Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ero miehen sukulaisen takia?
19.07.2020 |
Onko suhteemme tuhoon tuomittu, kun alan tulla siihen lopputulemaan, että en halua olla tekemisissä mieheni veljen kanssa? Mies haluaa nähdä veljeään useinkin, asumme melko lähekkäin.
Miehen veljellä on hyvin erilaiset arvot kuin minulla (mm. kasvattaa lapsiaan pelolla), ja hänen viestintätyylinsä on epämiellyttävää, jatkuvaa kuittailua ja "läpänheittoa" minusta ja ominaisuuksistani. En viihdy hänen seurassaan, vaikka olen kuinka mieheni vuoksi yrittänyt. Joulut miehen veljen perheen kanssa ovat minulle hyvin epämukavia, heillä on aivan erilainen tyyli viettää joulua kuin mitä itse joululta toivon. Mies haluaa viettää heidän kanssaan joulut, "jotta lapset saavat olla serkkujensa kanssa" (itse olen ainoa lapsi, joten minun puoleltani ei ole lapsilla serkkuja).
Mies loukkaantuisi varmasti verisesti, jos ilmoittaisin, että saa tästä lähtien tavata veljeään ilman minua. En usko, että hän ymmärtäisi. Hän on itse niin tottunut veljensä käytökseen, ettei ihan ymmärrä, miksi koen hänen seuransa epämiellyttäväksi. Jos mieheni saisi päättää, viettäisimme valtaosan vapaa-ajastamme muehen veljen perheen kanssa. Pelkkä ajatuskin tästä ahdistaa minua, ja olen miettinyt jopa eroa, koska haluan viettää vapaa-aikani aivan eri tavoin. Tapaaminen esim. kerran kuukaudessa olisi minulle ok, ei joka viikonloppu.
Mitä tehdä? Onko ero ainoa vaihtoehto? Onko joku oppinut elämään niin, että ei tapaa puolison sukulaista/sukulaisia? Aiheuttaako riitoja?
Kommentit (34)
En tapaa miehen sukulaisia, välit on sellaiset kohteliaan hyvät. En tiedä, mitä minusta ajattelevat, minä en heitä ajattele. Minusta on OK, että mies on koko kesän viikonloput sukulaistensa kanssa, joten ap:n kannattaa miettiä, hyväksyisikö hän vastaavan. Toista ei voi kahlita ja jos ryhtyy kieltämään, että et saa olla tekemisissä veljesi kanssa, niin tekee aika lailla ahtaaksi omankin elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juntteja mitä juntteja ja lapsistannekin tulee varmasti samanlaisia juntteja, mutta myöhäistä se on enää katua.
En osaa sanoa mitä tekisin, sillä mieheni on fiksu ja ajattelevainen, eikä hän ole veljensä tai kenenkään muunkaan sukulaisensa talutusnuorassa.
Vierailija kirjoitti:
En tapaa miehen sukulaisia, välit on sellaiset kohteliaan hyvät. En tiedä, mitä minusta ajattelevat, minä en heitä ajattele. Minusta on OK, että mies on koko kesän viikonloput sukulaistensa kanssa, joten ap:n kannattaa miettiä, hyväksyisikö hän vastaavan. Toista ei voi kahlita ja jos ryhtyy kieltämään, että et saa olla tekemisissä veljesi kanssa, niin tekee aika lailla ahtaaksi omankin elämänsä.
Tuskin nyt kukaan on mitään kieltämässä, mutta kyllä itse kokisin sen hälyttävänä, jos kumppani haluaisi viettää joka ikisen viikonlopun jonkun muun kuin minun kanssani.
Minulla on erinomaiset välit veljeni kanssa, mutta en minä silti halua häntä joka viikonloppu nähdä. Jotain rajaa pitää olla näkemisilläkin. Jos sinulle kerran kuussa tapaaminen on ok, ei tuossa tilanteessa ole mielestäni mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensin puhut asian selväksi miehesi kanssa. Hän tavatkoon veljeään yksin tai lasten kanssa ja sinä voit sillä aikaa olla tasokkaampien ystäviesi kanssa.
Minäkään en sietänyt juoppoa lankomiestäni, ja sen takia valitettavasti en nähnyt siskoani kovin usein. Sittemmin sisko heitti äijänsä pellolle.
Ja tietenkään et ole edes yrittänyt selittää tuntemuksiasi miehellesi. Eihän se mitään auta. Täällä av:llahan tunnetusti kaikki ongelmat ratkeavat....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tapaa miehen sukulaisia, välit on sellaiset kohteliaan hyvät. En tiedä, mitä minusta ajattelevat, minä en heitä ajattele. Minusta on OK, että mies on koko kesän viikonloput sukulaistensa kanssa, joten ap:n kannattaa miettiä, hyväksyisikö hän vastaavan. Toista ei voi kahlita ja jos ryhtyy kieltämään, että et saa olla tekemisissä veljesi kanssa, niin tekee aika lailla ahtaaksi omankin elämänsä.
Tuskin nyt kukaan on mitään kieltämässä, mutta kyllä itse kokisin sen hälyttävänä, jos kumppani haluaisi viettää joka ikisen viikonlopun jonkun muun kuin minun kanssani.
Minä en halua elättää miestä ja koronakesänä jokainen työmahdollisuus on tarpeen. Mies on sukulaisten raksafirmassa apuna, kesämökeillä on tänä vuonna sellainen vilske, että viikonloputkin menee töissä, viikolla on töitä 1-5 päivää omissa hommissa. Syksyllä opiskelujen jatkuessa nähdään sitten enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kuittaileeko miehen veli muillekin kuin sinulle?
Kyllä, hänellä on sellainen kommunikointityyli. Kaikki pistetään läpänheitoksi ja muille kettuiluksi, mistään asioista ei voi puhua "normaalisti". -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tietenkään et ole edes yrittänyt selittää tuntemuksiasi miehellesi. Eihän se mitään auta. Täällä av:llahan tunnetusti kaikki ongelmat ratkeavat....
Olen yrittänyt keskustella tästä miehelle. Hänen on hyvin vaikeaa kuunnella kritiikkiä veljestään. Siksi tästä on hyvin vaikeaa puhua. Ja siksi mietinkin, onko suhteellamme tulevaisuutta, kun hän ei pysty ymmärtämään minua näin merkittävässä asiassa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Juntteja mitä juntteja ja lapsistannekin tulee varmasti samanlaisia juntteja, mutta myöhäistä se on enää katua.
En osaa sanoa mitä tekisin, sillä mieheni on fiksu ja ajattelevainen, eikä hän ole veljensä tai kenenkään muunkaan sukulaisensa talutusnuorassa.
Kieltämättä olen huolissani siitä, millainen vaikutus miehen veljellä ja hänen lapsillaan on omiin lapsiini. En halua lapsilleni pienimpiäkään vaikutteita heiltä, heidän elämäntyylinsä on kaikin puolin epäterveellinen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisten tapaaminen joka viikonloppu olisi aika rankkaa vaikka olisi läheisetkin välit. Kyllä jokainen kaipaa omaa elämäänsä.
Itse en pidä miehen siskoista kuin yhdestä (heitä yhteensä yhdeksän lasta). Heti kun he suunsa avaavat, sieltä tulee jonkun haukkumista, pahantahtoista, ilkeää. En ymmärrä miten mies on niin täysin erilainen. Miehen veli on kuten siskonsa, nyt jo kuollut veli oli kiva, mutta hänellä taas ei ollut elämänhallintaa. Me ei vain olla heidän kanssaan pakollisia joulutervehdyksiä ja sukujuhlia enempää tekemisissä. Nämä on vain hiipuneet. Enemmän ollaan minun sukulaisten kanssa tekemisissä ja miehelle se käy, joskus käyn yksin ja mies saa aina valita, lähteekö mukaan vai ei. Ei kyllä olla joka viikonloppu heidänkään kanssa. Lapset eivät tunne serkkujaan, eivät edes tiedä kaikkia nimeltä, mutta heillä on aika isot ikäerot ja samanikäiset ovat eri sukupuolta, yksi on vähän läheisempi kuin muut. Eipä noista serkuksistakaan monet ole toistensa kanssa missään tekemisissä, kun sisaruksillakaan ei osalla ole välejä lainkaan, mies on sentään asiallisissa väleissä kaikkien kanssa.
Ihan ensimmäisenä kannattaa muistaa, että kun eroat niin se ei suinkaan tarkoita sinulle automaattisesti yksihuoltajuutta, etkä eron jälkeen voi oikeastaan vaikuttaa siihen miten lapsia sitten toisaalla kasvatetaan.
Tavallaan ymmärrän miksi miehellesi on vaikeaa kuulla kritiikkiä veljestään. Vanhemmistaan irtaudutaan ja heihin luodaan luonnostaan uudenlaiset suhteet kun aikuistutaan, sisaruksiin tämä on vaikeampaa, sillä ne ovat sekoitus sukulaisuutta ja ystävyyttä. Sisaruksilta vaaditaan vähemmän kuin muilta ystäviltä. Kritiikki myös kohdistuu suoraan veljen persoonaan, vaikka totta kai on ihan aiheellista ettet halua viettää aikaa ihmisen kanssa, joka loukkaa huumorilla sinua. Joissain kaveriporukoissa ja perheissä tällainen tapa on juurtunut ja kaikki ajattelevat sen olevan leikkimielistä, ja kukaan ei tavallaan niitä sitten ota ihon alle. Mutta ei se tarkoita, että on ok puhua sitten kaikille ihmisille samalla tavalla. Olet ihan oikeassa siinä, ettei sinun täydy kuunnella tuollaisia juttuja.
Mitä tarkoitat pelolla kasvattamista? Uhkaa jäähyllä, tukkapöllyllä vai jollain muulla? Komentaa lapsiaan siinä kun sinä enemmän keskustelet? On tärkeää ymmärtää, että mikäli väkivaltaa ei ole, niin kasvatustyylejäkin on erilaisia ja se on vain hyväksyttävä. Oma ei ole välttämättä sen parempi kuin muiden, vaikka niin vielä saattaa kuvitella kun lapset ovat suhteellisen pieniä. Toki pelkoa käyttämällä kasvatus on kyseenalaista, mutta jäin miettimään että mitä sillä tarkoitat.
Mitä tulee puolisoosi, niin ehkä kannattaa lähestyä asiaa teidän parisuhteen ja perheen kautta. Sanot, että haluat viettää enemmän aikaa perheen kesken, ja jonkin on muututtava. Myös joulu on sellainen asia, mistä teidän pitää pystyä keskustelemaan. Mikäli näistä ei voi edes keskustella, niin sitten terapia ja lopulta ero, jos tilanne ei muutu. Yhteisestä ajankäytöstä puhuminen ei saa missään nimessä olla tabu parisuhteessa. Samoin on ihan ok, jos et halua mennä mukaan tapaamaan sukulaisia. Miehen pitää pystyä hyväksymään, ettet lähde mukaan tapaamaan hänen veljeänsä jos et halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisten tapaaminen joka viikonloppu olisi aika rankkaa vaikka olisi läheisetkin välit. Kyllä jokainen kaipaa omaa elämäänsä.
Itse en pidä miehen siskoista kuin yhdestä (heitä yhteensä yhdeksän lasta). Heti kun he suunsa avaavat, sieltä tulee jonkun haukkumista, pahantahtoista, ilkeää. En ymmärrä miten mies on niin täysin erilainen. Miehen veli on kuten siskonsa, nyt jo kuollut veli oli kiva, mutta hänellä taas ei ollut elämänhallintaa. Me ei vain olla heidän kanssaan pakollisia joulutervehdyksiä ja sukujuhlia enempää tekemisissä. Nämä on vain hiipuneet. Enemmän ollaan minun sukulaisten kanssa tekemisissä ja miehelle se käy, joskus käyn yksin ja mies saa aina valita, lähteekö mukaan vai ei. Ei kyllä olla joka viikonloppu heidänkään kanssa. Lapset eivät tunne serkkujaan, eivät edes tiedä kaikkia nimeltä, mutta heillä on aika isot ikäerot ja samanikäiset ovat eri sukupuolta, yksi on vähän läheisempi kuin muut. Eipä noista serkuksistakaan monet ole toistensa kanssa missään tekemisissä, kun sisaruksillakaan ei osalla ole välejä lainkaan, mies on sentään asiallisissa väleissä kaikkien kanssa.
Entä jos ap:n miehelle ne sukulaiset ovat se oma elämä? Jos ne on parasta seuraa, mukavimmat juttukaverit ja juuri se porukka, jonka kanssa viihtyy parhaiten? Aika julmaa, kun ap haluaa kieltää mieheltään tämän oman elämän vain siksi, että pääsee määräämään.
Suosittelen ap:lle, että nostaa kissan pöydälle ja ilmoittaa, että tämä ei enää käy.
Toivottavasti tienaat sen verran, että erossa ei elintasosi laske. Jos miehen ainoa vika on hänen veljensä, niin ottajia kyllä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen ap:lle, että nostaa kissan pöydälle ja ilmoittaa, että tämä ei enää käy.
Toivottavasti tienaat sen verran, että erossa ei elintasosi laske. Jos miehen ainoa vika on hänen veljensä, niin ottajia kyllä löytyy.
Mä olen käynyt läpi h€lv€tin anopin kanssa. Jos vielä joudun uuden miehen etsimään, otan sellaisen, joka ei elä sukulaistensa kanssa tiiviissä symbioosissa. En huolisi moukkamaisen veljensä kanssa viihtyvää miestä
Oletko kertonut tälle veljelle, että hänen juttunsa loukkaa sua?
Minkälainen veljen vaimo on? Viihdytkö hänen seurassaan?
Voisiko hänen kauttaan vaikuttaa veljen käytökseen?
Kaikki muutko viihtyy tuon seurassa? Ystäviä? Yms sukulaisia?
Olisiko nyt niin, että ap ainoana lapsena ei ole tottunut siihen, että muutkin saavat tahtonsa läpi? Voin olla toki väärässäkin.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen viimeksi nähnyt vuosi sitten miehen siskoa ja veljen näkemisestä on 10 vuotta.Ei ole mitään yhteistä, niin ei ole tarve nähdäkään.