Miten suhtaudut transsukupuoliseen ihmiseen?

No siis, jos tietäisin että henkilö on transsukupuolinen, niin varmaan suhtautuisin mielenkiinnolla, siis olisi kiinnostavaa kuulla lisää hänen elämästään ja fiiliksistään, niistä asioista jotka ovat johtaneet siihen, että hän kokee itsensä transsukupuoliseksi jne.

Toisaalta se on vähän ristiriitaista, kun ei tällainen ihminen välttämättä halua herättää mitään huomiota, positiivistakaan, vaan olla vaan ihan oma itsensä niinkuin kaikki muutkin. Eli varmaan yrittäisin suhtautua ihan täysin neutraalisti, vaikka oikeasti olisinkin utelias. 

Ei häiritse minua mitenkään. Jossain määrin tuppaan olettamaan, että hänellä on ollut asian vuoksi vaikeaa (ennakkoluulot ja niiden pelko). Siksi tunnen myötätuntoa, ehkä jopa sääliä. Voi olla että heitä ei yhtään viehätä olla säälini kohteina...   

Itse olen transsukupuolinen, aloittelen vasta prosessia ja voin sanoa että jos jotain _itse_ transmiehenä kunnioitan on se, että suhtaudutaan niikuin tavalliseen ihmiseen. Oma lapsuuteni ei ollut millään muotoa hyvä, ei koulussa, ei kotona ja tiedän ettei isäni varmasti tahdo minua nähdä kun saa asiasta tietää.

Voin kuvitella kuinka outona asiana minunlaista ihmistä voi pitää, mutta asiaa ei muuta se, että yrität sanoa jotain negatiivista. Jos pahaa sanottavaa on sen voi ilmaista kohteliaammin ja yrittää kuunnella, ehkä oppiakkin jotain tai vain pitää suu kiinni ja mennä kotiin katsomaan ostos tv:tä.

Milloin olisi mikään toiminut tuomitsien, etenkään kun transsukupuoliset ovat niitä satutetuimpia eikä satuttajia (kyllähän niitäkin on, ihmisiä kun ollaan kaikki..).

Itselleni suurin pelkoni koskaan on, että kukaan ei kuuna päivänä hyväksy minua ihmisenä. Luokka tovereiden kanssa tuli keskustelua transsukupuolisista ja mitään hyvää kukaan ei oikein sanonut muuta kuin että "tytöksi jos synnyt, tyttö olet aina". Tosi asiahan se on, että se mitä haarojesi välissä on ei kerro sukupuolesta mitään.

Hyvä sanonta siis on "sex is between your legs, gender is between your ears".

Ärsyttävää on että moni ihminen (etenkin miehet) haluavat ajatella mahdollisimman yksikertaisesti ja kaikki mikä ei koske heitä ei ole olemassakaan.

Ps. Olen pitkään ollut pahan stressin kourissa johtuen siitä tuntemuksesta ettei kilttejä ja ajattelevaisia ihmisiä ole olemassakaan. Tämän lukeminen sai ajattelemaan enemmän toisin ja antoi enemmän jaksamista. Kiitos.
 
Pps: 'Selviytymistarina tytöstä mieheksi' nimistä blogia suosittelen lämpimästi.

Haluaisin sanoa, että suhtaudun ihan niinkuin muihinkin - ihmistä kun ei tule määritellä sukupuolen vaan luonteen perusteella, haluan ainakin päässäni ajatella. Mutta en osaa varmaksi sanoa, sillä en ole koskaan tavannut transsukupuolista ihmistä.

Transsukupuoliset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Siinä mielessä hyväksyn. Tämä kuvaa suhtautumistani: "Jos se on kiva niin suhtaudun kuin kivaan ihmiseen. Jos se on tyhmä niin suhtaudun kuin tyhmään ihmiseen." :)

En kuitenkaan ymmärrä transsukupuolisuutta täysin - en osaa samaistua. 

"sex is between your legs, gender is between your ears". - Jos sukupuoli on korvien välissä, miksi sitä jalkojen väliä täytyy keinotekoisesti muuttaa? Miksei voi vain olla oma itsensä ja elää oman identiteettinsä mukaan riippumatta siitä millaiset vehkeet jalkojen välissä on sattunut syntymään?

On meitäkin jotka elää oman identiteettinsä mukaan, me vaan emme herätä huomiotasi koska et voi tietää onko henkilö transsukupuolinen vai muuten vaan lähempänä vastakkaisen sukupuolen olemusta.

Suhtaudun transsukupuoliseen sen sukupuolen mukaan, mikä hän kokee olevansa. Olen asunut useamman vuoden henkilön kanssa yhdessä, joka lähti sukupuolenkorjausprosessiin (ihan vain kämppäkavereina) ja itse olin kannustamassa kovasti kyseistä prosessia.

Transsukupuoliset ovat miehiä ja naisia siinä missä muutkin, mutta ulkoiset sukupuolielimet eivät vain vastaa sisäistä kokemusta. Monista en osaisi edes sanoa, että sukupuolta on lähdetty korjaamaan jos prosessi on jo viety pidemmälle. Mielestäni on vain hyvä, että transsukupuolinen lähtee tekemään asialle jotain, eikä kehitä itselleen turhia mielenterveysongelmia, kun ympäristön odotukset omasta sukupuolesta ja oma kokemus eivät täsmää.

Thaimaassa on paljon transsukupuolisia. Olen tottunut heihin niin luonnollisena asiana että en edes ymmärrä kysymystä. He työskentelevät myymälöissä ja kauneushoitoloissa ihan kuin kuka tahansa ja he ovat työkavereilleen ihan kuin kuka tahansa. Kerran oli jopa  rautakaupan mainoksessa eräs ladyboy joka ensin käyttäytyi kuin nainen ja sitten alkoi puhumaan bassolla. Ihmisiä huvitti asia todella. He eivät itsekään suhtaudu itseensä niin kuoleman vakavasti kuin Suomessa. He ovat hauskoja veikkoja pilke silmäkulmassa.

suvussani on transsukupuolinen, ja törmään heihin myös työssäni aina silloin tällöin, joten suhtaudun ihan luontevasti. monesta ei ulospäin huomaa mitään erikoista. sukulaisellani on kuuleman mukaan myös vientiä riittänyt, ja seurustelee, joten ei tunnu moniakaan ihmisiä häiritsevän tämä asia. 

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 01:41"]

Transsukupuoliset ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Siinä mielessä hyväksyn. Tämä kuvaa suhtautumistani: "Jos se on kiva niin suhtaudun kuin kivaan ihmiseen. Jos se on tyhmä niin suhtaudun kuin tyhmään ihmiseen." :)

En kuitenkaan ymmärrä transsukupuolisuutta täysin - en osaa samaistua. 

"sex is between your legs, gender is between your ears". - Jos sukupuoli on korvien välissä, miksi sitä jalkojen väliä täytyy keinotekoisesti muuttaa? Miksei voi vain olla oma itsensä ja elää oman identiteettinsä mukaan riippumatta siitä millaiset vehkeet jalkojen välissä on sattunut syntymään?

[/quote]

Minä luulen, että useimmat transsukupuoliset kokevat jalkovälinsä vääränlaiseksi ja suoraan sanottuna jopa vastenmieliseksi. Siitä johtuu tarve muuttaa sitä jalkoväliä kirurgisesti. En tiedä, voiko ei-transsukupuolinen ymmärtää sitä täysin. Itselläni on esim. muutamia arpia, joista haluaisin eroon. Toivoisin että jollain lääkkeellä tai voiteella saisin taiottua nuo arvet pois, mutta mitään ihmekeinoa ei taida olla. Ehkä arpia voi kutenkin korjata, pienentää tai vaalentaa jotenkin, etteivät ne häiritse minua itseäni enää.

Luin jostain, että transsukupuolinen henkilö koki peniksensä näin: "Kuvittele itsellesi mulkunmuotoinen kasvain keskelle otsaa. Siltä minusta lähinnä tuntui." Omat syntymässä saadut sukupuolielimet siis koetaan jonkinlaisena vikana, kauneusvirheenä, jopa sairautena. Henkilö haluaa muuttaa jotain kohtaa vartalossaan (tässä tapauksessa jalkoväliä) sellaiseksi, että se vastaisi enemmän hänen sisäistä olemustaan.

En tiedä voinko käsittää sitä täysin. En tietenkään, koska en ole itse transsukupuolinen. Mutta toisaalta nämä asiat ovat sellaisia, joihin jokainen voinee samaistua jossain määrin. Itsensä hyväksyminen, identiteetti, kehonkuva - kai jokainen painiskelee näiden asioiden kanssa omalla tavallaan.

ylös

Pidän mahdollisena sitä, että päässään tuntee olevansa eri sukupuolta kuin fyysisesti on. Empatiat herää, koska onhan se raskasta kestää itseään ja muiden suhtautumista esim. sukupuolenvaihdokseen. Varmasti monet kärsivät masennuksestakin, joten suhtaudun pääasiassa empaattisesti ja hyväksyvästi. Olisin varmasti melko kiinnostunutkin, jos saisin lähemmin tutustua transseksuaaliseen.

Suhtaudun transsukupuoliseen ihmiseen myönteisesti. Mielestäni ihmisellä jokaisella ihmisellä on oikeus omaan sukupuoli- tai seksuaali-identiteettiin. Ottaisin ystäväkseni mieluusti transsukupuolisen ystävän, tuttavapiirissä ei tällä hetkellä yhtään transua ole.

Miten nyt ihmisiin ylipäätään suhtaudutaan - ihmisiksi. 

Jos transsukupuolinen henkilö ei avoimesti kertoisi olevansa trans, yrittäisin suhtautua mahdollisimman neutraalisti ja normaalisti. Jos taas henkilö olisi kanssani läheisemmissä väleissä, esim. kaveri ja kertoisi transsukupuolisuudestaan olisin aika utelias, kiinnostunut ja yrittäisin tukea häntä parhaani mukaan.