Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsi jo nyt vaikeaan tilanteeseen?
04.06.2013 |
Meillä kaksi lasta 1.5 ja 3.5v. Meillä molemmilla ikää 37v. Haluaisin sydämeni pohjasta kolmannen lapsen mutta meidän elämän tilanne ei ole paras mahdollinen, ei vakituista työpaikkaa minulla, mies opiskelee, ei tukiverkkoja,miestä väsyttää jo tämä määrä lapsia. Kuitenkaan iän kannalta ei kauaa kannattaisi odottaa jos sellaisen haluamme. Meillä asuu isovanhemmat lähellä mutta kummatkaan ei ole kiinnostuneita lasten hoidosta, yksi mummu jopa sanonut suoraan että jos me ollaan niin tyhmiä että saadaan vielä lisää lapsia, ei ainakaan koskaan hoida kaikkia lapsia samaan aikaan. Itselläni varmaan vielä riittäisi voimat hoitamaan, mutta tietysti raskaus ja synnytys ja synnytyksestä toipuminen kahden pienen kanssa olisi vaikeaa, minulla kun on ollut vaikeat molemmat raskaudet ja synnytkset tähän asti, kolmas tulisi määrätyllä sektiolla eli 6 viikkoa toipumisaikaa. Mitä mieltä, olemmeko hulluja jos yritämme? Ehkä ei nyt, mutta ensi vuonna?
Kommentit (44)
Saahan sitä tehdä vaikka tusinan lapsia. Mutta siihen pitää olla valmiudet seuraavat kaksikymmentä vuotta per lapsi. Ja molempien vanhempien pitää haluta sitä lasta. Siitä se epäkypsyys tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No toki tiedostan että pitää olla valmiudet lasten saamiseen, kuitenkin olen kokenut että elämä kantaa ja vähemmälläkin tulee toimeen ja voi olla onnellinen. Ja kyllä mies sitä lasta haluaisi, ei vaan tällä hetkellä jaksaisi. Lähinnä mietityttää että jos ei tehdä väliaikaisen tilanteen takia kolmatta lasta jota kuitenkin pohjimmiltamme haluamme niin kadumme. Ja tiedän että meidän tilanne tulee muuttumaan, en tietenkään aina tule olemaan ilman ansiotyötä, mies ei tule aina olemaan väsynyt ja opiskelija. Se on vaan siinä että iän puolesta aika saada se lapsi loppuu.
ap
No mitä jos sitten odottaisitte vielä hetken että tilanne muuttuu tai paranee. Onhan tässä vielä hyvällä lykyllä vielä muutama vuosi jäljellä kolmosen saamiseen. Jos parin vuoden päästä on tilanne eri, niin sitten.
Miksi ei voi sanoa että lapset ovat ihania ilman että se on jonkun mielestä epäkypsää? Miksi kukaan yleensä haluaa kolmatta (tai neljättä lasta)?
Ja tottakai olen onnellinen ja kiitollinen näistä kahdesta mitä jo on. Jos se tähän jää niin tyydyn. Mutta jotenkin ajatus saa minut todella surulliseksi. Tunnen että joku puuttuisi perheestämme.