Te ketkä ajattelette miehenne olevan hyvä isä

up

Mun miehessä hyvää: antaa aikaa, halaa, lukee, sanoo että rakastaa, laittaa laitt ruokaa ja tekee kotitöitä

Huonoa: kasvatusasioissa jotenkin avuton: ei osaa pitää rajoja, käyttää uhkailua tms. kun ei pärjää tai jättää vaan tekemättä, ei muista/huolimaton lasten asioissa, vastuu minulla

En osaa sanoa, onko hyvä isä vai ei..

Mieheni hoitaa lapsia niin kuin minäkin, tehnyt niin heti synnärillä. On pitänyt hoitovapaata, osaa hoitaa lasten asiat neuvolaan ja päiväkotiin, tekee ruokaa, kuljettaa niitä retkille ja uimaan, tietää niiden vaatteet, ruuat jne. On paljon kärsivällisempi kuin minä ja jaksaa lasten kanssa paremmin. Luopui uranluomisesta että voisi olla enemmän kotona.

Mun mies on hyvä isä lapsellemme. On läsnä silloin, kun ei ole töissä, ja kun on töissä, hänelle voi soittaa. On hoitanut poikaamme ihan vauvasta asti, valvonut öitä, vaihtanut vaippoja, kylvettänyt. Osallistunut kaikkeen siihen arkiseen lapsenhoitoon syöttämisineen, nukuttamisineen ja rajojen asettamisineen. Hänellä ja taaperolla on nyt omat jutut, riehumiset ja leikkimiset. Tekee lyhennettyä työvuoroa, että voi olla lapselle enemmän paikalla. Hän on hyvä isä, kiitos.

Ihanaa, kun lapsilla on näin paljon hyviä isiä! Kiitos isit! <3. Tehdään tästä ketju, jota isit voivat ylpeydellä lukea. :)

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:39"]

Mun miehessä hyvää: antaa aikaa, halaa, lukee, sanoo että rakastaa, laittaa laitt ruokaa ja tekee kotitöitä

Huonoa: kasvatusasioissa jotenkin avuton: ei osaa pitää rajoja, käyttää uhkailua tms. kun ei pärjää tai jättää vaan tekemättä, ei muista/huolimaton lasten asioissa, vastuu minulla

En osaa sanoa, onko hyvä isä vai ei..

[/quote]

Tietenkin on hyvä isä! Jos antaa noin paljon rakkautta ja hellyyttä, on ihana, hyvä isä lapsilleen.

Rakastaa lapsiaan ehdoitta ja asettaa lasten edun ykkökseksi. En voisi ikipäivänä kuvitella tilannetta, jossa suostuisi tapaamaan lapsiaan vain joka toinen viikonloppu tms. On läsnä arjessa ja ottaa vastuun vanhemmuudesta. Vie lääkäriin, leikkii, hoitaa, kykkii hiekkalaatikolla, laittaa ruokaa on läsnä. Opettaa uusia taitoja, puuhailee lasten kanssa.

Oli yh kun tavattiin; osaa hoitaa/huolehtia/olla läsnä. Osaa sanoa ääneen rakastavansa ja perhe on miehelle todella tärkeä. Tykkää toihuta ja harrastaa lasten kanssa, matkustelee lasten kanssa, yleensäkin viihtyy oman jälkikasvunsa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:57"][quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:39"]
Mun miehessä hyvää: antaa aikaa, halaa, lukee, sanoo että rakastaa, laittaa laitt ruokaa ja tekee kotitöitä
Huonoa: kasvatusasioissa jotenkin avuton: ei osaa pitää rajoja, käyttää uhkailua tms. kun ei pärjää tai jättää vaan tekemättä, ei muista/huolimaton lasten asioissa, vastuu minulla
En osaa sanoa, onko hyvä isä vai ei..
[/quote]
 
Tietenkin on hyvä isä! Jos antaa noin paljon rakkautta ja hellyyttä, on ihana, hyvä isä lapsilleen.
 [/quote]

Niin, kun sitten kääntöpuolena se että monesti naama yrmyllä kun pitää perheen kanssa tehdä asioita, tahtoisi enemmän vaan omaa aikaa ja että minä huolehtisin enemmän lasten asiat. On siis vähän niin ja näin..

Rajoja ja rakkautta, läsnäoloa ja osallistumista, eikä pakotetusti naama irvessä vaan vapaasta tahdostaan.

Mieheni osaa asettaa lapsille rajat ja rakastaa lapsiaan yli kaiken. Hän opastaa, ohjaa ja auttaa, joskus myös rähjää - mutta se on elämää - kaikilla on joskus huonoja päiviä. Tärkeintä minusta on että lapsillekin näytetään ne todelliset tunteet. Lisäksi mieheni pelleilee lasten kanssa päivittäin. Ja lapset nauttii.

On riittävän hyvä. Ei ole täydellinen ja en ole minäkään. Mutta kun näen painivan isojen poikien kanssa niin olen onnellinen, ettei pojat heittäydy mun päälle. Tekevät voileivän ja se leipä ei ole syötävää.

[quote author="Vierailija" time="02.06.2013 klo 21:46"]

Omaa miestäni pidän hyvänä isänä: hän on vauvasta saakka osallistunut kehottamatta vauvan perushoitoon, kylvetykset, vaipanvaihdot, nukutukset ja sylittelyt. Vähän isompana askarrellut, aina on hoitanut meillä lasten aamupuurot ja päiväkotiin viennin, koska mä hermostun herkästi aamusählingistä. Jaksaa leikkiä ja pelata lasten kanssa, eikä hermostu vaikka yöllä pitäisi hieroa kasvukipuista jalkaa tai hoivata sairasta itkeskelijää. Osaa ostaa ihan omatoimisesti lapsille vaatteita ja huolehtii muutenkin, että rutiinit sujuu. Jos mulla on tiedossa joku työ- tms. reissu, aina sanoo että mee nyt vaan, kyllä täällä pärjätään.

En nyt ihan hirveästi keksi hänestä puutteita isänä... ehkä jossain asioissa saisi vetää rajan riekkumiselle vähän aiemmin, mutta muuten on kyllä varmaan lapsille niin hyvä isä, ettei parempaa pysty olemaan. Ja kaikki käy häneltä luonnostaan, mihinkään ei tarvitse kehottaa tai potkia persauksille.

[/quote]

Öh siis toi on teidän mielestä oikeasti HYVÄ isä ?!? Huh huh. Toihan on ihan normaali isä ?!?! Osallistuu ihan kehoittamatta vauvan hoitoon ?? keittää aamupuurotkin lapsilleen ?? Ja eikä osaa vielä ostaa lapsille vaatetta JA pitää huolta rutiineista! Jos puhuittaisiin äideistä toi olis ihan normi settiä mutta kun isä on noin mainio niin voi jopa kehua. Toi on se miten normaali vanhempi toimii, olkoon sitten äiti tai isä. Mä en ikinä ole tullut ees ajatelleeksi, että isä olis jotenkin toinen vanhempi tai että sais jotain krediittiä siitä, että ihan vapaaehtoisesti hoivaa lasta. Kummallisia isiä ja miehiä teillä muilla.

Hänellä on aikaa lapsille. Hoitaa lapset siinä missä minäkin, lääkärikäynteineen. Toki sen pitäisi olla itsestäänselvää, mutta se ei valitettavasti todellakaan ole. Ennen kaikkea tuo, että on aina aikaa lapsille, on tärkeää. Voin myös luottaa siihen, että vaikka joutuisin viikoiksi sairaalaan niin voisin täysin luottaa mieheen isänä.

Ihme miesten kanssa lapsia teette... Miten noi on hyvän isän ominaisuuksia ?

No kyllä ne vaan on. Meidän iskä on viettänyt pariviikkoisensa kanssa tänään kokonaiset 3 minuuttia. Tässä alkaa tuntemaan itsensä yksinhuoltajaksi.

No olen ylpeä exän taidoista joita itselläni ei ole.Saa lapset helpommin heti tottelemaan,minä joudun toistelemaan samaa lausetta kymmeniä kertoja.Toiseksi ex omaa hyvät sosiaaliset taidot ja on urheillullinen.

minun lapseni isä on lapselleni paras isä.. ei vaihda kylläkään vaippoja, syöttää harvoin ja menee omissa harrastuksissaan miten haluaa. mutta lapselle oma isä on paras isä. isä rakastaa lasta ja kun leikkii ja touhuaa tämän kanssa niin molempien ilmeistä huokuu ilo ja rakkaus ja se on minusta tärkeintä, ja vieläpä palkitsevinta arjessa

[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 17:02"] Öh siis toi on teidän mielestä oikeasti HYVÄ isä ?!? Huh huh. Toihan on ihan normaali isä ?!?! [/quote]

Siis eikö normaali isä muka ole hyvä isä? Minusta olisi kamalaa ajatella että pitäisi olla jotenkin ihmeellinen ollakseen hyvä isä tai äiti.

Minun mieheni on hyvä isä. Hän on luotettava ja rauhallinen. Pitää perhettään elämänsä tärkeimpänä asiana. On ylpeä lapsistaan ja näkee näissä kaikissa hyvää.

Komppaan edellistä. Normaali isä on hyvä isä. Se, joka ei yllä normaalin tasolle ei ole hyvä isä. Hyvä isä ei tarkoita samaa kuin täydellinen ihminen, koska sellaista ei ole. Mä olen ihan normaali äiti ja koen olevani hyvä äiti.

Enpä jaksa luetella kaikkia ominaisuuksia, mutta hän on turvallinen isä, sellainen joka myös hellii ja pusuttelee lapsiaan ( ja minua) sydämeni sykähtää kun näen isin hassuttelemassa poikien kanssa, riehuu ja vatkaa heitä milloin mitenkin. Samoin se, kun hän opettaa poikaansa ajamaan pyörällä tai muuta vastaavaa. Olen nyt kolmatta vuotta kotona lasten kanssa joten minä hoidan lapset enimmäkseen, mutta mies osallistuu ihan riittävästi.