihin taikka kotirouvaksi. Tee valinta huolella, koska kotirouvana oleminen vaatii tietynlaista luonnetta kun taas töihin menoa pystyy suosittelemaan melkolailla kaikille.
Molemmat mutta mieluiten teen töitä.
Vierailija kirjoitti:
Saksassa mies on vielä monessa paikassa perheen pää ja oletetaan, että nainen tekee ruokaa ja ne ns. kotityöt. Saksalaiset miehet eivät ala mitään olohuoneen nurkkaa imuroimaan vaan leikkaavat nurmikkoa tai hoitavat etupihaa ja autoa, että naapuri ei pääse huomauttamaan, että autoa ei ole pesty. Siinä missä suomalainen mies menee tossun alle niin saksalainen mies avaa olutpullon Öttingeriä ja sanoo, että ole hyvä ja imuroi itse. Ei sovi av-mammoille.
Kuulostaa noin muuten suomalaiselta perhearjelta, paitsi ettei suomalainen nainen saa mitään korvausta miehensä palvelemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te tapaatte näitä ulkomaalaisia miehiä ja rakastutte? Minäkin haluan! Vanhempani eivät tule koskaan hyväksymään mutta haluan elää vihdoin omaa elämää.
Tinderillä pääsee mihin tahansa maailmankolkkaan. Kai kuitenkin olet aikuinen? Puhuit ettei vanhempasi tule hyväksymään asiaa.
Suomessa Tinder toimii vain täällä tai korkeintaan Ruotsin rajalla. En halua miehiä sieltä enkä Suomesta. Olen aikuinen mutta saanut ankaran kasvatuksen (manipuloitu, yritetty aivopestä). Yritän päästä täältä pois oikeiden hyvien ihmisten seuraan.
Eka terapiaan sitten vasta suhteeseen. Ulkomaalainen mies etsii ennenkaikkea mutkatonta suhdetta, eikä halua useinkaan ruveta terapeutiksi. Tinder toimii maksullisena muuallakin päin maailmaa, mutta järkkää nuppisi ensiksi kuntoon.
Käyn jo terapiassa vanhempieni takia. Ulkomaalainen mies ei tule olemaan terapeutti. Haluan pois väärien ihmisten luota ja haluan minäkin tasaveroisen mieleltään terveen miehen.
Käyt Suomen päässä terapian kunnolla loppuun asti. Kuulostat siltä ettet ole vielä kypsä lähtemään uuteen maahan. Ei ne ongelmat katoa uudessa maassa ,päinvastoin ne voivat litsarin tavoin tulla päin näköä.
Monen vuoden terapia loppuu pian. Tässä vaiheessa parasta hankkiutua eroon ahdasmielisistä negatiivisista epäilijöistä jotka jarruttelee ja aivopesee.
Seuraava kysymys tuleekin tässä. Mitä tästä eteenpäin? Voit valita meneväsi puhtaasti töihin taikka kotirouvaksi. Tee valinta huolella, koska kotirouvana oleminen vaatii tietynlaista luonnetta kun taas töihin menoa pystyy suosittelemaan melkolailla kaikille.
Molemmat mutta mieluiten teen töitä.
USA tai Norja, mahdollisesti UK voisivat olla nappivalintoja. Noissa maissa naiset pystyy valitsemaan jäävätkö täysin kotiin vai ovatko osa-aikaisia kotirouvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te tapaatte näitä ulkomaalaisia miehiä ja rakastutte? Minäkin haluan! Vanhempani eivät tule koskaan hyväksymään mutta haluan elää vihdoin omaa elämää.
Muuta ulkomaille.
Ei kai sinne noin vain voi lähteä kun pitää olla työpaikka ja asunto hankittuna?
Ensinnäkin, työpaikan ja asunnon voi hankkia ulkomailta.
Toisekseen, se ei ole pakollista. Itse lähdin ilman kumpaakaan, löysin molemmat kuukaudessa. Ja jo kahdeksan vuotta sillä tiellä. Suomeen en enää palaa.
Mieheni on britti, yhdessä ollaan oltu viisi vuotta. Ei ole kukaan paheksunut tms., vanhempani lähinnä ovat aina olleet kiinnostuneita miehen suvusta jne. Siskoni mies on myös ulkomaalainen, joten sinänsä ei ollut meidän perheessä mikään ”ainutkertainen” juttu
Vierailija kirjoitti:
Kysy ap nyt vielä henkilötunnukset! Kuka hölmö näihin vastaa ja kertoo tunnistettavasti, kun on tyyliin ainoa pariskunta, johon annetut tiedot sopivat?
Ihan sama. Siis joku sukulainen tai kaveri tirskuu, että aijaa tuokin käy tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te tapaatte näitä ulkomaalaisia miehiä ja rakastutte? Minäkin haluan! Vanhempani eivät tule koskaan hyväksymään mutta haluan elää vihdoin omaa elämää.
Muuta ulkomaille.
Ei kai sinne noin vain voi lähteä kun pitää olla työpaikka ja asunto hankittuna?
Ensinnäkin, työpaikan ja asunnon voi hankkia ulkomailta.
Toisekseen, se ei ole pakollista. Itse lähdin ilman kumpaakaan, löysin molemmat kuukaudessa. Ja jo kahdeksan vuotta sillä tiellä. Suomeen en enää palaa.
Kiitos. Annat toivoa että minullakin on vihdoin mahdollisuus toteuttaa pitkäaikainen haave. Viimeinen kirjoittamasi lause iski. En minäkään halua jäädä Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te tapaatte näitä ulkomaalaisia miehiä ja rakastutte? Minäkin haluan! Vanhempani eivät tule koskaan hyväksymään mutta haluan elää vihdoin omaa elämää.
Muuta ulkomaille.
Ei kai sinne noin vain voi lähteä kun pitää olla työpaikka ja asunto hankittuna?
Ensinnäkin, työpaikan ja asunnon voi hankkia ulkomailta.
Toisekseen, se ei ole pakollista. Itse lähdin ilman kumpaakaan, löysin molemmat kuukaudessa. Ja jo kahdeksan vuotta sillä tiellä. Suomeen en enää palaa.
Minne lähdit Suomesta?
Vastasin jo aiemmin tänne, että ei olla kohdattu syrjintää tai ennakkoluuloja. Nyt kuitenkin tuli mieleen se aika, kun muutin miehen kotimaahan. Lähes kaikki tuttavat suhtautuivat asiaan niin, että tulen takaisin. Kaikki kyselivät, että onhan mulla joku jonka luo mennä jos mies kohtelee huonosti. Onhan rahaa tulla takaisin Suomeen jne. Kyseessä on hyväkäytöksinen ihan normaali työssä käyvä mies toisesta sivistysmaasta. Ilmeisesti asenne on, että ulkomaalainen mies hakkaa ja on epäluotettava. No ihan samanlainen se mies on nytkin, kun asutaan yhdessä.
Olen ollut 1,5vuotta fwb-suhteessa irlantilaisen ja englantilaisen miehen kanssa. Kukaan ei ole päin naamaa ainakaan paheksunut. Eipä tosin moni tiedäkään, eikä se heille kuulu. Toisistaan tietävät.
Brittimieheni kanssa naimisissa yli 30 vuotta. Olemme asuneet sekä Suomessa että Englannissa. Puhumme lähinnä englantia mutta mieheni ymmärtää suomea ja puhuu sitä jonkun verran. Mitään paheksuntaa emme kumpikaan ole kokeneet. Kummankin perhe ja ystäväpiiri otti ulkomaalaisen puolison lämpimästi vastaan. Ainoat oudot kommentit tulivat miehen yhdeltä sukulaiselta. Hänen mielestään olin onnistunut suunnilleen pakenemaan kommunistisesta maasta ja hän oli ihmeissään kun en ollut tuonut koko sukuani mukana ja että sukulaisilla ei ollut aikomustakaan muuttaa perässäni Englantiin. Mutta täytyy muistaa että tämä tapahtui vuosikymmeniä sitten. Tuskin briteillä enää on tällaisia harhaluuloja Suomesta.
Virolainen mies ollut parisen vuotta. Kaverinsa sanovat ettei ole tavanomainen, sillä ilmeisesti Virossa naiset tekevät vieläkin lähestulkoon kaikki kodintyöt miesten keskittyessä ''miesten töihin'' ja tietenkin rahan tuomiseen. Meillä taas hommat on menneet siihen että, mä huollatan auton, nikkaroin pihaa miehen hoitaessa kotia. Osaa muuten leipoakin (!) paremmin kuin meikäläinen :D
Lapsia ei toistaiseksi tule olemaan, vaikka niistä onkin ehditty jo puhua. Todennäköisesti jaamme vanhempainvapaat sitten kun sellainen ilmaantuu tähän talouteen.
Vierailija kirjoitti:
Kysy ap nyt vielä henkilötunnukset! Kuka hölmö näihin vastaa ja kertoo tunnistettavasti, kun on tyyliin ainoa pariskunta, johon annetut tiedot sopivat?
Minä olen naimisissa Britin kanssa. Olen laittanut siitä kommentin tähän ketjuun. Meitä suomalaisia vaimoja on täällä Englannissa pilvin pimein. Takuulla kukaan ei osaa yhdistää kommenttia henkilöön. Ja veikkaan että av(i)oliitot eri kansallisuuksien välillä ovat nykyisin melko yleisiä niin että tunnistaminen ei ole riski.
Joku oli kirjoittanut AKATEEMISIÄ XDDDDDDDDD HAHAHAHAHAHAH.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä "brittimiehet" ja "amerikkalaiset" akateemisiä (M.Sc+} valkoihoisia?
Oma brittimieheni on valkoihoinen. Hänellä on kaksi korkeakoulututkintoa. Hän on peräisin alemman keskiluokan perheestä. Isovanhemmat olivat työläisluokkaa. Jos tämä nyt jotenkin on oleellista tässä ketjussa tai jotakuta kiinnostaa. Oliko muuta kysyttävää?
Brittimies on minulla. Englantia luonnollisesti puhutaan mutta hän on kiinnostunut oppimaan suomea myös. Asuin itse Englannissa kun tavattiin, tällä hetkellä meillä asunto Suomessa ja Englannissa- työskentelemme kuitenkin molemmat Englannissa.
Perhe ja ystävät ottaneet hyvin vastaan ja suhtautuneet vain positiivisesti, heistäkin moni kansainvälisissä tehtävissä/asuneet ulkomailla, joten eivät ole lähtökohtaisesti mitenkään ulkomaalaisvastaisia.
Jouduin itekin omin kätösin etsimään tietoa. Kellään ei ollut antaa mitään valmista vastausta, vaan sain itsekin kehoituksen perehtyä asiaan omalla ajallani. Googlesta löytyy työpaikat, vuokrakämpät, youtuben kautta do's and don't:sit sekä paljon muuta. Jos osaat englantia, osanet hakea noita (?)