Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsi jo nyt vaikeaan tilanteeseen?
04.06.2013 |
Meillä kaksi lasta 1.5 ja 3.5v. Meillä molemmilla ikää 37v. Haluaisin sydämeni pohjasta kolmannen lapsen mutta meidän elämän tilanne ei ole paras mahdollinen, ei vakituista työpaikkaa minulla, mies opiskelee, ei tukiverkkoja,miestä väsyttää jo tämä määrä lapsia. Kuitenkaan iän kannalta ei kauaa kannattaisi odottaa jos sellaisen haluamme. Meillä asuu isovanhemmat lähellä mutta kummatkaan ei ole kiinnostuneita lasten hoidosta, yksi mummu jopa sanonut suoraan että jos me ollaan niin tyhmiä että saadaan vielä lisää lapsia, ei ainakaan koskaan hoida kaikkia lapsia samaan aikaan. Itselläni varmaan vielä riittäisi voimat hoitamaan, mutta tietysti raskaus ja synnytys ja synnytyksestä toipuminen kahden pienen kanssa olisi vaikeaa, minulla kun on ollut vaikeat molemmat raskaudet ja synnytkset tähän asti, kolmas tulisi määrätyllä sektiolla eli 6 viikkoa toipumisaikaa. Mitä mieltä, olemmeko hulluja jos yritämme? Ehkä ei nyt, mutta ensi vuonna?
Kommentit (44)
Luulenpa, että moni meistä äideistä joutuu jossain vaiheessa tekemään "surutyön" sen asian kanssa, että lapsia ei enää tule. Itsellänikin on näin ollut. Vaikka kuinka kaikki on hyvin, lapsiluku se alun perin toivottu, enkä järjen tasolla enää halua uutta lasta, jokin alkukantainen äidinvaisto on välillä kuiskaillut, että eikö olisikin ihanaa saada vielä yksi vauva.. No sitä ei meille enää tule, ja olen jo asian kanssa sinut. Olen miettinyt sitäkin, että aina uuden lapsen hankkiminen voi olla alitajuinen tapa torjua tiettyjen omien asioiden käsittelemisen tarpeen. Kun lapset kasvavat, joutuu enemmän olemaan vain oman itsensä + puolisonsa kanssa, ja se voi joillekin kriisin paikka. Joutuu miettimään, että mitäs tältä elämältä nyt vielä muuta haluaakaan kuin pienten lasten äitiyttä.
t. äiti 40 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 16:28"]
Joutuu miettimään, että mitäs tältä elämältä nyt vielä muuta haluaakaan kuin pienten lasten äitiyttä.
[/quote]
Öh. Joo, tosiaan kannattaa miettiä elämälleen jotakin muuta sisältöä kuin pelkkää äitiyttä.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 16:28"]
Luulenpa, että moni meistä äideistä joutuu jossain vaiheessa tekemään "surutyön" sen asian kanssa, että lapsia ei enää tule. Itsellänikin on näin ollut. Vaikka kuinka kaikki on hyvin, lapsiluku se alun perin toivottu, enkä järjen tasolla enää halua uutta lasta, jokin alkukantainen äidinvaisto on välillä kuiskaillut, että eikö olisikin ihanaa saada vielä yksi vauva.. No sitä ei meille enää tule, ja olen jo asian kanssa sinut. Olen miettinyt sitäkin, että aina uuden lapsen hankkiminen voi olla alitajuinen tapa torjua tiettyjen omien asioiden käsittelemisen tarpeen. Kun lapset kasvavat, joutuu enemmän olemaan vain oman itsensä + puolisonsa kanssa, ja se voi joillekin kriisin paikka. Joutuu miettimään, että mitäs tältä elämältä nyt vielä muuta haluaakaan kuin pienten lasten äitiyttä.
t. äiti 40 v.
[/quote]
Oikeassa olet ja voi miten tämä on haikeaa. Olen varma että joudun tekemään surutyötä saimmeko sitten tämän kolmannen lapsen tai ei. Meillä varsinkin kun toivottu lapsimäärä ei ole täynnä. :( On minulla elämässä muuta sisältöä mutta ehkä siinä on myös tätä vanhenemista ja hedelmällisen ajan lopun surua mukana.
ap
Toivon tosiaan, että tämän ketjun aloittaja on aloittanut lasten teon iäkkäämpänä jostain järkevästä syystä (kuten kumppanin löytyminen yli kolmekymppisenä), eikä vaan lykännyt lasten tekoa, kun "mä nyt vaan haluan lapset vähän myöhemmin ja nuorena pitää ehtiä tehdä sitä sun tätä". Näin siinä sit käy, kun niitä lapsia aletaan kolmevitosena pykäämään. Kauheella kiireellä ja paniikilla tehdään sitä ihannelapsilukua ja sit kipuillaan, kun ei saakaan haluamaansa. Koko ajan biologinen kello raksuttaa ja siitä syystä on lapsia tehtävä, vaikkei niiden hoitoon enää voimavaroja juuri olisikaan. Siinä sit kärsii sekä parisuhde että olemassa olevat lapset. Kun sen lasten tekemisen aloittaisi ajoissa, ei tällaisia ongelmia olisi... saisi ihan rauhassa tehdä ensin vaikka pari lasta ja sit miettiä ajan kanssa, jaksaako/haluaako kolmannen/neljännen muksun.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 17:30"]
Toivon tosiaan, että tämän ketjun aloittaja on aloittanut lasten teon iäkkäämpänä jostain järkevästä syystä (kuten kumppanin löytyminen yli kolmekymppisenä), eikä vaan lykännyt lasten tekoa, kun "mä nyt vaan haluan lapset vähän myöhemmin ja nuorena pitää ehtiä tehdä sitä sun tätä". Näin siinä sit käy, kun niitä lapsia aletaan kolmevitosena pykäämään. Kauheella kiireellä ja paniikilla tehdään sitä ihannelapsilukua ja sit kipuillaan, kun ei saakaan haluamaansa. Koko ajan biologinen kello raksuttaa ja siitä syystä on lapsia tehtävä, vaikkei niiden hoitoon enää voimavaroja juuri olisikaan. Siinä sit kärsii sekä parisuhde että olemassa olevat lapset. Kun sen lasten tekemisen aloittaisi ajoissa, ei tällaisia ongelmia olisi... saisi ihan rauhassa tehdä ensin vaikka pari lasta ja sit miettiä ajan kanssa, jaksaako/haluaako kolmannen/neljännen muksun.
[/quote]
Niinpä, ja todellakin tässä tapauksessa tapasin mieheni 33v. Olin sitä ennen pitkässä parisuhteessa jonka piti päätyä avioliittoon mutta petti minut ja erottiin. Hyvä että sain lapsia ollenkaan ja olen tosi kiitollinen että löysin uuden miehen ja sain nämä kaksi tervettä lasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne täällä ja ikää 39v. Ihanne lapsiluku oli naimisiinmennessä meillä molemmilla kolme mutta mies pani hanttiin kahden kohdalla. :( Todellakin jos olisi aikaa mies voisi vielä halutakin yhden mutta aika varmaan jo loppui kun tokaakin piti "tehdä" kaksi vuotta. Kyllä on välillä hankala katsoa nuorempia äitejä kolmine lapsineen kaupungilla mutta minulla on varmaan taas jotain elämän kokemuksia mitä heillä ei tule koskaan olemaan kun saivat lapsensa niin aikaisin.
Lopeta tuo kanitus. Ihmisen ja kanin erottaa toisistaan... Tiedätkö mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 20:49"]
Sama tilanne täällä ja ikää 39v. Ihanne lapsiluku oli naimisiinmennessä meillä molemmilla kolme mutta mies pani hanttiin kahden kohdalla. :( Todellakin jos olisi aikaa mies voisi vielä halutakin yhden mutta aika varmaan jo loppui kun tokaakin piti "tehdä" kaksi vuotta. Kyllä on välillä hankala katsoa nuorempia äitejä kolmine lapsineen kaupungilla mutta minulla on varmaan taas jotain elämän kokemuksia mitä heillä ei tule koskaan olemaan kun saivat lapsensa niin aikaisin.
[/quote] kututtaa nämä lisääntymisvimmaiset eukot. Tiedättekö että te olette syypäitä maailman väestönräjähdykseen ja tuhoon?
heikoimman aineksen lisääntyminen tuhoaa vielä Suomen :( Ja koko maapallon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 22:30"]
heikoimman aineksen lisääntyminen tuhoaa vielä Suomen :( Ja koko maapallon...
[/quote] Mitähän tuo edellinen tarkoitti, aivan asiaton kommentti!
Ja samoin outo kommentti tuo 34. Lasten hankkiminen on siirtynyt myöhemmäksi opiskelun, pätkätöiden, ehkäisymahdollisuuksien yms takia. Kuitenkin on järkevää hommata itselleen ammatti, ennen kuin "lapsia aletaan pykäämään". Turha siitä on naisia syyttää, harva varmaan ajattelee "mä nyt vaan haluan lapset vähän myöhemmin ja nuorena pitää ehtiä tehdä sitä sun tätä". Voihan olla, että sitä sopivaa kumppaniakaan ei vielä löytynyt. Lasten hankkiminen ja lasten lukumäärä on niin henkilökohtainen päätös, että siinä on vaikea mennä ketään neuvomaan. Mutta jos kahden kanssa on rankkaa, ei se kolmen pienen kanssa ainakaan helpotu.
Ymmärrän sinua, tunne että joku vielä puuttuu ei ole epänormaalia tai epäkypsää. Meillä lapsiluku 3 on juuri se oikea, nyt kaikki mitä olen ikinä toivonut, on tässä ja nyt. Voi sitä tunnetta kun kävelin vaikean synnytyksen jälkeen kotiovesta sisään pieni poika sylissä kahden tytön jälkeen. Olin niiiiiin onnellinen, ja olen edelleen kiitollinen että saimme vielä yhden terveen lapsen. Mutta tämä riittää, ja niin varmaan sinullakin riittäisi -ei kaikilla tule surua siitä että tämä oli nyt tässä. Rankkaa on ollut kolmen kanssa, edelliset kun ovat kaksoset, mutta olen edelleen aivan rakastunut lapsiini. Saimme kaikki kolme hoidoilla, tosin aika helposti. Ehkä teidän kannattaisi odottaa vielä hetki ja pyrkiä saamaan uusia tukiverkkoja lisää. Itse olen käytännössä pistänyt välit poikki anoppiin vastaavan töykeän käytöksen vuoksi. Ei kukaan tarvitse sellaisia "tukiverkkoja", jotka imevät energiaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 00:30"]
Ymmärrän sinua, tunne että joku vielä puuttuu ei ole epänormaalia tai epäkypsää. Meillä lapsiluku 3 on juuri se oikea, nyt kaikki mitä olen ikinä toivonut, on tässä ja nyt. Voi sitä tunnetta kun kävelin vaikean synnytyksen jälkeen kotiovesta sisään pieni poika sylissä kahden tytön jälkeen. Olin niiiiiin onnellinen, ja olen edelleen kiitollinen että saimme vielä yhden terveen lapsen. Mutta tämä riittää, ja niin varmaan sinullakin riittäisi -ei kaikilla tule surua siitä että tämä oli nyt tässä. Rankkaa on ollut kolmen kanssa, edelliset kun ovat kaksoset, mutta olen edelleen aivan rakastunut lapsiini. Saimme kaikki kolme hoidoilla, tosin aika helposti. Ehkä teidän kannattaisi odottaa vielä hetki ja pyrkiä saamaan uusia tukiverkkoja lisää. Itse olen käytännössä pistänyt välit poikki anoppiin vastaavan töykeän käytöksen vuoksi. Ei kukaan tarvitse sellaisia "tukiverkkoja", jotka imevät energiaasi.
[/quote]
Onnea täydestä lapsiluvusta ja kiitos ymmärryksestä. :)
Etsin nyt työpaikkaa (ja myöhäisen lapsensaanniin ansiosta on ehtinyt kerääntyä jo tutkinto ja monta vuotta työkokemusta) eli sellaisen jossain vaiheessa saan. Kun olen siellä töissä jonkun aikaa ollut voisi miettiä sitä kolmosta. Vapaa-aikaahan voi jopa ostaa lastenhoitajan muodossa jos on hyvät tulot vaikka tukiverkot olisivat huonot. Ja miehen väsymystä voi täten helpottaa. Käydään vaikka joka viikko parisuhde aikaa viettämässä niin voimat ei lopu. :) Kyllä vielä kolmosen haluan ja yritän kaikkeni päästä tilanteeseen jossa sellaisen saan. Mutta olen kuitenkin päättänyt että nyt ei ole sen kolmosen aika vaikka ikää jo on. Olen tullut raskaaksi helposti ainakin 35v. tähän asti, voin vaan toivoa että jatkuu vielä pari vuotta.
Komppaan valintaa ja hyvä että jätät nämä heikomman aineksen kommentit omaan arvoonsa. :D Nyt vaan töihin ja resursseja kasvattamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä korostan vielä sitä, että ei ole katastrofi, vaikka ei sitä kolmatta lopulta saisikaan. Moni helposti lapsia saanut uskoo tiedostamattaankin voivansa kontrolloida kaikkea, erityisesti lapsilukua ja vääntää lapsen mahtumaan väkisin muottiin, vaikka resurssit ovat heikot. Pelätään niin kovasti, että jäädään kokonaan ilma, että koetaan, että on,parempi saada še lapsi vaikka minkälaiseen perhetilanteeseen. Harkinta takaa kuitenkin sen, että on edes vähän hajulla, mitä kaikkea se yksi halu voi pilata. Ehkä perheen? Mielenterveyden?
Itse olen saanut kaksi lasta hoidoilla. Lapsettomuudesta olen kärsinyt 25-vuotiaasta lähtien. Olisimme alun perin halunneet neljä lasta. Nyt kun ikää on 39 vuotta, toivomme lisää enää sitä yhtä, mutta emme saa, kun ei riitä taloudelliset resurssit. Hoidot ovat olleet meillä kalliita emmekä ole enää valmiita laskemaan jo olemassa olevien lasten elintasoa. Kyseessä siis mahdoton yhtälö.
Surutyötä olen tehnyt ja todennut, että elämässä ei saa kaikkea ja hyvä niin. Joskus se kuitenkin yllättää positiivisesti. Suosittelen siis hetken odottamaan, jotta resurssit ovat vähän paremmat ja sitten vain toivomaan kovasti, että elämä yllättää. Jos ei, niin teillä on jo kiva perhe, jota ette ole hätiköinnillä pilanneet ja ajaneet liian ahtaalle.
Viisasta tekstiä paljon jo tämän kanssa kokeneelta ja totta, näin pitää todellakin ajatella. Aion todellakin harkita tätä asiaa monesta näkökulmasta sitten kun se aika tulee. Elämä voi yllättää monella tavalla ja asiat voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Sitä ei todellakaan koskaan tiedä mitä on kulman takana, vaikkapa suuri perintö, tai oma sairaus, tai jopa yllätysraskaus. Eli nyt annan mennä vaan tähän suuntaan ja katsotaan minne elämä vie.
ap
Älkää tehkö. Huolehtikaa nyt että voimavaranne (niin henkiset kuin taloudelliset) riittävät jo olemassaolevien lasten hoitoon ja huolenpitoon.
No minä miettisin asiaa monelta kantilta. Ensinnäkin ymmärrän että SINÄ haluaisit vielä yhden lapsen. Mutta mielestäni teidän täytyy myös ajatella mitä mies ja mitä jo olemassa olevat lapset haluavat. Enkä tarkoita että lapset saisivat päättää tällaisista asioista vaan sitä että kykenetkö oikeasti elättämään ja hoitamaan kolme lasta kunnialla ? Olisiko kaikkien kannalta parempi tyytyä näihin kahteen lapseen µja elää täyttä elämää heidän kanssaan ?
Itse olisin halunnut yhden lapsen enemmän mitä meillä nyt on mutta koin että oma jaksamiseni ei riittäisi. Siis selviäisin kyllä mutta se ei ole minusta riittävästi. Lisäksi mietein että mitä jos se seuraava lapsi olisikin vakavasti vammainen tai sairas ? Miten se vaikuttaisi koko perheen elämään kun minusta ei olisi laittamaan vammaistakaan lasta laitokseen jne.
Nyt olen tyytyväinen päätökseemme ja lapsilukuun.
3 lapsen kanssa elämä on oikeesti aikas paljon rankempaa kuin kahden- varisnkin jos ikäero on pieni. jos sulla on nyt riittämätön olo, niin kolmen kanssa vielä enemmän.
jos hankitte vielä yhden, niin varaudu siihen että olet todella poikki. ihan oikeasti. kyllä se sitten ajan kanssa helpottaa.
monet ajattelee että kyllä siinä yks lisää menee samalla vaivalla kuin muutkin, mutta niin ei ole. joten tietoinen päätös kehiin.
mutta kyllä siitä selviää, jos vedätte miehen kanssa yhtä köyttä. ja kun lapset hieman kasvaa.
itselläni 4 lasta ja kyllä muutos kahdesta kolmeen oli yllättävän iso oikeesti.
Näin jälkiviisaana kolmen lapsen äitinä itse sanoisin, että se kolmas kannattaisi jättää ainakin teidän tilanteessa ehkä tekemättä ja suunnata tulevat toiveet ja haaveet toisiin asioihin.
Itse ollaan nuoria, vakitöissä ja tehtiin kolmas silloin kun aikaisemmat olivat 5 ja 3 vuotiaat ja ainakin tämä ensimäinen vuosi on ollut melko raskas ja kolmas lapsi ei ole todellakaan "mennyt siinä missä kaksikin" vaan yövalvomiset on olleet huomattavasti raskaampia nyt kun päivällä on ollut kaksi vilkasta isosisarusta hoidettavana vauvan lisäksi.
Uskon kuitenkin että tämän vuoden jälkeen kun saa jaloilleen tuon pienimmäisen niin tilanne helpottaa, mutta tähän kolmanteen lapseen on mielestäni mennyt kaikista eniten jaksamista ja energiaa molemmilta vanhemmilta ja voin sanoa, että jos mies olisi ollut väsynyt jo kahden kanssa niin kolmatta ei olisi tehty.
Mutta eihän tämä nyt sitten taas mitään rakettitiedettäkään ole, kun varautuu vaan ennalta että voi olla kaksin verroin raskaampaa niin kyllä se siitä taas aika kultaa muistot.
Meilläkin vähän samanlainen tilanne, halun puolesta vaikka neljä lasta, iän ja jaksamisen puolesta ei. Aloitin vaan vähän turhan myöhään tämän lastenteon. Ajattelin että mekin odotettaisiin sitä hetkeä kun ei enää väsytä ja sitten jos vielä onnistuu.