Lue keskustelun säännöt.
Neuvolassa käyminen on vahingoittanut suhdettani lapseeni
04.06.2013 |
Kun olin raskaana, kuvittelin neuvolan olevan paikka, joka nimensä mukaisesti antaisi hyviä neuvoja äitiyteen ja tukisi minussa positiivisia ajatuksia lastani kohtaan. Lapseni on minulle suurin haaveeni ja olen pitänyt lastani tosi ihanana alusta asti. Ehkä lapseni ei ole tilastojen puitteissa erityisen välkky ja monissa asioissa edistyy hitaammin kuin monet muut, mutta minulle hän on aivan erityinen.
Kuitenkin neuvolassa käyminen ja neuvolahoitajan negatiivinen ja painostava suhtautuminen joihinkin lapseni ongelmiin (vähäruokaisuus ja alipaino) on huonontanut minun ja lapseni suhdetta. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan, mutta kyllä syytän neuvolaa heidän suhtautumisestaan meihin. Olen ottanut neuvolahoitajan sanomiset ehkä liian vakavasti, mutta koska he ovat tavallaan terveydenhuollon auktoriteetteja, niin miksi en ottaisi. Miksi minä edes kävisin siellä ja kuuntelisin heitä, jos heidän mielipiteet pitäisi laittaa korvasta sisään ja toisesta ulos? Kun neuvola painostaa minua, minä painostan lastani. Kun neuvola vaatii minua tilille lapseni painokehityksestä, koen jatkuvasti ärsyyntyneisyyttä lapseni vähäruokaisuuteen. Minun syytänihän se on, jos lapsi ei syö, koska minä olen pääasiassa vastuussa lapsen ruokkimisesta. Ei kukaan muu paitsi isä osallistu lapsen ruokkimiseen. Joskus mietin, että olenko minä vaan äitinä niin kelvoton paska, että minun olisi parempi vain luovuttaa ja laittaa lapsi "ammattilaisten hoitoon" jonnekin päiväkotiin tai antaa jonkun sossuämmän tulla tekemään se puolestani. Sitäkin on ehdotettu, että ottaisin jotain sossupalvelua vastaan. En ole ottanut. Ottaisinko sen vain vahvistaakseni itsessäni epäonnistumisen ja kelvottomuuden tunteita?
Olen yrittänyt tehdä lapselleni kaikenlaista ruokaa. Joskus olen tehnyt lapselleni jotain aivan omaa ruokaa, käyttänyt siihen aikaa paljon ja samoin ruokailuhetkiin olen yrittänyt panostaa. Ollaan syöty kotona kaikessa rauhassa kaikissa mahdollisissa paikoissa ja asennoissa. Pöydän ääressä, lattialla, tietokoneen ääressä, viihteellä ja ilman viihdettä, ollaan syöty ulkona ihmisten ilmoilla... Syö vaihtelevalla menestyksellä, mutta aika paljon ruokaa menee myös suoraan roskikseen tai minä itse syön ne jämät ja "oksennukset", koska olen sitä mieltä, että ruoka ei ole vain leikkimistä ja sotkemista varten. Sen sijaan, että neuvolassa olisi kehuttu ja kannustettu jatkamaan samalla tavalla, että lapsi syö sen mitä haluaa ja milloin haluaa, niin siellä on vain naristu, että ei ole hyvä. Pitäisi kuulemma syöttää lasta 5 kertaa päivässä ja osaavat sanoa, että kuinka paljon lapsen pitäisi syödä joka aterialla. Todellisuudessa lapseni syö kunnolla ehkä 3-4 kertaa päivässä ja loput on pelkkää juomista. Tällä hetkellä en edes yritä syöttää 5 kertaa päivässä. Olen alentanut tavoitteita reilusti. Kun olen sanonut siitä suoraan neuvolassa, että olen vähentänyt ruoan tuputtamista, koska se ei selvästikään kelpaa lapselle, niin minun päätöksiäni on kritisoitu ja kirjoitettu, että se ei ole lapsen etu, että olen vähentänyt ruokaa. Lapsihan sen ruokamääränsä on päättänyt. Alanko minä tehdä lapselle joka aterialle kymmenen sorttia vaihtoehtoja, että ehkä joku niistä kelpaisi hänelle? Tai alkaisinko pitää täällä koko ajan seisovaa pöytää, että saa käydä itse noukkimassa sieltä mitä haluaa silloin kun huvittaa?
Ei auta rauhallinen ruokahetki eikä seurakaan. Tai auttaa tai ei auta. Milloin mitenkin. Ei auta ulkoilut eikä mikään muukaan. Toki liikunta on hyväksi ja kuluttaa energiaa, mutta kun se ei vaan auta ruokamäärien lisäämiseen, että me ulkoillaan päivittäin monta tuntia.
Olen itse sitä mieltä, että lapset ovat eri kokoisia ja erilaisia. Miksi neuvolassa ei olla sanottu kertaakaan, että lapseni olisi jossain asiassa hyvä ja että olen onnistunut edes jossain asiassa? Jotkut muut äidit suhtautuvat asiaan lunkisti ja käskevät ottaa rennosti ja olla painostamatta. Ottaisipa se neuvolahoitajakin rennosti eikä painostaisi. Olen kärsinyt psyko-somaattisia oireita sen neuvolahoitajan ajattelusta monta kuukautta ilman että ollaan edes käyty siellä vähään aikaan.
Olen todella surullinen siitä, että ensin neuvolassa on täytynyt käydä joka ikinen kuukausi ensimmäisen vauvavuoden aikana. Sitten neuvolakäynnit vähenevät radikaalisti. Ensin minut hakataan henkisesti jokaisella vauvavuoden käynnillä ja minä kuuntelen kaiken sen kritiikin mitään sanomatta, en edes puolustaudu. Jos olen puolustautunut, niin neuvolahoitajan on täytynyt saada sanottua vielä oma viimeinen sanansa ennen lähtöämme... ja sitten minut jätetään oman onneni nojaan. Toki olisin voinut käydä lisäkäynneillä kuuntelemassa lisää sitä samaa narinaa, mutta en jaksa enää! En jaksa enää yhtään ylimääräistä käyntiä. Tuntuu siltä, etten jaksa enää yhtään normikäyntiäkään. Neuvolassa käyminen on traumatisoinut minut äitinä aivan totaalisesti ja saanut äitiyden tuntumaan helvetiltä, vaikka lapsen saaminen on ollut minulle unelmien täyttymys. Eikä lapsessani ole mielestäni mitään sen suurempaa vikaa paitsi että hän on laiha. Mietin sitä, että miten nämä painokäyrää korostavat neuvolakäynnit ja minun suhtautumiseni tulee vaikuttamaan minun lapseni omaan ruumiskuvaan myöhemmin, kun hän alkaa ymmärtää enemmän sitä, että ihmiset arvioivat toisiaan ulkoisen olemuksen perusteella. Haluaisin, että lapselleni kasvaisi terve itsetunto ja että hän oppisi tykkäämään itsestään eikä kukaan ottaisi häntä silmätikukseen jonkun ulkoisen seikan takia. Olen itse kärsinyt lapsena ylipainosta. Kyllä lapsi vaistoaa aika pienestä sen, jos ulkoiseen olemukseen kiinnitetään liikaa huomiota. Pelkään, että lapseni alkaa inhota omaa laihuuttaan ja alkaa vihata syömistä, kun siihen painostetaan niin paljon... Minä voisin lopettaa lapseni painostamisen vaikka heti ja hyväksyä sen, että syö ehkä vain pari kunnon ateriaa päivässä, mutta minulla ei ole siihen virallista "lupaa", koska lapseni ei vaan saa olla niin pieni kuin mitä on. Tällainen se neuvolahoitajan suhtautuminen on...
Kun minä olin raskaana, kaikki pyöri minun napani ympärillä - kirjaimellisesti. Sitten kun lapsi syntyi, minä olin täysin sivuseikka. Olen vain lapsen hoitaja. Tai ehkä minä olin raskaana ollessakin vain lapsen kantaja ja sinänsä sivuseikka. Neuvolaa kiinnostaa lapsen hyvinvointi, mutta he eivät ymmärrä, että myös minun hyvinvointini on yhtä kuin lapsen hyvinvointi.
En ole saanut neuvolasta mitään konkreettista apua ja neuvoa mihinkään asiaan. Harkitsen neuvolakäyntien lopettamista kokonaan ennen kuin saan lopullisen hermoromahduksen. Suren sitä, että suurin osa siitä ajasta, minkä voin lain puitteissa viettää kotona lapseni takia (korkeintaan 3 vuotta) on pilattu tällä asialla, kun se olisi voinut olla jotain tosi mukavaa. On tässä vielä aikaa korjata vahinko ja yrittää muuttaa omaa asennettani lastani ja lapseni ruokailuongelmia kohtaan...
Haluaisin vain, että joku... ihan kuka vaan sanoisi jotain positiivista, että kokisin itseni ihan hyväksi äidiksi ja että joku sanoisi, että lapseni on ihan ok sellaisena kuin on. Tai jos mitään positiivista ei ole mahdollista saada, niin ehkä minun pitäisi vain eristää itseni kokonaan niistä negatiivisista ihmisistä, jotka ahdistavat minua mielipiteillään, kun eivät kuitenkaan saa aikaan mitään muutosta tähän tilanteeseen. Lähinnä tarkoitan tässä sitä neuvolahoitajaa, johon olen aivan totaalisen kyllästynyt. Olen kyllästynyt olemaan kynnysmatto tai jotain vieläkin alempaa... pelkkä roska kynnysmaton alla!
Kommentit (33)
Täällä on kyllä aivan sekopäisiä tarinoita.
Ap: lle ehdotan kääntymistä neuvolapsykologin puoleen. Oma henkinen tilanteesi ei nyt ole aivan parhaimmillaan etkä luultavasti saa sitä ratkottua ilman ammattilaisen apua.
Aivan ehdoton olisi selvittää mistä lapsen syömisongelma johtuu, syynä voi olla mm. vuorovaikutusongelma teidän välillänne. En sano että näin on, mutta se on yksi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään lapsi nälkään kuole, jos ruokaa kuitenkin on tarjolla.
Lapsi syö sen minkä syö, painostamalla saat vain myöhemmän syömishäiriön aikaiseksi.
Näytät lapselle, että nautit itse ruuasta ja ruokailuhetki on kiva hetki päivässä. En nyt aloitusviestistä hoksannut minkä ikäinen lapsi on kyseessä, mutta usein lapset syövät paremmin kun itse osallistuvat ruuanlaittoon. Pienikin lapsi voi repiä salaattia, kattaa pöytää, osallistua piirakan leipomiseen jne. Itsetehty maistuu aina paremmalta! Lautaselle voi muotoilla ruuasta naaman tms tai lautasessa oleva kiva kuva paljastuu kun syö lautasen tyhjäksi.
Ystäväperheellä oli myös tosi hoikka esikoistyttö, vaihtoivat maidon punaiseen maitoon (kertomatta neuvolalle) ja siinä alkoi sitten tytön painokin nousta ja neuvola oli tyytyväinen.
Varmaan yleispäteviä neuvoja on nämä, että säännölliset ruoka-ajat, ei naposteluja välissä, ei myöskään liikaa mehun/maidon kittaamista ruokien välissä.
Ja tosiaan älä liikaa stressaa siitä neuvolasta. Ette te neuvolaa varten elä, vaan ihan omaa elämäänne elätte.
Lähtisikö miehesi muutaman kerran sinne neuvolaan sinun sijastasi?
Minusta on aivan typerää alkaa lapsen huvimestariksi tekemällä montaa eri ruokaa ja syömällä eri paikoissa. Ihmekään ei ole, jos lapsi on sekaisin ruokailujen kanssa.
Ruoka-ajat pitäisi tapahtua suunnilleen samoihin aikoihin. Samaa ruokaa kaikille. Jokainen syö sen minkä syö ja muuta ei tarjota.
Jotkut lapset ovat hoikempia kuin toiset. Luulisi neuvolaterkankin sen tajuavan... Hyvin syöneet (terveellisesti!) ja nukkuneet lapset ovat usein terveempiä kuin huonosti syövät ja nukkuvat.
Mulla kanssa laiha poika, pituuskasvu ok ollut. Jos laihuutta ihmetellään, kerron että isänsä painoi ARMEIJAAN mennessään alle 60 kiloa. "Sukuvika" siis.
Kulkeeko teilläkin suvussa isän tai äidin puolella? Rauhoita oma mielesi sillä, vaikka neuvolassa kuinka urputtaisivat.
Tai vaikka ei kulkisikaan - terve lapsi ei ruuan ääressä nälkään kuole! Jos siis sairaudet on suljettu pois (jos ei ole käytä oman mielenrauhasi vuoksi lääkärissä), ole rauhassa ja hyvillä mielin.
Hei. Minulla kolme lasta. Jo ensimmäisen kanssa ymmärsin että neuvola on itselleni ahdistava paikka. Enemmän epäolennaista kritiikkiä kuin kannustamista. Sen jälkeen olen mielessäni haistattanut paskat neuvolan neuvoille. Mielessäni. Eli jokainen neuvolakäynti on vain pakollinen teatterinäytelmä. Älä välitä neuvolasta. Ota se asenne, ettet avaa suutasi kuin sanoaksesi ei tai joo. Ja heihei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei. Minulla kolme lasta. Jo ensimmäisen kanssa ymmärsin että neuvola on itselleni ahdistava paikka. Enemmän epäolennaista kritiikkiä kuin kannustamista. Sen jälkeen olen mielessäni haistattanut paskat neuvolan neuvoille. Mielessäni. Eli jokainen neuvolakäynti on vain pakollinen teatterinäytelmä. Älä välitä neuvolasta. Ota se asenne, ettet avaa suutasi kuin sanoaksesi ei tai joo. Ja heihei.
Oma 4v on aina syönyt todella huonosti. Syö 2 kertaa päivässä, koska jos ruokaa on koko ajan tarjolla ei sitä tarvitse syödä. Jos edes välillä ehtii tulla nälkä niin ruokakin maistuu paremmin. Ruokailujen välillä saa vettä, jos on jano. Ei maitoa tai mehuja jotka pitäisivät nälkää. Välillä syö n. 1dl per ruokailu ja toisinaan menee lautasellinen. Ei ainakaan meille sopisi, että ruoka tarjottaisiin 5 kertaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osallistuisin oikein mielelläni tähän keskusteluun, mutta valitettavasti aloitus oli liian vaikeasti luettava jopa minulle.
Sen verran kuitenkin aloittajalle neuvoisin, että hanki ITSETUNTO. Joo, tiedän että sitä ei voi ostaa apteekista eikä edes tilata mistään. Sitä pitää vaan vähitellen kasvattaa.
Avainsana on havainnointi. Seuraa ihan itse omaa toimintaasi ja sen seurauksia. Pidä vaikka kirjaa lapsesi syömisistä ja jos ei tilanne muutu mihinkään suuntaan, mutta lapsi on terve, virkeä ja kehittyy normaalisti, niin kaikki on ok.
Ei se ole sinun vikasi, jos pätemisentarpeessa olevat neuvolatädit pomputtavat sinua.
Todellakin oikeat sairaudet on suljettava pois, kai se on jo tehty? Minunkin lapsiani hyppäytettiin verikokeissa, milloin liian pienen ja milloin liian suuren painon vuoksi. Ihan itsensä kokoisia noista on varttunut.
Kappalejako. Ei jaksa lukea tommosta pötköä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on kyllä ikävää natkuttamista neuvolan tädiltä. Toiset lapset on huonompia ja ennakkoluuloisempia syömään, mutta ei ne itseään nälkään tapa. Mun mielestä teet ihan oikein, kun et painosta lastasi syömään. Mitä hyvää siitä vois seurata?! Korkeintaan voit yrittää tarjota energiapitoisempia ruokia. Ja jos lapsi juo paljon maitoa, niin varmaan siitä ottaa tarvitsemansa energian. 3-4 ateriaa on ihan riittävästi.
Onko mahdollista vaihtaa neuvolantätiä tai kysyä vaikka lastenlääkärin mielipidettä? Jos lapsi on terve, hän kyllä syö sen mitä tarviikin.. Tai sit laitat miehesi hoitamaan neuvolakäynnit. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 15:08"]
Kappalejako. Ei jaksa lukea tommosta pötköä...
[/quote]
Voi olla etta ap on kirjoittanut kappalejaon kanssa, mutta sivut eivät sitä hyväksy.. Itsellänikin on tehnyt noin jo monta kertaa.
Tähän väliin painoin kaksi kertaa enteriä, katsotaan tuliko jaon kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en saanut kirjoituksesta paljoa selvää kun kappalejako oli mitä oli mutta jos sinä et tarjoa lapselle 5 kertaa päivässä ruokaa vaan kolme niin jossain mättää. Tuo on surullista!
Ei sen lapsen tarvitsisi syödäkään määräänsä enempää, mutta sinun hommaa on tarjota ruokaa. Jos on vaikea loihtia ruokaa lapsellensa niin käytä valmiita tai tehkää ruokaa niin että voit vaan lämmittää nokareen lapselle, sen minkä nyt syö.
Minulla on itselläni viisi lasta ja yksi on hoikka, kaksi on harteikasta ja kaksi on sitten tavallista ja jokainen syö ruokailussa määrän jonka syö, mutta kyllä ruokaa pitää tarjota!
On huolestuttavaa vanhemmuutta jos näistä ruokailuista joita tarjoat on sitten asenne että kaadat jogurttia lasiin. Mitä muuta lapsesi sinulta jää saamatta? En kritisoi mutta tahdon että heräät ajattelemaan LAPSESI elämää. Jostain hänelle pitää saada mukava lapsuus. Eikä se tarkoita että lapsi ei syö lautasellista ruokaa vaan sitä että ruokaa on päydässä ja sen voi jättää syömättä jos niin valitsee mutta lapsi palaa mielekkäisiin leikkeihinsä -ja sinä olet läsnä: et vain ole olemassa samassa tilassa.
Oletko ollenkaan miettinyt ap millainen lapsuus lapsellasi on? Kyllä äidin tehtävä on laittaa ravintoa tarjolle.
Sun kannattaisi käydä puhumassa jossain tai jonkun ystävän kanssa tosta huonosta omasta tunnosta ja ahdistuksesta. Lapsesi varmaan pärjää ravinnollisesti ihan hyvin, mutta sua tuntuu mietityttävän nyt ihan muut asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä siellä neuvolassa sanottiin? Kerro nyt ihan tarkalleen.
Sanoisin että äidillä on nyt jotain muita ongelmia kuin neuvolan tädit, jos tuollaista ahdistusta siellä käynti aiheuttaa. Kerro siellä neuvolassa kuinka ahdistavaksi koet tilanteen, ehkä saat apua. Enemmän lapsen kehitykseen negatiivisesti vaikuttaa äidin mielenterveysongelmat, kuin vähäruokaisuus.
Kuullostaa niin tutulta. Aikanaan vanhin lapseni, joka on hoikka ruumiinrakenteeltaan sai jatkuvasti kummastelua aikaan neuvolassa, kun kasvoi enempi pituutta kuin painoa. Lopulta tiuskahdin itse siellä että " kehes siitä läski olisi tullut kun vanhemmatkin ovat tällaisia hoikkia ja pitkiä Itse olen päässyt normaaliin painoindeksiin vasta 40 vuotiaana- ilmeisesti aineenvaihdunta on hidastunut. Tiuskahdettuani myönsi neuvolatäti että näin me tosiaan ollaa eri rotuja täällä suomessakin, toisissa virtaa enemmän idän pitkäraajaisuus ja toisissa enemmän ehkä lappilainen lyhytraajaisuus...jos ymmärrätte nyt mitä tarkoitan.
Enpä olisi kovin huolissaan jos lapsi on terve ja kehittyy normaalisti ja on energiaa leikkiä ja kisailla ulkona. Ja minä olen itse myös terveydenhuollon ammattilainen, ollut jo 20- vuotta.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 15:42"]
Sanoisin että äidillä on nyt jotain muita ongelmia kuin neuvolan tädit, jos tuollaista ahdistusta siellä käynti aiheuttaa. Kerro siellä neuvolassa kuinka ahdistavaksi koet tilanteen, ehkä saat apua. Enemmän lapsen kehitykseen negatiivisesti vaikuttaa äidin mielenterveysongelmat, kuin vähäruokaisuus.
[/quote]
No just joo! Mä olen kokenut aika lailla samaa kuin Ap. Lapsi on huonosyömäinen ja painoa on tarkkailtu. Se on kuule aika natkutusta se puhe neuvolassa. Kun sanoin, että vaihdettiin maito kevytmaitoon, kun poika on hoikka, niin hirveät haukut tuli. Paino oli tosin silloin alkanut nousta, kiitos tuon maidon, paremmaksi. No, vaihdoin takas rasvattomaan, ja paino taas hitaalla nousulla. No, kuinkas ollakaan, taas ripitettiin. Tää on ihan hullua tämä painoseuranta nykyään ja nämä tiukat ravintosuositukset. Moni terveydenhoitaja on tiukka täti, ja varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa on äitinä aika lailla epävarma. Samaan aikaan alat huolestua, että mikä vaivaa, kun lasta koko ajan punnitaan, ja sitten sua tentataan koko ajan. Siinä alkaa oikeasti mieli mennä matalaksi.
Mutta Ap, voimia tilanteeseen. Lapsesi syö sen verran, kun syö. Minä annan viidesti päivässä ruokaa. Hän syö, mitä syö. En tuputa. Yritän leikeillä tai kirjan, jossa taapero syö, avulla houkutella huonona päivänä maistamaan ruokaa.
Ai niin, vielä siitä, kun aina joku keksii, että näissä on jotkut vuorovaikutussuhteet tai mielenterveysongelmat taustalla. No, koska tietenkin olin huolissani, varasin ajan yksityiselle lastenpsykiatrille. Käytii kahdesti siellä ja kerran hän tuli kotiin katsomaan ruokailutilanne. Sen jälkeen hän totesi, että kaikki on ok. Lapsi vain on enemmän kiinnostunut muista asioista kuin syömisestä, mutta syö sen, minkä haluaa. Se riittää. Tästä revin voimaa, kun neuvolatäti saarnaa :).
Tärkein neuvo kaikille pienten lasten äideille: Sinä itse tunnet lapsesi maailman parhaiten. Neuvolantäti ei tunne vauvaasi ollenkaan, hänellä ei ole minkäänlaista kiintymyssuhdetta sinuun tai vauvaasi. Oikeastaan neuvolantäti ei tiedä kuin käyrät ja periaatteet.
SINÄ OLET LAPSESI PARAS TUNTIJA. Vain sinä voit tietää, voiko lapsesi hyvin. Ja jos olet lukenut lastasi hyvin, voit piutpaut sanoa neuvolantädin ja muidenkin mielipiteille.
Mun lapsi on nyt 6-vuotiaana 110cm pitkä ja paino menee -20-käyrällä. Tätä ne välillä neuvolassa kummastelevat (varsinkin kun esikoinen menee 0-käyrällä sekä pituuden että painon puolesta). Viime kesänä olin aika tuskastunut tilanteeseen ja kysyin terkalta että mitä voin tehdä, kesä olis ja sillä lailla että tarjoilenko lapselle jäätelöä pari kertaa päivässä tai miten paino saadaan nousuun. Ei kuulemma niin voi tehdä, vaan "tavalista kotirokaa tarjotaan monta kertaa päivässä" :D Juu näinhän en nole tehnyt aiemmin..!
Jätin huomiotta neuvolan huolet,annan lahalle lapselle mitä ikinä se haluaakaan (ei tapahdu usein) syödä, esi kerra innostui lohesta ja söi pelkkaa uunissa paistettua lohta pari päivää aamupalalla, lounaalla, välipalalla jne.
Ajattelen että lapsesta näkee naamasta ja yleisestä olemuksesta että onko asiat ok vai eivätkö ole. aneeminen ja aliravittu lapsi ei jaksaisi esim. tapella mun kanssa nii hulluna kuin tämä laiha ja ronkeli 6-v jaksaa.
Onko ap lapsi tutkittu esim.allergioiden osalta? Ystäväni lapsi oli tosi hoikka, neuvola vain seuraili painokäyriä ja käski syöttämään. Heräili yöllä paljon, mutta oli tosi iloinen lapsi. Vasta n. vuoden ikäisenä ruvettiin epäilemään maitoallergiaa. Maidon pois jättämisen myötä on ruokakin maistunut ja paino lähtenyt nousuun.
Eli taustalla voi oikeasti olla jotain terveydellistäkin juttua. Mutta pelkän painon seuraamisen sijaan ne mahdolliset syyt kannattaisi tutkia - ja sitten jos mitään häikkää ei ilmene niin antaa olla hoikkana.