Lue keskustelun säännöt.
Ero miehen sukulaisen takia?
19.07.2020 |
Onko suhteemme tuhoon tuomittu, kun alan tulla siihen lopputulemaan, että en halua olla tekemisissä mieheni veljen kanssa? Mies haluaa nähdä veljeään useinkin, asumme melko lähekkäin.
Miehen veljellä on hyvin erilaiset arvot kuin minulla (mm. kasvattaa lapsiaan pelolla), ja hänen viestintätyylinsä on epämiellyttävää, jatkuvaa kuittailua ja "läpänheittoa" minusta ja ominaisuuksistani. En viihdy hänen seurassaan, vaikka olen kuinka mieheni vuoksi yrittänyt. Joulut miehen veljen perheen kanssa ovat minulle hyvin epämukavia, heillä on aivan erilainen tyyli viettää joulua kuin mitä itse joululta toivon. Mies haluaa viettää heidän kanssaan joulut, "jotta lapset saavat olla serkkujensa kanssa" (itse olen ainoa lapsi, joten minun puoleltani ei ole lapsilla serkkuja).
Mies loukkaantuisi varmasti verisesti, jos ilmoittaisin, että saa tästä lähtien tavata veljeään ilman minua. En usko, että hän ymmärtäisi. Hän on itse niin tottunut veljensä käytökseen, ettei ihan ymmärrä, miksi koen hänen seuransa epämiellyttäväksi. Jos mieheni saisi päättää, viettäisimme valtaosan vapaa-ajastamme muehen veljen perheen kanssa. Pelkkä ajatuskin tästä ahdistaa minua, ja olen miettinyt jopa eroa, koska haluan viettää vapaa-aikani aivan eri tavoin. Tapaaminen esim. kerran kuukaudessa olisi minulle ok, ei joka viikonloppu.
Mitä tehdä? Onko ero ainoa vaihtoehto? Onko joku oppinut elämään niin, että ei tapaa puolison sukulaista/sukulaisia? Aiheuttaako riitoja?
Kommentit (34)
Luulisin tuon huomanneen jo seurusteluaikana, ettei tule yllätyksenä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juntteja mitä juntteja ja lapsistannekin tulee varmasti samanlaisia juntteja, mutta myöhäistä se on enää katua.
En osaa sanoa mitä tekisin, sillä mieheni on fiksu ja ajattelevainen, eikä hän ole veljensä tai kenenkään muunkaan sukulaisensa talutusnuorassa.
Totta, vaikutat juntilta.
ohis
Voit kai todeta hänelle että koska et pidä hänen veljestään mies voi tavata häntä ilman sinua. Jos ei ole muuta syytä erota niin tuo on kai ratkaisu. Pidä pääsi, et pyydä liikaa.
Kaikkea ei tarvitse sietää sovun tähden. Sopikaa joulunvietosta niin että vietätte välillä omiakin jouluja. Jos miehelle ei käy missään nimessä niin ei kai hän voi pakottaa sinua mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäisenä kannattaa muistaa, että kun eroat niin se ei suinkaan tarkoita sinulle automaattisesti yksihuoltajuutta, etkä eron jälkeen voi oikeastaan vaikuttaa siihen miten lapsia sitten toisaalla kasvatetaan.
Tavallaan ymmärrän miksi miehellesi on vaikeaa kuulla kritiikkiä veljestään. Vanhemmistaan irtaudutaan ja heihin luodaan luonnostaan uudenlaiset suhteet kun aikuistutaan, sisaruksiin tämä on vaikeampaa, sillä ne ovat sekoitus sukulaisuutta ja ystävyyttä. Sisaruksilta vaaditaan vähemmän kuin muilta ystäviltä. Kritiikki myös kohdistuu suoraan veljen persoonaan, vaikka totta kai on ihan aiheellista ettet halua viettää aikaa ihmisen kanssa, joka loukkaa huumorilla sinua. Joissain kaveriporukoissa ja perheissä tällainen tapa on juurtunut ja kaikki ajattelevat sen olevan leikkimielistä, ja kukaan ei tavallaan niitä sitten ota ihon alle. Mutta ei se tarkoita, että on ok puhua sitten kaikille ihmisille samalla tavalla. Olet ihan oikeassa siinä, ettei sinun täydy kuunnella tuollaisia juttuja.
Mitä tarkoitat pelolla kasvattamista? Uhkaa jäähyllä, tukkapöllyllä vai jollain muulla? Komentaa lapsiaan siinä kun sinä enemmän keskustelet? On tärkeää ymmärtää, että mikäli väkivaltaa ei ole, niin kasvatustyylejäkin on erilaisia ja se on vain hyväksyttävä. Oma ei ole välttämättä sen parempi kuin muiden, vaikka niin vielä saattaa kuvitella kun lapset ovat suhteellisen pieniä. Toki pelkoa käyttämällä kasvatus on kyseenalaista, mutta jäin miettimään että mitä sillä tarkoitat.
Mitä tulee puolisoosi, niin ehkä kannattaa lähestyä asiaa teidän parisuhteen ja perheen kautta. Sanot, että haluat viettää enemmän aikaa perheen kesken, ja jonkin on muututtava. Myös joulu on sellainen asia, mistä teidän pitää pystyä keskustelemaan. Mikäli näistä ei voi edes keskustella, niin sitten terapia ja lopulta ero, jos tilanne ei muutu. Yhteisestä ajankäytöstä puhuminen ei saa missään nimessä olla tabu parisuhteessa. Samoin on ihan ok, jos et halua mennä mukaan tapaamaan sukulaisia. Miehen pitää pystyä hyväksymään, ettet lähde mukaan tapaamaan hänen veljeänsä jos et halua.
Miehen veli mm. lukitsee lapsen huoneeseensa rangaistukseksi. Viimeksi kun näin heitä, yksi heidän lapsistaan sanoi kuulleni "tuhman sanan" ja tajuttuaan asian intti minulta peloissaan, että enhän kerro hänen isälleen. En tietenkään kertonut, ties mitä siitä olisi seurannut. Lapset eivät itse saa valita harrastuksiaan, isänsä on hyvin ahdasmielinen ja kaikki pitää tehdä hänen tahtonsa mukaan. -ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut tälle veljelle, että hänen juttunsa loukkaa sua?
Minkälainen veljen vaimo on? Viihdytkö hänen seurassaan?
Voisiko hänen kauttaan vaikuttaa veljen käytökseen?
Kaikki muutko viihtyy tuon seurassa? Ystäviä? Yms sukulaisia?
Veljen vaimosta pidän paljon, mutta hän on täysin alistunut miehensä tahtoon. Olen luovuttanut sen suhteen, että hänen kauttaan voisin vaikuttaa asioihin. En tiedä, miten miehen veljelle sanoisin kohteliaasti, että en pidä hänen persoonastaan ja elämäntyylistään. Hänellä on muutaman kaverin porukka, kaikki ovat sellaisia samanlaisia "äijiä". Ei kai muiden ihmisten kanssa juuri ole tekemisissä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankkkaahan tuo on.
Sukulaisiaan ei voi valita, avioliiton myötä tulee suku mukana.
Olisiko teidän tapauksessa mahdollista vaihtaa paikkakuntaa? Napanuora katkeaisi ihan itsekseen.
Sisarussuhde on todennäköisesti elämän pisin suhde.
Eikö jo seurusteluaikana tullut näkyväksi miehen ja veljensä epätavallisen läheiset välit ja jatkuva yhdessä olemisen tarve? Sukulaissuhteita pitää vaalia mutta rajansa on silläkin miten usein nähdään.
Yleensä kun perhe perustetaan otetaan hieman etäisyyttä lapsuusajan perheeseen, tapaamiset vähenee. Oma perhe on ykkösasia.
Meillä se on mennyt sisartusten kanssa niin että nähdään loma-aikoina ja juhlapyhinä sekä sukujuhlissa ja satunnaisesti muutoin kyläilyjä muutama kerta vuodessa. Soitellaan kyllä usein ja ollaan selvillä toistemme kuulumisista. Joskus menee useampi kuukausi kun nähdään, yhden sisaruksen kanssa nähdään ehkä pari kertaa vuodessa kun asuu kauempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rankkkaahan tuo on.
Sukulaisiaan ei voi valita, avioliiton myötä tulee suku mukana.
Olisiko teidän tapauksessa mahdollista vaihtaa paikkakuntaa? Napanuora katkeaisi ihan itsekseen.
Samaa olen miettinyt, mutta ei valitettavasti. Kummankin työt ovat pk-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Sisarussuhde on todennäköisesti elämän pisin suhde.
Eikö jo seurusteluaikana tullut näkyväksi miehen ja veljensä epätavallisen läheiset välit ja jatkuva yhdessä olemisen tarve? Sukulaissuhteita pitää vaalia mutta rajansa on silläkin miten usein nähdään.
Yleensä kun perhe perustetaan otetaan hieman etäisyyttä lapsuusajan perheeseen, tapaamiset vähenee. Oma perhe on ykkösasia.
Meillä se on mennyt sisartusten kanssa niin että nähdään loma-aikoina ja juhlapyhinä sekä sukujuhlissa ja satunnaisesti muutoin kyläilyjä muutama kerta vuodessa. Soitellaan kyllä usein ja ollaan selvillä toistemme kuulumisista. Joskus menee useampi kuukausi kun nähdään, yhden sisaruksen kanssa nähdään ehkä pari kertaa vuodessa kun asuu kauempana.
Niin ongelma tosiaan taitaa olla miehessäni, joka ei ymmärrä irtaantumisen tarvetta eikä edes sitä, että minä en ole kiintynyt hänen lapsuudenperheeseensä. En tiedä miten saisin hänet ymmärtämään, että haluan viettää aikaani (ja haluan että lapsemme viettävät aikaa) toisenlaisten ihmisten seurassa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut tälle veljelle, että hänen juttunsa loukkaa sua?
Minkälainen veljen vaimo on? Viihdytkö hänen seurassaan?
Voisiko hänen kauttaan vaikuttaa veljen käytökseen?
Kaikki muutko viihtyy tuon seurassa? Ystäviä? Yms sukulaisia?
Veljen vaimosta pidän paljon, mutta hän on täysin alistunut miehensä tahtoon. Olen luovuttanut sen suhteen, että hänen kauttaan voisin vaikuttaa asioihin. En tiedä, miten miehen veljelle sanoisin kohteliaasti, että en pidä hänen persoonastaan ja elämäntyylistään. Hänellä on muutaman kaverin porukka, kaikki ovat sellaisia samanlaisia "äijiä". Ei kai muiden ihmisten kanssa juuri ole tekemisissä. -ap
Miksi ihmeessä sun pitäisi sanoa miehesi veljelle ettet pidä hänen persoonastaan tai elämäntyylistään?! Jeesus.
Asetat vain omat rajasi ja pidät ne. Käyttäydyt itse asiallisesti. Ei se sun työsi ole toimia jonain maailmanpoliinsina ja jakaa ”hyväksyntääsi”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko 8kertonut tälle veljelle, että hänen juttunsa loukkaa sua?
Minkälainen veljen vaimo on? Viihdytkö hänen seurassaan?
Voisiko hänen kauttaan vaikuttaa veljen käytökseen?
Kaikki muutko viihtyy tuon seurassa? Ystäviä? Yms sukulaisia?
Veljen vaimosta pidän paljon, mutta hän on täysin alistunut miehensä tahtoon. Olen luovuttanut sen suhteen, että hänen kauttaan voisin vaikuttaa asioihin. En tiedä, miten miehen veljelle sanoisin kohteliaasti, että en pidä hänen persoonastaan ja elämäntyylistään. Hänellä on muutaman kaverin porukka, kaikki ovat sellaisia samanlaisia "äijiä". Ei kai muiden ihmisten kanssa juuri ole tekemisissä. -ap
Seuraavan kerran, kun veistelee jotain sanot välittömästi, ettei tuo ollut susta hauskaa. Jopa loukkaavaa.
Inttäähän se vastaan ja yrittää nolata, mutta siihenkin voi sanoa, että sulla on oikeus omiin tunteisiin. Eikä ne heitot aina hauskoja ole.
Sä et halua viettää vapaa-aikaasi enää noin negatiivisessa ilmapiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kans suvussa tuota väkivallalla (henkinen ja psyykkinen) kasvattamista. Haluan kommentoida sen verran, että tuskin kukaan pitää pelolla kasvattamista normaalina, perheiden välisenä vaihteluna, kun tuossa sellaistakin ehdotettiin, että ois vaan eri kasvatustyyli. Normaalia kasvatustyyliä ei kutsuta pelolla kasvattamiseksi.
Minä olen nähnyt sukulaisilta päätöntä karjumista ja suoraa valehtelua, jotta pääsisi rankaisemaan lasta. Mm. kysyttiin otatko mehua, lapsi vastasi ei, vanhempi kävi hakemassa kuitenkin mehupurkin ja kaatoi lasiin. Lapsi toisti ettei halunnut, vanhempi väitti että halusitpa ja alkoi seota ihan täysin haukkuen lasta. Lapsi ei jaksanut syödä ruokaa loppuun, vanhempi totesi tälle painokkaasti että tiedät mitä sitten tapahtuu. Lapsi ei syönyt edelleenkään ja katsoi minua oudosti. Vanhempi otti lapsesta kiinni ja alkoi työntää väkisin ruokaa nieluun. Keskeytin sen tietenkin. Tässäkin yksi korkeakoulutetun perheen 2020-luvun kasvatustapa, jota täytyy vaan ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisarussuhde on todennäköisesti elämän pisin suhde.
Eikö jo seurusteluaikana tullut näkyväksi miehen ja veljensä epätavallisen läheiset välit ja jatkuva yhdessä olemisen tarve? Sukulaissuhteita pitää vaalia mutta rajansa on silläkin miten usein nähdään.
Yleensä kun perhe perustetaan otetaan hieman etäisyyttä lapsuusajan perheeseen, tapaamiset vähenee. Oma perhe on ykkösasia.
Meillä se on mennyt sisartusten kanssa niin että nähdään loma-aikoina ja juhlapyhinä sekä sukujuhlissa ja satunnaisesti muutoin kyläilyjä muutama kerta vuodessa. Soitellaan kyllä usein ja ollaan selvillä toistemme kuulumisista. Joskus menee useampi kuukausi kun nähdään, yhden sisaruksen kanssa nähdään ehkä pari kertaa vuodessa kun asuu kauempana.
Niin ongelma tosiaan taitaa olla miehessäni, joka ei ymmärrä irtaantumisen tarvetta eikä edes sitä, että minä en ole kiintynyt hänen lapsuudenperheeseensä. En tiedä miten saisin hänet ymmärtämään, että haluan viettää aikaani (ja haluan että lapsemme viettävät aikaa) toisenlaisten ihmisten seurassa. -ap
No todellakin. Minkälainen mies roikkuu veljessään ja eroaa jos vaimo ei jaksa sellaista?
Minä sanoisin vain että haluan tehdä omalla perheellä asioita ja muutakin kuin sukuloida.
Sen kummemmin veljeä haukkumatta.
Koska eihän tuossa ole mitäön järkeä vaikka veli olisi millainen.