Lue keskustelun säännöt.
Neuvolassa käyminen on vahingoittanut suhdettani lapseeni
04.06.2013 |
Kun olin raskaana, kuvittelin neuvolan olevan paikka, joka nimensä mukaisesti antaisi hyviä neuvoja äitiyteen ja tukisi minussa positiivisia ajatuksia lastani kohtaan. Lapseni on minulle suurin haaveeni ja olen pitänyt lastani tosi ihanana alusta asti. Ehkä lapseni ei ole tilastojen puitteissa erityisen välkky ja monissa asioissa edistyy hitaammin kuin monet muut, mutta minulle hän on aivan erityinen.
Kuitenkin neuvolassa käyminen ja neuvolahoitajan negatiivinen ja painostava suhtautuminen joihinkin lapseni ongelmiin (vähäruokaisuus ja alipaino) on huonontanut minun ja lapseni suhdetta. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan, mutta kyllä syytän neuvolaa heidän suhtautumisestaan meihin. Olen ottanut neuvolahoitajan sanomiset ehkä liian vakavasti, mutta koska he ovat tavallaan terveydenhuollon auktoriteetteja, niin miksi en ottaisi. Miksi minä edes kävisin siellä ja kuuntelisin heitä, jos heidän mielipiteet pitäisi laittaa korvasta sisään ja toisesta ulos? Kun neuvola painostaa minua, minä painostan lastani. Kun neuvola vaatii minua tilille lapseni painokehityksestä, koen jatkuvasti ärsyyntyneisyyttä lapseni vähäruokaisuuteen. Minun syytänihän se on, jos lapsi ei syö, koska minä olen pääasiassa vastuussa lapsen ruokkimisesta. Ei kukaan muu paitsi isä osallistu lapsen ruokkimiseen. Joskus mietin, että olenko minä vaan äitinä niin kelvoton paska, että minun olisi parempi vain luovuttaa ja laittaa lapsi "ammattilaisten hoitoon" jonnekin päiväkotiin tai antaa jonkun sossuämmän tulla tekemään se puolestani. Sitäkin on ehdotettu, että ottaisin jotain sossupalvelua vastaan. En ole ottanut. Ottaisinko sen vain vahvistaakseni itsessäni epäonnistumisen ja kelvottomuuden tunteita?
Olen yrittänyt tehdä lapselleni kaikenlaista ruokaa. Joskus olen tehnyt lapselleni jotain aivan omaa ruokaa, käyttänyt siihen aikaa paljon ja samoin ruokailuhetkiin olen yrittänyt panostaa. Ollaan syöty kotona kaikessa rauhassa kaikissa mahdollisissa paikoissa ja asennoissa. Pöydän ääressä, lattialla, tietokoneen ääressä, viihteellä ja ilman viihdettä, ollaan syöty ulkona ihmisten ilmoilla... Syö vaihtelevalla menestyksellä, mutta aika paljon ruokaa menee myös suoraan roskikseen tai minä itse syön ne jämät ja "oksennukset", koska olen sitä mieltä, että ruoka ei ole vain leikkimistä ja sotkemista varten. Sen sijaan, että neuvolassa olisi kehuttu ja kannustettu jatkamaan samalla tavalla, että lapsi syö sen mitä haluaa ja milloin haluaa, niin siellä on vain naristu, että ei ole hyvä. Pitäisi kuulemma syöttää lasta 5 kertaa päivässä ja osaavat sanoa, että kuinka paljon lapsen pitäisi syödä joka aterialla. Todellisuudessa lapseni syö kunnolla ehkä 3-4 kertaa päivässä ja loput on pelkkää juomista. Tällä hetkellä en edes yritä syöttää 5 kertaa päivässä. Olen alentanut tavoitteita reilusti. Kun olen sanonut siitä suoraan neuvolassa, että olen vähentänyt ruoan tuputtamista, koska se ei selvästikään kelpaa lapselle, niin minun päätöksiäni on kritisoitu ja kirjoitettu, että se ei ole lapsen etu, että olen vähentänyt ruokaa. Lapsihan sen ruokamääränsä on päättänyt. Alanko minä tehdä lapselle joka aterialle kymmenen sorttia vaihtoehtoja, että ehkä joku niistä kelpaisi hänelle? Tai alkaisinko pitää täällä koko ajan seisovaa pöytää, että saa käydä itse noukkimassa sieltä mitä haluaa silloin kun huvittaa?
Ei auta rauhallinen ruokahetki eikä seurakaan. Tai auttaa tai ei auta. Milloin mitenkin. Ei auta ulkoilut eikä mikään muukaan. Toki liikunta on hyväksi ja kuluttaa energiaa, mutta kun se ei vaan auta ruokamäärien lisäämiseen, että me ulkoillaan päivittäin monta tuntia.
Olen itse sitä mieltä, että lapset ovat eri kokoisia ja erilaisia. Miksi neuvolassa ei olla sanottu kertaakaan, että lapseni olisi jossain asiassa hyvä ja että olen onnistunut edes jossain asiassa? Jotkut muut äidit suhtautuvat asiaan lunkisti ja käskevät ottaa rennosti ja olla painostamatta. Ottaisipa se neuvolahoitajakin rennosti eikä painostaisi. Olen kärsinyt psyko-somaattisia oireita sen neuvolahoitajan ajattelusta monta kuukautta ilman että ollaan edes käyty siellä vähään aikaan.
Olen todella surullinen siitä, että ensin neuvolassa on täytynyt käydä joka ikinen kuukausi ensimmäisen vauvavuoden aikana. Sitten neuvolakäynnit vähenevät radikaalisti. Ensin minut hakataan henkisesti jokaisella vauvavuoden käynnillä ja minä kuuntelen kaiken sen kritiikin mitään sanomatta, en edes puolustaudu. Jos olen puolustautunut, niin neuvolahoitajan on täytynyt saada sanottua vielä oma viimeinen sanansa ennen lähtöämme... ja sitten minut jätetään oman onneni nojaan. Toki olisin voinut käydä lisäkäynneillä kuuntelemassa lisää sitä samaa narinaa, mutta en jaksa enää! En jaksa enää yhtään ylimääräistä käyntiä. Tuntuu siltä, etten jaksa enää yhtään normikäyntiäkään. Neuvolassa käyminen on traumatisoinut minut äitinä aivan totaalisesti ja saanut äitiyden tuntumaan helvetiltä, vaikka lapsen saaminen on ollut minulle unelmien täyttymys. Eikä lapsessani ole mielestäni mitään sen suurempaa vikaa paitsi että hän on laiha. Mietin sitä, että miten nämä painokäyrää korostavat neuvolakäynnit ja minun suhtautumiseni tulee vaikuttamaan minun lapseni omaan ruumiskuvaan myöhemmin, kun hän alkaa ymmärtää enemmän sitä, että ihmiset arvioivat toisiaan ulkoisen olemuksen perusteella. Haluaisin, että lapselleni kasvaisi terve itsetunto ja että hän oppisi tykkäämään itsestään eikä kukaan ottaisi häntä silmätikukseen jonkun ulkoisen seikan takia. Olen itse kärsinyt lapsena ylipainosta. Kyllä lapsi vaistoaa aika pienestä sen, jos ulkoiseen olemukseen kiinnitetään liikaa huomiota. Pelkään, että lapseni alkaa inhota omaa laihuuttaan ja alkaa vihata syömistä, kun siihen painostetaan niin paljon... Minä voisin lopettaa lapseni painostamisen vaikka heti ja hyväksyä sen, että syö ehkä vain pari kunnon ateriaa päivässä, mutta minulla ei ole siihen virallista "lupaa", koska lapseni ei vaan saa olla niin pieni kuin mitä on. Tällainen se neuvolahoitajan suhtautuminen on...
Kun minä olin raskaana, kaikki pyöri minun napani ympärillä - kirjaimellisesti. Sitten kun lapsi syntyi, minä olin täysin sivuseikka. Olen vain lapsen hoitaja. Tai ehkä minä olin raskaana ollessakin vain lapsen kantaja ja sinänsä sivuseikka. Neuvolaa kiinnostaa lapsen hyvinvointi, mutta he eivät ymmärrä, että myös minun hyvinvointini on yhtä kuin lapsen hyvinvointi.
En ole saanut neuvolasta mitään konkreettista apua ja neuvoa mihinkään asiaan. Harkitsen neuvolakäyntien lopettamista kokonaan ennen kuin saan lopullisen hermoromahduksen. Suren sitä, että suurin osa siitä ajasta, minkä voin lain puitteissa viettää kotona lapseni takia (korkeintaan 3 vuotta) on pilattu tällä asialla, kun se olisi voinut olla jotain tosi mukavaa. On tässä vielä aikaa korjata vahinko ja yrittää muuttaa omaa asennettani lastani ja lapseni ruokailuongelmia kohtaan...
Haluaisin vain, että joku... ihan kuka vaan sanoisi jotain positiivista, että kokisin itseni ihan hyväksi äidiksi ja että joku sanoisi, että lapseni on ihan ok sellaisena kuin on. Tai jos mitään positiivista ei ole mahdollista saada, niin ehkä minun pitäisi vain eristää itseni kokonaan niistä negatiivisista ihmisistä, jotka ahdistavat minua mielipiteillään, kun eivät kuitenkaan saa aikaan mitään muutosta tähän tilanteeseen. Lähinnä tarkoitan tässä sitä neuvolahoitajaa, johon olen aivan totaalisen kyllästynyt. Olen kyllästynyt olemaan kynnysmatto tai jotain vieläkin alempaa... pelkkä roska kynnysmaton alla!
Kommentit (33)
Olisiko sinulla mahdollista vaatia "neuvolatädin" vaihtoa. Joskus valitettavasti ei vaan ajatukset mene yhteen ja silloin on syytä toivoa jatkoa jonkun toisen kanssa. Luulisi että antavat sulle seuraavan ajan jollekin muulle jos niin toivot ja perustelet että olet loukkaantuntu nykyisen sanomisista. Kun menette sille uudelle terkkarille voisit itse ottaa painoasian puheeksi ja kertoa oman näkemyksesi ja miten ahdistavina koit edellisen terveydenhoitajan kommentit. Itse uskon että tässä asiassa vaihtamalla paranee! Itse olen ainakin huomannut, että eri terkoilla on asioihin erialaisia suhtaumistapoja ja tapoja ilmaista asioita. Ollaan raskausaikan käynyt kolmella terkalla ja nyt vauva-aikana kolmella, ja toiset oli paljon realistisempia ja toiset tarttuneet johonkin asiaan mielestäni turhankin tiukasti.
Outoa ettei terkka ole sanonut mitään hyvää. Meillä ainakin kyselty vanhempien jaksamista ja parisuhteen laatua. On kehuttu hyviksi vanhemmiksi erilaisissa tilanteissa. Outoa ettei teidän terkka ole näin tehnyt, ei taida olla ihan tehtäviensä tasalla. Kannustus on nimittäin mielestäni yksi neuvolan tärkeä tehtävä.
Älä nyt lannistu liikaa. Joskus käy niin että neuvolassa/lääkärissä otetaan silmätikuksi jonkun lapsen joku "vika" ja sitä sitetn tutkitaan ja hutkitaan ja vikaa aina etsitään vanhemmista. Olen sivusta seurannut ja rankka tilanne vanhemmille. Vanhemmat tekee kaikkensa lapsen hyvinvoinnin eteen ja saa silti kuulla syyttelyitä. Monesti vanhempien sinnikkyyden seurauksena todetaankin joku sairaus joka on aiheuttanut oireet. Teidän tapauksessa voi olla kyseessä pieniruokainen lapsi.
Minulla ei ole ratkaisua syömättömyyteen, eikä siitä omakohtaisia kokemuksia. Mutta ohjeena sanoisin että tarjoa ruokaa ruoka-aikoina. Lapsi syö mitä syö. Älä tässä tapauksessa pelkää että ruokaa menee roskiin. Tärkeintä on että lapsella on mahdollisuus halutessaan syödä.
Yritä vaatia lasta tutkimuksiin. On mahdollista että jokin sairaus/rakenteellinen vika vaikeuttaa lapsen syömistä. Äläkä ole liian ankara itsellesi. Tottakai neuvola on vanhemmille tärkeä neuvojen ja tietojen lähde, mutta eivät hekään siellä mitään kaikkitietäviä jumalia ole. Erehtyväisiä ihmisiä kuten me kaikki. Nyt siis rohkeutta ja soittoa neuvolaan ajanvaraukseen toiselle terkkarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen lapsemme kohdalla minutkin yksi sijaisterkkari onnistui säikyttämään, kun hetkellisesti paino-pituus-suhde notkahti muistaakseni -25:een. Ei tämä välkky terkkari hoksannut, että lapselle oli tullut huimasti pituutta tähän jaksoon...
Olisitpa käynyt joskus samalla lääkärillä lapsesi kanssa kuin minä. Meillä on kaikki lapset olleet hoikkia, kasvukäyrät ovat kulkeneet 0sta -25:een jopa jollakulla käväissyt. Yhdestä hoikasta lapsestamme joka oli paljolti siellä -15 käyrällä, sitten nousi -10 käyrälle alta vuoden, lääkäri sanoi, että hänestä juuri nämä -10 lapset ovat sopusuhtaisimpia ja oikein hyvän näköisiä. Sen jälkeen en ole kertaakaan suostunut stressaantumaan, vaikka kouluterkkari olisi jostain hetkellisestä paino-pituus-suhteen notkahduksesta älähtänyt.
Kyllä lapsi syö sen mitä tarvitsee. Jos oikeasti alkaa olemaan käyrä koko ajan -20 tai -25 alle, sitten ehkä voisit käyttää lääkärillä, ettei oikeasti ole mitään häiriötä, mutta jos tällainenkin olisi, ei sinun ruokasi siihen vaikuttaisi. Joten ole huoleti, olet hyvä äiti ja osaat tehdä hyvää ruokaa. Sitäpaitsi, 5x päivässä ruoka EI ole ainakaan hammaslääkärien suositus! He toivovat, että lasten hampaat saavat levätä ainakin 4h aterioiden välillä ja tällöin vain vettä janojuomana. Älä opeta lapsestasi turhan nirsoa, niitä Suomessakin jo löytyy liikaa. Etsipä muuten itsellesi äiti-lapsi-seuraa hoikkien lasten äideistä. :-)
Yritä ujuttaa niihin ruokiin, mitä menee, energiaa. Olet niin varmaan jo tehnytkin. Esim. maito punaiseksi, rasvaa kaikkiin ruokiin mihin sopii, syököön suklaata jos tykkää... Ja pääasia, kun vain jotakin syö! Älä välitä tollasista 5-kertaa päivässä kommenteista.
Mitä ruokaa teidän lapsi kerää kärryynsä kaupasta, jos saa ihan itse valita?
Kiinnostaisi tietää. =)
Joo, niin tuttua! Kun ekan kerran soitin neuvolan tädille varatakseni ajan, mut valtasi karmea tunne. Keskenmeno tulikin parin tunnin kuluttua ja varmasti vaikutti psyykkiset seikat. Kun tulin taas raskaaksi, sama haahka oli määrä olla. En kertaakaan käynyt neuvolassa ilman miestäni, joka osaa pitää ämmät ruodussa sivistyneesti ja topakasti. Sitten lastenneuvolan puolella oli ihme pelleilyä se homma. Kerran tarvitsin lapsen rauhoittamiseen neuvoja, kas kun se on neuvola, mutta kattia kans, akka sanoi, että mun täytyy ihan itse keksiä miten meidän lapsi rauhoittuu. Kysyin miten se itse on rauhoittanut lapsensa. Se tarttui painavaan turvaistuimeen ja heijasi sitä hetken. Siinä kaikki. Sen jälkeen lapsi ja isä kävivät kahdestaan neuvolassa. Hyvin meni. Kun se akka on paska, älä mene sinne, neuvola ei ole pakollinen. Voittehan sanoa käyvänne yksityisellä, että saatte paremmat ohjeet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tsemppiä ap, kaikkii tulee olemaan hyvin, sulla on lapsi ja se on jo paras lahja jokaiselle ihmiselle. terkun ei kuulu olla töykeä, voit soittaa ja vaihtaa toiseen. äläkä stressaa tästä asiasta, jotkut lapset syövät vähän ja vasta n.14vuotiaina alkavat syödä enemmän. en usko sen olevan mitenkään poikkeuksellista. jotkut lapset taad syö jatkuvasti makeita eivätkä tykkää liikunnasta, silloin heille terkut myös tekee kaikkia tarkistuksia ja huolestuttaa vanhemmat. iän kanssa se menee. siinä ei ole mitään epänormaalia, jotkut hoikempia, jotkut läskimpiä, hoikempi on se terveempi vaihtoehto tietysti. tietenkin kasvava lapsi tarvitsee ravintoa. sen hänelle sä annatkin. annat vaan pöydälle monipuolista ruoka, jos ei syö, niin sitten ei ole nälkäinen. älä stressaa siitä. olet hyvä äiti, se jotenkin tuntuu, tai muuten et välittäisi ollenkaan oletko millainen äiti. nauttikaa kesästä, käykää perheen kanssa ulkona tai vaikka elokuviin, ajattele myös muita asioita unohda se syömisjuttu.
tsemppiä ap, kaikkii tulee olemaan hyvin, sulla on lapsi ja se on jo paras lahja jokaiselle ihmiselle. terkun ei kuulu olla töykeä, voit soittaa ja vaihtaa toiseen. äläkä stressaa tästä asiasta, jotkut lapset syövät vähän ja vasta n.14vuotiaina alkavat syödä enemmän. en usko sen olevan mitenkään poikkeuksellista. jotkut lapset taad syö jatkuvasti makeita eivätkä tykkää liikunnasta, silloin heille terkut myös tekee kaikkia tarkistuksia ja huolestuttaa vanhemmat. iän kanssa se menee. siinä ei ole mitään epänormaalia, jotkut hoikempia, jotkut läskimpiä, hoikempi on se terveempi vaihtoehto tietysti. tietenkin kasvava lapsi tarvitsee ravintoa. sen hänelle sä annatkin. annat vaan pöydälle monipuolista ruoka, jos ei syö, niin sitten ei ole nälkäinen. älä stressaa siitä. olet hyvä äiti, se jotenkin tuntuu, tai muuten et välittäisi ollenkaan oletko millainen äiti. nauttikaa kesästä, käykää perheen kanssa ulkona tai vaikka elokuviin, ajattele myös muita asioita unohda se syömisjuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei isä käytä lasta neuvolassa?
Ihme suorittamista koko lapsen kasvattaminen. Tuntuu kuin sun pitäis saada jotain ihme hyväksyntää NEUVOLAN TÄDILTÄ..??!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä taidat olla juuri niitä jotka saisi apua, mutta sitten dumaa sen avun "vitun sossuämmä". Jospa se "vitun sossuämmä" olisi ollut se, joka olisi tullut kotiin, antanut hyvää palautetta, sinulle ja neuvolalle. Ehkä olisi kartottanut lapsen vähäruokaisuutta muuten, tarjoamalla yhteystietoja. Mutta ei, kun mieluummin dumaat jo valmiiksi.
Neuvolan terveydenhoitajaa voi myöskin vaihtaa. Ei ole aina välttämättä edes kyse ammattitaidottomuudesta, vaan kemiat ei aina vaan natsaa niin hyvin yksiin. Ei siihen perusteluja tarvitse jos haluaa vaihtaa.