Hyvän ystävän tunnistaa siitä, että uskaltaa sanoa asioita rehellisesti

[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 22:20"]

Minä en kaipaa ystävältä neuvoja tai interventioita. Keskustella asioista tietysti voi ja omia mielipiteitään kertoa silloin kun sen aika on.

Tietysti jos olen hengenvaarassa, oletan, että ystävä tekisi sen saman kuin ventovieraan puolesta tehdään. En kaipaa elämäntaitovalmennusta.

[/quote]

Mutta kerrotko sen ystävällesi? Vai annatko ystäväsi kuvitella jotain muuta?

no.16, no15 vastaa. 

Me puhumme nyt mielestäni samasta asiasta eri näkökulmasta;). Elikkä, haemme kai samanlaista ystävää, mutta eri tempperamenteillä? Minulla on ongelmia tempperamenttini kanssa, vaikkakin olen jo "ikäihminen";? Tuppaan olemaan kauhean suorasanainen, mielestäni en aiheettomasti, mutta muitten mielestä kyllä. En ymmärrä saivartelua, enkä pikkusieluisuutta puoleen tai toiseen. Inhoan seläntakanapuhumista ja osaan keskustella rakentavasti jos on aihetta.

19, minulla ei enää ole sellaisia ystäviä, jotka ottavat päällepäsmärin roolin ja tietävät minua paremmin miten elämääni eläisin.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 22:26"]

19, minulla ei enää ole sellaisia ystäviä, jotka ottavat päällepäsmärin roolin ja tietävät minua paremmin miten elämääni eläisin.

[/quote]

Vaikutat aika hankalalta ihmiseltä. Kysytäänpä nyt vielä uudelleen: jos tapaat uuden ihmisen, kerrotko hänelle, että et halua neuvoja?

15/20 tässä vielä. Olisi kai hyvä tässäkohtaa tarkentaa ystävyyden ja kaveruuden ero. Ystävyys on kai pidenpi suhde kuin kaveruus?  Minulla kun se ystävyys rajoittuu hyvinkin pieneen ryhmään...aviomies 27v., naisystävä 32v., ja työkaveri 2v., ja kyse siis ystävyys-suhteen pituudesta.

Ymmärrän ap:n jutun niin,  että on raskasta olla ihmisen kanssa,  joka loukkaantuu tosi helposti.  Itselläni on nyt sellainen työkaveri,  ja on kyllä aika tehokkaasti onnistunut pilaamaan työilmapiirin niinä päivinä kun yhdessä tehdään töitä. Joka sanan joutuu punnitsemaan, mitä uskaltaa sanoa. Olen kyllästynyt ihmisiin,  joilla on niin huono itsetunto,  että ottavat kaikesta itseensä. Ja asettuvat marttyyrin asemaan. Onneksi mulla ei ole sellaisia ystäviä. Ai niin,  oli mulla sellainen sisko, mutta hän lienee kieltänyt minut...

[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 22:39"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 22:26"]

19, minulla ei enää ole sellaisia ystäviä, jotka ottavat päällepäsmärin roolin ja tietävät minua paremmin miten elämääni eläisin.

[/quote]

Vaikutat aika hankalalta ihmiseltä. Kysytäänpä nyt vielä uudelleen: jos tapaat uuden ihmisen, kerrotko hänelle, että et halua neuvoja?

[/quote]

En. Et sinäkään varmaan uudelle tuttavuudelle kerro heti listaa asioista joista pidät ja joita inhoat. Ilmaisen sitten jos neuvoja tulee, että en ole niiden tarpeessa. Saatan olla hankala, mitä siitä? Minun on helppo luoda uusia ihmissuhteita, ei kaikkien kanssa natsaa hyvänpäivän tuttavuutta enempää. Ei minun tavoitteeni ole olla "helppo", minulle riittää etten vaikuta negatiivisesti muiden elämään.

Mä taas olen alkanut opetella että ei mun ystävät halua, eivätkä ennen kaikkea tarvitse, mun neuvoja. Kyllä ne pärjää elämässään ilman niitä. Mun ei yksinkertaisesti tarvitse puuttua heitä neuvomaan heidän asioissa tai kertoa omaa henkilökohtaista mielipidettäni esimerkiksi siitä onko työpaikan vaihto fiksua, onko nyt juuri ok aika lapselle, kannattaako juuro tuon puolison kanssa mennä naimisiin. Kertakaikkisesti toisten elämät ei kuulu mulle siinä määrin että mulla on oikeus kyseenalaistaa toisten valintoja. Ihmiset tekee juuri ne virheet mitkä aikookin tehdä, vaikka en neuvoisi. Samoin ihmiset keksii juuri ne ratkaisut elämäänsä jotka sopii heille ilman mun neuvoja. Toki jos pyydetään apua ja mielipidettä sen sanon, tai jos huomaan että kaverilla valkosipuli haisee hengityksessä niin ehdotan purkkaa. Mut siinäpä se menee. Minä en kaipaa muilta elämänneuvoja, enkä usko etkä muutkaan kaipaa multa. Todellakin tämän tajuamiseen meni aikaa. Pitää elää ja antaa muitten elää, ei kenenkään kenkiin voi koskaan täydellisesti mennä, vaikka hetkittäin siltä vaikuttaisikin että itse näkee muiden tilanteet paremmin. Olen myös alkanut ymmärtämään kuinka omat neuvoni ja mielipiteiden samoniset oli tietynlaista vallankäyttöä ja ylemmyydentunnettu mun puolelta. No kaikkea aikansa, nyt on kasvun paikka mulla, ja kenties jollekkin muullekkin joka tästä jotain oivaltaa. Nautitaan kesästä ja omista elämistämme!

On eri asia, että joku ei kaipaa "elämäntapaneuvoja" tai muuta elämäänsä, kuin ystävä joka uskaltaa sanoa rehellisesti asioista kysyttäessä tai loukata toista. saman asian kun voi sanoa niin monella eri tavalla, loukkaavasti tai niin ettei siitä voi loukkaantua. Esimerkki; sanoin ystävälleni, että harmittaa kun haluisin tiputtaa painoa muutaman kilon ja paino ei vain putoa. Ystävä sanoi, että tietää miten paljon minä urheilen, joten ehkä pitää olla vielä tarkempi syömisten suhteen, ettei syö herkkuja liikaa. arvostan tuota kommenttia, eikä tuosta voisi millään loukkaantua. ap

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Jos ystävä "ei tuomitse" kun teet jotain todella pahaa, se ei tee hänestä hyvää ystävää. Lähinnä tällaisen ystävän rankkaaminen korkealle kertoo siitä, että henkilö ei ole sinut itsensä ja elämänsä kanssa, eikä pysty kohtaamaan todellisuutta, vaan kaipaa hymistelijää.