Hyvän ystävän tunnistaa siitä, että uskaltaa sanoa asioita rehellisesti

[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 23:25"]

En. Et sinäkään varmaan uudelle tuttavuudelle kerro heti listaa asioista joista pidät ja joita inhoat. Ilmaisen sitten jos neuvoja tulee, että en ole niiden tarpeessa. Saatan olla hankala, mitä siitä? Minun on helppo luoda uusia ihmissuhteita, ei kaikkien kanssa natsaa hyvänpäivän tuttavuutta enempää. Ei minun tavoitteeni ole olla "helppo", minulle riittää etten vaikuta negatiivisesti muiden elämään.

[/quote]

Itse asiassa kun mietin niin, yleensä uusien ihmisten kanssa se tutustuminen on juuri sitä, että vaihdetaan mielipiteitä mistä kukakin tykkää. Näin sitä selvitetään, että ollaanko yhtään samalla aallonpituudella.

No tottakai asiasta saa sanoa ihan päin näköä, mutta jos joku "ystävä" arvostelee jatkuvasti kaikkea mikä hänelle ei kuulu millään lailla, niin ei ole ystävä sen jälkeen. Eipä sillä että seläntakanakaan tarvitsisi arvostella toisen ulkonäköä tai tyyliratkaisuja sen enempää.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 14:48"]

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Jos ystävä "ei tuomitse" kun teet jotain todella pahaa, se ei tee hänestä hyvää ystävää. Lähinnä tällaisen ystävän rankkaaminen korkealle kertoo siitä, että henkilö ei ole sinut itsensä ja elämänsä kanssa, eikä pysty kohtaamaan todellisuutta, vaan kaipaa hymistelijää.

[/quote]

Totta joissain harvoissa selkeissä tapauksissa, kuten kun ystävä käyttää huumeita. pettää, juo alkoholia raskaana jne. Mutta suurin osa mielipiteitä jakavista tilanteista on sellaisia joissa harvemmin ystäväkään on aina oikeassa tuomitsemisessaan ja moralisoinnissaan. Voidaan esimerkiksi moittia kun joku tekee omasta mielestä lapset liian nuorena/vanhana, keskeyttää koulun, vaihtaa täysin toisenlaiselle alalle jne. Jotkut tuomitsevat suurin piirtein kaiken, mikä ei mene vain elämässä samalla tavalla kuin itsellä. Tai itse asiassa suurin osa ihmisistä toimii näin, kuvittelee että oma tapa on paras tapa.

Hyvän ystävän tunnistaa myös siitä, että osaa pitää turpansa hienotunteisesti kiinni silloin, kun siihen on aihetta.

Totta. Mutta ei silti oikeuta olemaan ilkeä tai pikuasioiden taivasteluun.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 21:25"]

Totta. Mutta ei silti oikeuta olemaan ilkeä tai pikuasioiden taivasteluun.

[/quote]

niin.siinä on vissiin ero olla ilkeä kuin puhua asioista kun on aihetta.

Mä oon sit varmaan tosi hyvä ystävä, kun en välillä ehdi miettiä ennenkuin sanon. 

eikö kukaan tällä palstalla ymmärrä mitä aloituksellani tarkoitan vai haluaako kaikki tahallaan käsittää väärin? ap

[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 21:23"]

Ei tarvitse mielistellä tai miettiä, meneekö välit siitä poikki. Uskaltaa sanoa asiota rehellisesti ja suoraan. Huonot kaverit puhuu selän takana, kun ei uskalla sanoa suoraan ja henkilölle, jota asia koskee.

Juurikin näin ;).

Olen niiiiin samaa mieltä. Jos oikeasti ollaan hyviä ystäviä se on pitkälti aistin varaista hommaa.  Itse etsin sellaista ystävää joka sanoo suoraan jos on tarvetta, aitoa,rehellistä ja kunnioitettavaa.

[/quote]

Sanoisin, että riippuu ystävän persoonasta. Monesti kiukuspäisään on parasta, että "puhuu selän takana" eli tuulettaa tunteitaan. Kolmas osapuoli voi tuoda jonkin sellaisen näkökulman, jota ei ole huomannut itse. Kiukun kohde harvemmin osaa tyynnyttää kiukustujan mieltä...

Vasta kun on tyyni voi sitten "puhua suoraan". Kunhan muistaa, että kaiken sanomisen kannattaa mennä rakkauden seulan lävitse. Ainoastaan sellainen asia, jonka rakkaudesta sanoo, on sanomisen arvoinen.

Hyvä idea.

Täytyykin kertoa että sun tekemät leipomukset(niin suolaiset kuin makeat)ovat aika karseita.

Huh. Heti tuli parempi mieli.

Hyvä idea.

Täytyykin kertoa että sun tekemät leipomukset(niin suolaiset kuin makeat)ovat aika karseita.

Huh. Heti tuli parempi mieli.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 21:39"]

Hyvä idea.

Täytyykin kertoa että sun tekemät leipomukset(niin suolaiset kuin makeat)ovat aika karseita.

Huh. Heti tuli parempi mieli.

[/quote]

Ei vi..u, tätä tässä juuri haettiinkin. Ä...ääpiö.

Suuri osa ihmisistä haluaa kaverikseen mielistelevän jes-naisen joka ei ikinä sano mitään mikä voitaisiin tulkita arvosteluksi. Ihan sama mulle. Vois vaan nää tyypit kertoa sen sitten etukäteen mitä odottaa kaveriltaan. Saanko sanoa vaiko pidänkö turpani kiinni. Näin vältyttäisiin turhilta loukkaantumisilta.

Eiku ai niin. Ei ne halua sanoa. Ne haluaa loukkaantua ja sillä tavalla saada toisen tuntemaan syyllisyyttä. Sillä tavalla pääsee niskan päälle. Jatkossa voi aina vaan kätevästi loukkaantua milloin mistäkin ja itse käyttäytyä kuinka paskamaisesti vaan. Jos valittaa siitä paskamaisuudesta, niin sitten voi taas vähän loukkaantua.

Tai sitten voi leikkiä avutonta. Voi vaikka hankkiutua suhteeseen jonkun mulkun kanssa ja sitten kun se mulkku muuttuu tosi mulkuksi, niin voi aina huutaa kaveria apuun. Ja kaverihan tulee koska eihän pikkuressukka edes tajua jättää sitä mulkkua. Ja jos käveri sitten menee sanomaan, että nyt kyllä jätät sen mulkun, niin voidaan taas loukkaantua ja olla niin uhria että.

Tai sitten voidaan lihoa kakssataakiloseks ja aloittaa dieetti. Dieetti joka ei koskaan toimi. Sillä tavalla saa sekä syödä kuin sika että saada tsemppiä vaikeassa taistelussa kauheaa vihollista vastaan. Jos sanois, et ei aiokaan laihtua, niin joku saattais sit sanoa siihen, et maksa ite hoitokulus vitun läski. Joten ei kannata mennä sanomaan et ei aio laihtua. Parempi olla urhea taistelija. Paitsi et sit se kaveri voi sanoa, et vitun läski, sun dieettis on huijausta. Sit voi taas loukkaantua ja mennä nettiin itkemään kun ihmiset on niin ilkeitä. Ja olla niin uhria että.

Toi on tosi kinkkinen juttu. Rehellinen kysyttäessä on ehkä musta se hyvä juttu. Tai sellainen, että auttaa näkemään asioita toisesta näkökulmasta. 

Esimerkiksi mä olen läski. Mä tiedän sen. Mä en todellakaan kaipaa sellaista rehellistä ystävää, joka sanoo, että sulla kun on tuota ylipainoa tuon verran niin... Ei olis kauan mun ystävä.

Toisaalta jos mä olisin seurustelemassa miehen kanssa, josta mun ystävä olis sitä mieltä, että tuhoon tuomittu suhde, niin en ehkä ottaisi vastaan kovin hyvin ajatusta, että jätä se mies, koska musta se on idiootti. Toisaalta jos kaveri auttaisi mua kysymällä oletko sä onnellinen sen kanssa, koetko, että saat olla oma itsesi jne. saattaisin nähdä, että ehkä tää kaveri ei olekaan mua varten.

Toisaalta kun ystävän mies hakkaa sitä päivittäin, ystävä saa sanoa, että sun oman parhaasi kannalta mun mielestä olisi järkevää jättää se mies. 

Liian usein rehellisyyttä käytetään tekosyynä ilkeilylle, ja vaikkei tahallaan haluaisi olla ilkeä, ne rehelliset sanat usein satuttaa, usein niin paljon, ettei ystävyys sitä kestä, vaikka kuinka oikeassa ystävä olisikin ollut. Usein paremman tuloksen saa - ei mielistelemällä- vaan antamalla ystävän olla ja tehdä omat ratkaisunsa ja tukea silloin kun vaikeita hetkiä tulee.

Aina voi olla hienotunteinen asioissa mutta tietysti jos joku räikeä asia kuten ystäväni mies juo liikaa mielestäni niin sanon kannattaako jo jättää

Niin, kuka on minulle rakkaampi kuin minä itse, ei kukaan. sitä ei saa arvostella, eikä moittia. Ymmärtääkseni ap. haki juuri sitä ystävää joka/jolle voi sanoa, että sulle on tota painoa vähän kertynyt, sillä menttaliteetilla ettei kaveri/hän itse siitä loukkaantuisi. Tottakai on mukavampaa puhua jostain muusta ihmisestä, mutta hyvä kaveri ei sano ilkeyttään, vaan rakkauttaan/huolenpitoaan.

Mutta 15, kun pointti on se, että harva ystävä pystyy rehellisesti sanomaan jotain, mitä kyseinen henkilö ei jo tietäisi. Hyvä ystävä tietää, jos joku asia on arka paikka ystävälle. Jos ollaan lähtemässä bilettämään ja huomaa, että kaveri on syönyt valkosipulia ja hengitys haisee, niin siitä voi mainita ja on vaikea kuvitella, että siitä kukaan loukkaantuu. Taikka jos kaveri on niin umpihumalassa, ettei todellakaan tajua mitä on tekemässä ja meinaa lähteä epäilyttävän miehen matkaan, hyvä ystävä sanoo, että sä olet nyt niin kännissä, että sä lähdet ainoastaan mun matkaan. Mutta on ihan eri asia mennä sanomaan vaikkapa niistä läskeistä. Uskon, että on tosi vaikea löytää ystävää, joka arvostaa ystävän rehellisyyttä, joka kohdistuu johonkin asiaan, joka on hänelle haasteellinen: olet liian iso, et taida nyt oikein ymmärtää, kannattaisi käydä oikomassa nuo hampaat, annapa kun mä puhun sitä englantia täällä kun sulla se ei oikein suju... Kiva jos sellaisia ystäviä löytyy, mutta mulla on useampiakin hyviä ystäviä enkä koe, että mulla on mitään tarvetta rehellisesti sanoa heille niistä asioista, jotka mun mielestä on heidän elämässään huonosti tms. Siitähän loppupelissä on kysymys - että minä ystävänä tiedän paremmin millainen ystäväni tulisi olla tai mitä hänen pitäisi tehdä, olematta kuitenkaan hän. Jokin siinä asetelmassa musta mättää.

Ihan eri asia on, jos ystävä kysyy rehellisiä mielipiteitä asioista.

Mutta 15, kun pointti on se, että harva ystävä pystyy rehellisesti sanomaan jotain, mitä kyseinen henkilö ei jo tietäisi. Hyvä ystävä tietää, jos joku asia on arka paikka ystävälle. Jos ollaan lähtemässä bilettämään ja huomaa, että kaveri on syönyt valkosipulia ja hengitys haisee, niin siitä voi mainita ja on vaikea kuvitella, että siitä kukaan loukkaantuu. Taikka jos kaveri on niin umpihumalassa, ettei todellakaan tajua mitä on tekemässä ja meinaa lähteä epäilyttävän miehen matkaan, hyvä ystävä sanoo, että sä olet nyt niin kännissä, että sä lähdet ainoastaan mun matkaan. Mutta on ihan eri asia mennä sanomaan vaikkapa niistä läskeistä. Uskon, että on tosi vaikea löytää ystävää, joka arvostaa ystävän rehellisyyttä, joka kohdistuu johonkin asiaan, joka on hänelle haasteellinen: olet liian iso, et taida nyt oikein ymmärtää, kannattaisi käydä oikomassa nuo hampaat, annapa kun mä puhun sitä englantia täällä kun sulla se ei oikein suju... Kiva jos sellaisia ystäviä löytyy, mutta mulla on useampiakin hyviä ystäviä enkä koe, että mulla on mitään tarvetta rehellisesti sanoa heille niistä asioista, jotka mun mielestä on heidän elämässään huonosti tms. Siitähän loppupelissä on kysymys - että minä ystävänä tiedän paremmin millainen ystäväni tulisi olla tai mitä hänen pitäisi tehdä, olematta kuitenkaan hän. Jokin siinä asetelmassa musta mättää.

Ihan eri asia on, jos ystävä kysyy rehellisiä mielipiteitä asioista.

Minä en kaipaa ystävältä neuvoja tai interventioita. Keskustella asioista tietysti voi ja omia mielipiteitään kertoa silloin kun sen aika on.

Tietysti jos olen hengenvaarassa, oletan, että ystävä tekisi sen saman kuin ventovieraan puolesta tehdään. En kaipaa elämäntaitovalmennusta.